On vähän epävarma olo joskus kun yksin kävelee kaduilla yöaikaan viikonloppuna kun jengi rähisee. Tiedän ettei se melu mitään meinaa mutta panee ajattelemaan omia itsepuolustusvalmiuksiaan. Olen 175cm, 75kg mies joten en mikään karpaasi. Pohdin tässä oliskiko parempi aloittaako bodaus vai joku kamppailu/ip laji? Jos saan bodauksen yhteydessä massaa ja voimaa se kiistatta auttaa tappelunujakoissa, kamppailulajit taas lisäävät jonkinverran voimaa (ei niinkään massaa) mutta harjoittavat enemmän nopeutta, taitoa ja kestävyyttä. Siis olisiko realistesempi lisätä katu-uskottavuutta bodauksella kuin jollain kamppailulajilla?
Bodaus vai kamppailulaji?
bruce
153302
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Itsepuolustuksen opettelu on aika pitkä tie. Hyvä valinta, mutta vie aikansa ennekuin osaamistaso alkaa oikeasti olla tavoittelemallasi tasolla.
Bodaaminen (ilman doupingia) on myös hyvä valinta. Ikävä kyllä siihen pätee sama kuin itsepuolustukseen: tulosten saavuttaminen vie aikaa.
Molemmat yhditettynä, vieläkin parempi, mutta vie edelleen aikaa. Ei silti pidä masentua: aloittaminen kannattaa. Fyysisten muutosten lisäksi kohonnut itsetuonto vähentää riidanhaastajien määrää itseasiassa vielä fysiikkaa tehokkaammin.
Vapaan aseenkanto-oikeuden Valloissa lisäturvaa saa helposti ja nopeasti, mutta maassamme se ei käy. Lisäksi aseen kanssa on aina ongelma: jos vedät sen esiin, pitää sinun olla valmistautunut käyttämään sitä.
Olennaista on löytää laji joka sopii itselle niin hyvin, että sitä jaksaa harjoitella kauan. Vieraile siis eri saleilla, arvioi opettajia, harrastajien keskinäistä kemiaa ja lajin sopivuutta itsellesi. Onnea matkaan.
Hyvä vastaus tuossa yllä jo tuli. sanoisin, että just se itseluottamus mikä bodauksesta tai kamppailulajista (ja miksei vaikkapa lenkkeilystä) tulee, jos tosissaan treenaa, niin se todennäköisesti vaikuttaa jo aika paljon. Ja on se ehkä niinkin, että kun treenaat mitä tahansa urheilua, niin opit aina vähän paremmin käyttämään kehoasi ja saat tietty paremman kunnon ja kehität muita lajin mukaisia ominaisuuksia, ja tämä kaikki varmaan näkyy jo kävelyssä ja olemuksessa ulospäin ennaltaehkäisten ikävyyksiä.
Kamppailulajitreenissä saa tietysti vielä kaupan päälle ihan varsinaista itsepuolustustaitoa. Mutta jos haluat oikeasti kehittyä kamppailussa niin on syytä treenata pitkäjänteisesti ja on myös sparrattava, pelkällä perustekniikan ja pariharjoitusten hiomisella ei välttämättä vielä kauhean pitkälle pötkitä kovaa vastustajaa vastaan jos vielä kokoeroakin on. Sen sijaan jotain uhoavaa deekua tai teiniä vastaan pystyy ehkä tarvittaessa puolustautumaan jo yksinkertaisilla itsepuolustuskikoilla tai kovassa tilanteessa kun osaa auttavasti lyödä suoran ja potkaista.
Toisaalta sitten salillakin saa kyllä selvästi suuremman näköiset muskelit jo muutamankin kuukauden kovalla treenillä, niistä tosin suurin osa on lihaksiin kertynyttä nestettä mutta näyttääpä katu-uskottavammalta :) Ajan kanssa tietenkin kertyy ihan pysyvääkin lihasmassaa ja voimaa.
Suosittelen että kokeilet vaikka molempia harrastuksia jos vain aika riittää.
Bodaus ei ole vaihtoehto itsepuolustuslajeille. Ne ovat kaksi aivan eri asiaa. Kai tiedät, että tyypillisillä kuntosalilaitteilla ja -liikkeillä kasvatat ehkä patin kokoa mutta voimaa tuskin saat samassa suhteessa.
Tietysti muskelit tuo itsevarmuutta mutta se on kuitenkin vain harhaluuloa.
