Eroon pikavippihelvetistä

Olisi kiva kuulla vinkkisi?

Niin monille velkojen maksaminen on yksinkertaista ja helppoa, mutta on myös monia joille velkaantuminen on suuri ongelma. Luulen että pystyisin antamaan hyviä neuvoja niitä tarvitseville, siksi avasin tämän keskustelun.

Anonyymi kirjoitti:

Niin monille velkojen maksaminen on yksinkertaista ja helppoa, mutta on myös monia joille velkaantuminen on suuri ongelma. Luulen että pystyisin antamaan hyviä neuvoja niitä tarvitseville, siksi avasin tämän keskustelun.

Lue lisää

Voitko kertoa nämä hyvät neuvot?

Jos velkoja on alle 15 000 niin ainakin Helsingissä saa sosiaalisen luoton jonka korko on nolla ja maksusuunnitelma tehdään oman maksukyvyn mukaan. Tässä muita neuvoja:
1. Ensimmäinen askel on selvittää kuinka paljon velkaa on, vaikka se tuntuisi kuinka ahdistavalta. Sen jälkeen, jos ei ole työpaikkaa, työpaikka hankitaan vaikka olisi kuinka vittumainen ja nöyryyttävä paikka, siis oikea työpaikka, ei sokerimamma. Jos ei ole fyysistä estettä työnteolle niin jonkinlaisen paikan löytää, vaikka siivoojana. Jos vituttaa eikä huvita siivota, niin pitää muistaa että se on vaan väliaikainen ratkaisu. Siivoaminen on silti mukavempaa kuin vippikierteessä eläminen.
2. Maksetaan kaikista veloista minimimaksu ja samalla säästetään 500-1000 euron hätävarakassa joka estää lisävelkaantumisen. Lopetetaan luottokorttien käyttö.
3. Kun hätävarakassa on säästetty, velat listataan järjestykseen pienimmästä suurimpaan. Muissa veloissa maksetaan minimimaksu, paitsi pienimmässä. Kaikki ylimääräinen raha laitetaan pienimpään velkaan. Ei käydä ravintoloissa, ei baareissa, ei tehdä mitään ylimääräistä joka maksaa. Jokainen pennonen laitetaan pienimpään velkaan kunnes se on maksettu. Siis summaltaan pienimpään velkaan, ei siihen jossa on suurin korko.
4. Kun pienin velka on maksettu, siirrytään toisiksi pienimpään. Jokaisen velan kohdalla tilanne tietysti helpottaa, koska aina kun saa yhden velan maksettua, kuukaudessa maksettava maksuerä pienenee.
5.Jos rahat eivät riitä edes minimimaksuihin, hankitaan toinen työpaikka. Jos jonain kuukautena on tiukkaa ja rahat eivät silti riitä minimimaksuihin, niin tärkeintä on maksaa vuokra. Kun asunnon menettää, tilanne on vaikeampi. Jos velat menee ulosottoon, niin sitten menee, tärkeintä on ettei ota uusia vippejä.
6. Kaikki menot listataan ja niitä seurataan, kaikki turhat maksut jätetään väliaikaisesti pois kuten netflix ja spotify. Hyväksytään että elämä on jonkin aikaa ankeaa, koska mikään ei ole niin ihanaa kuin se ettei tarvitse elää velkahelvetissä. Kännykkävipit vievät helposti tuhoon suurien korkojensa takia, tilanne helpottaa heti jos lainat saa siirrettyä sosiaaliseen luottoon tai Takuusäätiön lainaan. Itse sain sosiaalisen luoton eikä se ollut edes kovin vaikeaa. Työpaikan se tietysti vaatii. Vaikeinta on se alku, kun joutuu hyväksymään oman tyhmyytensä. Mutta muista että et ole ainoa ihminen joka on sortunut kännykkävippeihin. Ja muista että velkakierteestä voi päästä pois.

Ennen 1.9.2019 -päivämäärää yli 2000 euron lainoilla ei ollut korkokattoa.

Jos kuluttajalle on annettu asianmukaiset tiedot asianmukaisella tavalla, hänen allekirjoittamansa lainasopimus on sitova, eikä sitä voi pätevästi kohtuullistaa, jos lainasumma oli yli 2000 euroa.

