haluan kertoa tarinani varoitukseksi muille. toivon, että edes joku alkaa miettiä kunnolla, kannattaako hankkia tätä sairautta.
sanon hankkia siksi, että minä itse sekä muutama kaverini ihannoimme aikoinaan laihoja naisia. meistä oli hienoa, jos saisi olla todella laiha. emme vain tajunneet, että todella laiha anorektikko on enemminkin luinen eikä niin kaunista katseltavaa.
meistä kolmesta minä sairastuin. muut ymmärsivät lopettaa ajoissa. pituuteni on 165cm ja painan nyt 49kg. olen edelleen aivan liian laiha. alimmillaan painoni kävi vuona 2000 32kg:ssa. olin kuoleman kielissä ja vain todella nopea ja tehokas apu saivat minut pelastettua elämälle.
vihasin vanhempiani, jotka katsoivat ruokapöydässä niin kauan, että olin syönyt ruokani. keksin erilaisia paikkoja omassa huoneessani piilotella oksennustani (niitä en kerro ettei kukaan saa vinkkejä).
kaverini yrittävät puhua minulle, väliin anoen, itkien, huutaen. olin itsekäs ja ylimielisesti suljin korvani läheisteni pyynnöistä mennä hoitoon.
lopulta voimani hupenivat. pyörtyilin, ja olisin aina vaan nukkunut, nukkunut, nukkunut...
vanhempani veivät minut väkisin lääkäriin josta minut vietiin ambulanssilla suoraan sairaalaan,jossa olin neljä kuukautta yhtä soittoa.
sain hiljalleen elämstä kiinni. aikaa ja voimia se vei. kun lääkäri kertoi, ettei elimistöni enää kestänyt kauaa, aloin ymmärtää. olisin voinut kuolla. kuolla, minä nuori ihminen. ja miksi? koska olin todella itsekäs ja halusin voittaa typerän kisamme.
iltaisin mietin paljon kuolemaa. pimeässä huoneessa laitoin kädet ristiin rinnalleni ja ajattelin olevani arkussa. aloin tosissani pelätä kuolemaa. ehkä se oli minulle se ponnahduslauta, josta aloin hiljalleen nousemaan ylöspäin.
tänään olen edelleen sairaana, mutta tahtoni on vahva voittaa sairaus. olen saanut lihaa luiden päälle ja enää en näytä hirviöltä niin kuin joskus (ehkä vielä muiden mielestä kyllä).
tyhmyyteni sai aikaan sen,että hampaani ovat tummat kiillottomat möykyt suussa. kunhan paranen, ne otetaan ppois ja saan tekohampaat. niinpä, hieman yli kaksikymppisenä mulla on tekarit.
koskaan en voi saada lapsia. minä joka olen aina ollut lapsirakas ja haaveillut omasta perheestä, en koskaan saa lapsia. kuukautiset jäivät pois ja elimistöni on muutenkin aivan sekaisin. ruokia en voi "isoja" annoksia, vatsaani polttelee niin että itku meinaa tulla. poltot ovat rajuja vatsassa. kärsin jatkuvasta ummetuksesta. tekee todella kipeää mennä vessaan kun aina saa ähistä pää punaisena ja pylly kipeänä :) tosissaan tuntuu, että se repeää.
osteoporoosin sain, se näkyi luiden mittauksessa. kovin ei tarvitse kaatuatai mennä vaikkapa päin kirjahyllyä, kun on murtumia tiedossa. se rajoittaa elämääni todella paljon.
lisäksi on vino pino muita vaivoja.
miettikää vielä, rakkaat sisaret ja veljet, onko se vaivan arvoista.
menetätte terveytenne ja iso osa elämästänne jää elämättä tämän takia.
en halua saarnata. otan sinua kaulasta kiinni ja halaan ja kysyn, onko se sen arvoista?
rakkaudella nenna
sanon hankkia siksi, että minä itse sekä muutama kaverini ihannoimme aikoinaan laihoja naisia. meistä oli hienoa, jos saisi olla todella laiha. emme vain tajunneet, että todella laiha anorektikko on enemminkin luinen eikä niin kaunista katseltavaa.
