Jumalan lupaukset toteutuvat

Anonyymi kirjoitti:

Jee­sus to­teut­ti Van­han tes­ta­men­tin lu­pauk­set Mes­si­aas­ta, mut­ta jot­kut nä­ki­vät hä­nes­sä vain Joo­se­fin po­jan.

Pyhä Raa­mat­tu si­säl­tää pal­jon Ju­ma­lan an­ta­mia lu­pauk­sia. Ju­ma­lan sa­nas­ta on lu­et­ta­vis­sa lu­pauk­set Her­ran joh­da­tuk­ses­ta jo­kai­sen elä­mäs­sä ja siu­nauk­ses­ta ja var­je­luk­ses­ta kai­kil­le ih­mi­sil­le. Ju­ma­la an­taa lah­ja­na kai­ken hy­vän ih­mis­ten elä­mään. Raa­ma­tun tär­kein il­moi­tus ja Ju­ma­lan sy­väl­li­sin lu­paus on sii­nä, mi­ten Ju­ma­la pe­las­taa syn­ti­sen ih­mi­sen ikui­seen elä­mään Jee­suk­sen an­si­os­ta.

Van­has­sa tes­ta­men­tis­sa on il­moi­tet­tu lu­paus maan pääl­le syn­ty­väs­tä Va­pah­ta­jas­ta, joka ot­taa kaik­kien ih­mis­ten syn­nit omak­seen. Hän kär­sii ja kuo­lee syn­tis­ten so­vit­ta­ja­na, jot­ta jo­kai­nen ih­mi­nen, joka us­koo hä­neen, saa elää. Täs­tä lu­pauk­ses­ta ja en­nus­tuk­ses­ta saar­nat­tiin van­han lii­ton ai­ka­na. Joka sen us­koi, sai kuol­tu­aan Ju­ma­lan ar­mos­ta ikui­sen elä­män.

Kaik­ki ei­vät us­ko­neet en­nus­tuk­sia tu­le­vas­ta Va­pah­ta­jas­ta. Osa ih­mi­sis­tä li­sä­si Ju­ma­lan sa­nan il­moi­tuk­seen sään­tö­jä ja mää­räyk­siä, jot­ka hei­dän mie­les­tään tu­li­si teh­dä täyt­tääk­seen Ju­ma­lan tah­don. Nii­tä käs­ky­jä ja mää­räyk­siä ope­tet­tiin ja lu­et­tiin Jee­suk­sen­kin ai­ka­na sy­na­go­gis­sa.

Jee­sus sy­na­go­gas­sa

Päi­vän evan­ke­liu­mis­sa ker­ro­taan, kuin­ka Jee­sus meni jäl­leen Na­sa­re­tin sy­na­go­gaan, niin kuin hä­nen ta­pan­sa usein oli.

Us­kon­nol­li­sen täy­si-ikäi­syy­den saa­vut­ta­nut voi­tiin kut­sua lu­ke­maan Her­ran sa­naa ju­ma­lan­pal­ve­luk­ses­sa. Näin ta­pah­tui myös Jee­suk­sel­le. Hä­nel­le an­net­tiin pro­feet­ta Je­sa­jan kir­ja, jos­ta hän va­lit­si teks­tin lu­et­ta­vak­seen.

Jee­suk­sen lu­ke­ma teks­ti en­nus­ti tu­le­vas­ta Mes­si­aas­ta eli hä­nes­tä, joka ar­mah­taa, va­paut­taa ja an­taa kai­ken an­teek­si il­man mi­tään eh­to­ja tai vaa­ti­muk­sia. Lu­et­tu­aan Jee­sus ojen­si kir­ja­kää­rön avus­ta­jal­le ja val­mis­tau­tui pu­hu­maan Her­ran sa­nas­ta. Kaik­ki, jot­ka oli­vat sy­na­go­gas­sa, odot­ti­vat tark­kaa­vai­ses­ti Jee­suk­sen pu­het­ta.

Jee­sus il­moit­ti: ”Tä­nään, tei­dän kuul­ten­ne, on tämä kir­joi­tus käy­nyt to­teen.” Tä­män kuul­tu­aan kaik­ki kiit­te­li­vät hän­tä ja ih­met­te­li­vät nii­tä ar­mon sa­no­ja, joi­ta hän pu­hui. Pian he kui­ten­kin to­te­si­vat: ”Ei­kö tuo ole Joo­se­fin poi­ka?” (Luuk. 4:21–22.)

