Oletteko kuulleet sellaisesta näkökulmasta, että ihmiskäyttäjää tarkasteltaisiin ikään kuin ohjelmistokomponenttina, jolle annetaan syötteitä ja joka antaa outputia?
Joitain tehtäviä, kuten luovaa toimintaa, on vaikea toteuttaa ohjelmiston osana. Käyttäjä"komponentille" pitäisi antaa vain minimimäärä tehtäviä. Kaikki mikä osataan määritellä, hoidetaan tietokoneella ja silloin kun tarvitaan luovaa toimintaa tms. vaikeasti määriteltävää, joku ohjelmistokomponentti kysyy käyttäjältä jotain tietoa.
Esim. ohjelmoinnissa on käytössä tiukkoja menetelmiä, joita ohjelmoijien pitää noudattaa. Niiden menetelmien noudatus pitäisi jättää koneelle niiltä osin kun menetelmä osataan määritellä sen verran täsmällisesti, että sitä voidaan toteuttaa ohjelmistona. Sitten vain luovuus jätettäisiin ihmisohjelmoijille. Voi sanoa, että luovuuskomponentille pitäisi syöttää vain sellaista jota ei muuten osata käsitellä. Jos jossain työssä on täsmällinen prosessi, joka pitää opetella yliopistossa, niin voi kysyä miksei sitä ole ohjelmoitu tietokoneelle. Vastaukseksi ei kelpaa, että luovuuskomponentin pitää joka kerta erikseen varmistaa noudatetaanko prosessia vai jotain muuta. Kone voi kuitenkin aina ehdottaa.
Luovuusprosessi tarkoittaa usein sitä, että käyttäjän output menee takaisin inputiin, ja se kiertäminen voi jatkua montakin kierrosta ennen kuin informaatio on kypsä palautettavaksi tietokoneen käsittelyyn. Toinen mahdollisuus on tehdä työnjakoa/delegointia, eli käyttäjän output menee toiselle käyttäjälle/työntekijälle syötteeksi.
Sen luonnollinen jatke on se, että ohjelmisto tietää keneltä ihmiseltä milloinkin pitää kysyä jotain tietoa. Eli käyttäjäkomponentteja on useita, joita oikeat ohjelmistokomponentit "käyttävät" ihmisen syötteeksi menevällä outputillaan.
Joitain tehtäviä, kuten luovaa toimintaa, on vaikea toteuttaa ohjelmiston osana. Käyttäjä"komponentille" pitäisi antaa vain minimimäärä tehtäviä. Kaikki mikä osataan määritellä, hoidetaan tietokoneella ja silloin kun tarvitaan luovaa toimintaa tms. vaikeasti määriteltävää, joku ohjelmistokomponentti kysyy käyttäjältä jotain tietoa.
Esim. ohjelmoinnissa on käytössä tiukkoja menetelmiä, joita ohjelmoijien pitää noudattaa. Niiden menetelmien noudatus pitäisi jättää koneelle niiltä osin kun menetelmä osataan määritellä sen verran täsmällisesti, että sitä voidaan toteuttaa ohjelmistona. Sitten vain luovuus jätettäisiin ihmisohjelmoijille. Voi sanoa, että luovuuskomponentille pitäisi syöttää vain sellaista jota ei muuten osata käsitellä. Jos jossain työssä on täsmällinen prosessi, joka pitää opetella yliopistossa, niin voi kysyä miksei sitä ole ohjelmoitu tietokoneelle. Vastaukseksi ei kelpaa, että luovuuskomponentin pitää joka kerta erikseen varmistaa noudatetaanko prosessia vai jotain muuta. Kone voi kuitenkin aina ehdottaa.
Luovuusprosessi tarkoittaa usein sitä, että käyttäjän output menee takaisin inputiin, ja se kiertäminen voi jatkua montakin kierrosta ennen kuin informaatio on kypsä palautettavaksi tietokoneen käsittelyyn. Toinen mahdollisuus on tehdä työnjakoa/delegointia, eli käyttäjän output menee toiselle käyttäjälle/työntekijälle syötteeksi.