meistä kolmesta minä sairastuin. muut ymmärsivät lopettaa ajoissa. pituuteni on 165cm ja painan nyt 49kg. olen edelleen aivan liian laiha. alimmillaan painoni kävi vuona 2000 32kg:ssa. olin kuoleman kielissä ja vain todella nopea ja tehokas apu saivat minut pelastettua elämälle.
vihasin vanhempiani, jotka katsoivat ruokapöydässä niin kauan, että olin syönyt ruokani. keksin erilaisia paikkoja omassa huoneessani piilotella oksennustani (niitä en kerro ettei kukaan saa vinkkejä).
kaverini yrittävät puhua minulle, väliin anoen, itkien, huutaen. olin itsekäs ja ylimielisesti suljin korvani läheisteni pyynnöistä mennä hoitoon.
lopulta voimani hupenivat. pyörtyilin, ja olisin aina vaan nukkunut, nukkunut, nukkunut...
vanhempani veivät minut väkisin lääkäriin josta minut vietiin ambulanssilla suoraan sairaalaan,jossa olin neljä kuukautta yhtä soittoa.
sain hiljalleen elämstä kiinni. aikaa ja voimia se vei. kun lääkäri kertoi, ettei elimistöni enää kestänyt kauaa, aloin ymmärtää. olisin voinut kuolla. kuolla, minä nuori ihminen. ja miksi? koska olin todella itsekäs ja halusin voittaa typerän kisamme.
iltaisin mietin paljon kuolemaa. pimeässä huoneessa laitoin kädet ristiin rinnalleni ja ajattelin olevani arkussa. aloin tosissani pelätä kuolemaa. ehkä se oli minulle se ponnahduslauta, josta aloin hiljalleen nousemaan ylöspäin.
tänään olen edelleen sairaana, mutta tahtoni on vahva voittaa sairaus. olen saanut lihaa luiden päälle ja enää en näytä hirviöltä niin kuin joskus (ehkä vielä muiden mielestä kyllä).
tyhmyyteni sai aikaan sen,että hampaani ovat tummat kiillottomat möykyt suussa. kunhan paranen, ne otetaan ppois ja saan tekohampaat. niinpä, hieman yli kaksikymppisenä mulla on tekarit.
koskaan en voi saada lapsia. minä joka olen aina ollut lapsirakas ja haaveillut omasta perheestä, en koskaan saa lapsia. kuukautiset jäivät pois ja elimistöni on muutenkin aivan sekaisin. ruokia en voi "isoja" annoksia, vatsaani polttelee niin että itku meinaa tulla. poltot ovat rajuja vatsassa. kärsin jatkuvasta ummetuksesta. tekee todella kipeää mennä vessaan kun aina saa ähistä pää punaisena ja pylly kipeänä :) tosissaan tuntuu, että se repeää.
osteoporoosin sain, se näkyi luiden mittauksessa. kovin ei tarvitse kaatuatai mennä vaikkapa päin kirjahyllyä, kun on murtumia tiedossa. se rajoittaa elämääni todella paljon.
lisäksi on vino pino muita vaivoja.
miettikää vielä, rakkaat sisaret ja veljet, onko se vaivan arvoista.
menetätte terveytenne ja iso osa elämästänne jää elämättä tämän takia.
en halua saarnata. otan sinua kaulasta kiinni ja halaan ja kysyn, onko se sen arvoista?
rakkaudella nenna
Vastaukset 43
Vanhimmat
Nenna kirjoituksestasi.
Paljon voimia Sinulle jatkossa!
hyvä kirjoitus! voimia sinulle ja koeta jaksaa..
Todella ihanaa, kun kirjoitit tänne.
Samalla olet esimerkkinä, että parantua voi, vaikka itsellesäkin vielä matkaa edessä.
Suuren suuri kiitos sinulle nenna!
Annoit ainakin minulle toivoa, että tästä kaikesta voi selvitä.
