Kysyisin vaan semmoista asiaa,että mitä mieltä olette epilepsiarannekkeen käytöstä? kannattaako se? tilanne on semmoinen,että en ole saanut kohtauksia moneen vuoteen,paitsi nyt tammikuussa sain johtuen siitä,kun lääkitystä yritettiin vähentää väsymystuntemusten takia. Se korjaantui siten,että annosta nostettiin entiselleen,jolla kohtaukset jäivät aikanaan pois. Yhteen aikaan häpesin rannekkeen käyttöä siksi,koska en halunnut tuoda epilepsiaani julki,mutta jostain syystä se häpeän tunne meni pois,johtuneeko turvattomuuden tunteesta? eli siis kannattaako rannekkeen pitäminen kädessä? olisi kiva kuulla mielipiteitä asiasta.
epilepsiarannekkeesta
epileptikko
141738
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Minäkin alkuun häpesin rannekkeen käyttöä ja piilottelin sitä hihan alle tai käänsin niin ettei teksti näy. Kuitenkin se antaa jonkinlaisen turvallisuuden tunteen, ehkä se on vain kuviteltua mutta silti laitan sen aina jos lähden lähikauppaa pitemmälle. Eniten kai kammoan sitä että minun luultaisiin olevan kännissa tai aineissa ja vietäisiin putkaan selviämään, siksi aikanaan rannekkeen hankin, toivoen että joku huomaa sen jos saan kohtauksen eikä kutsu ensimmäiseksi poliisia.
... mutta varmasti tarpeellinen, jos saa kohtauksen. Itse pidän sitä leimaaavana, mutta koska kohtauksia ei ole ollut, niin en ole tarvinnutkaan. Varmasti pitäisin, jos olisi tarpeellinen. Poliisia ajatellen, ehkä kaulakoru toimii myös, jos haluaa lievemmän vaihtoehdon. Tietääpähän ainakin siitä, että mikä ollut kyseessä, mikäli nyt poliisit tunnistavat symbolia. Sinänsähän rannekeen kuva on kaunis. Turvallisuus on tärkeää ja jos siitä apua, niin siitä vaan.
sen käyttöhän on vain ja ainoastaan plussaa minulle jos kohtaus tulee.
Hankin rannekkeen vasta 1½ vuotta sitten kohtaustasapainon huononnuttua, jotta esim. töissä tietäisivät mikä vaivaa jos olisi sattunut tulemaan kohtaus kesken päivän. Sitä aikaisemmin en ollut koskaan käyttänyt ranneketta tai ketjua, vaikka olen sairastanut melkein koko ikäni epiä. Oli niin pitkä hyvä jakso, että en ajatellut koko asiaa. Aikaisemmissa työpaikoissa olin vain työpaikalla kertonut työkavereille, että tämmöinen vaiva on, kaiken varalta :)
Nykyisin en osaisi enää olla ilman ranneketta, vaikka se raivostuttavasti pyöriikin ranteessa :) ja nyt se on ranteessa yötä päivää. Ja mulle se on vähän niinkuin rannerenkaan korvike :)
Minä pidän sitä aina enkä edes huomaa sen olemassaoloa enää. Se on ikäänkuin osa minua, aivan kuin nenä tai kynnetkin.
Joskus joku huomaa tekstin ja silloin kerron sairaudestani. Levitän mielelläni tietoa epilepsiasta. on hyvä että ihmiset tietävät sitä olevan paljon eikä sitä tarvitse pelätä saatikka sitten hävetä!
Hyvä että jaksat ylpeänä kantaa riipusta. Eikö sen voisi sitten tatuoida myös otsaasi, nyt tosin liioittelen. Mielestäni on jokaisen oma valinta, että pitääkö ranneketta ja ei mielestäni kenenkään tarvitse alkaa valistamaan kansalaisia, ellei sitten ole parempaa tekemistä. Sinänsähän epilepsiasta kertominen on aivan hyvä, jos se vähentää ennakkoluuloja yms. jotenkin vain tulee mieleen, että ei epilepsia niin suuri osa persoonaa ole, että se pitää kaikille toitottaa. Natsithan aikanaan pakottivat juutalaiset käyttämään tähteä ja homot muuta merkkiä. Tämä ehkä hieman ontuva vertaus, mutta ainakin mieleeni tuli tällainen ihmisten leimaaminen. Jos kokee, että ei tarvitse oman turvallisuuden takia ranneketta, niin ei sitä tietenkään pidä käyttää. Tehköön kukin siten kuten haluaa.
ontuvia nuo vertauksesi.
ranteessa roikkumassa.
