Loppuenlopuksi jos asiat eivät luonnistu luonnostaan kahdenkesken, niin silloin ihmiset ovat toisilleen väärät tai lempeämmin sanottuna yhteensopimattomat. Miksi punnertaa jos mitään ei tule ulos ja sama pätee myös ummetuksessa. Tai voihan se olla niinkin että ei ole edes alkuunkaan molemminpuolinen kiinnostus joten sitä suuremmalla syyllä ja syylällä. Hyväksyminenkin on joskus ihan oikea tapa ettei asiat ole ja tapahdu niin kuin haluaisi tai tuntisi. Lähinnä ihan omista lähtökodista tässä ajattelen, mutta jos joku haluaa toivoa ja unelmoida, niin mikäs siinä, ei se ketään toista vahingoita. Kyllä unelmia maailmaan mahtuu enemmän tai vähemmän, realistisia tai ei.
Mitä sitä turhaan..
Anonyymi
3<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Miksi kirjoitat täällä. Yrität vain harhauttaa. Mikset lopeta?
Hyvä kirjoitus, itse ajattelen juuri noin. Monta kertaa sitä yrittää, vaikka tietää kiinnostuksen olevan yksipuolista. Syvä morkkis ja häpeä siitä vain tulee. Ehkä joskus minäkin osaan heittää hanskat naulaan.
Kyllä, mutta kannattaa miettiä omaa käytöstä suhteessa toiseen.
Onko yrittänyt itse ja antanut toiselle mahdollisuuksia?
Mutta jos kommunikaatio tökkii, viesteihin ei vastailla ja kiinnostus on sellaista "hellurei, katellaan" tasolla niin eihän siitä mitään tule.
Ei kukaan voi mitään siitä alkaa rakentamaan.
Itsellä ainakin iskee defenssit päälle jos nainen ei huomioi, ei ota kontaktia, ei kysele kuulumisia, puhuu vain itsestään jne. jne.
Ei siitä mitään parisuhdetta rakenneta, ei sitten millään.
Turha edes miettiä silloin onko toinen kiinnostunut vai ei sen kaiken takana.