Parempaa jatkoa!
lahtiko sulta hiuksia? ja kuinka paljon?
jonkin verran, ei kauheasti. liittyy ymmärtääkseni ruokavalion huonouteen, joten ei saa tarvittavia vitamiineja jne. kynnet olivat hirveät, eivät vieläkään mitkään kauniit ja tuskin koskaan ovatkaan. ne lohkeilivat ja ovat edelleen todella hauraat.
sairastuin jokaikiseen flunssaan, vatsatautiin yms. joka oli vain kotini nurkilla. flunssan mukana sain kuumeet, korvatulehdukset, kurkunpään tulehdukset, poski-ja otsaontelon tulehdukset yms. kamalia ne punkteeraukset yms joihin jouduin aika ajoin.
koskaan ennen en ollut sairastanut näitä tulehduksia, en edes lapsena. nyt olin melkein koko ajan sairaana. vieläkin flunssan saadessani olen heikossa kunnossa, muttei enää tulehdukset kiusaa niin paljon. paraneminen anoreksiasta alkaa vaikuttaa :)
hoidon saamista vaikeutti kuivuneet suonet, jotka eivät tahtoneet löytyä kunnolla.
nämä on näitä muita "pikkuvaivoja" joista kerroin. koska yleiskunto on heikko eikä elimistö saa tarpeeksi tarvittavia hivenaineita ja vitamiineja, se vaikuttaa dramaattisesti elimistön tuhoutumiseen.
miettikää vielä kannattaako tuhota itsensä lopullisesti.
rakkaudella nenna
Kiitos kun kirjoitit tuon. Oikeasti. Kolahti. Olen kovin pahoillani, mutta on hienoa, että olet hengissä. Elämä on elämistä varten.
Kutistuko sun rinnat olemattomiin? Itelläni kävi niin ja pelkään olevani loppuikäni lauta! Oon nyt 15.
kun elimistö joutuu käyttämään kaiken rasvan ja jopa osan lihaksista pysyäkseen viimeiseen asti jotenkin kunnossa ja ihminen hengissä.
mielestäni anorektista ihmistä voi kuvata aika hyvin, jos tietää miltä afrikkalaiset nälän hädän alla olevat näyttävät.
samalla tavalla minulla näkyi kaikki luut (ne törröttivät rumasti), silmäni tuntuivat olevan liian suuret päähäni, pienet rintani eivät olleet "terhakkaat" vaan pienet roikkuvat nahkakasat.
joissain valokuvissa näyttää kuin päänikin olisi liian iso muuhun ruumiiseen ja varsinkin kapeisiin olkapäihin nähden. paksuhko tukka vielä korosta kohdallani sitä vaikutelmaa. (nyt en tarkoita, että kaikki laihat tai anorektiset ihmiset olisivat rumia).
polvet olivat suuret "patit" hoikissa säärissä.
siis samanlainen minä olin kuin nälkää näkevät afrikassa, erona vain se, että heillä ei ole ruokaa jota syödä pitääkseen elämänsä ja terveytensä, ja minulla oli ruokaa jota en syönyt ja aloin tahallaan tuhota elämääni ja terveyttäni.
nyt onneksi käsivarteni alkavat jo olla siinä kunnossa, että tänä kesänä ehkä KEHTAAN laittaa hihattoman topin ulos päälleni.
aika hassua, vaikka olin todella laiha, mitoissa joihin väen vängällä halusin, en kehdannutkaan laittaa shortseja, toppeja, hihattomia puseroita, minihameita yms.
teille toivon parempaa kevättä ja kesää!!
rakkaudella nenna
niistä rinnoista: nyt kun olen saanut hiukan painoa takaisin, ovat rintani hieman kasvaneet. mutta eivät ne enää ole sellaiset "täyteläiset ja terhakat" kuin ennen sairautta. nyt ne on pikemminkin pienet "vanhan naisen" rinnat. vaikka painoa tulisikin, en tiedä tuleeko niistä enää koskaan sellaiset kuin ne olivat.
en jaksa kuitenkaan surra niitä, sillä onneksi push-upeilla saa ja geeliliiveillä saa ulkoisesti hiukan apua, jos niin haluaa.
mulle on tärkeämpää se, että saan itseni kuntoon muutoin.
ja jos joskus tulevaisuudessa rakkaus tulisi vastaan, niin todellinen rakkaus pysyy kyllä vierellä rintojen koosta tai muodosta huolimatta.
nenna
Hei,
olitko usein kokonaan syomatta vai mita yleensa soit paivassa? Kauan olit anorektinen etta sait nuo kaikki kertomasi vaivat? Itse olen juuri aloittanut tiukan 300 - 500 cal paivassa dieetin jota ajattelin jatkaa kuukauden... teenko tuossa ajassa jo itselleni pahaa? jos syon monivitamiinin paivassa? Olen ollut buliminen ja anoreksinen aikaisemminkin, mutten kovin pahasti.
