Mitä olen kohdannut koskaan. En liioittele, vaan tämä on täyttä totta.
Mutta sinä vain naurat minulle. Hymyilet, niin kuin ei olisi tapahtunut mitään. Kamppailen sen kanssa, että selviänkö ollenkaan, selviääkö koskaan. Olen raunioina.
Naiselle
Mutta sinä vain naurat minulle. Hymyilet, niin kuin ei olisi tapahtunut mitään. Kamppailen sen kanssa, että selviänkö ollenkaan, selviääkö koskaan. Olen raunioina.
Naiselle
Vastaukset 25
Vanhimmat
Mikä aiheuttaa surun?
Miksi sä kirjoitat tänne etkä hänelle? Ehkä hän on surrut yhtä lailla, mutta hymyilee silti, peittää sen. Puhu hänelle jos vaikka suret turhaan.
Kyllä, se toinen on voinut surra todella syvästi ja ehkä jopa enemmän kuin AP. Sinä et voi hänen tuskassa tietää!
* tuskaansa
Niinhän mä sanoinkin. Opettele lukemaan ja päde vasta sitten täällä.
Nii ketä nyt tarkoitat tuolla. En minä mitään sure ja jos joku muu suree niin siittä vaan, ihan rauhassa. Ei kuulu minulle muiden ihmisten asiat mutta sinun asiat kuuluu minulle niin kauan kunnes ollaa irl erottu. Joten et todellakaan saa olla kenenkään kanssa tekemisissä ennen kuin tiedän että missä olet
Kerro itse missä olet ja kenen kanssa.
Toivottavasti olet puhunut tämän naisen kanssa. Jollet ole niin on helppo vetää johtopäätöksiä omassa päässään. Kirjoituksesi sävy on syyllistävä. Mutta niitähän täällä riittää ja yötä kohti avautumiset ja provoilut vaan lisääntyvät.
Öitä.
Milloin muka nauranut sulle?
Nyt järki käteen. Jos kyseessä on tämän provopalstan kirjoitukset , unohda. Jos todellisuus ja oikea eläm, selvitä asia rohkeasti
Älä ainakaan mihinkään täällä usko ikinä
Mihin surusi liittyy, häneen? itseesi? tilanteeseen? sairauteen?
Kerro se hänelle, ole rehellinen. Vain ilkeä ihminen nauraa ja silloin hän ei ole arvoisesi.
Ei tämä varmaan minulle ollut, mutta sanon sen että minäkin olen surrut ja ikävöinyt. Jos joku naureskelee toiselle ilkeämielisesti, niin se kertoo enemmän siitä naureskelijasta.
Jos olisi mulle häneltä niin toivon todella ettet luule mun nauravan tällaiselle asialle. Minulle tämä on myös ollut suurin suruni mutten pysty käsittelemään kaikkea etten romahda kokonaan, jotenkin on aina valehdeltava itselleen ettei asiat ole näin huonosti..
Nii mikä sinulla nyt surettaa se että jäit kiinni huoraamisesta vai se että et ikinä pääse lopullisesti piiloon minua.??? Sano vaan rehellisesti miten on. Totuus on se jonka vaadin ihan kaikilta
Esiinnyt aloittajana.
T. aloittaja.
Mitä sä rakas riehut. Sun syyttely tuntuu pahalta. En ole ollut silleen. Oon lenkkeillyt, että saisin tämän ikävän taltutettua. Ikävän sun syliin rakas.
Hänkin minun.
Sä olit jo mennyt. Etsin sua mutta et ollut missään. Olin yksin ja rikki. Mitä mun olisi pitänyt tehdä? Sä olit niin kaukana etkä tulossa takas. Ajattelin ettet tuu enää ikinä takas. Mitä haluat? Että huudan kaiken tuskan sulle? Itken enkä lopeta enää?
Ainkin kannattaa porata sille oikeelle eikä vieraalle nettikirjoittaja - aloittajalle.
Tässä nähdään, että kannattaa jutella oikeassa elämässä vaikka kirjoittelisikin palstalla.
Millon olen viimeksi hymyillyt sinulle?
Ikävää, että tämä otti noin koville. Asioita ei olisi koskaan pitänyt päästää siihen pisteeseen, että vuoroin rakastettiin, vuoroin vihattiin. Nyt on aika työstää tunteet loppuun. Ennenkaikkea oma tarvitsevuus pitäisi kummankin löytää sen kovuuden alta. Ja se josta tykkää ei aina ole viisas valinta. Uutta ei savuaville raunioille vielä kannata alkaa rakentamaan.
Omiaan sekoittamaan ajatuksia. Näitä eroja tulee jatkuvasti ja enemmän, sillä kyse on murroksesta ajassa.
Mitään uutta niissä ei auringon alla ole kuin se että kommunikoinnin välineeksi on tullut Internet joka on kolmas pyörä suhteissa. Onnistumiseen vaaditaan paljon enemmän kuin kiskaan aiemmin historiassa.
Turhuutta vain ja joskus valon pilkahduksia. Semmosta :( (Sivusta vaan)
*koskaan