Vielä parikymmentä vuotta sitten oli lähes joka kylässä tai kaupungissa talvisin mahdollisuus käydä harjoittelemassa liukkaan kelin ajoa jonkin järven jäälle auratulla radalla. Siellä myös käytiin. Siihen aikaan perheenäiditkin osasivat oikaista vahingossa syntyneen luiston, jarruttaa liukkaalla oikein ja tiesivät muutenkin, miten yllättävissä tilanteissa toimitaan. Nykyään eivät isukitkaan enää osaa ajaa, koska missään ei saa harjoitella turvallisesti. Miksi radat hävisivät? Olisiko syy "vihreässä ajattelussa"? Mielestäni hieman outoa, sillä saahan jäällä päristää lähes rajoittamatomasti moottorikelkoilla, jotka puskevat pakoputkistaan saastaa autoon nähden moninkertaisesti, vieläpä kaksitahti -sellaista. Kesäisin kyseisillä järvillä moottoriveneillään ahkerasti. Eikö olisi järkevää, etenkin nykyisillä puhtailla bensoilla, suosia harjoittelua jääradoilla? Kaunistaisi epäilemättä onnettomuustilastoja, vai onko muka liikenne se poikkeus kaiken muun inhimillisen toiminnan joukossa, jossa taidot heikentävät turvallisuutta?
Jääradat takas (tosin vasta ensi talvena)!
MinäTaas
3213
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Juuri näin. Kaiken hyvän päälle nykyautoista puuttuu se ns. perstuntuma, joten kun uusi aktiivijousitettu, sutimisen yms estoilla varustettu suffelikiesi lähtee lapasesta, ei ole paljoa tehtävissä.
Japanilaiset insinöörit sais vielä keksiä autoihin lapasestalähdön estävän järjestelmän, mutta silloin auto ei liikkuis mihinkään..
Toista se on verestää ajotaitoa ekoilla liukkailla 25 vuotta vanhalla takavedolla, kyllä peräpukamissa tuntee heti jos kiesi irtoaa tiestä. Se on pikkuvaihde pakolla sisään poljin pohjaan ja hallittu oikaisu...
Jonkun sitä pitäisi yllä pitää edes jollakin tavalla ja toinen seikka voi olla että minnekkään ei saa lupaa rälläysradalle.
Mutta ei noidenkaan asioiden luulisi mikään ongelma olevan välttämättä. Joku järvi etelä-suomessa ja jää jonne pääsee vain yhtä hoidettua reittiä pitkin. Portti jossa sitten maksat 10€ sille kuka rataa pitää kunnossa ja portit auki. Järvi vaan pitäisi olla sellainen jossa ei ole asutusta rannoilla eikä kovin aktiivista kesämökkielämää talvisin. Kellon ajat jolloin portit on auki ja ajot omalla vastuulla aina. Radalle yksinkertaiset pelisäännöt kuten radan kiertosuunta jne.
Joku vaan asiaa hoitamaan jos paikka on tiedossa. Monikaan järvi tai merenranta ei siihen käy. Meren jäätkin on niin lyhyen aikaa ajokunnossa että melkeinpä se järven puolelle kallistuu.
Espoossakin on melkoinen määrä järviä. Jonkunlaista ylläpitoa se radan toimivuuden kannalta vaan yleensä vaatii että ylipäätään sinne pääsee ajamaan.
Olisi todella mielenkiintoista harjoitella auton hallintaa kovemmissa nopeuksissa kuten maantienopeudet yleensä. Pikku syheröinen rata taas ei kyllä kiinnosta yhtään.
Bembölessä Espoossa pellolla joku pitää rataa mutta varmaan vaan omiin ajoihinsa. Aika kuoppanen tuntuu se rata olevan ja ei kyllä semmosella pellolle tehdyllä huvita ajella, pomppia saa muutenkin jo riittävästi taajaman hyppyriradoilla.
Mielestäni ratojen järkkääminen kuuluisi viranomaisille ja harjoittelun pitäisi olla maksutonta, kunhan oman ajopelin ja polttoaineet kustantaa (tai sitten pappa betalar). Kun rata on aurattu, ei sinne kovin helposti pääse kuin yhdeltä suunnalta, on vallit edessä, vaikka pehmeätkin. Sitten vain yksiseliteiset opasteet kiertosuunnasta ja siitä miten radalle (ja radalla) ajetaan ja miten sieltä poistutaan.
Hieman epäilen erämaajärven löytymistä, mutta autojen meteli on vähäisempää kuin esimekiksi moottorikelkkojen. Oman mökkijärvemme jäällä kanta-Hämeessä rällää viikonloppuisin kymmeniä kelkkoja. Pahaäänisiä kaksitahtisia enimmät. Ei niitäkään kukaan aktiivisesti vastusta. Autot sentään ovat nelitahtisia ja niiden äänenvaimentimet ovat tehokkaampia (moottorit matalavireisempiä).
Jäärädallä on monta etua muihin alustoihin verrattuna: Tasaisuus, ei kuoppia, töyssyjä eikä baanan vieressä odottavaa ojaa. Liukkaus, luistot lähtevät tasaisesti alustaa repimättä toisin kuin esim. asfaltilla. Tasaisen liukkaalla ja aakean laakealla alustalla kaataminen on vaikeampaa kuin pitävällä ja kaltevalla, eli ajo on turvallisempaa. Niin, ja yhtenä ainakin alkutalvesta pehmeät penkat, jolloin syntyy vähemmän peltivaurioita. Tavallisen suomalaisen tien levyinen rata riittäisi. Uskon, että jäällä ajaessa oppii, vaikkei kovin rutkasti kattonopeutta ylitäkään, ne kurvipaikat ovat tärkeimpiä! Vaikka voisihan jonnekin aurata kunnon suoran, jossa pääsisi kokemaan autonsa vauhtivarat. Sen vain pitäisi olla lentokentän kokoinen paikka. Ruotsissa käsittääkseni ajetaan kisaa kyseisessä lajissa.
Peltokin on parempi, kuin ei mitään harjoittelupaikkaa ja sentään yleisiä teitä turvallisempi. Harmittaa, ettei itsellä ole peltoa, jossa voisi rällätä vanhalla escolla tai corollalla. Perskeles, pitäisköhän ensitalvena aurata sinne mökkijärvelle peltoautobaana ja hommata jokin räyskä? Siinä menee vain helposti naapurin verkonpaikka...