Ole kiltti ja vastaa, ehka tulen jarkiini ja lopetan koko dieetin. Kaikkea hyvaa sinulle, tsemppia ja jaksamista.
Niin niistä rinnoista...Saako rinnoista esim. geeliliiveillä suuremmat? Typerä kysymys, I know.
ompa kiva huomata että monet lukevat viestini ja haluavat lisää tietoa. anteeksi, että vastaaminen vähän kesti. olin vatsataudissa ja jouduin eilen sairaalaan tiputukseen. pääsin tänään pois onneksi, mutta olo on vielä todella hutera.vastaan sen mitä minulla oli ja minulle tapahtui.
ensinnäkin rinnoista. tällaiset geeliliivit ja push upit antavat omille pienille "lurppakorvilleni" hiukan ryhtiä ja aavistuksen suurentavat omia rintojani. ihmeitä ne eivät muuten tee, joten olen tällainen pienillä riippurinnoilla varustettu ilmeisesti lopun ikääni. tosin eivät rintani ennen sairastumistani olleet muutenkaan isot, mutta nyt ne ovat sellaiset lituskat ja roikkuvat eivätkä niin täyteläiset ja terhakkaat.en voi enää kuvitellakaan olevani ilman liivejä. rintani roikkuvat sen verran ihon myötäisesti, että helteellä hikoillessa sinne alle voi tulla sieni-infektio. pidän suosiolla liivejä niin tuulettuu ihokin paremmin.
ymmärtääkseni nämä kalorimäärät ovat lääkärin päätetettävissä henkilökohtaisesti jokaiselle, onhan jokainen meistä erilainen.
söin päivässä jotakin aina, mutta yleensä oksensin ne pois. lopultahan minulla ei pysynyt mikään enää sisällä, koska ruoka itsessään alkoi aiheuttaa yökkimisreaktion.
alkuun olin pitkän tiputuksessa, kunnes pikkuhiljaa alettiin ruokkia ensin kiisseleillä, jugurteilla yms. kun hiukan vahvistuin, sain velliä, siten perunaa, porkkanaa yms ja lopulta kunnon ruokaa, noin 3.5kk päästä sairaalaan menosta.
se aika oli hirveää ja takapakkiakin tuli. vaikka ruoka maistui hyvälle ja oli tehty hyvännäköiseksi, alitajunta löi hanttiin ruokailtaessa. vatsaa väänsi ja joskus tuli tahtomattani ylös. silti oli pakko vaan syödä.
itkin ja koetin niellä. pahin oli nähdä vanhempieni itkevä myös. ei ehkä äidin, koska siihen olin "tottunut" kun tiuskin äidille aiemmin syömisestä, mutta nähdessäni isäni itkevän, se oli jotain niin pahaa, etten itsekään ymmärrä miten se teki oloni kauheaksi. ehkä isä on kuitenkin aina ollut se, johon saattoi luottaa olipa mitä tahansa pahaa ikinä ollutkin. nyt näin isäni hauraan olemuksen ja ymmärsin, että hänelläkin on tunteet, muukin kuin kiukku ja ärtymys sairaudestani.
ainahan sanotaan, etteivät miehet itke. isäni itku oli jotain niin sydäntä raastavaa, etten ollut sellaista nähnyt edes isäni äidin, mummoni, kuoltua. silloin jotenkin nolostuin tai hämmennyin, että minä sain sellaisen aikaan tempuillani, jotka alunperin itse itselleni halusin päähänpinttymilläni. se oli yksi asia, joka antoi sysäyksen miettiä perinpohjin itseäni ja tekojani. toinenhan oli se kuolemanpelko josta kerroin aiemmin.
ruokaa annettiin jossain välissä muistaakseni jopa 3500 kaloria. sen määrä on kuitenkin vaihdellut, koska vatsani toiminta on aivan sekaisin. voi olla ummetusta pitkiä aikoja ja välillä aivan vesiripulia monta päivää. kultaista keskitietä ei ole. kerroin aiemminkin, ummetuksessa on kamalaa vatsanpoltot ja kakkaaminen tuntuu kuin kivi tulisi ulos. kasa voi olla isompi kuin miehen nyrkki ja itken vessassa. peppu on kipeä, hyvä että istumaan pystyy. haavaumia tulee ja ne vuotavat verta.