Ju­ma­lan sa­nan vai­ku­tuk­set

Her­ran sana vai­kut­taa kuu­li­joi­den sy­dä­mis­sä. Saar­nat­tu sana joko pe­las­taa ja aut­taa kuu­li­jaa tai sit­ten kuu­li­ja saat­taa louk­kaan­tua sii­tä.

Ju­ma­lan sa­naan kuu­lu­vat laki ja evan­ke­liu­mi. Laki he­rät­tää syn­nin­tun­non ja tuo hä­dän ja pe­lon syn­nin täh­den. Evan­ke­liu­mi taas on ar­moa ja an­teek­si­an­ta­mus­ta, joka va­paut­taa sen us­ko­jan lain vaa­ti­muk­ses­ta, syn­nin or­juu­des­ta ja kuo­le­mas­ta.

Py­hän Hen­gen voi­mas­ta saar­nat­tu Ju­ma­lan sana syn­nyt­tää us­kon sa­nan vas­taa­not­ta­jas­sa. ”Mut­ta kai­kil­le, jot­ka ot­ti­vat hä­net vas­taan, hän an­toi voi­man tul­la Ju­ma­lan lap­sik­si, niil­le, jot­ka us­ko­vat hä­nen ni­meen­sä” (Joh. 1:12). Sa­nan kuu­le­mi­nen ei kui­ten­kaan au­ta, jos sitä ei us­ko.

Sy­na­go­gan vie­raat nä­ki­vät lu­va­tus­sa Mes­si­aas­sa vain Joo­se­fin po­jan ei­vät­kä us­ko­neet. Mo­net kat­soi­vat ja kat­so­vat vie­lä­kin sa­nan­ju­lis­ta­jaa ei­vät­kä us­ko.

Lu­paus on vie­lä voi­mas­sa

Tä­nään on mah­dol­li­suus us­koa jo to­teu­tu­nee­seen so­vi­tuk­seen ja lu­nas­tuk­seen, jon­ka Ju­ma­la on val­mis­ta­nut Po­jas­saan Jee­suk­ses­sa Kris­tuk­ses­sa. Jee­sus on syn­tien so­vit­ta­ja­na lu­nas­ta­nut kaik­ki ih­mi­set syn­nin, kuo­le­man ja sie­lun­vi­hol­li­sen val­las­ta Ju­ma­lan omik­si. Lu­nas­tus on ta­pah­tu­nut!

So­vin­to­saar­na syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­ses­ta on kuul­ta­vis­sa ja vas­taa­no­tet­ta­vis­sa Ju­ma­lan seu­ra­kun­nas­sa tääl­lä maan pääl­lä. Vain Ju­ma­lan lah­joit­ta­mal­la us­kol­la voi omis­taa Kris­tuk­sen täy­del­li­sen van­hurs­kau­den. Evan­ke­liu­min us­ko­ja saa sy­dä­meen­sä Ju­ma­lan ih­meel­li­sen rau­han. Ar­mos­ta au­tu­aan ei tar­vit­se yrit­tää omal­la on­nis­tu­mi­sel­la kel­va­ta Ju­ma­lal­le. Jee­sus on täyt­tä­nyt vaa­ti­van lain.

Elä­män tie­tä kul­je­taan us­kos­sa tais­tel­len syn­tiä vas­taan. Lan­kee­mus­ten sat­tu­es­sa voi­ma­na on syn­nin­pääs­tön evan­ke­liu­mi.

Vie­lä on voi­mas­sa se, mitä Jee­sus luki Je­sa­jan kir­jas­ta sy­na­go­gas­sa. ”Hän on lä­het­tä­nyt mi­nut il­moit­ta­maan köy­hil­le hy­vän sa­no­man, ju­lis­ta­maan van­gi­tuil­le va­pau­tus­ta ja so­keil­le nä­kön­sä saa­mis­ta, pääs­tä­mään sor­re­tut va­pau­teen ja ju­lis­ta­maan Her­ran rie­mu­vuot­ta.”

Heikki Saarikoski

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä