I-naista ikävä.

Hyi se o Myrkynvihreä

Sehän tässä onkin selittämätöntä, kun ei olla vielä edes tavattu. Juteltu oltiin keväällä tosi paljon, mutta ei ollut silloin vielä valmis suhteeseen tai tapaamiseen. Alkutalvella törmättiin uudestaan ja hän halusi ottaa hitaasti ja tutustua paremmin, ettei heti tarvitsisi olla mitään. Niin annoin löysää enkä ehdotellut tapaamista. Mutta sitten ykskaks hän aloittikin suhteen toisen kanssa. Se riipaisi.

Ehkä on parempi unohtaa hameväki kokonaan, aina tulee samanlaista kohtelua vastaan. Sen kuitenkin oppinut, että kaveriksi en jää roikkumaan. Siinä ei tapahdu muuta kuin hajoamista sisältäpäin.

Kerran aikaisemmin olin rakastunut ja tein virheen jäädä ystäväksi. Siinä sitten sai kuulla kuinka toisen kumppanin kanssa oli niin ihanaa ja auttaa sitten toista jaksamaan kun olikin tullut ero. Kehuttiin maat ja taivaat, kuinka kiva olin, kun autoin ja tuin. Ja taas mentiin jonkun toisen kanssa yhteen. Sitten itsellä meni heikommin, niin hän hävisi kuin pieru saharaan. Se siitä ystävänä olemisesta.

Anonyymi kirjoitti:

Sehän tässä onkin selittämätöntä, kun ei olla vielä edes tavattu. Juteltu oltiin keväällä tosi paljon, mutta ei ollut silloin vielä valmis suhteeseen tai tapaamiseen. Alkutalvella törmättiin uudestaan ja hän halusi ottaa hitaasti ja tutustua paremmin, ettei heti tarvitsisi olla mitään. Niin annoin löysää enkä ehdotellut tapaamista. Mutta sitten ykskaks hän aloittikin suhteen toisen kanssa. Se riipaisi.

Ehkä on parempi unohtaa hameväki kokonaan, aina tulee samanlaista kohtelua vastaan. Sen kuitenkin oppinut, että kaveriksi en jää roikkumaan. Siinä ei tapahdu muuta kuin hajoamista sisältäpäin.

Kerran aikaisemmin olin rakastunut ja tein virheen jäädä ystäväksi. Siinä sitten sai kuulla kuinka toisen kumppanin kanssa oli niin ihanaa ja auttaa sitten toista jaksamaan kun olikin tullut ero. Kehuttiin maat ja taivaat, kuinka kiva olin, kun autoin ja tuin. Ja taas mentiin jonkun toisen kanssa yhteen. Sitten itsellä meni heikommin, niin hän hävisi kuin pieru saharaan. Se siitä ystävänä olemisesta.

Näitä olen kans tavannut. Ei saisi liikaa yhteen ihmiseen takertua. Olen nainen ja silloinen paras kaverini katosi aina kun hänellä meni hyvin. Muulloin sitten minä olin aina hänen tuki ja turva niin rahallisesti kuin henkisestikin. Sitten kunnallisia mennä rahtunen paremmin niin olin huora ja läski ja vaikka mitä muuta :)

Anonyymi kirjoitti:

Näitä olen kans tavannut. Ei saisi liikaa yhteen ihmiseen takertua. Olen nainen ja silloinen paras kaverini katosi aina kun hänellä meni hyvin. Muulloin sitten minä olin aina hänen tuki ja turva niin rahallisesti kuin henkisestikin. Sitten kunnallisia mennä rahtunen paremmin niin olin huora ja läski ja vaikka mitä muuta :)

Hyvä , jos on ikävä

Anonyymi kirjoitti:

Näitä olen kans tavannut. Ei saisi liikaa yhteen ihmiseen takertua. Olen nainen ja silloinen paras kaverini katosi aina kun hänellä meni hyvin. Muulloin sitten minä olin aina hänen tuki ja turva niin rahallisesti kuin henkisestikin. Sitten kunnallisia mennä rahtunen paremmin niin olin huora ja läski ja vaikka mitä muuta :)

Kiittämättömyys on maailman palkka ikävä kyllä. Olen myös mieskavereita tukenut, mutta heistäkään ei kuulunut sitten mitään. Yksi oikea ystävä onneksi on kenen kanssa ollaan tekemisissä paljon. Viihdyn kyllä yksiksenikin nykyään hyvin. Tuli karsittua kaikki vanhat ns. kaverit pois ja mennyt sen jälkeen huomattavasti paremmin.

Anonyymi kirjoitti:

Sehän tässä onkin selittämätöntä, kun ei olla vielä edes tavattu. Juteltu oltiin keväällä tosi paljon, mutta ei ollut silloin vielä valmis suhteeseen tai tapaamiseen. Alkutalvella törmättiin uudestaan ja hän halusi ottaa hitaasti ja tutustua paremmin, ettei heti tarvitsisi olla mitään. Niin annoin löysää enkä ehdotellut tapaamista. Mutta sitten ykskaks hän aloittikin suhteen toisen kanssa. Se riipaisi.

Ehkä on parempi unohtaa hameväki kokonaan, aina tulee samanlaista kohtelua vastaan. Sen kuitenkin oppinut, että kaveriksi en jää roikkumaan. Siinä ei tapahdu muuta kuin hajoamista sisältäpäin.

Kerran aikaisemmin olin rakastunut ja tein virheen jäädä ystäväksi. Siinä sitten sai kuulla kuinka toisen kumppanin kanssa oli niin ihanaa ja auttaa sitten toista jaksamaan kun olikin tullut ero. Kehuttiin maat ja taivaat, kuinka kiva olin, kun autoin ja tuin. Ja taas mentiin jonkun toisen kanssa yhteen. Sitten itsellä meni heikommin, niin hän hävisi kuin pieru saharaan. Se siitä ystävänä olemisesta.

Pyörittää miehiä?

Anonyymi kirjoitti:

Pyörittää miehiä?

Niin se taitaa olla, tai sitten eivät itsekkään tiedä mitä haluavat.

Anonyymi kirjoitti:

Näitä olen kans tavannut. Ei saisi liikaa yhteen ihmiseen takertua. Olen nainen ja silloinen paras kaverini katosi aina kun hänellä meni hyvin. Muulloin sitten minä olin aina hänen tuki ja turva niin rahallisesti kuin henkisestikin. Sitten kunnallisia mennä rahtunen paremmin niin olin huora ja läski ja vaikka mitä muuta :)

Ihmiset on pelaavia paskoja. Pääasia että itsellä on hyvä olla, vähät väliä muista.

Silloin kun ihminen kiinnostuu vain erittäin harvoin toisesta ihmisestä tai muutenkaan ihmisistä. Niin siinä elättelee toivoa. Niin sanottu normi ihminen ei kiinnosta, vaikka olisi kuinka upea ilmestys, jos se sisäinen "aura" (paremman sanan puutteessa) ei loista sopivalla tavalla. Kyllä se jossain vaiheessa ikävä menee ohi, mutta tämän kaltaisia ihmisiä ei koskaan unohda, niin vi***maista kuin se onkin.