Miten ajattelette, onko vastuu pelkästään itsellä, jos satut rakastumaan toiseen? Siis jos nyt mietitään että toinen on vuosien ajan, aika ajoin tullut uudestaan tuon ensimmäisen elämään, silloin kun se itselle sopii. Onko vastuu siitä, että sydän särkyy vain hänellä, joka on höynäytettävissä ja halunnut uskoa tuon toisen hyviin aikeisiin? Ja aina uudestaan mennyt samaan halpaan, kun on kokenut että on kohdannut elämänsä rakkauden, jota kukaan muu ei voisi koskaan korvata. Tuntuu, että on ollut toiselle vaan joku hetken hyödyke, mikä on helppo jättää taakseen.
Miten ihmisten moraalin laita?
Anonyymi
26<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
En sanoisi että vain hänellä on vastuu välttämättä. Nää on niin tilannekohtaisia että pitäis tietää tarkalleen minkälainen kummankin tilanne on milloinkin ollut kun on uudestaan mennyt rakastumaan, jos toinen on tullut vain silloin kun toiselle sopii niin voisi ajatella että se on ollut kunnioitusta toista kohtaan, mutta jos on tiennyt miten herkkänä toinen on häneen aina uudestaan ja sitten jättänyt niin siitä on kyllä varmasti vastuussa. Ja myös että mitkä asiat siihen vaikutti, tekikö toinen osapuoli jotain minkä takia toinen rakastui tai tekikö itse jotain mitä ei tajunnut että siihen vaikuttaisi? Varmaan molemmat saattavat omalla tavallaan olla tilanteesta vastuussa, kuitenkin aina sanotaan että kaikki on vastuussa omista tunteistaan, niin sekin pitää kyllä mielestäni paikkansa.
Jos on aikuisista ihmisistä kyse, niin vastuu on kummallakin. Tiedän kokemuksesta että haksahtanut samaan tyyppiin lukemattomia kertoja, mutta ei hän ole minua ikinä rikkonut toiminnallaan, paitsi ensimmäisellä kerralla. Vuosiin en ole häntä ottanut todesta tai vakavissaan millään tasolla, katsonut vaan kuinka pitkälle menee, ja menihän se..
No miten pitkälle pääsi?
Aika pitkälle, mutta sekään ei ns. "yllättänyt", ollaan molemmat omalta osaltamme oltu ihan täysiä ureapäitä.
Onnea sinulle. Oma sydämeni särkyi kyllä useamman kerran hänen kanssaan. Yritin pysyä erossa, mutta vetovoima oli liian vahva voidakseni sitä vastustaa. Mielestäni hän tiesi mitä teki kanssani, ainakin jollain tasolla. Se, että käyttää toisen vahvoja tunteita hyväkseen omassa toiminnassaan, tekee siitä halpamaista ja anteeksiantamatonta. Ja että lupaa ja puhuu kauniisti, tarkoittamatta yhtään mitään. Kukaan ei ansaitse sitä, mitä hänen kanssaan koin. Hänen piti lopuksi tehdä minusta arvoton paska, jotta pystyisi elämään itsensä kanssa. Tiedän kyllä, että hänellä ei ole itsensä kanssa mikään hyvin, muttei se oikeuta siihen mitä minulle teki. En ole hänen elämäänsä kuitenkaan ollut pilaamassa. :(
Kuulostaa pahalta. Vastasit tosin nyt minulle, naiselle. Minulla on niin teflonkuori..Ei pääse.
Niin vastasin. Keskustelupalstalla olen, jotta saan toisenlaisia näkökantoja. Minusta ihmisissä on parasta juuri se, että kaikki olemme erilaisia. Joka ainoa oma yksilönsä ja kullakin sama ihmisarvo. Olen pohtimassa ihmisyyttä. Joku joskus sanoi, että ihmisen mitta on se, miten toisia kohtelee. Enkä ole kyllä itsekään toiminut aina oikein. Nyt vaan osui omaan nilkkaan, tässä kohtaa.
"Joku joskus sanoi"... baby <3
..Lisään vielä, minä olen sinua rakastanut aina, inhonnut ja rakastanut,
Varaudu siihen, ettei osunnut kohdalle. Mutta kyllä minunkin päällimmäinen tunne häntä kohtaan on rakkaus. Joskus tuntuu vaan siltä, että en jaksaisi rakastaa. Kun en uskalla toivoa häntä elämääni, mutten ole voinut luopua toivosta. Ei ole helppoa myöntää omaa heikkouttaan. Ristiriita on repivää. Välillä kun sekoilen tunteideni kanssa, selitän samalla itselleni, että ei hän minun kaltaistani haluaisi. Silloin romahdan.