Jos aiemmin on oikeudessa jonkin isomman lainan lainaehtoa kohtuullistettu, se on johtunut kokonaan jostain vippifirman protokollavirheestä.

Anonyymi kirjoitti:

Ennen 1.9.2019 -päivämäärää yli 2000 euron lainoilla ei ollut korkokattoa.

Jos kuluttajalle on annettu asianmukaiset tiedot asianmukaisella tavalla, hänen allekirjoittamansa lainasopimus on sitova, eikä sitä voi pätevästi kohtuullistaa, jos lainasumma oli yli 2000 euroa.

Jos aiemmin on oikeudessa jonkin isomman lainan lainaehtoa kohtuullistettu, se on johtunut kokonaan jostain vippifirman protokollavirheestä.

Lue lisää

Alle 2000 euron luottojen korkokattosääntely noin 50 prossaa tuli voimaan 1.6.2013. Sitä käytetään kohtuuttomuuden tulkinnassa myös yli 2000 euron luotoissa (KKO 2015:60).
Lähes kaikki satasen pikavippifirmat alkoivat 1.6.2013 jälkeen myöntämään yli 2000 euron luottoja ja lähes kaikilla pikavippifirmalla sopimusehdot ovat lainvastaisia. Alan toimijoilla oli kiire kiertää korkokattosäännöstä niin sopimusehdot tehtiin huolimattomasti. Kohtuuttomia luotonmyöntäjiä on mainittu muun muassa velkaa.fi sivustolla ja markkinaoikeuden ratkaisuissa. Virheellinen luotonmyöntäminen on siis ollut jatkuvaa 1.6-2013 - 1.9.2019.

Anonyymi kirjoitti:

Alle 2000 euron luottojen korkokattosääntely noin 50 prossaa tuli voimaan 1.6.2013. Sitä käytetään kohtuuttomuuden tulkinnassa myös yli 2000 euron luotoissa (KKO 2015:60).
Lähes kaikki satasen pikavippifirmat alkoivat 1.6.2013 jälkeen myöntämään yli 2000 euron luottoja ja lähes kaikilla pikavippifirmalla sopimusehdot ovat lainvastaisia. Alan toimijoilla oli kiire kiertää korkokattosäännöstä niin sopimusehdot tehtiin huolimattomasti. Kohtuuttomia luotonmyöntäjiä on mainittu muun muassa velkaa.fi sivustolla ja markkinaoikeuden ratkaisuissa. Virheellinen luotonmyöntäminen on siis ollut jatkuvaa 1.6-2013 - 1.9.2019.

Lue lisää

Viittaamasi KKO:n päätös koski viivästyskorkoa ja siinä otettiin huomioon epäselvät sopimusehdot raskauttavana seikkana.

”Korkein oikeus katsoi, että viivästyskorko ei tässä tapauksessa perustunut sopimusehtoon vaan se oli korkolain 4 §:n 2 momentin mukaisella tavalla seurausta sovitusta luottokorosta. Korkein oikeus katsoi ratkaisusta tarkemmin ilmenevillä perusteilla, ettei luottokorkoa koskevia vakioehtoja ollut laadittu selkeästi ja ymmärrettävästi ja että ne olivat kuluttajan kannalta kohtuuttomia. Kohtuuttomat ehdot eivät sitoneet kuluttajaa. Tämän johdosta vaatimus viivästyskorosta oli selvästi perusteeton. (Ään.)”

Anonyymi kirjoitti:

Viittaamasi KKO:n päätös koski viivästyskorkoa ja siinä otettiin huomioon epäselvät sopimusehdot raskauttavana seikkana.

”Korkein oikeus katsoi, että viivästyskorko ei tässä tapauksessa perustunut sopimusehtoon vaan se oli korkolain 4 §:n 2 momentin mukaisella tavalla seurausta sovitusta luottokorosta. Korkein oikeus katsoi ratkaisusta tarkemmin ilmenevillä perusteilla, ettei luottokorkoa koskevia vakioehtoja ollut laadittu selkeästi ja ymmärrettävästi ja että ne olivat kuluttajan kannalta kohtuuttomia. Kohtuuttomat ehdot eivät sitoneet kuluttajaa. Tämän johdosta vaatimus viivästyskorosta oli selvästi perusteeton. (Ään.)”

