Anteeksi enkä unohda.
En anna koskaan
Anonyymi
26125
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Sinun on ongelmasi ja voit pitää sen.
Ei noin voi sanoa. Tuo on vale entä jos sairastut dementiaan ja unohdat. Sano vaikka yritän olla unohtamatta.
Se vasta kamalaa olisi jos jatkuvasti paha mieli, mutta ei edes muistaisi miksi.
Niin, senkin takia anteeksianto kannattaa, ettei jää mitään taakkaa itselle kaivertamaan.
Meneehän se aika noinkin. Mitähän tuosta saa? Muuta kuin katkeranmielen
no tuosta saa omahyväisyyden, ainoa kosketus oli kuin ja eli pois, vain poispäin............
https://www.youtube.com/watch?v=GvYarluqINA
Kaikilla ei ole sitä jaloa kykyä, joten älä murehdi siitä.
Älä vaan ikinä anna. Se mikä on vihaa, se voi olla vahvempaa feminismiä jatkossa.
Kirjoititko Hesarin mielipide palstalle, siinä oli tuo ajatus, että miksi on vähäisesti feminististä vihaa patriarkiaalista tms valtaa vasten.
Että sellaisia ilmentymisiä olisi suotavaa nähdä enemmänkin. Tiedä häntä, ensin ihmisten tulisi nähdä, onko ongelmaa mikä on ongelma, rakenteellinen vaiko konkreettisesti esillä oleva jne
Mutta mitäpä nämä täällä sellaisia ymmärtämään, "pikkutyttöjen" leikkien kesken.
tuollainen ei ole enää mielipide, vaikenet siis iäksi, näin todistit......
rauhallisesti, turvallisesti
https://www.youtube.com/watch?v=j-fWDrZSiZs
terveisin, jos olisin miljonääri, niin ostaisin bränikän bottuwankkurin ja kuopisin sen tuohon keskelle peltoa, ja kräjäyttäisin sen juuri oikealla hetkellä....
turvallisesti, ilman pienintäkään varoituslupia......
Ding dong.
Tulet huomaamaan että aika auttaa. Minä olen ollut tunteeton viimeisen noin kahden vuoden ajan. Olo on tuntunut suorastaan uupuneelta jo jonkin aikaa. Perusturvallisuudentunteen puuttuminen on vienyt voimia ja kaikki se jatkuva "hälinä" ympärillä on vienyt loputkin voimat. Sisin ei ole pystynyt koskaan hyväksymään sitä tapaa millä kaikki "hoidettiin". Siksi minun mielipiteeni kysyminen olisi ollut vältämätöntä alun alkaen, niin olisi vältytty monelta suorastaan kauhua aiheuttavalta vuodelta.
Stressioireet olleet ihan kamalat ja elämänilo lähes kokonaan poissa. On saanut pelätä, että selviänkö hengissä noiden vuosien koettelemuksista. Näin monta vuotta sitten unen, joka ennusti tulevaisuutta. Seisoin keskellä ihmisten ympäröidessä minut. Heillä oli päällä vaatteet joissa oli huput ja huput peittivät päät ja kasvot, niin etten tunnistanut ketään heistä. Kaikki se on toteutunut monen vuoden ajan, koska suurin osa "mukana olleista" on ollut minulle täysin tuntemattomia. Muistan unesta sen kuinka ahdistunut siinä olin. Antaisin monta viime vuotta elämästäni pois, jos se olisi mahdollista. Niin järkyttävä kokemus ne ovat olleet! Mikään muu kokemus elämässäni ei ole ollut lähelläkään sitä mitä noiden vuosien aikana koin. Alusta asti se tapa millä kaikki aloitettiin ja jatkettiin, tuhosi kaiken sen mitä sillä haluttiin saavuttaa. Tämä olisi hyvä kertoa niille, jotka olivat mukana autettavina. Auttamiselta se ei ole tuntunut koskaan.
Lisäksi se ettei sitä hätää kaiken kammottavuudesta otettu vakavasti toistuvista pyynnöistä huolimatta vuosien ajan.
Heidän, jotka kaiken aikoinaan aloittivat pitäisi mennä itseensä ja miettiä asioita. Ilman hiljaisuutta noista vuosista ei voi täysin selvitä. Ei enää yhtään kertomista.
Anteeksi voi antaa muttei unohtaa.
Pienestä kateudesta kasvaa kukkakimpuksi.
Sinun anteeksipyynnöt ketään kiinnosta.
Asioistasi, senkus tunnet negatiivisia tunteita koko lopun ikääsi ja vellot siinä paskassa. Ei sitä kukaan muu tunne, kuin sinä itse.
Hyvä hyvä. En minäkään anteeksi anna, enkä varsinkaan unohda.
Tähän sopisi seuraava Raamatun kohta:
Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi.
Matteus 6:14
Minäkin voisin ajatella niin etten voi antaa anteeksi sitä, että minulta vietiin monta iloista ja tasapainoista vuotta pois. Mutta siitä ei olisi mitään hyötyä. Toivon todella ettei enää tarvitse kuulla eikä nähdä mitään sellaista "toimintaa" mikä on aiheuttanut pahaa oloa. Sitä ei vaan enää yhtään jaksa, sisin murenee yhä siitä.
Samoin ajattelen ja tiedän vielä yhden hemmon joka koki saman seulan.
Kannattaa ensin opetella olemaan armollinen itselleen, sen jälkeen toisten virheetkin on helpompi antaa anteeksi. Voi päästää irti siitä mikä rasittaa paitsi mieltä myös kehoa. Kahlitseva viha lukittaa menneeseen.
Hyvä. Pilaat oman elämäsi. Sitä toivoinkin sinulle eniten.
Itse unohdan nyt. Heippa ja muista lääkitys.
Se mitä minulle tehtiin on anteeksiantamatonta. Aika auttaa parantumaan, elämän virta jossain vaiheessa kaappaa mukaansa, halusi tai ei. Tulee hyviä ihmisiä, luottamus palaa juuri kun sitä vähiten odottaa. Mutta anteeksi en tule antamaan.