Voimaharjoittelulla saat voimaa. Lihaksetkin kasvaa hiukan mutta voima tulee muusta kuin lihaksen koosta. Aloittelijalla varmasti kasvaa patti.
Pysy poissa kartsalta jos pelottaa. Aloita jokatapauksessa voimaharjoittelu ja joku kiva laji. Et tule katumaan.
" Kai tiedät, että tyypillisillä kuntosalilaitteilla ja -liikkeillä kasvatat ehkä patin kokoa mutta voimaa tuskin saat samassa suhteessa."
Tämä olikin uusi tieto,vaikka rautaa on tullut jonkin verran nosteltua. Voisitko kertoa sellaisen voimaohjelman periaatteet, jossa lihakset kasvavat enemmän kuin voimat? Jos todella olet onnistunut keksimän tälaisen mullistuksen, lienee lääketieteen nobel odotettavissa.
Tyypillinen kehonrakentaja katsos painaa ehkä puolitoista kertaa sen, mitä aloittaessaan harjoittelun, mutta nostaa rautaa kolme-neljä kertaa enemmän.
kyllä voimat kasvaa yleensä lihaksien suhteessa se pitää yleisesti minunkin mielestäni paikkaansa. Mutta kuitenkin. On olemassa esimerkiksi painonnosto urheilulaji, jossa saman painosilla kavereilla, joilla on saman suuruiset lihakset, niin heillä saattaa olla voimissa paljonkin eroja. Kaikki ei selity paremmalla tekniikalla. Lihaksiin on treenattu ns. voimaominaisuuksia hieman enemmän ja niitä on treeneissä "ärsytetty" eri menetelmillä. No kamppailulajeissa ei aivan hirveitä maksimivoimia tarvitse mielestäni. Räjähtävää voimaa enemmänkin. Tietenkin kun on menty yleisesti painimaiseen suuntaan, niin voima tulee enemmän mukaan. Pelkällä voimallakin pärjää, kun sitä on tarpeeksi ja kokoa myös. Yleensä nämä kaapit saakin tapella kokoajan, kun aina on joku kokeilemassa onneaan. Makuasioita varmaan. Itse en ole suurten lihaksien kannalla. Riittävästi lajissa tarpeellista voimaa, oikeisiin lihasryhmiin. Nopeusominaisuudet ja tekniikka kohdalleen. Niihin käyttäisin enemmän aikaa, kuin esimerkiksi penkkipunnerrukseen. Makuasioita ne on varmaan, mihin panostaa.
Kun lähdetään treenaamattomasta kaverista liikkeelle, niin tulokset kasvavat prosentteina paljon enemmän kuin lihasmassa. Tietysti eri ihmisillä on eroja tässä, mutta kaikilla kuitenkin tulosten kasvu on massan kasvua suurempi, se on ihan varma.
Esim. kaverini aloitti salilla käynnin jotain nelisen vuotta sitten. Siloin oli paino 70 kiloa ja penkkitulos samaa luokkaa. Nyt on paino hieman yli 80 kiloa samoilla rasvoilla, mutta penkkitulos on reilusti yli 150 kiloa. Ja hänkin oli urheilija jo ennen aloitustaan salilla.
Olet ymmärtänyt nyt ihan väärin. Lueppas alkuperäinen kirjoitus úudelleen.
en ymmärrä mitä yrität sanoa.
Isoilla painoilla max 5 toistoa max 5 sarjaa kunnon palautukset välissä. Liikkeet kmahdollisimman kokonaisvaltaisia ei eristäviä.
Ja koskaan ei treenata viimeiseen asti vaan aina pitää jäädä toistoja varastoon. Niin ja treeneissä koko kroppa läpi mutta treenien maksimi kesto reilu puoli tuntia.
Kyse on hermotuksista. Jos treenaa niin ettei enää jaksa yhtään oppii hermosto että on oikein kun tukilihakset ei osallistu nostamiseen.
Kuntoa tuolla ei treenata mutta voimaa tulee pulkan naruihinkin!
täs Suomen fighterissä on näköjään juttu just samasta aiheesta! Jonku Pavelin kirjoittama
Kaksipiippuinen juttu.
Itse olen nimittäin molempia, pitkään sekä bodausta että kamppailulajeja treenannut. Pituudelta samaa luokkaa kanssasi, mutta painoa reilut sata kiloa. Onhan tuosta osa läskiäkin, mutta etupäässä kuitenkin muskelia. Se myös näkyy.