Lue lisää

KKO 2015:60 antoi samalla oikeusohjeen luottokoron ja todellisen vuosikoron kohtuuttomuuden tulkinnasta. Kuluttajansuojalain esitöiden mukaisesti alle 50 prosentinkin todellinen vuosikorkoehto voi olla kohtuuton.

Korkein oikeus siis katsoi, että kyseisellä pakottavalla korkokattoa koskevalla säännöksellä on merkitystä arvioitaessa luottokoron kohtuuttomuutta mainitun euromäärän ylittävissä kuluttajaluotoissa.

Kohta 63. Korkein oikeus katsoo, että ehdossa sovittu suuri luottokorko, yhdistettynä suurehkoon luottomäärään ja mahdollisesti pitkäaikaiseksi muodostuvaan velkasuhteeseen, on kuluttajan kannalta kohtuuton. Sopimusehtojen epäselvyys lisää osaltaan sopimusehtojen kohtuuttomuutta kuluttajan kannalta.

Anonyymi kirjoitti:

KKO 2015:60 antoi samalla oikeusohjeen luottokoron ja todellisen vuosikoron kohtuuttomuuden tulkinnasta. Kuluttajansuojalain esitöiden mukaisesti alle 50 prosentinkin todellinen vuosikorkoehto voi olla kohtuuton.

Korkein oikeus siis katsoi, että kyseisellä pakottavalla korkokattoa koskevalla säännöksellä on merkitystä arvioitaessa luottokoron kohtuuttomuutta mainitun euromäärän ylittävissä kuluttajaluotoissa.

Kohta 63. Korkein oikeus katsoo, että ehdossa sovittu suuri luottokorko, yhdistettynä suurehkoon luottomäärään ja mahdollisesti pitkäaikaiseksi muodostuvaan velkasuhteeseen, on kuluttajan kannalta kohtuuton. Sopimusehtojen epäselvyys lisää osaltaan sopimusehtojen kohtuuttomuutta kuluttajan kannalta.

Lue lisää

Jätit omasta lainauksestasi pois virkkeen ”Sopimusehtojen epäselvyys lisää osaltaan sopimusehtojen kohtuuttomuutta kuluttajan kannalta.” Tästä voidaan päätellä, että selkeästi esitetyt sopimusehdot vähentävät kohtuuttomuutta.

Kohdassa 62 sanotaan ”Korkein oikeus katsoo, että kyseisellä pakottavalla säännöksellä on merkitystä arvioitaessa luottokoron kohtuuttomuutta mainitun euromäärän ylittävissä kuluttajaluotoissa.” Myönnän kyllä, että suuressa lainassa yli 50 prosentin todellinen vuosikorko on objektiivisesti katsottuna kohtuuton. Mutta onko se sitten kohtuuton sopimusehto, on eri asia, edellyttäen, että kuluttaja on saanut selkeästi laaditut vakiomuotoiset kuluttajaluottoehdot.

Anonyymi kirjoitti:

Jätit omasta lainauksestasi pois virkkeen ”Sopimusehtojen epäselvyys lisää osaltaan sopimusehtojen kohtuuttomuutta kuluttajan kannalta.” Tästä voidaan päätellä, että selkeästi esitetyt sopimusehdot vähentävät kohtuuttomuutta.

Kohdassa 62 sanotaan ”Korkein oikeus katsoo, että kyseisellä pakottavalla säännöksellä on merkitystä arvioitaessa luottokoron kohtuuttomuutta mainitun euromäärän ylittävissä kuluttajaluotoissa.” Myönnän kyllä, että suuressa lainassa yli 50 prosentin todellinen vuosikorko on objektiivisesti katsottuna kohtuuton. Mutta onko se sitten kohtuuton sopimusehto, on eri asia, edellyttäen, että kuluttaja on saanut selkeästi laaditut vakiomuotoiset kuluttajaluottoehdot.

