Minulla on ihana puoliso, joka rakastaa sekä ihanat lapset. Tajusin muutama vuosi sitten että en rakasta häntä vaan toista miestä. Mieheni tietää tunteistani, koska haluan olla rehellinen. Toinen mies ei tiedä tunteistani. Mies ei silti jätä minua enkä pääse tunteista yli. Mitä teen?
Rakastunut toiseen
Anonyymi
3170
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Rakkaus voittaa.
Tunteille ei mitään voi. Harmi vaan että päättyi näin sinun kohdalla. En voi muuta sanoa.
Vietät laatuaikaa puolisosi kanssa.
Hyvä neuvo. Harmi, ettet tavannut häntä jo silloin kun olit vapailla markkinoilla. Hieno elämä sinulla kuitenkin. Olet monelle tärkeä ja korvaamaton, kun sinulla on perhe. Tsemppiä!
Täh???
AP lahkon trolli?
Tätä tapahtuu. Voin sanoa että eipä se välttämättä ohi mene. Täällä palstalla jankutetaan, että ihastus menee ohi, himot hyytyy kyllä, ohi menevää ym. Itse tapasin niin ihmeellisen miehen, että tunteet ei kuolleet. Vaikka tilanteessa on kaikki mahdolliset mutkat matkassa, ei tunteet kuole.
Juuri tältä minusta tuntuu. En ole ap.
Voi ap, paljon uusia hyviä suhteitaan syntyy tuollaisissa tilanteissa. Itelläkin muutamia tuttuja viime aikoina eronnut ja mennyt kimppaan ihastuksensa kanssa. Mun mielestä sun kantsii kyllä ekaks kattoo saatko parisuhtees kuntoon, jos et niin sit lähet.
Valitettavasti näin tapahtuu, vaikka parisuhteessa ei pahaa vikaa olisikaan. Siinä usein myös rikkoo jotain aika pahasti, vaikka itse ei huumassa siitä välittäisikään. Kaikkea Hyvää!
Mä ainakin tunnen ihmisiä, jotka ei oo missään nopeassa huumassa toimineet vaan ovat kyllä jo ennen eroa ja jopa ennen ihastusta yrittäneet pariterapiassa suhdetta saada kuntoon. Joskus täytyy myös hyväksyä, että erokin on hyvä ratkaisu. Ero satuttaa ja tottakai kantsii tehdä kaikkensa suhteen pelastamiseksi, mutta aina se ei vaan riitä.
Totta. Mielestäni ero on kuitenkin perusteltua, jos elämä molempien mielestä on mahdotonta yhdessä. Varmasti nykymaailmassa jätetään ihan normaaleja ja hyviäkin puolisoja toiseen ihastumisen tai rakastumisen takia. Se ei välttämättä ole oikein. Toimiviakin perheitä hajotetaan näin. Tsemppiä!
Muista uhriutuminen. Toi *rehellisyys* oli hauskasti keksitty. Siihen kannattaa lisätä moraali sana. Hanki vielä joku kiva tatska. Mitä rumempi, sen parempi. Värjää hiukset. Vietä aikaa ystäviesi kanssa. Aamulla sitten kotiin, auringon noustessa.
Laiminlyö kaikki, ja syyllistä miehesi. Imuroi kun hän nukkuu.
Hyvä lause on myös *Olen yrittänyt parhaani*
Näytä loukatulta.
Hyvin kirjoitettu
Parempi olla rakastettu kuin rakastaa yksipuolisesti, siis älä jätä tuota rakastavaa miestäsi jonkun epävarman ihastuksen takia. Rakastaminen on myös tahdon asia, päätös.
Joo, se on mielenkiintoinen tuo rakastaminen. Sitä voi myös sanoa rakastavansa ja rakastaakin voi monella tapaa. Eiköhän tästäkin aitoudesta joillakin eronneilla ole kommenttinsa. Alotus nyt vaan on ihan tyypillinen palstatrolli, suhde hyvä, ihana mies ja kaikki hyvin ja haluaa erota. Uskokaa nyt hyvät palstamiehet, että vaikka uskotte olevanne toiselle hyviä ja rakastavia niin se kumppanimme ei välttämättä näe asiaa samoin.
Rakastuminen= saatat rakastua elämäsi aikana muutamaankin ihmiseen. Siihen vaikuttaa mm. Erilaiset kriisit, oman elämän kriisit, jne. Tunne joka ingnoorattuna menee ohi. Jos olette samassa työpaikassa, suosittelen vaihtamaan työpaikkaa. Helpompi kaikille.
Rakastaminen= päätös rakastaa toista niin myötä kuin vastamäessä. Kypsässä rakkaudessa ymmärretään että elämässä on ja tulee aina uusia kriisejä. (Poikkeus, väkivalta, sarjapettäminen). Yleensä kuitenkin kriisit menevät ohi ja tunteet laimenevat. Itsehän me päätämme annammeko tunteisiin lisää bensaa vai antaako sen ns. Kuolla rauhassa pois.
Sun päätös mitä teet. Ei kukaan voi sanoa mitä pitäisi tehdä. Mutta kun tietä faktat niin se pitäs helpottaa.