ripuli on niin väkevää, että se polttaa ja kirvelee myös. suihkuja, suihkuja viileällä vedellä ja rasvaa saan laittaa useasti.
vatsan toimintaani eivät auta luumut ja laksatiiveja ei tällä hetkellä kokeilla, koska suoli voi jäädä niihin koukkuun, toisin sanoen ei koskaan toimi enää ilman niitä.
nyt sain vatsataudin pikkusiskoltani. oksensin kolme päivää ja paino putosi kaksi ja puoli kiloa. niinpä lääkäri otti minut sairaalaan tiputukseen ensiavuksi. lisäksi sain siellä mehuja ja mustikkakeittoa, että pääsin tolpilleni. nyt on vielä heikko olo, joten sänky kutsuu minua. joudun ensi viikolla lääkäriin näyttämään parantumistani, ja jos ei paino ole yhtään noussut tai pysynyt samassa, joudun taas sairaalaan sisälle. alemmas paino ei saa mennä yhtään.
nyt juon mehuja, limskaa (vaikka hapot tekee pahaa)ja marjakeittoja.
olen sitä mieltä, etten kadu mitään niin paljon elämässäni kuin tämän sairauden saaamista. se kulkee mukanani loppuelämäni, kurkkii koko ajan olkapääni yli katsoen tilaisuutta iskeä. ja minun on oltava vahva, vaikken aina sitä olisikaan.
nyt vasta ymmärrän, mitä olen itselleni saanut aikaan. kehon, joka murtuu pienenkin paineen alla. kehon, joka ei koskaan voi saada lapsia. mielen, joka uskoo huomiseen mutta pelkää joka hetkeä.
mieti vielä tarkkaan, ennen kuin aloitat laihdutusta. tee se järkevästi, ettet pilaisi itseäsi.
pyydän, että mieti vielä. ennemmin ihminen on kaunis hieman pulskanakin kuin törröttävien luiden ja mielenrauhattomuuden kasaama ihmisraunio.
ei voi sanoin kuvata sitä häpeää, katkeruutta, pahaa oloa ja raivoa, kun mietin aikaa, jolloin sain päähäni voittaa typerän leikkimme.
jos voisin, tekisin mitä tahansa saadakseni kellon taaksepäin.
ole sinä vahva ja kulje pystypäin, vaikka olisitkin ylipainoinen. arvaa kaksi kertaa olisinko ennemmin ylipainoinen kuin anorektikko kaikkineni vaivojeni ja särkyjen kanssa.
valintani olen elämässäni tehnyt ja ne osoittautuivat vääriksi. niistä maksan loppuelämäni.
kuitenkin koitan tulla toimeen tällä, mitä minulla on jäljellä. onneksi saan nähdä kevään kauneuden ja kuulla lintujen laulun. saan nähdä rakkaan siskoni pääsevän ripille ja pappani 70-vuotispäivät. onneksi elämässä on kuitenkin valoisaa!!
rakkaudella nenna
Mä itkin tota lukiessani. Koita parantua, mä toivon paljon voimia sulle!! *halaus*
saada ihmiset ajattelemaan tämän sairauden seurauksia. siksi kerron oman tarinani niin kuin se minulla on mennyt. samalla toivon, ettei yksikään nuori ala "tahallaan" sairastumaan niin kuin minä tein tyhmyyksissäni, vaan että kun huomaa oireita, ei jää odottamaan vaan hakee rohkeasti apua.
tämän sairauden jälkitilat ovat niin katastrofaaliset, että senkin takia pitäisi ajatella loppuun asti.
itkuja olen minäkin itkenyt, samoin vanhempani, sisarukseni ja lähipiiri kavereita myöten.
sitä suunnatonta surua, jonka olen heille aiheuttanut, ei voi pois pyyhkäistä millään. ainoa "anteeksipyyntöni" on koettaa parantua mahdollisimman hyvin.
kiitos ihanista viesteistänne ja kommenteistanne. se on kumma, miten ventovieraalta ihmiseltä saatu sähköinen tervehdys antaa hiukan voimia ja energiaa mennä eteenpäin. huomaan olevani iloinen, että joku jaksaa lukea viestejäni ja on jopa ajatellut asioita pintaa syvemmältä.