Lihaksikkaalla ulkomuodolla on tietty ennakolta varoittava pointtinsa, mutta toisaalta ei: varsinkin kännisiä itsetuntovammaisia rupeavat bodaajat helposti jurppimaan ja sitten pitää näyttää, etteivät pelkää.
Ethän sinä mikään riukula ole, raavas äijä. Kimppuusi käydään tuskin ulkomuotosi perusteella, et herätä sen enempää heikompiaan kuin vahvempiaankaan etsivien huomiota. Näkisin, että sulle olis parempi voimiakin kasvattava lähitaistelulaji - muista kuitenkin, että Suomessa on sentään kohtalaisen turvallista.
Mitä tulee lihaksen kokoon kontra voima, eivät ne ole suoraan verrannollisia. Muutenhan bodarit päihittäisivät jokaisen painon/voimanostajan. Lihasta voi harjoittaa neljällä tavalla:
Bodauksessa treenataan etupäässä lihaksen kokoa. Tästä tulee hauska harha joillekin: luullaan ettei voima samalla kasva. Mutta kyllä sieltä styrkkaa irtoaa, on vain erilaista.
Bodaajan voima laajenee "laveammalle": pystyy nostamaan esim. 100 kiloa 8-10 kertaa hyvin, puihtaalla tekniikalla. Voimanostaja pystyy taas nostamaan oivasti vaikkapa 150 kiloa muutaman kerran, mutta kestovoimassa saattaakin olla jo klappia. Kolmas voiman muoto on kestävyysvoima, jossa vaikkapa 30 kiloa voi nostella maailmanloppuun saakka.
Nopeutta ei hirmuisesti pysty voimaharjoittelulla lisäämään, vaikka räjähtävää voimaa hiukka kyllä. Nopeus on "voimaa, jota taito hallitsee" eli toiston kautta lihasmuistiin jyntättyjä liikeratoja.
Hyviä pointteja on muut kirjoittelijat jo tässä threadissa esittäneet ja aika pitkälti olen samoilla linjoilla heidän kanssaan.
Ensinnäkin haluan todeta, ettei se "turvattomuuden" tunteen poistaminen ole niin yksinkertaista, että sen kun käy salilla ja treenaa kamppailulajia,niin ei enää pelota. Itse asiassa raja pelon ja terveen itsesuojeluvaiston välillä on usein yllättävän häilyvä. Välillä sellaiset henkilöt, ketkä tulevat ip-kursseille tai lajeihin hakemaan itseluottamusta, tekevätkin itselleen tavallaan karhunpalveluksen, koska jonkin aikaa treenattuaan he alkavat kuvitella, että heillä ei ole enää mitää hätää kadulla ja he pieksevät kenet tahansa. Tässä tietysti tulee myös seuran ohjaajien rooli paljon kyseeseen. Eli on hyvä kannustaa treenareita, mutta ei pidä luoda heille valheellista kuvaa heidän osaamisestaan.
Ja kaiken lisäksi se vuosikymmeniäkin treenannut kovinkin mestari voi jäädä kadulla alakynteen. Ei ole yksi ja kaksi kertaa kun eri lajien huiput ovatkin saaneet päihinsä tavallisilta kaduntallaajilta/nakkiputkaöykkäreiltä. Kylläkin varsin suurelta osin tähän on ollut kuningasalkoholilla osuutta...
Sama juttu on bodauksen tms. kanssa. On selvä, että itsetunto kohenee ja ryhti paranee, kun saa lihaa luiden ympärille. Mutta sekin tie on äärimmäisen pitkä ja hidas, ellet sitten halua siirtyä kaurapuuroa ja lisäravinteita vahvempiin.
Oikotietä onneen ei ole ja jos douppaat, siitä kärsii keho varmasti, ainakin pitkässä juoksussa..
Ja tässäkin näkee niitä ääritapauksia. Kun on vähän aikaa salilla käyty ja saatu pikkusen habaa, niin johan laitetaan 2 nroa liian pienet
paidat päälle, kävellään ns. banaanit kainalossa ja rinta rottingilla pitkin katuja ja baareja ja
tönitään "heikommat" pois tieltä. Ja sitten ihmetellään kun tulee kärsään harvasen viikko:)
Itse olen huomannut, että lihaksilla "saavutettava" turvallisuudentunne on
aika 50/50. Ehkä joku jättää riidan haastamatta, mutta samalla tapaa löytyy juuri niitä, jotka haluavat haastaa riitaa, koska olet heitä isompi tms.