Lue lisää

Kohtuuttomuus tulee tuomioistuimen päätettäväksi kun kuluttaja tekee kohtuuttomuusväitteen eikä epäselvyysedellytystä vaadita. Esim. yli 70 prosentin todellisia vuosikorkoja on käräjäoikeudessa katsottu kohtuuttomiksi ja pätemättömiksi ilman sopimusehtojen epäselvyyttä.

KKO 2015:60 kohta 43: "Luottokorko kuuluu direktiivin 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin sopimuksen olennaisiin ehtoihin. Tämän johdosta Korkein oikeus katsoo, että luottokorkoa koskevien vakioehtojen ja siten myös luottokorkoon perustuvan viivästyskoron kohtuuttomuuden arviointi tuomioistuimen omasta aloitteesta edellyttää, että vakioehtoja ei ole laadittu riittävän selvästi ja ymmärrettävästi. Jos kuluttaja vastustaa kannetta ehtojen kohtuuttomuuteen viitaten, kysymys viran puolesta tutkimisesta ei ajankohtaistu eikä tätä lisäedellytystä silloin vaadita."

Anonyymi kirjoitti:

Kohtuuttomuus tulee tuomioistuimen päätettäväksi kun kuluttaja tekee kohtuuttomuusväitteen eikä epäselvyysedellytystä vaadita. Esim. yli 70 prosentin todellisia vuosikorkoja on käräjäoikeudessa katsottu kohtuuttomiksi ja pätemättömiksi ilman sopimusehtojen epäselvyyttä.

KKO 2015:60 kohta 43: "Luottokorko kuuluu direktiivin 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin sopimuksen olennaisiin ehtoihin. Tämän johdosta Korkein oikeus katsoo, että luottokorkoa koskevien vakioehtojen ja siten myös luottokorkoon perustuvan viivästyskoron kohtuuttomuuden arviointi tuomioistuimen omasta aloitteesta edellyttää, että vakioehtoja ei ole laadittu riittävän selvästi ja ymmärrettävästi. Jos kuluttaja vastustaa kannetta ehtojen kohtuuttomuuteen viitaten, kysymys viran puolesta tutkimisesta ei ajankohtaistu eikä tätä lisäedellytystä silloin vaadita."

Lue lisää

”Esim. yli 70 prosentin todellisia vuosikorkoja on käräjäoikeudessa katsottu kohtuuttomiksi ja pätemättömiksi ilman sopimusehtojen epäselvyyttä.”

Hyvä jos noin. Joka tapauksessa vuoden 2013 korkokattolaki oli susi. Kesti kuusi vuotta ennen kuin saatiin korjauspaketti.

Olen vastustanut todellista vuosikorkoa mm. siksi, että sitä ei pysty laskemaan tavallinen kuluttaja funktiolaskimellaan. Kaavan laskeminen vaatisi iteraatiota. Nykyinen nimelliskorkosysteemi on hyvä tiukasti laissa rajatut sivukulut. Nyt pystyy kuluttaja päättelemään lainan hinnan suurinpiirtein jo pelkästä nimelliskorosta.

Markkinoinnissa tulee edelleen käyttää todellista vuosikorkoa ”tyypilliselle” lainasummalle ”tyypillisellä” laina-ajalla. Koska ”tyypillisyyttä” ei ole laissa määritelty, kuluttajan on mahdotonta vertailla kahden eri lainan hintoja todellisella vuosikorolla.

Anonyymi kirjoitti:

”Esim. yli 70 prosentin todellisia vuosikorkoja on käräjäoikeudessa katsottu kohtuuttomiksi ja pätemättömiksi ilman sopimusehtojen epäselvyyttä.”

Hyvä jos noin. Joka tapauksessa vuoden 2013 korkokattolaki oli susi. Kesti kuusi vuotta ennen kuin saatiin korjauspaketti.

Olen vastustanut todellista vuosikorkoa mm. siksi, että sitä ei pysty laskemaan tavallinen kuluttaja funktiolaskimellaan. Kaavan laskeminen vaatisi iteraatiota. Nykyinen nimelliskorkosysteemi on hyvä tiukasti laissa rajatut sivukulut. Nyt pystyy kuluttaja päättelemään lainan hinnan suurinpiirtein jo pelkästä nimelliskorosta.

Markkinoinnissa tulee edelleen käyttää todellista vuosikorkoa ”tyypilliselle” lainasummalle ”tyypillisellä” laina-ajalla. Koska ”tyypillisyyttä” ei ole laissa määritelty, kuluttajan on mahdotonta vertailla kahden eri lainan hintoja todellisella vuosikorolla.

Lue lisää

Laskemiseen käytetyt oletusarvot on määritelty kulutusluottodirektiivissä ja oikeusministeriön asetuksessa 1123/2913 todellisesta vuosikorosta eikä luotonmyöntäjä voi itse päättää millä "tyypillisellä" tavalla laskee todellisen vuosikoron jotta se näyttäisi todellista edullisemmalta. Nykyisin muut kulut saa olla 0,01 prosenttia päivässä eli 1000 euron luotolle 36,50 euroa vuodessa uhalla että koko luottosopimus on rikkomistilanteissa koroton ja kuluton. Lakia kierretään nyt maksullisilla lisäpalveluille kuten 59 euron pikamaksukuluilla jotta luoton saa heti tilille (kuten muutenkin pääsääntöisesti) eikä näitä pikamaksukuluja lasketa koskaan luottoehdoissa todelliseen vuosikorkoon.

Anonyymi kirjoitti:

Laskemiseen käytetyt oletusarvot on määritelty kulutusluottodirektiivissä ja oikeusministeriön asetuksessa 1123/2913 todellisesta vuosikorosta eikä luotonmyöntäjä voi itse päättää millä "tyypillisellä" tavalla laskee todellisen vuosikoron jotta se näyttäisi todellista edullisemmalta. Nykyisin muut kulut saa olla 0,01 prosenttia päivässä eli 1000 euron luotolle 36,50 euroa vuodessa uhalla että koko luottosopimus on rikkomistilanteissa koroton ja kuluton. Lakia kierretään nyt maksullisilla lisäpalveluille kuten 59 euron pikamaksukuluilla jotta luoton saa heti tilille (kuten muutenkin pääsääntöisesti) eikä näitä pikamaksukuluja lasketa koskaan luottoehdoissa todelliseen vuosikorkoon.

Lue lisää

Kiitos. Hyvä että tuokin on standardoitu. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2016/20161123 .

”Jos luoton määrää ei ole vielä sovittu, luoton määräksi oletetaan 170 000 euroa. Kun kyse on käyttelytiliin liittyvästä luotosta, maksuaika- tai luottokortilla nostettavasta luotosta taikka muusta luotosta kuin asuntoluotosta tai ehdollisesta velasta tai takauksesta, luoton määräksi oletetaan 1 500 euroa.”

Asetusta on näköjään muutettu vuonna 2017. Katsoin sen edeltäjää, jossa asiaa ei ollut ilmaistu noin selvästi. Siinä sanottiin (mm.) ”Jos luottorajaa ei ole vielä sovittu, luottorajaksi oletetaan 1 500 euroa.” Eli säännös koski ennen vain limiittiluottoja, olenko oikeassa? Muistelen, että pikavippifirmat ilmoittelivat takavuosina aika kirjavilla tyypillisillä lainasummilla todellisen vuosikorkonsa. Ennen vuotta 2017 markkinoituihin lainoihin sovelletaan luonnollisesti vanhaa asetusta (siis esim. kun halutaan jälkeenpäin arvioida vippifirman toiminnan laillisuutta).

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos. Hyvä että tuokin on standardoitu. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2016/20161123 .

”Jos luoton määrää ei ole vielä sovittu, luoton määräksi oletetaan 170 000 euroa. Kun kyse on käyttelytiliin liittyvästä luotosta, maksuaika- tai luottokortilla nostettavasta luotosta taikka muusta luotosta kuin asuntoluotosta tai ehdollisesta velasta tai takauksesta, luoton määräksi oletetaan 1 500 euroa.”

Asetusta on näköjään muutettu vuonna 2017. Katsoin sen edeltäjää, jossa asiaa ei ollut ilmaistu noin selvästi. Siinä sanottiin (mm.) ”Jos luottorajaa ei ole vielä sovittu, luottorajaksi oletetaan 1 500 euroa.” Eli säännös koski ennen vain limiittiluottoja, olenko oikeassa? Muistelen, että pikavippifirmat ilmoittelivat takavuosina aika kirjavilla tyypillisillä lainasummilla todellisen vuosikorkonsa. Ennen vuotta 2017 markkinoituihin lainoihin sovelletaan luonnollisesti vanhaa asetusta (siis esim. kun halutaan jälkeenpäin arvioida vippifirman toiminnan laillisuutta).

