Olen aikuinen ihminen ja isäni on ollut alkoholisti lapsuudestani saakka. Muutama vuosi sitten vanhemmat erosi ja sen jälkeen juominen on mennyt ihan mahdottomaksi (pullo viinaa päivässä, selviä päiviä ehkä 3/kk). Ainut mikä on pitänyt kiinni normaalissa elämässä on työssäkäynti.
Eilen isäni sitten soitti ja kertoi menevänsä AA:han ja haluavansa eroon alkoholin käytöstä. Se oli todella hyvä uutinen, sillä parantuminen voi lähteä liikkeelle ainoastaan jos alkoholisti sitä itse haluaa. Nyt haluaisin auttaa parantumisessa, en vain tiedä miten sen tekisin. Vuosien kuluessa toivo ja usko juomisen lopettamiseen on mennyt. Pelko pettymyksestä on liian suuri. Tiedän kuitenki, etten voi auttaa jos en itsekään usko mahdollisuuteen onnistua. Ilman läheisten apua ja seuraa isä taas ei varmasti onnistu!
Onko kokemuksia?
Eilen isäni sitten soitti ja kertoi menevänsä AA:han ja haluavansa eroon alkoholin käytöstä. Se oli todella hyvä uutinen, sillä parantuminen voi lähteä liikkeelle ainoastaan jos alkoholisti sitä itse haluaa. Nyt haluaisin auttaa parantumisessa, en vain tiedä miten sen tekisin. Vuosien kuluessa toivo ja usko juomisen lopettamiseen on mennyt. Pelko pettymyksestä on liian suuri. Tiedän kuitenki, etten voi auttaa jos en itsekään usko mahdollisuuteen onnistua. Ilman läheisten apua ja seuraa isä taas ei varmasti onnistu!
Onko kokemuksia?
Vastaukset 15
Vanhimmat
mun sisko oli kova juomaan ja kun viime syksynä sen poika kuoli,niin juominen meni vain pahemmaksi elikkä millään ei ollut mitään väliä.uhkasi välillä itsemurhalla.sun on vaan nyt oltava isäs tukena ja kannustettava kovasti,että viinasta pääsee eroon ja vaikeeta se tulee olemaan,mutta sen arvoista.voisit esim.yrittää,jospa se suostuis lähteen hoitoon joksikin aikaa se toimi mun siskolla,eikä ole moneen kuukauteen juonut,että kyllä se siitä lähtee sujumaan.
mitäs sitten kun ei jaksa tukea ja toinen ei ota puheita vakavasti juomisen lopettamisesta.Syyllistämällä pitää koukussa,onko velvollisuus tukea oman terveyden kustannuksella!
Tutulta kuulostaa tuo itsemurhajuttukin. Isä on aina suuttunut kun sille on yrittänyt juomisen lopettamisesta puhua. Ja suuttuneena se on uhkaillut tuolla itsemurhalla. Olenkin nyt viime vuosina suhtautunut välinpitämättömästi koko asiaan ja antanut olla. Se, että isä ilmoitti itse haluavansa lopettaa, tuli täytenä yllätyksenä. Siihen on vaan vaikea suhtautua. Pitäisi kai kaivella niitä omia tunteitaan sieltä välinpitämättömyyden alta, mutta kun niitä ei jaksaisi käsitellä enää. Pitäisi kai antaa ajan kulua ja katsoa mitä tapahtuu. Mutta jos vain välinpitämättömänä odottelen, olen tuskin avuksi.
sanoa muuta, kuin että on sulla rautanen pappa.
Tämä on niin herkkä tilanne, että annan kyllä tietävämpien vastata ja kyllä olet itsekin hatunnoston arvoinen, kun kysyt neuvoa.
Onnea teille molemmille.
Ota rauhallisesti päivä kerrallaan. Iloitse siitä, että on raitis päivä tänään. Huomiselle et mitään voi. On AlAnon tuttu?
Kissa änkesi näppikseen. Siis, onko AlAnon tuttu systeemi sinulle? Sieltä saa vertaistukea ja tietoa alkoholismista ja AA:sta.
Sellaisia ne kissat ovat... :) Eipä ole tuttu mutta kuulostaa tutustumisen arvoiselta. Onko jotain nettisivuja josta saa lisätietoa tuosta?
Kannanpa korteni kekoon auttaakseni tilannettanne:
http://www.al-anon.fi
Ihan vain neuvoksi: älä 'ota' isältäsi vastuuta, vaan anna hänen hoitaa homma itse kotiin!
Juominenkin on usein itsetuntokysymys; itsetunto kasvaa vain onnistumisen kokemuksista. Ei se kompastuminen ole niin pahasta, kun uskaltaa nousta yläs ja jatkaa matkaa kompuroinnista huolimatta.
Älä siis pelkää retkahduksia, sillä jokainen uusi yritys on lähempänä päämäärää!
ole isäsi tukena,olkoon se mitä vaan mikä hänet vie pois 4 seinän sisältä ja houkutuksesta pulloon,kauppareissu kyläily mitä vaan mutta huolehdi että hän ei ole juonut kun näette,eli ei pienessä sievässä muuten lipsuu.. tiukka raja nähdään ja tehdään jos olet selvä jos juot niiin ei kiitos,julmaa mutta vain se toimii.
VAIN pullo päivässä ?? eihän se mitään ole ...oma isäukko hörppi 4-5 putelii kossuu päiväs, heräs aamul klo6 ja joi koko yön ... en kyl nähnytkään sitä selvän varmaan 2 vuoteen !!
Mut sit se vaan kans yhtäkkii sano et nyt riitti ja se loppu siihen. oma tahto paras tahto !
joten ala valmistaa itseäsi surutyöhön ja luopumiseen. Asia ei ole sinun käsissäsi.
Ei sitä etukäteen kenenkään kuolemaa voi surra ja valmistautua siihen. Olen molemmat vanhempani hautaan saattanut, eikä kummankaan kohdalla minkään valtakunnan tieto tai valmistautuminen auttanut. Kyllä se on elettävä tätä päivää ja oltava kiitollinen siitä, mitä on, eikä tulevia murheita kerätä itselleen. Jo olemassa olevissakin on ihan tarpeeksi.
Ihan varmasti on. Sinnehän me kaikki ollaan matkalla! Hirveästi varmaan auttaa jos ajattelen että "kohta se kuolee kuitenkin".
Hänelle että olet
iloinen hänen päätöksestään,
se riitää.
Sen kerroin! Kiitos vaan kaikille neuvoista ja kommenteista! Nyt on yksi viikko (ja mikä tärkeintä myös eka viikonloppu) selvänä takana. :) Onpa ollut mukavaa nähdä isukkia selvinpäin. Pidetään peukkuja että tulee lisää näitä viikkoja.