Sen luonnollinen jatke on se, että ohjelmisto tietää keneltä ihmiseltä milloinkin pitää kysyä jotain tietoa. Eli käyttäjäkomponentteja on useita, joita oikeat ohjelmistokomponentit "käyttävät" ihmisen syötteeksi menevällä outputillaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
>...niin voi kysyä miksei sitä ole ohjelmoitu tietokoneelle.
Hyviä ajatuksia mutta nykypäivän koneiden suorituskyky on niin alkeellinen että luovuuden kanssa ei tahdo vietä tulla mitään.
Tarvitaan "superkone" että pärjää nippa nappa ihmiselle niinkin rajatussa ja säännönmukaisessa tilanteessa kuin shakkipeli.
Reaalimaailman ongelmat on dekadeittain monimutkaisempia ja suurin osa käyttää sumeaa logiikkaa että vaan yksinkertaisesti ei vääntö riitä.
Tekoälyn kanssa askartelee melkoinen armeija tutkijoita ja pientä edistymistä tapahtuu jatkuvasti menetelmien kehittyessä ja konetehon kasvaessa mutta "kauas on pitkä matka" ja olemme vasta kapaloasteella jos verrataan ihmisen kehitykseen.
Tällä saralla työtä riittää joten tervetuloa joukkoon.
"Hyviä ajatuksia mutta nykypäivän koneiden suorituskyky on niin alkeellinen että luovuuden kanssa ei tahdo vietä tulla mitään.
"
Ymmärsit ajatukseni täysin pieleen. Tarkoitin, että yliopistoissa opiskellaan menetelmiä, joiden toiminnasta ja käytöstä vain osa on luovuutta ja osa on menetelmän noudattamista tavalla, joka osattaisiin jo nyt "selittää" tietokoneelle.
Pitäisi vain eristää se luovuutta vaativa osa kaikesta siitä tietojenkäsittelystä joka ei vaadi luovuutta.
>...niin voi kysyä miksei sitä ole ohjelmoitu tietokoneelle.
Tuo kysymykseni tarkoitti nimenomaan sitä tietojenkäsittelyä joka EI ole luovuutta.
Mitä tulee itse luovuuden ohjelmointiin, niin nykyisin tekoälypiireissä laajalti tunnetut algoritmit eivät vastaa ihmisen luovuuden toimintaperiaatteita. Algoritmit ovat vääriä ja siksi sinun on väärin sanoa konetehon riittävyydestä sitä mitä sanoit. Aidossa ihmisen luovuudessa ongelman koon ja laskenta-ajan suhde ei ole eksponentiaalinen, ja jo pelkästään se todistaa tekoälypiirien harhateillä olosta.
>Pitäisi vain eristää se luovuutta vaativa osa kaikesta siitä tietojenkäsittelystä joka ei vaadi luovuutta.
Juurikin sitä niin moni yrittää tänäkin päivänä.
>...siksi sinun on väärin sanoa konetehon riittävyydestä...
En tiedä taustaasi mutta sopii kokeilla miten hyvin tämänpäivän koneilla tehot riittävät muuhun kuin järjestelmälliseen laskentaan tai lajitteluun. Nyt on kuitenkin hyvä aika kehitellä uusia algoritmejä koska muutaman vuoden periodilla tilanne paranee oleellisesti. Tämähän on tyypillistä alalle joka on kehityksensä alkutaipalleella jolloin suorituskyky kasvaa suurin harppauksin.
>...pelkästään se todistaa tekoälypiirien harhateillä olosta.
Kuten jo mainitsin, tämä on "kyntämätön sarka" ja kaikki uudet ajatukset ovat enemmän kuin tervetulleita.
"
>Pitäisi vain eristää se luovuutta vaativa osa kaikesta siitä tietojenkäsittelystä joka ei vaadi luovuutta.
