Äänestäjien keskuudessa esiintyvä tyytymättömyys valtiojohdon harjoittamaa asioitten hoitamista kohtaan konkretisoituu Keskustan kannatuksen vähenemisenä. Suomalaisten tyytymättömyys harjoitetun politiikan suhteen on jo perinteinen ilmiö ja vaaleissa tyytymätön väki on aiheuttanut vaaliuurnien äärellä vaihteluita puolueitten voimasuhteissa. Toki useampi muukin puolue on vaikeuksissa Keskustan ohella.
Tyytymättömyys kumpuaa ihmisten, kotitalouksien, perheitten, yritysten tilanteitten hankaluudesta. Julkisuudesta voisi yrittää päätellä, että Keskusta poliittisena puolueena ei ole halunnut puuttua kansan tyytymättömyyden syihin, korjaamaan epäkohtia.
Perinteisesti Keskusta on kertonut ottavansa politiikassa huomioon väen paikallisen tahdon, paikalliset tarpeet. Viime aikoina, vuosina jo pitemmänkin aikaa tämä prinsiippi vaikuttaa jääneen toisarvoiseksi. Teot ja päätökset ovat menneet siihen suuntaan juhlapuheista huolimatta. Tavalliskansan tarpeitten humioonottamisen kohdalla lepsuilu on nyt kostautunut puolueelle. Keskustan kannatus on romahtanut.
Tyytymättömyys kumpuaa ihmisten, kotitalouksien, perheitten, yritysten tilanteitten hankaluudesta. Julkisuudesta voisi yrittää päätellä, että Keskusta poliittisena puolueena ei ole halunnut puuttua kansan tyytymättömyyden syihin, korjaamaan epäkohtia.
Perinteisesti Keskusta on kertonut ottavansa politiikassa huomioon väen paikallisen tahdon, paikalliset tarpeet. Viime aikoina, vuosina jo pitemmänkin aikaa tämä prinsiippi vaikuttaa jääneen toisarvoiseksi. Teot ja päätökset ovat menneet siihen suuntaan juhlapuheista huolimatta. Tavalliskansan tarpeitten humioonottamisen kohdalla lepsuilu on nyt kostautunut puolueelle. Keskustan kannatus on romahtanut.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jatkanpa juttua tuosta aloituksestani eli menköön nyt sitten vaikka yksinpuheluksi. Paikallisuuden liian vähäinen huomioonottaminen näkyy esim. tiemäärärahoissa. Moni maantieväylä kaipaisi kiireellistä parantamista. Kun paikallinen kyseisten väylien käyttäjäväestö kuulee ennen vaaleja Keskustankin taholta lupauksia teitten kunnostamisesta, niin pettymys on todellista vaalien jälkeen, kun mihinkään korjaustoimiin ei muka ole mahdollisuuksia rahan puutteen takia. Nyt olemme saaneet seurata aitiopaikalla, kuinka helposti rahaa löytyy miljardikaupalla eli lainarahaa markkinoilta käytännössä nollakorolla.
Keskustan taholla asetelmaa on luonnehdittu vastuunkantamisen epäkiitollisuudeksi. Siis lupausten täyttämättä jättämistä on nimetty vastuunkantamiseksi. Todellisuudessa rahaa siis on, mutta sitä ei haluta kohdentaa esim. noihin liikenneväylien korjaamisiin. Kysymys on todella paikallisten tarpeitten sivuuttamisesta päätöksenteossa. Puolueena Keskusta ei siitä tilanteesta selviydy yrittämällä puolustella menettelyään yleisen taloustilanteen tiukkuudella. Sitä perustelua äänestävä väki on saanut kuulla tavan takaa vaalikaudesta toiseen. Kansa osaa kyllä analysoida asiat, vaikka äänestäjien omatahtoisuus olisikin Keskustan johtoportaalle ja puolueen kenttäaktivisteille uusi ja outo ilmiö. Maailma on muuttunut eli ihmiset ajattelevat nykyisin entisaikoja itsenäisemmin. Ssiinä samalla puolueuskollisuuskaan ei ole niin suuressa arvossa kuin aikaisemmin.
