En aikanaan toiminut kun olisi ollut tilaisuus, tai hyvä aika, vaan sekoilin ja pakenin häntä, joka olisi ollut se kunnollinen ja kestävä, oikea rakkaus.
Katsotaan kuinka monta elämänsä rakkauden menettänyttä täällä pyörii.
Katsotaan kuinka monta elämänsä rakkauden menettänyttä täällä pyörii.
Vastaukset 58
Vanhimmat
Niin siinä taisi käydä..
Pahoin pelkään että näinon, meitä tuskin enää tulee.
Koskas tämmöinen tapahtui?
En tiedä en osaa enää rakastaa muutenkaan
Jo kaksi ihmistä luulee olevansa anonyymin elämän rakkaus, ihanaa optimismia 😀
Jos on prosentin mahdollisuus, niin miksei.
Olenhan optimisti ;)
Toinen optimisti. Eiköhän unohdeta ne kaivatut ja mennään me puuhastelemaan jotain kivaa. 😉 Jos olet vielä nainen, niin aina parempi. 😁
Ei tunnu siltä ainakaan,
Turhanpäiväistä jossittelua. Ihan niin kuin muutenkin elämässä, kaikki mitä ei saa tuntuu tavoittelemisen arvoiselta. Ja sitten jos sen saa, se onkin jotain perus kaurapuuroa. Tuskin lottovoitostakaan ihminen onnelliseksi tulisi. Elämä on tässä ja nyt ja hetket kuluvat yksi kerrallaan ja kohta sitä jo kuolee. Taakse päin on ihan turha jäädä tuijottamaan.
Niin. Parasta on olla yrittämättä mitään, jäädä sisälle ja kuolla rauhassa jättämättä jälkeäkään. Onnellisuus on yliarvostettua. Onnettoman tila ei juuri huonone, varsinkaan, jos ei tee mitään!
Mielestäni rauhassa kuoleminenkin on ihan tavoittelemisen arvoista. Ihan turhaa haahuilla ja hötkyillä ja altistua pettymyksille. Pumpulissa kotilämmössä on turvallisinta. Tunteilla ei tee mitään. Niitä ei voi syödä, niitä ei voi myydä eikä pakastaa talveksi. Eivät kelpaa edes jänisten ruuaksi
Aamen.
Tunteet voi kertoa pois..
Näin ainakin pitkään ajattelin.
Ei valitettavasti ollutkaan niin ihana tyyppi, mitä luulin, pyrin välttelemään niin paljon kuin mahdollista.
Sellaistakin voi olla. Aina katse peiliin. Mikä asia oli kynnyskysymys? Mikä oli oma kontribuutio? Mikä on hyvyyttä jostain, ei ole sitä toisests.
Aina ei ole tarvetta katsoa peiliin, vaan syyt on selkeästi toisessa.
Älä sure äläkä syytä itseäsi❤
Et tainnut olla ihan valmis vielä suhteeseen.
Onko nyt sitten jotenkin paha aika?
Nythän on mitä mainioin aika ::) Selvitty vaikeista ajoista hänen kanssa. Niin että voisi huvittuneena hymyillä hänen kanssaan asioille. Häntä vain einäy ♥️
Oleppa kärsivällinen, ei kai sun ihastus voi mikään ajatustenlukija olla, että milloin ja missä pitää olla paikalla ja mitä sinä tunnet.
Jospa hänkin on ajatuksissaan vähän harhateillä, jos ei välit ole ihan ok ja olet vetänyt överiksi, niin ei ehkä kannata odottaa mitään ihmeitä toiselta, jos on joutunut pettymään ja ehkä stressaamaan sun takia.
Tuo sun aloitus sai mut miettimään asioita ja mietin, että se on itseasiassa aika kova paikka, jos tapaa jonkun merkittävän ihmisen, varsinkin kylmiltään, niin ettei edes ole etsinyt tai uskonut mihinkään sellaiseen.
Et viettää omaa tottuneista elämäänsä ja yhtäkkiä tulee joku, joka muuttaa asioita pelkällä olemassaolollaan.
