Elämänkumppania itsellesi? Miksi? Voisitko perustella?
Tavoitteletko korkeasti kouluttautunutta
Anonyymi
33<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Ei merkitystä. Kunhan mies ei oo kouluttautunut puistokemisti, Kriminaaliyhteisö soluttautuja/asiantuntija, pimeen netin aktiivikäyttäjä, nettitrollauksen kympin oppilas. Jne.
Käyttäytyy hyvin ja kohtelee muita nätisti. Se riittää
Oon kyllä huomannu tässä 30-35 v iässä että iästäni alaspäin olevat miehet yrittää tehdä vaikutuksen lihasvoimallaan tai isältään lainaamalla bemarilla ja iästäni ylöspäin 10-30 v niin miehet alkaa tiedostaan et lihasvoimalla ja ulkonäöllä ne ei enää kisaa nuorempia miehiä vastaan joten tulee varallisuus ja auto kortit käyttöön.
Useampi noin 50 v mies joka mua pokaillu on alkanu esitteleen miten vakaa varallisuustaso heillä on ja hyvä vakaa turvattu tulevaisuus ois mulle tarjota ja niin upee autokin !
Mä oon pitänyt suuni kiinni koska huomannu miehen itsetunto-ongelman. Mies kokee olevansa heikoilla nuoremman naisen kanssa ja hänellä on vaikeuksia kokee olevansa naisen oman ikäisten miesten kans samalla tasolla kosiokisoillaan.
Ei tuo valitettavasti kuitenkaan rakastumiseen vaikuta. En rakastu varallisuuteen tai tavaraan. Ehkä joku pyrkyri jäisi haaviin mut mulle noi arvot on elämänarvoina siellä ihan pohjilla
Taitaa olla naisilla vieläkin pinnallisempia nuo vaikuttamisyritykset vastakkaiseen sukupuoleen, tissit ja ulkonäkö edellä mennään noin 50 vuotiaan ikään, sen jälkeen alkaa höpöttäminen lapsenlapsista ja ulkomaan matkoista.
Huvittavakin piirre naisissa, joka toistuu aina. Kun tapaa ensimmäisen kerran, niin nainen jolla ei ole uraa ja koulutusta, aloittaa ihan heti puhumisen lapsista, jos sellaisia on. Uranainen taas tuo työnsä heti keskusteluun.
Mutta ihmisiä ollaan kaikki, kukin tyylillään, eikä pidä vikoja heti lähteä etsimään.
Lapsia ja perhe-elämää ei enää arvosteta nykymaailmassa.
Toiset arvostaa, toiset ei.
Sen voi kuitenkin sanoa miesnäkökulmasta, kun joku aloittaa kertomisen omasta perhe-elämästään, niin se harvemmin oikeasti innostaa, tai edes kiinnostaa.
Perhe on yhteiskunnan perussolu, kantava voimavara.
Jotkut ihmiset ovat pihalla kuin kuuluisa snowman, itsekeskeisesti minä-asenteella puskevat menemään ja voivat huonosti.
Perhe on työttömien seksiaddiktien suola
Eli ne joiden maailma rakentuu viinan, irtosuhteiden ja seksin sekä pariutumisen ympärille.
Kun sakset siksakkaa tulee perhettä paljon ja useille ja niillä joilla ei töitä viihdyttää itseään usein seksillä eri ihmisten kanssa viinaksissa
Olen itsekin laittanut merkille että sosioekonominen asema määrittelee lasten saamisen iän sekä lasten lukumäärän.
Esim. Monet musliminaiset omassa maassaan ovat lukutaidottomia ja työelämän ulkopuolella. Isänsä naittavat heidät jo lapsina. saa ekan lapsen 12-14 vuotiaana ja siitä eteenpäin lisääntyminen on heidän harrastus. 18 vuotiaana heillä on jo 5-6 lasta.
Sama romaneilla suomessa. Koulutus on pakollinen mutta työelämässä on harva. Sen sijaan ekat lapset pukataan jo ennen täysi-ikäisyyttä tai juuri siinä 18-19 vuotiaana ja sen jälkeen niitä pukkaillaan tuon tuosta. Niitä on lopulta 3-6 kpl.
Lestadiolaisuudessa on yleistä myös että nainen on kotiäiti tai perhepäivähoitaja. Kaiken päivää kotosalla joten nehän lisääntyy kuin aropuput. Huimia 13-15 lapsenkin katraita löytyy
Sitten on ne ajelehtivat työttömät päihdenuoret. Kotibileistä ja baareista raijaa jonkun sänkyynsä ja randomille lisäännytään tiuhaan ja nuorena vielä yläasteelaisena tyttönä on jo vatsa ekan kerran pystyssä ja siitä eteenpäin opiskellaan enemmän etanolin ja kasvien päihdyttäviä vaikutuksia ja konkreettisesti ihmisen biologiaa ja anatomiaa kuin käytäs koulussa oppitunneilla hakemassa kunnon ammatti. Sit kun muut vetää tiliä ne vetää elatusapuja ja on syrjäytyneitä kolmekymppisiä usean lapsensa kanssa kiikkumas kouluttamattomana köyhyysrajan alapuolella
Noinhan se on.