Pari tilannetta, jotka kertovat politiikan siiloutumista ja siis kokonaisnäkemyksen puutetta. Kun sote-linjauksissa Sipilän hallitus katsoi viisaudessaan aiheelliseksi keskittää erikoisterveyden- ja sairaanhoidon keskussairaaloihin, niin asiakkaitten eli potilaitten kulkemiset pitenivät kotipaikoista erikoisterveydenhoitoon ja takaisin. Sipilän hallitus luopui tavoittelemasta paikallisen terveyskeskustason ja kohtalaisen lähellä väestöä sijainneitten aluesairaaloitten toiminnan synkronisointia, jonka uudistuksen oli tarkoitus kohentaa väestön kotitienootason terveyspalveluja. Ja kun matkat pitenivät erikoisterveydenhoitoon, niin siihen olisi luontevasti kuulunut teitten parantamisen, mutta sillä kohtaa sitten loppui mielenkiinto eikä rahoituskaan järjestynyt. Siiloutuneessa politiikassa siis ei haluttu katsoa kokonaisuutta, vaan keskussairaaloihin keskittämiseen ei kytketty liikenneyhteyksien kohentamista.
Toisena tyypillisenä esimerkkinä on niin ikään maakuntien puitteissa suoritettu valtion hallinnon yleinen keskittäminen maakuntien keskuskaupunkeihin. Maakuntien pienemmistä kaupungeistä on palveluja karsittu pois systemaattisesti. Kun sitten mm. Pohjois-Savossa Vieremällä sijaitseva Ponsse tarvitsi lisää työväkeä, niin sen pestaaminen kohtasi vaikeuksia, koska perheitten puolisoille ei enää ollutkaan tarjolla työtilaisuuksia Iisalmessa julkisessa hallinnossa, joka oli viety keskittämisprinsiipin mukaisesti Kuopioon, maakunnan keskukseen. Yhteiskunnan asioitten hoitamisen kokonaisuus kärsi, kun keskittäminen ohitti tervejärkisen politiikan. Tuskin tässä tarvitsee mainita, että Keskusta on puolueena ollut "hoitamassa" asioita niin Sipilän hallituksessa kuin on mukana myös nykyisessä kabinetissa vihervasemmiston kanssa. Rinteen-Marinin hallitus ei tietenkään ole peruutellut Sipilän hallituksen maakunnallisia keskittämisiä. Keskusta joutuu lusikomaan nyt omaa keitostaan kannatuksen kutistumisena.
kansalaiset ovat tyytymättömiä edelleen sipilän hallitukseen ja se näkyy vieläkin kepun kannatuksessa. Kansa ei koskaan enää halua perskekoa johtamaan tätä maata.
Ajanjuoksun ytimeen saatat osua, kun epäilet, että paljon tulee virtailemaan vesiä ja monet ajat saavat aallot huljutella rantoja, rannikoita ennen kuin Keskusta nousisi pääministeripuolueeksi uudelleen Sipilän hallituskauden jälkeen. Äänestäjät sen päättävät. Sydänjuuriaan myöten pettynyt kansa ei helpolla asennoidu uudelleen. Ehkä ei kokonaiseen sukupolveen tai ehkä ei useampaankaan. Toisaalta parasta aikaa Keskustan sisällä esiintyvät rakenneryhmittymät viittaavat siihen, että tietty kannatus säilyy kutistumisesta huolimatta. Maatalous- ja yleensä maaseutuväen keskuudesta löytyy vielä pitkät ajat puolueelle kannattajia. Kristillinen usko ja siihen sisältyen lestadiolaisuus ovat syvälle juurtuneet keskustalaisuuteen. Oma huomattava merkityksensä on myös maalaisliittolaisilla mahtisuvuilla eli heidän jälkeläisillään olipa uusien sukuperillisten asuinpaikka sitten maaseutu tai kaupunkien vauraat korttelit. Silti nämä vakiintuneet Keskustan kannattajatahot tuskin pitävät puoluetta yli kymmmenen prosentin suosiolukemissa.