kirjoitelkaa ja kommentoikaa ja kyselkää vielä jos siltä tuntuu. autan kykyjeni ja voimieni mukaan.
rakkaudella nenna
no, moi nenna!!!toi sun tarinas oli tosi surulline ja otan osaa kaikkee siihe mitä oot joutunu kokee!!!mä olisin kysyny et minkä ikäne nyt oot???voitko antaa sähköposti osottees et voitais jutella kaikenlaista???
valitettavasti et ole lukenut kaikkia kirjoituksia, sillä et huomannut että nenna nukkui pois keväällä anoreksian ja sen mukana tulleiden muiden sairauksien vuoksi.
se oli perheellemmekin todella suuri isku, sillä odotimme hänen parantuvan hyvin alkaneen toipumisen takia.
toivottavasti löydät itsellesi toisen meiliystävän.
jatkoin nennan tarinan kertomista nennan pyynnöstä. päivämääriä en muista, niin paljon kirjoitin.
etsi vaikkapa kirjoittajan nimellä "janina" tai otsikolla "nennasta".
hyvää kesää silti sinulle!
janina, nennan sisar
onnea paljon sun paranemiseen!
on todella ihanaa,että jaksoit kirjottaa sun tarinasti ja avata sun sydämes meille!!
suuremmoiset onnittelut että olet päässyt "pinnalle" jälleen. Itse temppuilen jatkuvasti syömisongelmien kanssa. Elämä ei huvita ja kaikkki ahistaa mut päivä kerrallaan....-Odottaen parempaa huomista. Pärjäile. Haleja.
Siis, vaikka lihoisit nyt normaalipainoiseksi, niin eikö kuukautiset siltikään koskaan enää palaa niin ettet voi saada lapsia?
anteeksi, että vastaaminen kesti. taas olin sairaalassa kun ei paino nouse vatsataudin jälkeen :(
jos kuukautiset ovat jääneet pois, ne eivät tosiaan tule välttämättä takaisin vaikka paino nousisikin.
se tekee hallaa naisille, sillä aika moni asia meissä on hormooneista kiinni. mm. luusto tarvitsee hormooneita. vaikka naiset söisivät ehkäisypillereitä tai kuukautissiirttabletteja, se ei ole paha asia ihmiselle. mutta jos kuukautisia ei tule ollenkaan, elimistö jää paitsi tärkeistä hormooneista (estrogeeni mm.).
siksi mm. vaikka kuukautiset joskus alkaisivatkin, ei lasten saanti ole varmaa sittenkään. ja mitä kauemmin kuukautiset puuttuvat, sen kauemmin elimistö on häiriötilassa.
näin minulle kerrottiin sairaalassa ollessani.
joten ajatelkaahan ystävät itseänne ja tulevaisuuttaanne. nyt vasta itsekin ymmärrän, ettei mikään asia ole terveyden romahduttamisen arvoinen. sen takia "paasaan" tästä asiasta teille muille, jotta te saisitte ajoissa jarrut pohjaan.
minulle tuli lapsettomuusvauriot, enkä voi ikinä pitää sylissä omaa synnyttämääni lasta :( .
pitää vain odotella että jospa sisareni joskun saisi lapsia.
jaksailemisia kaikille!
rakkaudella nenna
Kiitos, kun olet viitsinyt vastailla! Kärsitkö enää halusta laihtua?
Paljon voimia!!!
Tarinasi pisti ajattelemaan todella paljon. Kiitos kun kerroit tarinasi meille, oli todella surullista lukea sitä, mutta toivottavasti parnet siitä :) Onko kaverisi ja ystäväsi olleet kok ajan tukenasi? silloin kun kavereitten kanssa lähditte tyhmään leikkiin, ovat he olleet tukenasi?
Nenna taitaa olla nyt Enkeli.
Niin surullista ja jotenkin tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta että juuri Nenna joka halusi parantua, liittyi enkeleiden joukkoon.. itkin vuolaasti lukiessani Nennan kirjoituksia..Nämä kirjoitukset antoivat voimaa minulle sekä herättivät minut..ja olen parempaan suuntaan menossa..kiitos..
mitä? ei kai!!!
en taho uskoa...
oli koskettava kertomus,
mutta jatkosta taisi tulla
valkea, hiljainen ja ...