Tavoittelen mielenrauhaa en kumppania
Pitkät ketjut eivät toimi
Koulutuksella ei ole merkitystä.
Ihmisen luonne, äly ja käytös toisia kohtaan ratkaisee paljon.
Tämä ratkasee eniten, ei tittelit eikä lapsien lukumäärä
Samaa mieltä!
En tavoittele. Olen nähnyt ennenkin että aina järki ei korreloi koulutustason kanssa. Muutan että itselleni koulunkäynti oli suht helppoa vaikken paljoa lukenut. Muistan että jotkut ihan täysbimbot joilla ei liikkunu päässä mitään ja opiskelu oli tosi vaikeaa niin lähinnä vaan nenä kiinni kirjassa ja olivat ja sitten tähtäsivät yliopistoon (yleensä johonki naisten alalle) ja sitten näkivät vitusti vaivaa että pääsivät sinne opinahjoon. Johonki humanistiseen pääsee kuka tahansa eikä se mielestäni vastaa älyä millään tasolla. Järki ei todellakaan korreloinut näissä tapauksissa. Mut saivatpahan yliopistopaikan ja siellä sitten sama meno että tentistä tenttiin hikihatussa aina rajoilla että pääseekö läpi ja uusintaan vaan. Sitten kovaan ääneen sanotaan että haluaa ”akateemisen miehen”. Ja elettiin ns hienoa elämää. :D minua ei ikinä kiinnostanut pyrkyrielämä, mieluummin tehny ja nähny elämässä muuta.
Arvostan urasuuntautuneisuutta ja kunnianhimoa. Sitä, että haluaa ponnistella asioiden eteen. Toki kumppani voi olla vähemmän koulutettukin. Kunhan on hyvä keskustelija, sydän ja arvot on paikallaan.
Niinhän sitä joskus ajatteli, että se on hyvä juttu.
Todellisuus olikin jotakin ihan muuta.
Samoja ongelmia korkeasti koulutetuilla on kuin muillakin, joidenkin ongelmia (päihteet, väkivalta) voidaan vähätellä tai katsoa läpi sormien sen statuksen vuoksi eikä välttämättä kovin moni edes usko sellaisesta ihmisestä mitään pahaa (kulissit kunnossa).
Sillä ei ole mulle ainakaan mitään merkitystä, että mikä koulutus toisella on. Tärkeintä on, että osaa kohdella toista hyvin ja arvokkaasti.
*tiedän mistä puhun*
Näin on, mentaalisia ongelmia on joka porukassa eikä raivokkaat valkopesut saa muuta aikaan kuin kloriitin käryn.
että eteenpäin mummo lumessa
en
perustelu: koska itselläni ei ole akateemista tutkintoa, en uskaltaisi pariutua akat.siv.akan kanssa
En. Koska itselläni sellainen on, tiedän, että ne on vaan titteleitä. Rakkaudessa tarpeettomia.
Tavoittelen älykästä kumppania. Älykkyys on seksikästä, paljon seksikkäämpää kuin ulkonäkö. Jos ihan nuoruuden seurustelut jätetään huomiotta, en ole koskaan rakastunut kuin keskivertoa älykkäämpiin miehiin. Jos ei synny tunteita, ei ole edellytyksiä. Miehen tuoksu myös vaikuttaa, ilmeisesti geneettinen sopivuus ohjaa valintaa, vaikkei lisääntyminen olisikaan mielessä. Jostain syystä nenäni haistaa älyn. 😂 Koulutuksella ei sinänsä ole merkistystä. Pitkälle koulutetuissa toki on suhteessa enemmän omaa kohderyhmäänI kuin vaikka vain peruskoulun käyneissä.
Koulutus keskitasolle asti myös kertoo löyhästi elämän hallinnasta, tavoitteellisuudesta ja pitkäjänteisyydestä. Hyviä ominaisuuksia kaikki myös parisuhteessa. Silti, yksilötasolla, keskiarvot tai todennäköisyydet ei päde. Älykkäin ex on ollut ammattikoulupohjalla. Olen itse väitellyt luonnontieteen alalta. En tee eroa väitelleen, lisensiaatin, maisterin tai ammattikorkean välillä. Yksilöiden erot on isommat kuin mitä koulutuksesta tulee. Eikä ammattikoulutausta ole ollut eikä tule olemaan este.