Lue lisää

Aikaisemmin voimassa ollut oikeusministeriön asetus (824/2010), mutta samannimisellä asetuksella (9.12.2016/1123) kumottu, oikeusministeriön asetus kuluttajaluoton todellisesta vuosikorosta (15.9.2010/824) sääntelee kuluttajansuojalain 7 luvun soveltamisalaan kuuluvan kuluttajaluoton todellisen vuosikoron laskemista eikä se ole olennaisesti muuttunut. Luoton määräksi voidaan olettaa 1500 euroa vain siinä tapauksessa ettei luoton määrää tai luottorajaa ei ole luottosopimuksessa sovittu.

Anonyymi kirjoitti:

Aikaisemmin voimassa ollut oikeusministeriön asetus (824/2010), mutta samannimisellä asetuksella (9.12.2016/1123) kumottu, oikeusministeriön asetus kuluttajaluoton todellisesta vuosikorosta (15.9.2010/824) sääntelee kuluttajansuojalain 7 luvun soveltamisalaan kuuluvan kuluttajaluoton todellisen vuosikoron laskemista eikä se ole olennaisesti muuttunut. Luoton määräksi voidaan olettaa 1500 euroa vain siinä tapauksessa ettei luoton määrää tai luottorajaa ei ole luottosopimuksessa sovittu.

Lue lisää

Toinen asetus puhuu luottorajasta, toinen luoton määrästä.

Anonyymi kirjoitti:

Toinen asetus puhuu luottorajasta, toinen luoton määrästä.

Alla mainitulla lisäoletuksella on isoin merkitys kulutusluottodirektiiviä ja siihen perustuvaa kuluttajansuojalain 7 luvun 6 §:ää tulkittaessa sekä siten jo aikaisempaa oikeusministeriön asetusta (824/2010) tulkittaessa. Luotonmyöntäjillä on ollut velvollisuus tuntea laki eikä 2000 euron luottosopimuksessa voi olla 1500 euron todellista vuosikorkoa ( = epäselvä ja sopimusehtodirektiivin vastainen). Tästä virheellisestä ilmoittamisesta on hovioikeustasoisia ratkaisuja.

Kulutusluottodirektiivin 2008/48/EY Liite 1
II Todellisen vuosikoron laskemisessa käytetyt lisäoletukset

g)

jos luoton ylärajaa ei ole vielä sovittu, ylärajaksi oletetaan 1 500 euroa;

Anonyymi kirjoitti:

Alla mainitulla lisäoletuksella on isoin merkitys kulutusluottodirektiiviä ja siihen perustuvaa kuluttajansuojalain 7 luvun 6 §:ää tulkittaessa sekä siten jo aikaisempaa oikeusministeriön asetusta (824/2010) tulkittaessa. Luotonmyöntäjillä on ollut velvollisuus tuntea laki eikä 2000 euron luottosopimuksessa voi olla 1500 euron todellista vuosikorkoa ( = epäselvä ja sopimusehtodirektiivin vastainen). Tästä virheellisestä ilmoittamisesta on hovioikeustasoisia ratkaisuja.

Kulutusluottodirektiivin 2008/48/EY Liite 1
II Todellisen vuosikoron laskemisessa käytetyt lisäoletukset

g)

jos luoton ylärajaa ei ole vielä sovittu, ylärajaksi oletetaan 1 500 euroa;

Lue lisää

Alun perin kritisoin edellä todellisen vuosikoron käsitettä lähinnä vain markkinoinnissa, enkä niinkään luottosopimuksessa, jossa luottosumma tiedetään usein tarkalleen.

