Mulla jatkunut tätä jo ihan liian pitkään, mä HALUAN parantua, mutta mistä apu? Lääkäri, psykologi, ravitsemusneuvoja tai muu terapeutti, mikä on paras vaihtoehto?? Onko joku Turun suunnalta käynyt jonkinlaisessa hoidossa? Olis kíva kuulla kokemuksia ymv. Olen 25 ja jonkinasteista bulimiaa ollut jo yli 5vuotta. Onko syy bulimiaan/ahmimiseen yleensä psykologinen?
Haluan hoitoon/terapiaan tmv
Liian kauan jo..
2398
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ensinnäkin, minusta kuulostaa todella hyvältä, että aktiivisesti haluat päästä eroon ongelmastasi ja ymmärrät, että tarvitset siihen apua. Toivon todella sydämestäni vaikken sinua tunnekaan, että pääsisit pian fiksulle ammattiauttajalle.
Se, mistä apua kannattaa lähteä hakemaan, riippuu paljolti ongelmiesi luonteesta. Jos opiskelet yliopistossa, suosittelen varaamaan ajan mielenterveyspuolelle. Turun tilanteesta en tiedä tarkkaan, mutta käsittääkseni siellä on myös keskussairaalassa syömishäiriöiden hoitoon erikoistuneita lääkäreitä. Jos suinkin mahdollista, paras olisi lääkäri tai psykologi, joka tietää syömishäiriöistä perustietoja enemmän. Toki ainakin kaikilta psykiatreilta ja psykologeilta voi odottaa ihan asiallisia tietoja.
Ravitsemusterapeutti on hyvä tuki hoidossa, mutta harvemmin yksinään riittävä. Bulimian hoidossa tehokasta on mm. kognitiivinen psykoterapia (psykoterapeuteiksin kouluttautuneet psykologit ja psykiatrit). Myös SSRI-lääkityksestä on joissain tapauksissa hyötyä, varsinkin jos bulimiaan liittyy masennusta (psykiatrit). Ravitsemusterapeutti voi auttaa suunnittelemaan sellaisen ruokavalion, jonka mukaisesti syödessäsi et koe tarvetta ahmia/oksentaa, ja vähitellen saavutat rennomman suhtautumisen ruokaan.
Bulimian ja yleensä syömishäiriöiden perimmäinen syy on yleensä jollain lailla psykologinen - se, että kokee niin voimakasta tarvetta laihtua tai muuten helpottaa ahdistusta, että sillä tavalla vahingoittaa itseään, kertoo aina psyykkisestä avuntarpeesta (vielä 2000-luvullakin on syytä huomauttaa, ettei siinä ole mitään häpeämistä - usein ne, jotka väittävät olevansa täysin ongelmattomia ovat niitä kilahtaneimpia). Kuitenkin bulimian ja mm. välittäjäaineenvaihdunnan (serotoniini) välillä on löydetty yhteyksiä. Tähän perustuu lääkityksen mahdollinen hyöty. Samoin bulimiassa on ongelmana se, että se ylläpitää usein itseään: ahmimista seuraa tyhjentäytyminen ja katumus, jota seuraa liian tiukka syömisen rajoittaminen, jota seuraa biologisesti väistämättä ahmiminen. Kierre on valmis. Tämän vuoksi on tärkeää saada ravitsemusterapeutilta tai muualta tietoa täsmäsyömiseen ja motivaatiota siihen. Tiedollisesti täsmäsyöminen on helppoa: riittävästi, eli kulutuksen mukaan monipuolista ruokaa 2-4 tunnin välein, ei aterioiden väliinjättämistä eikä täysin "kiellettyjä" ruokia. Tarpeeksi hiilihydraatteja ja kuitua, makeakin on OK mutta jälkiruokana. Yleensä ongelma onkin motivaatiopuolella - jos ahmimiskohtaus iskee, sen jälkeen pelottaa syödä normaalisti, ja kierre uhkaa alkaa uudelleen.
Toivon kaikkea hyvää parantumiseesi!
Kiitos paljon hyvistä neuvoista, tulivat todellakin tarpeeseen, tästä sitten lähdetään eteenpäin... :)