vaan lääkkeiden ja terapian tummentama synkkä ilmapiiri missä jokainen päivä vain toinen toistaan surullisempi ja onnettomampi. On järkyttävää katsoa vierestä iloisia ihmisiä ja huomata heillä olevan kaikki hyvin, se laittaa miettimään onko elämä edes elämisen arvoista, oma elämäni ei ole. Jokainen hetki on vain järkyttävä kokemus huonosta elämästä, jokainen mennyt ja tulevaisuuden hetki on luonnotonta tekaistua huonoa. Missä kirkas elämäni on, missä on olotila mitä olen etsinyt jo kauan? Miksi edes haluaisin enää yrittää mitään? Ei ole mitään minkä vuoksi jaksaisi enää odottaa jotain. Elämäni on täyttä paskaa, se on täysin surkeaa, surkeampaa kuin sillan alla pakkasessa asuvalla torsolla, jonka ainoa lämpö on sanomalehti ja ruokana homehtunut porkkana. Pitäisikö vain palata päihteiden käyttöön, olisi edes joskus hyvä olla, edes sen pienen hetken. Sitä hetkeä ei selvin saa vaikka kuinka tekee parhaansa. Kaikki tämä oli turhaa, en löytänyt sitä mitä etsisin, liikkuminen ja päihteettömyys vei vain joka päivä huonompaan, jokainen päivä toinen toistaan huonompi. En enää koskaan yritä elää parempaa elämää, kun se ei sitä kerran ole.
Kun maailmaa ei näe kirkkaasti eikä se koskaan ole aito
Anonyymi
1565
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Älä välitä. Et ole ainoa. Itse mokasin koko elämäni, vaikka oli hyvät tsäänssit moniin asioihin. Olen eristäytynyt ihmisistä ja pelkään sitä hetkeä, kun mun on pärjättävä kokonaan yksin. Mun elämä on yksi iso vitsi monenkin mielestä.
Itse taas odotan saavani olla täysin yksin, se on jotain niin täydellistä. Se on koko elämän tarkoitus ja autuus. Tuntuu että aina on yhteydessä johonkin huonoon. Ihminen voi olla onnellinen ja hyvinvointinen vain kun se on täysin yksin ilman mitään ja ketään. Ja ainoa keino näköjään saavuttaa se täydellinen tila on päihteet.
Vai niin. No tuohon ei kummoisia ponnisteluja tarvita. Pistät oven kiinni ja vedät pään täyteen.
Loppu hoituu automaattisesti. kukaan ei taatusti tule kotoa sinua hakemaan.
Sinua pitäis potkaista perseelle ja lujaa.
t. äiskä
Älä syö lääkkeitä, et sinä niitä tarvitse.
Masennus voi tappaa.
Ei se itsestään tapa ketään. Vaarallisempia ovat kaikki turhat hoidot mitä tyrkytetään ja jos ei ole kokemusta ottaa ne luottavaisin mielin vastaan ja sen jälkeen elämä onkin täysin pilalla ja paljon pahemmin mitä pelkkä masennus on.
Voi, kunpa sinä löytäisit itsellesi kumppanin, jonka kanssa voisit pohtia elämää ja sen ihmeellisyyksiä. Saattaisit huomata, että kannattaa elää ilman päihteitä.
Jokaisella on vaikeuksia elämässään, kaikki eivät näytä sitä ulospäin ja kaikista se ei näy ulospäin, vaikka olisi mitä murheita.
Tsemppiä sinulle!
Lopeta tuo ja ryhdistäydy
Kenelle sinä mummeli luulet räyhääväsi ja kenestä maalailet tällaista? Sinut on hoksattu. Häpeä.
Älä luovuta vielä. Se on hienoa, että olet ollut ilman päihteitä! Jos jatkat samaan malliin, niin on hyvin todennäköistä, että olosi tulee paranemaan. Jos olet ollut vasta vähän aikaa ilman, niin voi olla että kärsit vielä vieroitusoireista. Sitten kun se vaihe on ohi, alkaa olo paranemaan. Päihteet aiheuttaa sen, että aivojen välittäjäaineiden tasapaino heikkenee. Esimerkiksi alkoholi saa aivojen välittäjäaineita erittymään liikaa, ja alkoholin juomisen jälkeen aivoissa on välittäjäaineiden puutosta. Alkoholin tuottama hyvänolontunne johtuu juuri siitä, että serotoniinia, dopamiinia ja gabaa erittyy hermosoluista enemmän kuin tavallisesti. Mutta tämä aiheuttaa myös sen, että juomisen jälkeen näitä välittäjäaineita on liian vähän, mistä osaltaan johtuu krapula ja huono olo. Alkoholin juomisesta joutuu siis tavallaan maksamaan huonommalla ololla myöhemmin. Joten päihteillä ei kannata yrittää lisätä hyvää oloa, koska ne ovat aina lyhytkestoinen helpotus, jonka jälkeen tulee vain entistä huonompi olo.
Katson tasan tarkkaan tämän viikon loppuun ja jollei muutosta tapahdu on aika palata tapoihin joista oli edes se hetken hyvä olo kun nyt sitä ei ole ollenkaan.
Terapia ei aina auta. Kokemusta on. Kävin kolme vuotta psykodynaamisessa terapiassa, ja menin vain huonompaan kuntoon. Terapeutti syyllisti minua lähes kaikesta mahdollisesta, mistä seurasi että aloin myös itse syyllistää itseäni kaikesta. Muutaman vuoden päästä olinkin osastohoidossa. Ei enää koskaan psykodynaamista terapiaa. Jos joskus vielä aloitan terapian, koetan varmistua siitä, että terapeutti on oikeasti ammattitaitoinen.
Päihteiden käyttäjillä onneksi yhteinen tekijä. Kaikilla. Suuri itsesääli ja omahyväisyys.
Opettele ajattelemaan myös muita ihmisiä, joita on lähelläsi, älä ole itsekäs.
Haluat kai elää vanhaksi? Jos haluat, silloin ei voi käyttää huumeita.
Alkoholia voi käyttää kohtuullisesti ellei ole alkoholisti.
Elämässä on monia hyviä asioita, ne pitää vain opetella huomaamaan ja antamaan niille arvoa.
Vahingonilo on paras ilo?