Populismista....

Kiteytyykö vasemmistolaisen populismin vinoutuneisuus tuttuun Li Anderssonin puheenvuoroon?

”Se vasemmistolainen väkivalta on erityyppistä kuin äärioikeiston. Se ei kohdistu ihmisryhmiin. Vaan nimenomaanhan siis yleensä anarkistivasemmistolaiset ryhmät myöskin… Mä en sano, että se on oikeutettuu, vaan sanon, että se on erilaista. Se yleensä kohdistuu niinku yhteiskunnallisiin rakenteisiin – eli silloin se kohdistuu siihen valtiokoneistoon – kuin yksittäisiin ihmisryhmiin.”

Li Anderssonin mielestä vasemmistoradikaalit eivät siis pahoinpitele ihmisiä ideologisista syistään. Esim. toisten järjestämissä mielenosoituksissa? Moni meistä ihmetteli taannoin vasemmistoradikaalien kylmäverisyyttä, kun eräässä tapahtumassa he pahoinpitelivät pyörätuoliin sidotun "väärämielisen".

Ja Anderssonin mielestä vasemmisto voi myös kohdistaa sitä "erilaista" väkivaltaa valtiokoneistoa vastaan, vaikka se ei ole oikeutettua. Onko se sitten oikeutettua, tai järkevää, että väkivaltaa lietsova ihminen, antifan kannattaja (vai jäsen?) voi toimia kansanedustajana, ministerinä, hallituksen jäsenenä? Kun ajatellaan vaikka Juha Mäenpään tapausta, niin yhden sanan vuoksi noustiin takajaloilleen moralisoimaan niin järkyttävää tekoa ja oltiin valmiita jyräämään kaikkia edustajia suojeleva syytesuoja. Yhden ihmisen yhden sanan, yksittäistapauksen vuoksi! Tai Tynkkysen tuomio, jossa tuomio tuli faktojen esiinnostamisesta "väärällä" tavalla.

Joillakin on todellakin eri oikeudet, vai sanoisiko erilaiset oikeudet, jossa teot ei ehkä ole oikeutettuja, mutta saa silti tehdä niin. Mitä tällaista julistusta toitottavasta populismista pitäisi oikein ajatella?