Suomalaisen politiikan ja samalla myös Keskustan ja ehkä aivan erityisesti nimen omaan Keskustan yksi olennaisongelma on asennoituminen äänestäjien antamaan edustusmandaattiin. Siis suora kysymys: Tarvitseeko vaalilupauksia pitää ja vaaleissa äänestäjien ilmaiseman tahdon mukaista politiikkaa noudattaa? Käytännössä tilanne tulee eteen, kun Eduskunnassa tehdään äänestäjien tahdon kanssa ristiriitaisia päätöksiä. Tämä asetelma tulee usein eteen erityisesti puoluekohtaisena. Silloin olisi kiinnostavana olla kärpäsenä katossa eduskuntaryhmien kokouksissa.
Vanhana perinteenä vaikuttaa yhä edelleen "Majesteetti"-usko. Meillä Suomessa se liittyy lähinnä Tasavallan presidenttiin, hänen persoonaansa ja statukseensa. Presidentiksi valittu henkilö eroaa aina virkakautensa alussa siitä poliittisesta puolueesta, jonka riveissä hän on toiminut. Poikkeuksena voitaneen pitää Mannerheimia, jonka puoluekannasta ainakaan minulla ei ole tietoa. Joka tapauksessa nykyisin myös ministerit ja kansanedustajat nojautuvat vaalilupaustensa vastaisiin päätöksiin vetoamalla vaaleissa saatuun "majesteetilliseen valtakirjaan". Todellisuudessa kansanedustajalla on "imperatiivinen mandaatti" eli hän on sen mukaisesti vapaa tekemään omia ratkaisujaan riippumatta edes puolueen ryhmäpäätöksistä. Kansanedustaja on siis vastuussa ainoastaan äänestäjilleeen.
Ainsaitsee noston, erittäin hyvä kirjoitus ja osuu oikeaan!!!
Suomen liikenneväylät pääsivät eli tietoisesti päästettiin rapistumaan Kataisen hallituksen aikana vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeen. Sipilän hallitus jatkoi samaa politiikkaa vuosina 2015-2019. Aiheeseen on pakko palata nyt, kun tilanteen surkeuteen on havahduttu. Silti moni olennaisen tärkeä valtatiekin on korjaamistaan odottamassa kuten tuossa aikaisemmin olen jo todennut. Rahaa ei mukamas riitä, vaikka ulkomailta on tosiaan hankittu miljarditolkulla lainaa nollakorolla, siis muihin tarkoituksiin.
Erityisen paljastavaa on muistella pääministeri Kataisen perusteluja, kun hän puolusteli liikenneväylien rapistumaan jättämistä. Katainen otti silloin sen kannan, että tieremonteilla ei synnytetä pysyviä työpaikkoja ja kun sellaisia ei tieremonteilla synny, niin silloin tieremontteja ei toinna tehdä, koska tarkoituksena on luoda pysyviä työpaikkoja.
Liikenneyhteyksien kunnossapitoa sopisi ajatella investointeina. Ja pahasti rapistuneitten väylien isommatkin remontit ovat investointeja, vaikka ne maksavatkin enemmän kuin pelkän pinnan uusimiset. Kun yksityisen elinkeinoelämän sektorillakin tehdään investointeja, niitten tekemiseen menee totta kai aina rahaa. Ideana on, että satsaus tuottaa aikaa myöten kustannuksensa takaisin ja parantaa tulevaisuuden toimintamahdollisuuksia. Se aiheen tarkastelun näkökulma on täysin toisenlainen kuin Kataisen hallituksen ja monen muunkin hallituksen noudattama juustohöyläily, mikä tarkoitti kaikesta pihistämistä, olivatpa sen kustannusnihilismin seuraukset sitten miten turmiolliset tahansa. Ikävä kyllä Keskusta on puolueena osallistunut haitallisen aktiivisesti niin juustohöyläilyyn kuin siinä yhteydessä tieväylien korjaamisen laiminlyöntiinkin. Nykyisessä Marinin hallituksessa valtiovarainministerin salkku on nimen omaan Keskustalla.