Juurikin sitä niin moni yrittää tänäkin päivänä.
"
Ja käsittääkseni myös tekee sillä tavalla vähän väliä eli tavallaan onnistuu siinä, sitä ehkä niin tiedostamatta. Se taitaa olla suorastaan osa ohjelmoinnin luonnetta, mutta sitä ei tietääkseni ymmärretä ja tiedosteta luovuuden eristämisenä sillä tavalla kuin selitin, vaikka pitäisi ymmärtää.
>...sitä ei tietääkseni ymmärretä ja tiedosteta luovuuden eristämisenä sillä tavalla kuin selitin, vaikka pitäisi ymmärtää.
Siinäpä se. Kun kerrot meille käytännön toimet miten tuo ajatus siirretään tyhmälle koneelle niin tulevaisuutesi on oleva sekä työntäyteinen että taloudellisesti vähintäänkin kohtuullinen ellei peräti ruhtinaallinen.
Monessa tietokonetyössä:
- tekninen suunnittelu
- taloudellinen suunnittelu
- musiikin ja grafiikan suunnittelu
ym.
käytetään tietokoneohjelmia iteratiivisesti joko yhtä tai useampaa ohjelmaa käyttäen. Ensin tietokoneavusteisesti luodaan jotakin ja sitten joko vain ihmisen aistehin luottaen tai erityisiä analyysiohjelmia käyttäen arvioidaan tulokset. Sen jälkeen aloitetaan uusi kierros jossa yritetään parantaa tuloksia. Tällöin ihminen on oleellinen osa prosessia ja tekee juuri sen luovimman osa silmukasta.
Miten tämä eroaa alkuperäisestä ideasta?
"
Miten tämä eroaa alkuperäisestä ideasta?
"
Pitäisi pyrkiä maksimoimaan eristämistä. Pitäisi aina kysyä, tarvitaanko tähän ja tähän tosiaan niitä vaikeimmin määriteltäviä ihmisen ominaisuuksia vai ei?
Esimerkiksi COSA eristää luovuutta paremmin kuin c .
Voi ottaa vaikka 100 perättäistä käyttäjän toimenpidettä näytteeksi jonkun työn ajalta ja kysyä niistä jokaisesta, "eikö koneella tosiaan ollut mitään edellytyksiä tehdä tai ehdottaa tätä itse siinä työn vaiheessa?"
Yksi alkeellinen keino ja esimerkki:
Kone voi joskus ottaa valikosta pois ne vaihtoehdot jotka eivät varmasti kelpaa ja tarjota selattavaan tai klikattavaan 1 tai useamman kohdan valikkoon jotain tilanteeseen ehkä kelpaavaa. Edit valikon copyn ja pasten harmautus tilanteessa jossa ei ole valittu mitään, on vähän sinne päin. Jos basicissa on valittu tai kirjoitettu silmukka-for, niin työkalupalkkiin tms. pitää ilmestyä passiivinen kysymys aiheesta "haluatko jo sulkea x-silmukan eli next x ?" Kysymyksestä voi näkyä vain "next x ?"
Koneen pitää kysellä vähän kuin lomakkeessa:
Jos aikoo tehdä viivan (line), pitää koneen kysyä sarja kysymyksiä tyyliin: alkupisteen vaakakoordinaatti?, alkupisteen y?, alkupisteen syvyys-z? yms... ettei tarvitse muistella mitä ne nyt taas meinasikaan ne eri kohdat. Voi antaa numeroita tai voi valita valikosta muuttujan, jotka on yritetty laittaa järkevyys- tai aakkosjärjestykseen. Jo johonkin valittu muuttuja näkyy eri tavalla; perässä voi olla luku siitä kuinka monessa muussa paikassa se muuttuja jo on.
Pitää tulla virheilmoitus jo siitä jos ohjelmalla on edes _potentiaali_ ja vaara esim. jakaa nollalla.
....
Ja ties mitä vielä...