Hyvin erilaisella taustalla voi tulla haasteeksi liian erilainen arvomaailma. Arvomaailma syntyy paljon kotoa ammatista riippumatta. Kristilliset arvot ei ole kiinni koulutuksesta (on eri asia kuin uskonnollisuus)(mm. toisen hyvin kohteleminen, lähimmäisestä välittäminen, rakkauskäsite, heikomman auttaminen). Sen sijaan sivistyksen ja tutkimustiedon arvostaminen voi tulla koulutuksen myötä, jos sitä ei ole äidinmaidossa imenyt.
Oman alan sisaruslajeissa, eri luonnontieteissä, lääketieteessä ja insinööritieteissä, on enemmän heitä, joilla arvomaailma osuu yhteen, joiden kanssa syntyy sama aaltopituus ja tunteet syttyy. Kun ei baareissa juokse, heitä myös eniten arkielämässä tapaa. Tuo on silti pelkkää realismia ei mikään vaatimus! Nuorempana ei kiinnittynyt asiaan mitään huomiota, mutta elämänkokemuksen kasvaessa olen tiedostanut arvomaailmojen erot isona haasteena. PERSUn duunarin kanssa olisi vaikea ajatella elävänsä yhdessä.
Luin+kirjoitustasi+ja+ajattelin,+että+teksti+osoittaa+jonkintasoista+älykkyyttä,+ainakin+asioita+on+mietitty+paljon,+mutta+tuo+PERSU+viimeisessä+lauseessa+pudotti+sinut+kaiken+arvosteluasteikon+alapuolelle.+
En ole polittisesti aktiivi, Enkä varsinkaan enkävihervaswmmistolainen. Vihreiden perusarvo on hyvä, luonnon suojelu, mutta keinot valitettavasti aika usein näennäisiä tai ääriajattelua. Kannatan keskitietä,?kohtuullisuutta ja mustavalkoisuuden sijastaan asioiden pohtimista eri kantilta. Jos on äänestänyt persua, ei se sentään ole este, mutta se mustavalkoinen ääripää ajattelumalli (esim. kaikki ulkomaalaiset on pahoja) on jo este. Maassamuutosaa on huonoja ja hyviä puolia. En itsekään pitänyt siitä kun paikallisen tilapäisen vastaanottokeskuksen irakilaiset näyttivät härskejä sormimerkejä lapsista keksi-ikäiseen. Poliisin pillit ulvoivat vähän väliä, kun joku tappelu oli päällä. Samasta porukasta lähti 250 vapaaehtoisesti kotiin... Se kertoo ehkä hädän luonteen sikailun lisäksi. Seuraavat, varmaankin. Erytrealaisia, olivat taas hyvin sopeutuvaisia ja korostetun hyvä käytöksisiä. Tervehtivät kaikkia, mutta välttivät katsomasta naisia kasvoihin.
Omassa lähiympäristössä kaikki miehet ei ole persuja. Ystäväni ja työkaverini on hyvin korkeasti koulutettua ja se luultavasti vaikuttaa. Isoissa Kaupungeissa persut ei kyllä saa suurimman osan ääniä kuin lähiöissä, jossa on paljon ongelmia.
Mitä+ne+sinun+"hyvin+korkeasti+koulutetut"+työkaverit+ja+ystävät+tekee+työkseen,+köyhiä+humanisteja,+vai+insinöörejä,+juristeja+yms?++
Mun poikaystävä oli amistaustainen ja hän oli mielestäni hyvin fiksu mies. :) omasi sellaista arjen järkeä ja osasi ottaa huomioon ja käyttäytyi järkevästi joka tilanteessa. Monessakin asiassa olisin voinut hänestä ottaa oppia.
En, sydän ja sielu kunnossa.
Epäitsekäs, empaattinen tulee puolison olla niin hyvä tiimi.
Itse en tavottele ketään tai mitään. Hyvä osuu kohdalle jos osuu. He, joista kiinnostun, sattuvat kyllä yleensä olemaan hieman korkeammin koulutettuja. Niillä ominaisuuksilla, jotka ovat mulle tärkeitä ja joista viehätyn, yleensä myös käydään kouluja.
En, akateemiset on usein peukalo keskellä kämmentä käytännön asioissa.
Ei koskaan ole ollut mitään tavoitteita niin ei voi pettyä.
Koulutuksen tasolla ei suurtakaan merkitystä. Ihminen voi olla sivistynyt, älykäs ja keskustelutaitoinen, myös muutoinkin. Pitää myös olla utelias opettelemaan uusia asioita. Typerystä ei voi sentään sietää.
Mulla "Pikku Midinetti" jo 42 vuotta .- Maailman paras ! :-*
Per-kel
En. Mutta voi heittää sitäkään mahdollisuutta hukkaan.