Tyypillisen lainan todellinen vuosikorko jollain standardisummalla saattoi tosiasiassa johtaa kuluttajaa harhaan, koska tod. vuosikorko riippuu paljon lainasummasta ja -ajasta. Lisäksi kuluttajan oli vaikea tarkistaa sitä ilman Exceliä tai talouslaskinta, kaava on sen verran vaikea, ettei sitä voi laskea lukiolaskimella. Edelleenkin minulla on aina epäilys, onko lainan todellinen vuosikorko osattu laskettua pilkulleen oikein. Kaavassa on sellainenkin erikoisuus, että todellinen vuosikoron korkomäärä ei voi koskaan toteutua, vaan siinä oletetaan, että lainanlyhennys katetaan uudella lainalla (korkoa korolle). Varsinkin pienissä lainoissa se on harhaanjohtavaa.

Mutta koska nykyään lainan sivukustannukset ovat onneksi tiukasti rajatut, riittävän hyvän käsityksen lainan hinnasta saa aina tuijottamalla pelkkää nimelliskorkoa. Nimelliskorko on helppo ymmärtää ja tarkistaa.

Mutta tuo vuoden 2019 korkokattolaki oli hyvä. Siinä ei enää käytetä todellista vuosikorkoa korkokaton määrittelyssä, vaan nimelliskorkoa. Vielä jäi kuitenkin vippifirman mentävä aukko ylipitkille järjestelylainoille, joissa kuluttaja tulee näennäisesti kohtuullisella korolla maksaneeksi lainansa viisinkertaisesti takaisin. Pitäisi saada lakiin vielä lisäys, että kokonaislainakustannukset eivät saa ylittää 100:aa prosenttia.

Mutta sitten luottokustannusten kohtuuttomuudesta. Kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n mukaan jos sopimuksen ehto on kuluttajan kannalta kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Sopimuksen ehtona pidetään myös vastikkeen määrää koskevaa sitoumusta. Kohtuuttomuutta arvioitaessa otetaan huomioon sopimuksen koko sisältö, osapuolten asema, sopimusta tehtäessä vallinneet olot, ja jollei 2 §:stä muuta johdu, olojen muuttuminen ja muut seikat.

Korkeimman oikeuden mukaan jos luottokorkoa koskevat sopimusehdot on laadittu selkeästi ja ymmärrettävästi, niiden kohtuuttomuus ei tule arvioitavaksi sopimusehtodirektiivin mukaan, vaan kysymykseen voi tulla kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n mukainen sovittelu.

Anonyymi kirjoitti:

Alun perin kritisoin edellä todellisen vuosikoron käsitettä lähinnä vain markkinoinnissa, enkä niinkään luottosopimuksessa, jossa luottosumma tiedetään usein tarkalleen.

Tyypillisen lainan todellinen vuosikorko jollain standardisummalla saattoi tosiasiassa johtaa kuluttajaa harhaan, koska tod. vuosikorko riippuu paljon lainasummasta ja -ajasta. Lisäksi kuluttajan oli vaikea tarkistaa sitä ilman Exceliä tai talouslaskinta, kaava on sen verran vaikea, ettei sitä voi laskea lukiolaskimella. Edelleenkin minulla on aina epäilys, onko lainan todellinen vuosikorko osattu laskettua pilkulleen oikein. Kaavassa on sellainenkin erikoisuus, että todellinen vuosikoron korkomäärä ei voi koskaan toteutua, vaan siinä oletetaan, että lainanlyhennys katetaan uudella lainalla (korkoa korolle). Varsinkin pienissä lainoissa se on harhaanjohtavaa.

Mutta koska nykyään lainan sivukustannukset ovat onneksi tiukasti rajatut, riittävän hyvän käsityksen lainan hinnasta saa aina tuijottamalla pelkkää nimelliskorkoa. Nimelliskorko on helppo ymmärtää ja tarkistaa.

Mutta tuo vuoden 2019 korkokattolaki oli hyvä. Siinä ei enää käytetä todellista vuosikorkoa korkokaton määrittelyssä, vaan nimelliskorkoa. Vielä jäi kuitenkin vippifirman mentävä aukko ylipitkille järjestelylainoille, joissa kuluttaja tulee näennäisesti kohtuullisella korolla maksaneeksi lainansa viisinkertaisesti takaisin. Pitäisi saada lakiin vielä lisäys, että kokonaislainakustannukset eivät saa ylittää 100:aa prosenttia.