Mitä tekisitte, jos samalla ymmärtäisitte ettette ole koskaan tätä puolisoanne oikeasti edes rakastaneet, vaan kokoajan sitä ihastusta, johon nyt uudelleen törmäsitte?
Ehkä kannattaisi jutella sen ihmisen kanssa.
Minulla on ihana perhe, kamala parisuhde. Elämä ihan ok, monet asiat kohdillaan. Kyllä sitä silti toivoo rakkautta elämään. Jos sitä ei suhteessa ole, ei voi mitään. Kohtelias olen lähes aina puolisolle, vaikka hänessä on puolia josta en pidä. Aiemmin petti, haukku ja valehteli. Jossain kohtaan muuttui, ikään kuin vaihdoimme osia. Hän sai minut näyttämään pahalta. En saa tukea, hellyyttä, rakkautta tai kunnioitusta. Yli kymmenen vuotta sitä annoin itse, olin uskollinen, tukeva, aloitteellinen, joskus mustasukkainenkin, palvoin tuota miestä, tuin häntä, henkisesti, fyysisesti ja joskus rahallisesti. Hän oli täysi paska, josta en päässyt eroon. Yritin, kunnes piti lasten takia jäädä tähän. Hän on edelleen kylmä, haluton, itseään ajatteleva, minua vähättelevä, manipuloiva, pitää minua välillä sukunsa omaisuutena jne. Häntä ei kiinnosta minun hyvinvointi, elämä tai onnellisuus. Hän näyttää tunteensa muille, on tukena hänelle tärkeille ihmisille. Minulle ei ikinä. Jos oikeasti elämääni astuisi ihana mies, ja saisin siistin eron ja yhteishuoltajuuden. Sanoisin kyllä! Ei ole tarkoitus ketään haukkua tai loukata, mutta ihminen voi olla kuinka ihana tahansa, mutta parisuhteessa väärän henkilön kanssa täysi paska. Pahimmassa tapauksessa huono suhde pilaa koko elämän. Ei pidä puuttua tai arvostella toisten eroja ja suhteita jos ei mistään mitään tiedä. Tämä anonyymisti, eihän näitä kukaan haluajulkisesti nimellänsä kirjoittaa.
Sinuna en kyllä jäisi odottamaan rakastumista vaan eroaisin joka tapauksessa. Elää nyt jossain kummallisessa henkisessä sotatilassa, koston kierteessä, kilpailemassa kuka kärsii eniten.
Irti pois. Elämän pitää olla mukavaa.
Sissun se ei riitä, joskus käy niin kuin käy.
Jos sinulla on pienet lapset, keskittyisin puolisoon. Miettisin empatian kautta. Kun on lähdetty perustaan perhettä, on tärkeä yrittää hoitaa suhdetta. Voi olla, että saat sen kuntoon.
Sivusta. Aina ei itse tehdä päätöstä perheen perustamisesta. Ei aborttipäätöksen pitäisi olla päätös perustaa perhe. Tai huomataan asioita vasta perhetilanteissa. Ei oo ihme että jotkut vanhemmat ovat välinpitämöttömiä lapsilleen, jos tätä on kestettävä 18 vuotta lasten takia. Miten voit yrittää edes rakkautta, kun huomaat vuoden jälkeen että kuka tuo on? Et uskalla tehdä asioita kun pelkäät että tietyt asiat elämässäsi katoovat. Jokainen vuosi tuntuu olevan vain uhraus ja lisäluovutus. Jokainen asia mitä haluat, viedään muille. Kyllä, voin uhrata elämästäni lapsilleni, mutta eikö jossain mene raja. Ja eikö jokaisen vanhemmalla pitäisi olla oikeus yhteishuoltajuuteen, mistä näin kusipäitä tulee jotka sakottaa lapsia erossa?
Ainahan voi tehdä, mitä huvittaa. Oma asiasihan se on, ei välttämättä tule helppoa, mutta valintasi sekin.
Itsellä kävi samoin. Tunne toiseen ei ole lähtenyt pois, vaikka en ole nähnyt tätä ihmistä vuosi kausiin. Silti jäin suhteeseen. Kaipailen täällä ja yritän hoitaa velvollisuuteni. Voit rakastaa montaa ihmistä, mutta olla rikkomatta perhettäsi. Jos näet häntä päivittäin, voit miettiä ratkaisuja, ettei näin olisi.
Ihastukset tulee ja menee.
Sinulla on harvinainen aarre tuo sinun aviomies!!
Toinen mies varmasti ottaa sut ilomielin vastaan 😄 ja pitää sua kuin kukkaa kämmenellä 😄
Jos se toinen mies olisin minä, niin kerro se.
Minäpä pidän peukkuja sulle että olisit se toinen mies !!
On näin ihana auringonpaistekin !!
Siksi.
Jos saisin tietää tämän, niin sitten paistaisi aurinko yölläkin ja näkyisi tähtiä päivällä!
Mä kuolen ikävään ihan justiinsa!!!!! Mun on pakko nähdä sut!