Onko elämä aina pohjimmiltaan kärsimystä?

Koska se on synnin turmelema. Se kapinoi Jumalaa vastaan. Maailma vihaa Jeesusta ja Hänen lakiaan. Mieti kuinka ihmiset suhtautuvat kielteisesti Raamattuun. Miksi? Mitä pahaa on käskyssä:"Älä vihaa"? Mitä pahaa on käskyssä:"Älä tee huorin"? Ei mitään. Ihmiset vaan ovat kapinassa ja kun kapina yltyy, yltyy myöskin kaikki paha.

Nyt olet asian ytimessä.

Siksi ihmiset harjoittavat uskontoja ja filosofiaa...

Ihminen on syntiin langennut. Sen seurauksena tuli myös tietoisuus pahasta ja kyky kokea ja tehdä pahaa myös itse. Ei ole ainuttakaan ihmistä joka ei olisi langennut syntiin, paitsi Jumala ihmisenä eli Jeesus Kristus, joka kantoi meidän syntimme ristille että kaikki jotka ottavat vastaan hänet pelastuisivat hänen kauttaan, synnin orjuudesta ja tulevalta vihalta tuomiopäivänä.

Paha on olemassa sen takia, että ihmisellä on vapaa tahto. Ihminen voi siis valita tekeekö hyvää vai pahaa. Ihminen pystyy myös oppimaan omista teoista ja elämästä yleensä. Jumala antoi ihmiselle vapaan tahdon, koska ei halunnut tehdä ihmisistä pelkkiä robotteja. Onhan se paljon mukavampaa seurata olentoja joilla on vapaa tahto kuin tahdottomia robotteja. Luulen että Jumala loi ihmisen siksi että halusi seuraa itselleen. Ihmisen sielu oppii elämän aikana ja kasvaa seuraavalle tasolle. Hyvän ja pahan kamppailu on osa tätä oppimista. Kun sielut kehittyvät yhä useampi sielu pystyy valitsemaan hyvän pahan sijasta.

Kärsimys liittyy aina siihen, että tarpeet eivät täyty. Tarpeita on olemassa siksi, että elävä olento tarvitsee erilaisia asioita pysyäkseen turvassa ja hengissä ja pystyäkseen lisääntymään. Kärsimys ajaa ihmiset tavoittelemaan tarpeiden täyttymistä, eli toisin sanoen selviytymistä. Toisaalta myös mielihyvä ajaa ihmiset tavoittelemaan tarpeiden täyttymistä.

Samsara. Niin kauan kuin haluaa jotain, on kärsimystä. Kärsimyksestä ja kierrosta vapautuminen on nirvana.

Mikä on pahan ja kärsimyksen välinen suhde? Johtuuko kärsimys aina pahuudesta?