Mutta sitten luottokustannusten kohtuuttomuudesta. Kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n mukaan jos sopimuksen ehto on kuluttajan kannalta kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Sopimuksen ehtona pidetään myös vastikkeen määrää koskevaa sitoumusta. Kohtuuttomuutta arvioitaessa otetaan huomioon sopimuksen koko sisältö, osapuolten asema, sopimusta tehtäessä vallinneet olot, ja jollei 2 §:stä muuta johdu, olojen muuttuminen ja muut seikat.

Korkeimman oikeuden mukaan jos luottokorkoa koskevat sopimusehdot on laadittu selkeästi ja ymmärrettävästi, niiden kohtuuttomuus ei tule arvioitavaksi sopimusehtodirektiivin mukaan, vaan kysymykseen voi tulla kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n mukainen sovittelu.

Lue lisää

KSL 4 luvun 1 §:n nojalla luoton hintaa koskeva ehto voidaan jättää huomioon ottamatta ilman luottoehtojen epäselvyyttä eli riittävä kohtuuttomuus = pätemättömyys.

KKO 2015:60 kohta 55. Korkein oikeus toteaa, että kuluttajansuojalain 4 luvun 1 ja 2 §:ää on tulkittava ja sovellettava sopimusehtodirektiivin 6 artiklassa säädetyllä ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön edellyttämällä tavalla.

Anonyymi kirjoitti:

KSL 4 luvun 1 §:n nojalla luoton hintaa koskeva ehto voidaan jättää huomioon ottamatta ilman luottoehtojen epäselvyyttä eli riittävä kohtuuttomuus = pätemättömyys.

KKO 2015:60 kohta 55. Korkein oikeus toteaa, että kuluttajansuojalain 4 luvun 1 ja 2 §:ää on tulkittava ja sovellettava sopimusehtodirektiivin 6 artiklassa säädetyllä ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön edellyttämällä tavalla.

Lue lisää

KKO 2015:60 kohta 55:

”Samoin kuin tuomioistuimen tutkimisvelvollisuuden osalta, myös ehdon kohtuuttomuuden seuraamukset määräytyvät sen mukaan, onko kysymys sopimusehtodirektiivin mukaan arvioitavasta sopimusehdosta. Sopimusehdon kohtuuttomuudesta seuraa sen mitättömyys eli sopimusehdon jättäminen huomiotta, kun kohtuuttomuusarviointi perustetaan sopimusehtodirektiiviin. Sopimuksen sovittelu kohtuutonta ehtoa tai sopimusehtojen kokonaisuutta muuttamalla on kuitenkin edelleen käytettävissä oleva keino kuluttajasopimusten __muunlaisten__ ehtojen osalta.” (alakorostusviivat minun lisäämiäni)

Anonyymi kirjoitti:

KKO 2015:60 kohta 55:

”Samoin kuin tuomioistuimen tutkimisvelvollisuuden osalta, myös ehdon kohtuuttomuuden seuraamukset määräytyvät sen mukaan, onko kysymys sopimusehtodirektiivin mukaan arvioitavasta sopimusehdosta. Sopimusehdon kohtuuttomuudesta seuraa sen mitättömyys eli sopimusehdon jättäminen huomiotta, kun kohtuuttomuusarviointi perustetaan sopimusehtodirektiiviin. Sopimuksen sovittelu kohtuutonta ehtoa tai sopimusehtojen kokonaisuutta muuttamalla on kuitenkin edelleen käytettävissä oleva keino kuluttajasopimusten __muunlaisten__ ehtojen osalta.” (alakorostusviivat minun lisäämiäni)

Lue lisää

Korkein oikeus on oikeuskäytännössään katsonut, että
koska kuluttajansuojalaissa ei ole pantu täytäntöön sopimusehtodirektiivin 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua soveltamisrajoitusta, kuluttajansuojalain nojalla on mahdollista
arvioida hintaa tai lisämaksua koskevan ehdon kohtuullisuutta myös silta osin kuin kysymys on hinnan tai lisämaksun
asianmukaisuudesta suhteessa elinkeinonharjoittajan vastineena toimittamaan tavaraan tai palveluun (KKO 2016:49, kohta 6).