:'(
En voi uskoa, että Nenna on poissa... Vielä äsken hän kirjoitteli täällä iloisena, kuinka hän on toipumassa sairaudestaan ja nyt häntä ei enää ole.. ;__; Otan osaa, Nennan lähimmäiset.. Voimia teille..
Voi, juuri äsken luin Nennan viestit kokonaan läpi ja tuli ihan itku silmään, kun lueskelin tuota :/. Ja niin kovasti hän halusi parantua, että Nennalle jos jollekin olisin sen halunnut käyvän! Ja niin iloisesti hän vastasi ja luulin hänen ihan oikeasti jo parantuvankin, mutta.... :/ Elämä on epäoikeuden mukaista. Itkettää edelleenkin :(
itku tuli kun luin noita viestejä, miten noin hirveä sairaus voi edes olla olemassa. otan syvästi osaa kaikille Nennan tutuille. koittakaa pärjätä.
Nennan tarina oli todella liikuttava ;C
Itse olen ylipainoinen ja kun monta kertaa olen kuullut siitä mainittavan olen ajatellut että lopetan syömisen melkein kokonaan...mutta nyt ymmärrään ettei se ole ratkaisu...
Haluaisin tietää mitwen Nenna kuoli jos hän oli jo toipumassa vai veikö se mahatauti hänet niin huonoon kuntoon?
Ottaen osaa Henna
mikä teitä oikein vaivaa? ei ole olemassa mitään todisteita siitä että nenna oisi kuollut,elossa, oikeasti anorektikko, tai onko "nenna" - henkilöä olemassa.
on todennäköistä, että joku on vain keksinyt tarinan, jolla varoittaa muita anoreksiasta.
todellakin tuollaiset tapahtumat ovat hirveitä,ja koskettavia. mutta jotenkin nuo kaikki viestit tuntuivat (minusta) jotenkin tekaistuilta.
olen yleensä todella herkkä ihminen, ja alan kyynelehtimään juuri tällaisista asioista..
mutta minusta noissa viesteissä oli jotakin sellaista, mikä ei vain vaikuttanut aidolta!
täydellinen tarina. tyttö sairastuu, sairastuu todella vakavasti, loppujen lopuksi haluaa parantua mutta kuolee..
tekee varmasti vaikutuksen moniin.
tälläistä tapahtuu päivittäin, eikä anoreksia ole edes mikään maailman pahin sairaus.
te puhutte, kuin tämä olisi niin järkyttävää ja radikaalia. tottakai on, mutta on maailmassa on aika paljon muutakin kuin "nenna" ja hänen (keksitty?) tarinansa.
anoreksiasta on mahdollisuus parantua.
tämä asia ollaan tuotu nyt vain esille. on paljon pahempiakin anoreksia tapauksia. "nennan" tapaus oli aika yleinen, ei missään mielessä "yksi pahimmista"..
en jostain syystä usko et joku kirjottelis tosissaan tänne jotain feikkiviestejä...
Tuskin kukaan kirjoittaa tänne mitään noin pitkää/vakavaa juttua vain feikatakseen!
Tollanen on vakava asia!
Mikäli tämä Nenna todella on poistunut keskuudestamme, otan syvästi osaa omaisten suruun.
Nennan tarina koskettaa varmasti monia samojen ongelmia kanssa kamppailevia ja muitakin, jotka tämän saavat lukea. Kiitos siis tästä kuuluu Nennalle, joka jaksoi kirjoittaa tämän.
Ja näihin tarinan todellisuuden epäilijöille sanoisin, että mikäli tämä sitten olisikin feikki, niin mitä väliä sillä on? Tämä todellakin on vakava asia, josta pitää puhua, tällaisia kohtaloita on saanut valitettavasti kokea moni nuori tyttö, jolla olisi ollut elämä edessään, ellei olisi sairastunut. Tarina pitäisi antaa useammille ihmisille luettavaksi, ehkäpä anoreksian vakavuus tällöin ymmärrettäisiin paremmin. Oli tarina totta taikka ei.
olemassa, ei ole enää. Viestit eivät ole feikkejä, vaan ne on kirjoittanut aito ihminen. Kia, en ymmärrä kuinka voit sanoa että "ei yksi pahimmista". Onko toisen kuolema pahempi kuin toisen?