Jos hän olisit, sanoisin samat asiat melkeinpä. Vihaan rakastaa sinua, akilleen kantapää..
Ja tuo kommentti ei ollut ap:ltä.
Miten inhoaa sellaista, jota rakastaa? Siis minkä takia? Tuollaiset asiat olisi hyvä selvittää itsensä kanssa, koska aiheuttaa varmasti kovasti ristiriitoja.
Kukas kissan hännän nostaa ellei kissa itse?
Olet hölmö.miehen ja naisen välinen rakkaus on huuhaata. Keskity universaaliin rakkauteen.
Vastuu on molemmilla
Omastanikin mielestäni ihmissuhteissa on vastuu molemmilla osapuolilla. Sen verran kovat oppirahat olen maksanut, että koitan soveltaa tuota kultaista sääntöä, jonka muuan Nasaretilainenkin joskus mainitsi. "Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille."
Saattaa olla, että olen toiminut itse joskus ymmärtämättömästi (ja olenkin) ja nyt sain kokea, miltä voi tuntua, kun sydän särkyy . Olen hengissä, mutta muuttuneena ihmisenä. Uskon, että aivan jokaisella ihmisellä, sillä vahvimmallakin on tietty piste, jonka saavuttaessaan löytyy murtumakohta.
Onko tarkoitettu, että tilaan tätä sontaa päälleni, niin kauan että opin? Ja että tapani ajatella muuttuu ja pääsen kaikesta kaunasta ja katkeruudesta irti kokonaan? Ap
Juu jos lähtee toisen mukaan esim. Kadulta tms
Yleinen paikka jne. Mies vierailee tyttösen kotonakin hänen vanhempansa tapaa ym. Esittäytyy ja haluja tyttäreen on. Ei tyttösen tulisi karata miehen alta kuin on tapana.
Mies siis lupautunut rakastamaan tyttöä ja silti lopputulos on negatiivinen.
Positiv negativ
Jotain rotia on oltava vastuunkantoa toisesta....
Tilanne on absurdi kuinka on mahdollista?
Älä muuta sano tätä on joskus mietitty.
Ihminen vastaa loppujen lopuksi omista tunteistaan ja niiden käsittelystä. Sitä ei voi ulkoistaa toiselle. Silti hyvissä ihmissuhteissa kumpikin auttaa toista oma parhaansa mukaan kohtaamaan sekä positiiviset että negatiiviset tunteet.
Suhteessa taas vastuu suhteen hyvinvoinnista, rakkauden ja läheisyyden ylläpitämisestä on molemmilla tasapuolisesti. Yksi voi tehdä paljon, mutta vai yhden panos harvoin riittää. Usein sen sijaan, että osoittaa toista, kannattaa ensin miettiä onko itse ensin tehnyt mitä voi ja onko oma osuus kunnossa. Jos on tehnyt kaikkensa ja kantanut vastuunsa, vasta voi katsoa toista. Kukaan ei jaksa yksipuolisesti kantaa vastuuta suhteen hyvinvoinnista ja ottaa vastaa torjuntaa ja vetäytymistä. Tällainen tilanne yksi- tai molemminpuolisesti johtaa ennen pitkään eroon.
Jos suhde ei ole siedettävä, eikä sitä saada toimimaan yrityksestä huolimatta, ei kenenkään ole velvollisuus jäädä siihen vain velvollisuudesta. Tilanteet on sina erilaisia. Silti on kohtuullisen yleistä on, että se toiselle rumasti puhuva, vetäytyvä ja torjuva herää vasta kun toinen tahtoo lähteä.
Oli sitten mikä tilanne vaan, ketään ei voi pakottaa suhteeseen. Ei uuteen eikä entiseen. Jos toinen haluaa mennä, ei voi kun antaa hänen tehdä se.