Miksi ihmeessä sitä pitäisi hävetä??
Syytönhän olet siihen epilepsiaasi -se vaan tulee toisille herkemmin.
Itselläni on ko. "tauti" sekä myös veljelläni on todettu epilepsia.
Olen aina kertonut jos joku on halunnut asiasta kysellä jotakin ja mielestäni näin pitäisi jokaisen epileptikon tehdä.
Avoimuudella saadaan enemmän ymmärrystä ja tietämättömille enemmän tietoa.
Tähän mennessä ei kukaan ole vielä katsonut kieroon meikäläistä sairauteni takia ja ovat olleet yleensä yllättyneitä siitä miten itse asiaan suhtaudun.
Ole vain rehellinen itsellesi ja muille sekä pidä se ranneke kädessäsi.
Nykymuodin mukaista olisi ottaa tatuoituna sana epilepsia vaikka kyrilisin kirjaimin. Varmasti jokainen huomaisi, että sairastat epilepsiaa ja olisit turvassa kohtauksen sattuessa. Ole rehellinen itsellesi ja ota tatuointi... minä en tule tatuointia ottamaan, enkä suosittele tosissani Sinullekaan. Ranneke ok, mutta eihän sitä kaikille pidä tyrkyttää. Vertaukseni juutalaisten merkitsemiseen ei ole mielestäni ontuva. Tarkoitus tietenkin on eri... valitettavasti minulle tulee kuitenkin tämä mieleen ja täten juutalaiset yritettiin eristää "terveistä". Huomaa, että natsit merkitsivät myös vammaiset! Elämme nyt eri aikoja, mutta minä ainakin muistan aina tuon historian tapahtuman, josta on vasta 50 vuotta.
minä itse pidän ranneketta 24/7 enkä ole sitä 4 vuoteen ottanut kertaakaan pois. ja niin minun mielestäni sinunkin pitäisi pitää..mitä haittaa siitä muka olisi?parempihan se on olla jos jotai sattuu..vaikka minullakaan ei ole ollut kohtauksia ollenkaan pidän sitä silti, koska koskaan ei voi tietää mitä käy..
oon sun kanssa samaa mieltä "epileptikko 86",että sitte ihmiset tietää et mitä tekee jos tulee kohtaus! sitä paitsi KAIKILLE! EIHÄN SITÄ KAIKKI EES HUOMAA KU SE ON SAMANNÄKÖNEN KU KORUT,NIIN MITÄ SITÄ HÄPEEMÄÄN.
Vaikka olen sairastanut 5vuotta, en hankkinut ranneketta, koska tunsin tulevani leimatuksi. Hankin kuitenkin nyt sen kuukausi sitten, sillä on parempi "päästä" ambulanssin kyytiin ja hoitoon kun "katiska kyydillä putkaan". Ostin kultaisen rannekkeen, koska käytän muutenkin kultaisia koruja. Hintaa tuli enemmän, mutta jos ranneke toimii "pelastusliivinä" on se sen arvoinen. Näin sitä tulee pidettyä.
3 ihmistä on kertonut huomanneensa tekstin korussani (tiedä sitten moniko tuntematon ihminen on huomannut) ja olen sitä sentään pitänyt jo monta vuotta ottamatta kertaakaan pois.
Eikä se minua ainakaan häiritse jos joku sen tekstin huomaa. Ei nykypäivänä enää suhtauduta epilepsiaan kuten "ennen vanhaan"
Haluaisin ostaa tuon rannekkeen miesystävälleni joka sairastaa epilepsiaa...
Kohtaukset pysyivät pitkän aikaa poissa mutta nyt ne ovat tulleet takaisin ja olen huolissani. Onneksi olen tähän mennessä sattunut olemaan joka kerta paikalla, mutta entäs sitten kun en ole...ranneke voisi olla silloin avuksi...Hän lupasi sitä pitää jos sellanen hankittaisiin.
Lahjaksi ajattelin ostaa.. Netti sivuilla oli hinnat yms. muttei kuvia enkä löytänyt linkkiä mistä ostaa. Asun Oulussa, saako paikalliselta yhdistyksen toimistolta semmoisen ostettua?
Kiitos.