Millaista on olla kuolleena, kuka tietää? Jospa kuolleenakin sama elämä jatkuu ja ikävä.
Mistä tietää onko elossa?
Anonyymi
27220
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Mene hautuumaalle kyselemään
Välillä tuntuu etten ole olemassa, on kohdeltu kuin ilmaa muiden seurassa, jopa joku tuttukin on mun seurassa toisen tuttunsa tavattuaan käyttäytynyt kuin en olis paikalla ollenkaan🤣🤣🤣
Olet ihmispaska.
Niin olenkin pelkkä ihmisroska
Hmm. Jospa tämä kirjoitus ei liity henkiseen rinkifantasiaasi ja syvään haaveeseesi millään tavalla? Jos menen pois mitä sulle jää?
Kuolleena olo taitaa olla sitä että kuin nukkuisi pelkästään.
Mä näen kuoleman jälkeisen ajan mielessäni paikkana, jossa on viimein hyvä olla.
Onhan niitä kuolemanrajakokemuksia ollut ihmisillä. Niitä joissa leijuu oman ruumiin yläpuolella ja näkee mitä hoitajat ja lääkärit tekee ruumiille. Sitten on lähdetty leijumaan tunnelissa kohti valoa ja nähty kuolleita sukulaisia jne.
Ei kai kuulu ylimääräisiä ääniä. https://youtu.be/RZV8arSaAuc
Sitten kaikki avautuu ja saa ymmärryksen.
Kummitellaan
Kaikki maailman tieto on silloin saatavilla
Toisella puolella mua odottavat läheiseni, täällä ei ole mulle enää mitään olemassa, eikä tarkoitusta.
Oleminen ja olemattomuus. Varmuutta ei tietenkään ole. Jos Jumalan puolesta lyö vedon, ei häviä mitään.(Pascal)
Atomit jatkavat elämää, siinä mielessä ikuisuus.
Edelman, tähtipölyä. https://youtu.be/M8Bdw2USpPk
Ainakin tietää että ikävän kohde pysyy samana hengettömänäkin.
Taas näitä meidän ihmisten ikuisuuskysymyksiä joihin epätoivoisesti haemme vastausta. Eliöt elää ja sitten ne kuolee.
Kasvis kuivuu, mustuu, sitten ne makaa raatona maassa kunnes on jotain ähmä liejua ja lopulta haihtuu maaksi.
Maantielle liiskaantunut orava. Ensin se näyttää oravalta. Päivittäin jos työmatkalla siitä kävelee näkee maatumismuutoksien kulun. Hiljalleen se orava on enää kasa karvaa ja lopulta ei enää yhtään mitään
Niin me ihmisetkin ollaan vain yksi maapallon eliö laji. Tuo maa millä kävellään on maatuneita meitä täynnä niin pitkältä ajalta kuin ihmisen suku on maapalloa kansoittanut. Meitä kuoli maahan ja ehkei hautaus ollut joskus ihmisen alun aikoihin suosiossa eli siihen mekin maaduttiin niin kuin oravakin. Kuolin paikkaamme hiljalleen.
Kuoleman jälkeen? Miks ihmisen on vaikee ajatella ettei sitten ole mitään? ”Minä” joka on aivomme luoma käsitys kokonaisuudesta joka ko. Henkilö on loppuu kun sydän lopettaa lyömisen ja aivot ei saa happea jolloin aivojen sähköinen toiminta häiriintyy jo lopulta sammuu. Tietoisuus loppuu ja me lopumme. Kuoleman jälkeen ”minä” sammuu.
”Minä” on muisto enää elävien mielessä mutta kuollut itse ei enää jatka ajattelua tai tunteiden tuntemista kuolemansa jälkeen toisessa maailmassa
Se on keksitty helpottamaan kuoleman pelkäämistä ja helpottamaan surutyötä kun läheinen kuolee. Ihmisen on helpompi jatkaa eteenpäin kun hän ajattelee että se kuollut jatkaa elämää taivaassa ja seuraa sieltä meitä ja siellä sillä on hyvä olla ja kohtaamme siellä kun itse kuolen. Silloin ero ei oo lopullista ihmisen mielessä
Meillä on sama tuo hengellinen usko.
Siis uskomatonta
Yritän meditoida, ja kuunnella samalla viestejä, mitä mieleen milloinkin tulee.
Ihanaa olla jumalan kämmenellä, mut täytyy itsekin yrittää
Ihan arkisissa asioissa luotan , ja elämä menee kuin omalla painollaan
Palvelemme täällä toisiamme.
Merkityksellinen elämä. Se on tärkeä
Pystytkö todistamaan sen, että kuoleman jälkeen ei ole elämää?
Fysiikassa on olemassa sellainen laki kuin energian häviämättömyyden laki. Sen mukaan energia ei häviä, vaan se muuttaa muotoaan. Ihmisessä on paljon energiaa. Se energia ei häviä ihmisen kuoltua, vaan se muuttaa muotoaan, eli elämä jatkuu toisessa muodossa kuoleman jälkeen.
Joo. Kastematoina ja kasveina joita sikiää meidän maatuneista jätöksistä.
Näin ne hommat etenee !
Nykyään kyllä enempi tuhkataan, mutt ymmärrän mitä tarkoitat. Eli loppujen lopuksi mustakin on sitten jotain hyötyä ollut.
Niin! Mieti synnytät kuolemallas uutta elämää joka hyödyksi muille eliöille. Kastemadoilla ja kasveilla on oma tehtävänsä. Sekä happirikkaan ilman ja hyvän maaperän suhteen että myöskin ravintona!
Millaista on kuolleena?
Jos olet kuollut ja päässyt taivaaseen siellä olosi on hyvää. Sinulla on hyvä olla siellä ikuisessa rauhassa valossa hyvyydessä.
Jos olet kuollut ja joutunut kadotukseen silloin asiasi eivät ole hyvin vaan olotilasi on pahin mahdollinen. Siellä on pelkkää kärsimystä ja pahaaoloa.
Monelle tämä maallinen elämäkin on helvettiä, kärsimystä ja pahaaoloakin, sekin täytyy muistaa.
Niin on mutta mitään maailmassa koettua kärsimystä ei voi verrata kadotuksessa olevaan kärsimykseen jos puhutaan pelkästä kivusta.
Tuska ja kipu on siellä tuhat kertaista.
Tuskaa ja kipuakin ja kärsimystäkin on tässä maailmassa monellakin. Ei niitäkään voida, eikä saa mitätöidä.
Kukaan tule kuolleista kertomaan.