Myös tutustumisvaiheessa vasta katsotaan sovitaanko yhteen kaikilla tasoilla. Toisen sitoutumista ei voi olettaa, ennen kuin sellaisesta on yhdessä sovittu. Jos siinä vaiheessa antaa tutustumisen mennä seksuaaliselle tasollle, täytyy myös hyväksyä, että tutustuminen ei pääty välttämättä niin kuin toivoisi. Ei seksiä voi antaa ajatuksella, että se velvoittaa johonkin. Myös sellainen vaihtoehto on olemassa, että tutustumisen hoitaa ensin ja sitten vasta etenee intiimille tasolle. Jokaisen on itse tehtävä omat valintansa. Tässäkään suhteessa ei vastuuta voi ulkpostaa. Sitten tilanne on erilainen, jos jompi tarkoituksella lupaa jotain mitä ei aio koskaan antaa vaan saadakseen esim. seksiä .
Ihastuminen ja rakastuminen ei ole kenenkään kontrollissa. Jokainen kuitenkin kontrolloi sitä, mitä niiden tunteiden edessä tekee. Mä en lähde moralisoimaan kenenkään valintoja. Itsehän sitä itse kukin sitten niiden valintojensa kanssa elää. Tuossa kuvaamassasi tilanteessa pohdin ainoastaan, että missä on itsesuojeluvaisto. Itselläni se on ehkä jopa turhankin voimakas nykyään näissä asioissa. Mieli lyö helposti päälle neliraajajarrutuksen, jos tilanne tuntuu epävarmalta.
Kyllä minusta vastuu on aina ensisijaisesti itsellä. Kaikessa sellaisessa, joka olisi ollut vältettävissä, täytyy kantaa oma vastuunsa. Ei se tietenkään tarkoita, että toisellakaan osapuolella olisi lupa tehdä mitä vaan. Sen toisenkin tulisi kantaa vastuu omista teoistaan. Ei se, että minä vastaan itse itsestäni poista sitä, että sinä vastastaat myös itse itsestäsi. Poikkeuksena se, jos toisen osapuolen kyky pitää itse huolta itsestään on jostain syystä alentunut. Tällöin sillä ns. vahvemmalla olevalla on suurempi vastuu tilanteesta.
Mitä tuohon hieman kuvaamaasi tilanteeseen tulee. Sen verran on tullut tässä elämässä nähtyä, että tiedän asioiden harvemmin olevan täysin mustavalkoisia. Vaikka itse tuntisit olosi hyödykkeeksi, niin se voi myös olla vain tunne. Toisen osapuolen tunteet ja tarkoitusperät tietää varmaksi vain hän itse. Myös vilpitön yritys voi karahtaa karille, useammankin kerran.
Hyviä kommentteja noi edelliset kl. 22:07 eilen ja tänään kl.10:41, todennäköisesti aloittaja kohdannut vastuuttoman pelimiehen, jolloin itse olisi täytynyt ymmärtää toisen halu pelkkään seksiin? Näitä miehiä on paljon yössä samoin kuin naisiakin. Silloin on hyvä ymmärtää tilanne ja ottaa etäisyyttä toiseen, jos ei hyväksy toimintaa.
Itsekin miehenä, ottanut etäisyyttä toiseen, kun tajunnut itsensä enempi pelinappulaksi toiselle kuin potentiaaliseksi kumppani ehdokkaaksi. On kovia paikkoja itse kullekin, hyväksyä tapahtunut. Pureskeltavaa riittää, ei kannata kuitenkaan katkeroitua ja lähteä koston tielle. Heitäkin valitettavasti löytyy yössä kohdattavaksi. Tsempit ap, et ole yksin kokemuksinesi.
Kiitos tsempeistä! Ja juu, ei ole ollenkaan niin mustavalkoista. Ihmissuhteet ovat maailman vaikeimpia asioita joskus, varsinkin jos on kaksi vahvasti tuntevaa, herkkää ihmistä tavanneet toisensa.
Ei se välttämättä ole kummankaan suunnitelmissa ollut, että nyt sitten tällaista, repivän, raastavaa draamaa ja tunnetta. Itse en ainakaan ole etsinyt sellaista. Tunne vaan vei mukanaan. Heti. Ja itse uskon, että kaikella on tarkoituksensa ja syvempi merkityksensä.
Niinkään en hakenut ratkaisua täältä ongelmaani, vaan halusin lähinnä purkaa senhetkistä pahaaoloani ja herättää aiheesta keskustelua. Eri päivinä eri fiiliksillä mennään. Eilen oli oikein paha olo, tänään luotan siihen, että tästä selvitään, yksin tai yhdessä. Pidän oven avoimena.
Voin välillä olla marttyyri ja pelinappulakin. Mutta en saa siitä kovin kauaa kuitenkaan mitään irti. Siis tunnen vastuuni itsestäni ja omista tunteistani.