Suomi on luterilainen

Suomi OLI kristillinen!!! Nyt niin luterilaisuus kuin muutenkin "kristillisyys" Suomessa on lähinnä feminismiä!!! Pieni on se joukko, joka pitää esillä AITOA evankeliumia. Mutta niinhän Vapahtaja jo edeltätiesikin!!!

Suomi on ihan alkuperäinen katolinen Ruotsin valtio ollut sittemmin Suomen kansa jäi venäjän neukkulan orjaksi ryöstelyn kohteeksi moneen kertaan mm.ison vihan aikana 1700 luvulla jne . Mutta uskon uudistuksen aikana sitten ihmiset siirrettiin siihen uudistukseen mikä toi Suomen kielisen uuden testamentin ja evankeliumin mikä ennen oli latinaa tai ruotsia . Sitten tuli Saksan ruotsin Suomen kieliset uudet testamentit ja latinasta eriytyneet kielet on yhtä edelleen mutta murteet erilaisia . Neuvostoliitto vainosi kristittyjä myös siellä . Venäjän uudet testamentit on joko sillä kielellä tai kreikka Syyria persiaksi slaaviksi eikä muut kansat ymmärrä niitä kieliä . Virossa on Viron kieliset uudet testamentit . Suomessa on edelleen katolisen kirkon historia ja kirkkoja myös Viipurissa on katolisia kirkkoja mitä pommittivat sodan aikana . Ortodokseilla on myös ahneuden synti pitää kaikkea omanaan ,muiden omaa sitä syntiä monissa uskonnoissa. Apostoleja oli vain ne alkuapostolit siis jotka oli paikalla kun ristiin naulitseminen tapahtui eikä he ole mitenkään monistuneet siinä mielessä että vaikka apostoleja on niin on myös vääriä ja nämä ensimmäiset oli vaan yhden kerran . Siinä mielessä on pysyttävä alkuperästä kiinni.

Ehkä olisi valtion tarpeen ottaa tämä paremmin huomioon ja lopettaa se neutraaliushomma. Kunnon juhlat kouluihin, virret yms.

Jos luovuttasiin kristinuskosta niin ketä se haittaisi?. Tietenkin seurakuntien työntekijöitä jäisi ensin alkuun työttömiksi ja kirkoille pitäisi keksiä uutta käyttöä.

Mielenkiintoinen artikkeli.
”Uskonnollista tunnustuksettomuutta edellyttävässä eli sekularistisessa yhteiskunnassa uskontoa vaaditaan pysymään omalla rajatulla paikallaan ja muusta yhteiskunnasta erillään. On kuitenkin eri asia esittää vaatimus sekularismista kuin tarkastella asioita sekularistisen oletuksen läpi.”

Uskonto on ollut hyvin olennainen osa suomalaista yhteiskuntaa.

”Uskonto on elämäntapa ja käsitejärjestelmä, joka heijastuu laajasti ihmisten arvoihin ja käsityksiin todellisuudesta. Se vaikuttaa myös näennäisen sekulaarissa ympäristössä. Uskonto on ikään kuin kaapissa, jonka sisältöä moni ei ole edes tajunnut penkoa.”

Artikkelissa nostetaan muutamia suomalaiseen yhteiskuntaan olennaisesti liittyviä asioita, kuten esivalta sen eri muotoineen.

”Yksi luterilaiselle traditiolle keskeinen ajatus on esivalta (saksan Obrigkeit ja ruotsin överhet). Se esiintyy muun muassa luterilaisuudelle keskeisessä Roomalaiskirjeen 13. luvussa.”
”Nämä muutamat jakeet innoittivat Lutherin ajatukseen, että valtio on kirkon ohella toinen Jumalan huolenpidon kanavista. Valtio huolehtii ihmisten ajallisesta turvasta ja yhteiskunnan järjestyksestä.”

hdysvaltalainen professori Robert H. Nelson kirjassaan Lutheranism and the Nordic Spirit of Social Democracy: A Different Protestant Ethic (2017) on käsitellyt asiaa ja päätynyt siihen että ”…kaikki taloudelliset ja yhteiskuntateoriat perustuvat uskonnonkaltaisiin perusvakaumuksiin.”