Vähemmästäkin nyt sekoilee ja koittaa paeta siihen, mihin on tottunut. Olet ihminen, tunteet voi mennä sekasin ja se tuntuu pahalta, vaikka tilanne olisi positiivinen.
Omia juttuja heijastelen, et ole yksin😂👍
Täällä yksi. Tosin hän oli se joka pakoili lopulta, ehken ollut muun arvoinen, näin lopulta koin. Näillä mennään eteenpäin.
Pakoili?
Täytyy takoa kun rauta on kuumaa. Etkö kelpaa enää hänelle?
Ei vaan sinä et kelpaa.
Enhän minä ole koskaan ollut tarjollakaan, kysyin vain.
heh heh.
No eeeen en🤣 ei sellaista ole ollut tai ehkä olis ollut, mutta tilanne on päällä💞
Mikä on se tilanne tällä hetkellä?
Ihan hyvä tähän asti😃😃
Täällä myös yksi jolle kävi vähän samalla tavalla kuin aloittajalle. Voi olla että ikävöin koko lopun elämääni.
En olisi kyennyt toimimaan toisin. Olin niin arka, ahdistunut, pelokas ja epävarma. Vieläkin olen, mutta joissain asioissa olen peloton. Uskon ja luotan että Jumala on säilyttänyt parempaa varalleni. Iankaikkisen lohdutuksen ja autuuden. Jeesus sitoo kaikkien särjettyjen sydämien haavat kun häneen uskoo.
Ehkä oli ehkä ei.. taistelin hänestä (rumasti) irti koska tilanne/aika oli erittäin huono. Sekoilin urakalla, hän pitää minua hulluna ja läsnäoloni taitaa jopa ahdistaa häntä mutta ainakaan ei pidä minusta mikä olikin homman nimi. Omat tunteeni ei vaan koskaan kuollut. Saatan siis olla tosiaan hullu tai ainakin tyhmä.
Kun sen oikean kadottaa, niin ei sitä oikein koskaan unohda.
Onhan niin varmaan tapahtunut, että on missannut hyviä mahdollisuuksia elämänsä rakkaudeksi. Helppo sanoa jälkeenpäin, että olisi pitänyt toisin, ne omatkin saappaat tuntuu joskus vierailta.
Luulin niin. Luulin että menetin, mutta onneksi menetinkin totuuden myötä vain kasan vuosia. Aina elämän rakkaus ei olekaan sitä mitä tunnemme nyt.. Se mitä jää jäljelle, voi ollakin pelkkää valhetta ja se vasta pahalta tuntuu. Ikävä kyllä jää, vaikka ei haluaisi. 💔
Mä luulen että mun elämän rakkaus on kuollut tai jotain ennenkuin tavattiinkaan...jätti mut tänne yksin kaikkien hyväksikäyttäjien armoille, jotka vaan esittää rakkautta.
Kai sen niin voi sanoa
Miksi sekoilut?
Mistä tiedät, että olet menettänyt hänet? Hän voi miettiä samoin sinusta.
niinpä.
https://www.partyking.fi/pumpattava-barbara-naamari-hiuksilla.html?utm_source=criteo&utm_medium=retargeting&utm_campaign=lowerfunnel
Tämä päälle
En ole.
Älä ikinä päästä sun Elämäsi Rakkautta menemään! Hae hänet takaisin. Rakkaus on niin harvinaista!!!!!!
Häh?
Itsellä huomannut olevan sellainen vika, et aina ensivaikutelman jälkeen tulee pettymys? Odotukset aina korkealla, kun luo toisesta mieleisen mielikuvan joka olisi toiveiden täyttymys, mut pahimmillaan se voi olla myös pahin painajainen? Eli elämän rakkauden menettäminen mahdollista vain pitkän suhteen päättyessä, jolloin jo tuntee toisen hyvät ja huonot puolet. Muuten ei kannata haikailla toisen perään, menetystään, jollei toista tunne hyvin.
Kyllä se näin on. T: Pahin painajaisesi
Lopeta se helvetin mielikuvien luominen ihmisistä.