Mutta äärimmäisen hyviä harrastuksia molemmat ja
mitään haittaa niiden harrastamisesta ei ole.
Mutta jos näistä kahdesta pitäisi valita, suosittelisin mieluummin ip/kamppailulajeja.
Mikään rimpula et ole nykyisiltä mitoiltasi ja
lajeista on se hyöty, että jos tarvii toimia, niin ainakin teoriassa ja tod.näk. myös käytännössä osaat toimia.
Scott-hauiskäännön tekniikalla tai 150kg penkkituloksella ei kuitenkaan loppukädessä paljon katu ip-tilanteissa hyötyä saavuteta.
Mitä isommat lihakset (ja ennen kaikkea vain
punttitreenillä hankitut), sitä nopeammin ne menevät hapoille ja kun siihen vielä lisätään
se adrenaliini, mikä stressitilanteessa erittyy, niin kamppailu loppuu varsin lyhyeen.
Ensimmäinen aste turvallisempaan tunteeseen kaupungilla liikkumiseen, on terveen järjen käyttö. Ei kävele yksin ympäripäissään sivukujia
pitkin kotiin, ei vastaa jokaiseen riidanhaastoon ja muutenkin pyrkii välttämään ennalta tilanteet, sen sijaan että aina ajautuu niihin omaehtoisesti. Kaikkia tilanteita ei voi välttää eikä aina pidäkään, silloin onkin sitten
hyvä, että on jotain kikkoja takataskussa:)
Tuli muuten liki romaanin pituinen viesti, sori vaan siitä, toivottavasti joku jaksoi lukea loppuun nukahtamatta...
"Ei ole yksi ja kaksi kertaa kun eri lajien huiput ovatkin saaneet päihinsä tavallisilta kaduntallaajilta/nakkiputkaöykkäreiltä."
Voisitko luetella muutamia uskottavasti dokumentoituja tapauksia siitä, että jonkun kamppailulajin huippu olisi saanut turpaansa 1 vs. 1 "reilussa" tapppelussa tavalliselta kaduntallaajalta? Ei lasketa nyt mitään taijia tai capoeiraa mukaan. Tietysti jos toinen pääsee yllättämään, on aseistettu tai vastustajia on tarpeeksi monta, niin jokainen häviää, mutta ihan face to face man to man rähinöistä olisin kiinnostunut.
Jos itse olisin vastaavassa tilanteessa,niin a-
loittaisin molempien treenamisen.Mutta periaat-
teessa harjoitteluun täytyy itse innostua eli
sen täytyy itsessään olla kiinnostavaa muutoin
tulokset jäävät vaillinaisiksi.
Punttitreeninä tekisin ns.voimabodausta eli
suunnilleen samaa mitä voimanostajat perus-
kuntokaudellaan,hieman ehkä bodaus puolta pai-
nottaen.Tästä olisi tarvittaessa helppo lähteä
maksimi voimaa tavoittelemaan tai sitten "la-
voille".
Kamppailu puolelta valitsisin Krav Magan(=nopein
tapa lisätä ip-valmiuksia),Judon ja BJJ:n(joilla
saa melko realistisen kuvan lähikamppailusta)vä-
liltä.
Jos ravintola kulttuuria harrastaa ja on kokoa
tai mainetta,niin "kisailijoita" aina löytyy(on
hyvä muistaa,että kamppailu tapahtumien ulkopuo-
lella tapahtuviin "voiman koitoksiin" liittyy
yleensä alkoholi).Jos itse pitää silmät auki ja
osaa ennakoida,niin pystyy aika hyvin välttämään
ikävät tilanteet;jurrisia tai muuten paljon tilaa
tarvitsevia persoonia voi väistää eikä huutelijol-
le tarvitse vastata provosoivasti.
Kiitti erinomaisista vastauksista. Kyllähän sitä haluaisi sekä bodausta että kamppauilulajia harjoitella jos vain energia ja aika antaisi myöten. Epäsäännölliset työajat ja opiskelut vähän rajoittaa, joten ehkä parempi keskittyä yhteen asiaan tosissaan...
Mietipä nyt vähän...Kyllähän sitä sattaa tuntea itse kukin epävarmaksi jossain tilaneteessa, mutta kai on parempi kääntää poskensa kuin taurrtua miekkaan!!??!!No eino leino. Mutta olen sitä mieltä että jos tuntuu ikävältä yöllä yksin kadulla niin mikset ole kotona?