Ilman luterilaista vakaumusta ei olisi syntynyt hyvinvointiyhteiskuntaa sillä ”Nelsonin mukaan Pohjoismaissa talous- ja yhteiskunta-ajattelu perustuu valtiokeskeiseen luterilaisuuteen, joka tarjosi sosiaalidemokratialle otollisen maaperän.”

Se näkyy jopa sotilasvalassa, eli sotilasvakuutuksessa, minkä uskonnottomat antavat:
”Sotilasvakuutuksen ilmentämä luterilainen esivaltaoppi ei näytä kiusaavan ketään. Kaiken kukkuraksi Jumalan tilalle vakuutukseen tullut omatunto-käsite on pettämättömän kristillistä heijastumaa kielessämme.”

”Yhteiskunta ei koskaan ole arvoiltaan kokonaan neutraali vaan jokainen ratkaisu pohjaa tiedostamattomiin tai tiedostettuihin arvoihin. On ilmeistä, että Suomessa arvoihimme vaikuttaa edelleen voimakkaasti maamme monisatavuotinen luterilainen traditio.”
Politiikasta ”Kaappiluterilainen kansa: Suomi sekularismin varjossa” 15.1.2021

Tässä samalla ajattelen miten eritavalla suhde valtion kanssa on muodostunut maissa, jossa on kalvinismin pohja. Niissä painottuu enemmän ajattelu, että jokainen on oman onnensa seppä ja köyhyys ja kurjuus on itse aiheutettua.

No mutta eihän tuo ole mikään yllätys.

Joku tuolla kirjoittelikin, että jokainen yhteiskunta on tavallaan arvonsa jostakin poiminut ja näin on suomessakin. Toki on selvää, ettei esimerkiksi kaikki kirkkoon kuuluvat ole tai koe olevansa voimakkaasti kristillisiä mutta kirkkoon kuulutaan ja sitä kannatetaan , siitä syystä, että kirkko myös tekee muutakin hyvää kuin vain jumalanpalveluksia ja myös siitä syystä, että se on perinne.

Kirkkohan tuon tietää ja ymmärtää. Sen on myös laskettava tuon varaan aika paljon koska jos ihmiset laajamittaisesti jättäisivät kirkon niin kirkko menettäisi ennen pitkää myös muutakin kuin vain kulttuuriperimäarvon.

Huvittavinta lienee setissä se, että joku marginaalinen "aito uskovaisten" kööri yrittää nakertaa kirkon "valtaa" samalla poimien siltä pullanmuruja joita kirkko jakaa ja kun puhutaan kristillisyydestä suomessa niin kas vain laskevat silloin kaikki kirkkoon kuuluvat mukaan vaikka sitten muuna aikana , emme missään tapauksessa kelpaisi heidän kööriin. Eikä tuossakaan vielä kaikki, vaan, että ihan oikeasti kuvittelevat meikäläisten pesaavaan heitä intopinkeänä, silloin kun heille sopii.

Voip olla, mutta paranemaan päin.

1950-1970 luvuilla luterilaisuus näkyi suomessa eniten elettiin ahdistuneissa tunnelmissa ja henkisessä paineessa itsemurhia tehtiin paljon ja alkoholismi perheväkivalta olivat yleisiä asioita sitten tämä maa alkoi maallistumaan ja sen maallistumisen kanssa käsi kädessä on kulkenut se että lapsemme ovat maailman koulutetuimmat meidät on valittu maailman onnellisimmaksi kansaksi suomessa tehdään väkiluun nähden innovaatioita eniten sekä maamme on maailman tasa-arvoisempia paikkoja lähes kaikilla mittareilla.

Luterilainen perintö onneksi jäi 70 luvulle ja nyt vietämme niin sanottua maallistumisen hyvinvoinnin ja onnellisuuden aikaa olkaamme siis tyytyväisiä kun katsomme uskontojen pysähdyttämiä valtioita jotka ovat valovuoden päässä suomen kehityksestä

Perintö ja nykyisyys on kaksi eri asiaa. Totta kai "luterilaiseksi" kutsuttu kulttuuriperintö on vaikuttanut siihen, millainen Suomi nyt on, mutta se ei tarkoita, että se olisi hyvä peruste luterilaisen kirkon asemalle tulevaisuudessa (tai edes tänään).