Häpeä, häpeä, häpeä.
Jos itsellesi tulisi jokin vakava sairaus, joka veisi sinut kuolemaan, voit varmaan sitten ajatella että "onhan tämä kurjaa, mutta jollain on ollut vielä pahempia".
Vai, etkö jostain kumman syystä voisi?
Järki mukaan, hei, haloo.
Syvimmät osanottoni Nennan läheisille. Koittakaa pärjätä. Toivottavasti jotkut viisastuisivat tästä...:(
Olen syvästi liikuttunut Nennan tarinasta ja uskon sen todeksi.
Olen myös hyvin, hyivn pahoillani hänen kohtalostaan, jään kaipaamaan häntä, vaikka hän on minulle vieras, enkä edes ehtinyt kirjoitella hänelle.
Toivon , että mahdollisimman monet noudattaisivat Nennan sanoja, kun hän varoittaa sairastumisesta.
TOIVON, ETTÄ NENNAN ON HYVÄ OLLA, JA HALUAN HÄNEN TIETÄVÄN, ETTÄ TÄÄLLÄ ON IHMISIÄ JOTKA RAKASTAVAT JA KAIPAAVAT HÄNTÄ.
Toivon myös, että Nennan omaiset uskovat elämään ja yrittävät elää onnellisina.
Voimia ja uskoa huomiseen!
Osaaottaen
ja
Rakkaudella: Laura
miksi nennan hiukset eivät lähteneet? Hänen sairautensa oli erittäin pahaa laatua ja anoreksiassa lähtee yleensä hiukset pois. Silti nenna kuvaili niitä tummiksi ja paksuiksi...
Enpä kyllä voi sanoa täysin vakuuttuneeni "nennan" olemassaolosta. Te, jotka kommentoitte tyyliin "Ei voi pitää paikkaansa, kuka tällaista nyt tänne kirjoittelisi" - Avatkaa silmänne. Jos kaikki internetissä oleva teksti olisi faktaa, olisi minulla pelkästään päivän sähköpostitarjousten jälkeen viisimetrinen elin, nymfomaani naapurintyttö, lähes ilmainen omakotitalo ja kymmenen kiloa viagraa.
Monilla ihmisillä on tapana keksiä mahdollisimman aidontuntuinen tarina ja seurata moniko menee halpaan. Ottamatta kantaa tämän tarinan aitouteen, suosittelisin muitakin ihmisiä nostamaan hieman lähdekritiikkiään.
--Elventhor
Tarkoitti kyllä HamPaiTa.
Missä viestissä hän niin sanoo?
Ei varmaan oo sanonu et "Minun kauniit, mustat ja paksut hampaani."!!
Ei anoreksia oo mikään säännönmukainen tapahtuma, jossa ekalla askeleella laihtuu, tokalla hiukset alkaa lähteä ja kolmannella ihokarvat kasvaa. Itselläni hiuksia ei lähtenyt erityisemmin, vaikka ne haurastuivatkin. Jokainen anoreksiaa sairastava ihminen on erilainen aivan niin kuin kaikki muutkin ihmiset.
Muutenkin tuntuu oksettavalta, että joku lukee toisen kertomusta niinkin vaikeasta asiasta kuin piru raamattua ja yrittää etsimällä etsiä yksityiskohtia todistaisivat kirjoitukset jotenkin valheellisiksi. Toivottavasti tunnet itsesi älykkääksi, minä pidän tuollaista halpamaisena.
Oli se totta tai tarua, ainakin voitte ottaa opiksenne.
Kyseessä on kuitenkin todellinen ongelma.
Kia, tietenkään tapaus ei ollut välttämättä pahin laatuaan, mutta aika raa'alta kuitenkin kuulosti. Ei kivalta.
Rip Nenna
Mistä te voitte tietää onko Nenna kuollut :o
Koska ensin hänen "siskonsa" tulee kertomaan, että nenna on kuollut, ja sen jälkeen nenna itse tulee kertomaan vielä lisää asiaa ongelmistaan.. Eli joko tämän nennan "sisko" on feikki tai nennan viimeisen viestin on kirjoittanut joku muu kuin nenna.. En sitten tiedä..