Kohtaa ihmiset sellaisina kuin ne on ja muodosta käsitykset tuntemaan oppimisen jälkeen.
Jos se olisi ollut elämäsi rakkaus et olisi menettänyt sitä. Eli ei ollut elämäsi rakkaus. Jos olisi ollut niin olisitte päätyneet yhteen. Turha sitä jossitella. Olet vaan kiinni illuusioon johonkin että olisi ollut ihmeellistä ja autoa ja oikeaa. Mutta tuskin oikeasti olisi ollut et olisi päästänyt sitä menemään jos niin olisi ollut.
*aitoa ei autoa
Mulle ei "elämäni rakkaus" tarkoita yhteistä elämää, vaan ihmistä joka aiheuttaa voimakkaampia ja kauniimpia tunteita kuin kukaan muu.
En voisi alkaa sanoa elämäni rakkaudeksi jotakuta henkilöä jonka kanssa olen sattunut päätymään yhteen, en vaikka yhteisiä vuosia kertyisi, jos tunne olisi vain välittämisen kaltaista rakkautta. Kun on kohdannut sen yhden joka kolahtaa, niin perspektiivi muuttuu aika radikaalisti. Valitettavasti elämä ei aina taianomaisesti mene niin että "päätyisi yhteen", sellaiset asiat on luonteesta kiinni. Jos rakastut vaikka sinnikkääseen romantikkoon, niin voitte päätyä yhteen, mutta jos rakastut periaatteelliseen ja muita huomioivaan, niin elämät saattavat pysyä erillään.
Mutta kuinka ihminen voi olla elämäsi rakkaus jos et ole edes elänyt hänen kanssaan? Tietysti tunne voi olla ja tulla. Kuitenkaan et käytännössä tunne koko ihmistä rakkaus kehittyy ja kasvaa parisuhteessa sitä mukaan kun opitaan tuntemaan. Kertomasi kuulostaa enemmän rakkauden alkuhuumaalta . Toisen viehätys on siis kun on salaperäinen siinä vaiheessa kun arki astuu kuvioon niin oikea rakkaus punnitaan. Kun toinen ei olekaan enää se maailman ihanin olento aina.
Ihastuminen, rakastuminen, arki, rakkaus. Väittäisin että rakkaus paljastuu siinä kuinka pitää toisesta kiinni arjen astuttua kuvaan. Rakkaus voi muuttaa ihmisiä. (Toisaalta, mitäpä väliä, kuin tuuleen huutelisi.)
Elämäsi rakkauksia voisi olla käytännössä vaikka kuinka paljon. Kysymys on kuitenkin pohjimmiltaan kohtaamisista. Suurin osa suhteista on enemmän, tai vähemmän hyviä/huonoja kompromisseja. Sekin, jonka perään vielä haikailee.
En ole menettänyt. En usko, että sellaista onkaan. Jokainen ihminen, joka tiellemme tulee, on oikea ihminen juuri siihen hetkeen. On sellainen, mitä tarvitset elämääsi juuri silloin. Mikäli eteesi pöllähtää charmikas idiootti, hänet oli tarkoitettu pöllähtämään eteesi juuri silloin. Tarkoitus asialle selviää varmasti jossain vaiheessa. En jaksa miettiä, mikä menneisyydessä meni pieleen tai missä toimin oikein. Miksi minun pitäisi miettiä menneisyyttä, kun tässä hetkessäkin on tarpeeksi pohtimista. Tulevaisuudesta puhumattakaan. Romantiikka on ihan turhaa huttua, rakkautta ei ole olemassakaan. On vain elämä ja oikea lääkitys. Kaikki kuolemme joskus
Se on just näin.
Ei ole olemassa rakkautta. Se on vain mielikuva/illuusio.
Joku voi mennä myös kipsiin, kun rakastuu. Siksi kaipaisi aikaa ja pikkuhiljaa tutustumista ja ennen kaikkea ymmärrystä.
Kyetä rakastua viisaasti, siinäpä tuhannen taalan viisaus.
Vähitellen ja ajan kanssa ja saada molempien näkymättömät fiilikset tuntemaan samoin