Nykykatsannossa voi hyvinkin olla, että oli Suomelle eduksi kun Kustaa Vaasa taloudellisista ja poliittisista sysitä päätti irtautua katolisesta kirkosta. Katolisen kirkon suuri ansio oli, että (toisin kuin ortodoksit) se latinan myötä oli tuonut antiikin perinnön yli pimeimmän keskiajan yliopistoihin ja osaksi sivistyneistön yleissivistystä. Mutta sen tehtävän katolinen kirkko oli jo tehnyt. Käytännössä luterilaisuus oli askel sekulaarimpaan suuntaan, kun luterilaisuuden myötä kirkosta tuli jatke maalliselle (sekulaarille) vallalle.

Yhtä lailla kuin luterilaisen kirkon vaikutus on ollut kiistaton siinä että Suomi on sellainen kuin tänään on, niin yhtä hyvin voi väittää että toinen keskeinen aate on ollut sosialidemokratia. Sosialidemokraattien Forssan puoluekokous 1903 esitti aikanaan joukon radikaaleja vaatimuksia, kuten yleinen ja yhtäläinen äänioikeus (eli länsimainen demokratia), torpparien vapautus, yleinen oppivelvollisuus, ilmaiset koulut, ilmainen terveydenhoito, kahdeksan tunnin työpäivä, sosiaaliturva jne jotka kaikki olivat radikaaleja vaatimuksia, mutta jotka ovat nyt toteutuneet ja oleellinen osa Suomalaista yhteiskuntaa ja elämänmuotoa.

Mutta pitäisikö sosialidemokraattisella puolueella joku erityisasema sen takia että sen vaatimukset ovat menneisyydessä muokanneet paljon siitä, miksi Suomi on tällainen? Tai kertooko sosialidemokratian menneisyys jotain siitä, miten hyviä nykyisten demarien ideat ovat tai että Suomea pitäisi jatkossakin kehittää demarien ideoiden ja vaatimusten pohjalta? Minusta ei. Aika kulkee eteenpäin. Menneet saavutukset ovat menneitä.

Joopa joo. No tällä palstalla aitoporukka vastustaa henkeen ja vereen aborteja. Osa asiassa on tietenkin vanhalla perinteellä. Perusteena on tietysti se että Raamatusta löytyy käsky "Älä tapa". Aikaisemmin kukaan ei ole muistaakseni kysynyt mitä mieltä ollaan kuolemantuomiosta?

Aihe on ajankohtainen myös siksi, että nyt Trump viime töikseen telottaa kuolemaantuomittuja enemmän kuin yksikään muun toinen presidentti yli 150 vuoteen. Ynnä Trump on ollut monen "aitolaisen" ykköspressa ja jopa heidän jumalansa valittu.

Jotenkin tuli Tom Holland mieleen kun luin kirjoituksen.

Kärsimyksillä ja epäpyhillä liitoilla ei ole yhteistä tulevaisuutta, joten kansallinen parannuksenteko olisi paikallaan. Itsekkyys tekee sokeaksi ja lopulta umpisokeaksi.

"Yhteiskunta ei koskaan ole arvoiltaan kokonaan neutraali vaan jokainen ratkaisu pohjaa tiedostamattomiin tai tiedostettuihin arvoihin. On ilmeistä, että Suomessa arvoihimme vaikuttaa edelleen voimakkaasti maamme monisatavuotinen luterilainen traditio." (ap:n linkistä)

Luin linkin tekstin läpi ja osin siitä syntyi käsitys, että Raamattuun pohjautuva luterilaisuus(kin) on tulkittavissa lähes miten tahansa. Luterilaisuus voidaan nähdä tasa-arvon ja lähes kaiken näkökulmasta joko sen inspiroijana tai jarruna. Ihan sen mukaan, mitkä jakeet Raamatusta kulloinkin kaivetaan esiin.

Esimerkki linkin tekstistä "Luterilaisuus siis sekä hidasti sukupuolten tasa-arvoa että inspiroi siihen."

Niinpä en innostuisi liikaa luterilaisuuden erinomaisuudesta yhteiskunnaan positiivisen kehityksen suhteen muuten kuin siitä näkökulmasta, että ajan ja arvojen muuttuessa kaivetaan vain aina uudet raamatunkohdat esiin ja hups, taas luterilaisuus on synkassa vallitsevien yhteiskunnallisten arvojen kanssa.

t q