Kummallista kuinka kepu toimii hallituksessa, nyt oikein yhteistyössä vihreitten kanssa, Suomen kansaa vastaan. Verotetaan polttoaineita älyttömästi pitkien kulkuyhteyksien maassamme, kielletään turpeen käyttö lämpövoimaloissa (Oulun kaupunki lämpiää turpeella, jota tuodaan pakkaspäivinä liki 100 rekkalastia kahteen turvevoimalaan) ja suunnitellaan kovat verot hakkeelle, jota aiotaan turpeen korvaajaksi. Hake tuotaisiin tietenkin halpatuonti- ja riistomaa Venäjältä.
Vihreitten Haavistolle annettiin tuki uusimmassa um-virkamiesjupakkaa seuranneessa luottamusäänestyksessä, vaikka sama Haavisto on syypää Caruna-kauppoihin ja siitä seuranneeseen sähkön siirtohintojen järjettömään nousuun hintavalvonnan loputtua!
Tulisi vaan älyttömät pakkaset ja moneksi viikoksi, niin jo alkaisi hiilikasat hupenemaan kun ei muutakaan voida tehdä!
Mistä kepulainen Suomen vastaisuus kumpuaa? Pyhän isän kultaiset sanat "Muistakaa köyhän asiaa" otetaan helpolla vaaliteemaksi ääniä kalastettaessa, mutta olipa vaalitulos mikä hyvänsä, niin vaalien välissä köyhää lyödään oikein urakalla. Nyt on kepulla kauhun paikka kuntavaaleissa kun kannatus on tippunut takiaispuoluelukemiin.
Ihme, että lestojen annetaan enää ylipäätänsä politiikkaan osallistua.
Varsinkaan ylemällä valtakunnan tasolla.
Yhteenveto. Sipilän keskustalainen politiikka tuhosi Keskustan puolueena. jokainen järkevä ymmärsi että Sipilä sai Kelan jonot kasvamaan ja leipäjonot käsittämättömän pitkiksi. Eihä tuollainen ole kenenkään haluamaa Suomen tulevaisuutta.
Kun ostovoima halutaan pieneksi niin yritykset ei toimi. Kun yritykset ja kansalaiset ei pysty maksamaan veroja niin yhteiskunta ei toimi. Mutta Sipilä halusi kaiken tuon tapahtuvan. Osaako kukaan sanoa että miksi?
Lestadiolaisuus ansaitsisi syvällisemmänkin tarkastelun eikä ainoastaan mainintaa ohimennen. Politiikassa lestadiolaisuus on varsin laajalti suuntautunut kannattamaan puolueena Keskustaa ja lestadiolaisväki myös osallistuu puolueen järjestötoimintaan. Kyseessä on vanha perinne. En lukeudu itse lestadiolaisiin, vaikka tunnenkin muutamia aktiivilestadiolaisia.
Lars Levi Laestadius oli keskeinen henkilö oman uskonnollisen liikkeen synnyssä. Hän kantoi huolta pohjoisen Suomen vähäväkisen kansan elämästä toisin kuin usein virkavaltaisesti asennoitunut hallintokoneisto. Se omasta väestä huolehtimisen perintö ja aivan käytännön elämisen asioissa auttaminen on vaikuttanut lestadiolaisen liikkeen olennaisena voimavarana yhä tähän päivään saakka.
Toisaalta sinänsä useampiin suuntauksiin jakautuneen lestadiolaisen liikkeen opastuksiin ja ohjeistuksiin, on sisältynyt näkemyksiä, joita nykyisin on helppo luonnehtia ahdasmielisyyden yleisnimikkeellä. Keskustapuolueen tarkastelussa lestadiolaisuus pätee edelleen merkittävänä sisäisenä ryhmittymänä. Nykyisin yhteiskunnassamme eskaloituu maallistuminen, sekularisaatio. Sähköinen viestintä tuo käsitysten välisiä eroja aikaisempaa herkemmin esille julkisuuteen. Yleisessä ilmapiirissä tiukahkoja lestadiolaisia käyttäytymissääntöjä arvioidaan ja samaistetaan helposti ja miksipä ei myös varsin perustellusti ahdasmielisyyden tunnusmerkkeiksi. Keskustalla puolueena on asetelmassa aprikoimisen aihetta huventuneen kansansuosion aikakaudella.