Meillä on kodissa sisustuksen kanssa se sama tilanne kuin varmaan valtaosassa suomalaisia perheitä: Vaimo on ottanut sisustusmonopolin itselleen. Eikä siinä mitään, tilanne on OK siitä yksinkertaisesta syystä että minua ei nyt niin hirveän paljon kiinnosta verhojen väri tai sohvan malli. Kunhan verhot saa kiinni ja sohva on mukava, se riittää.
Mutta. Se minun työhuoneeni. Eli ainoa tila kotona, joka on MINUN aluettani. Reilu kymmenen neliötä sadankolmenkymmenen neliön asunnossa. Jota minä ihan oikeasti tarvitsen. Ollaan sovittu moneen kertaan, että sitä ei tarvitse edes siivota silloin kun muuta kämppää siivotaan. Siitä yksinkertaisesta syystä että siitä näennäisestä kaaoksesta huolimatta joka siellä vallitsee, minä löydän kyllä kaiken tarvitsemani. Eikä se "epäjärjestys" voi olla niin kova pala kenellekään koska huoneen ovi on aina kiinni ja se autotallin vieressä eli siinäpäässä taloa jossa ei todellakaan oleskella.
Niin eikös jumalauta viime viikonlopun jälkeen kun olin työmatkalla huone oli "siivottu" - (siis nyt siellä _näyttää_ siistiltä), ikkunaan oli ilmestynyt verhot vanhojen sälekaihtimien tilalle, lattialle matto, joka ruttaantuu tuolin pyörien alle ja jokaiselle vapaalle tasolle oli ilmestynyt rehuja eli huoneessa ei enää ole laskutilaa ollenkaan.
Ja vaimo väittää, että kaikki tämä vain minun viihtyvyyteni takia. Ilmoitin että "viihdyn" työhuoneessani parhaiten jos vaimo jättää sen rauhaan ja nyt on sitten leikitty mykkäkoulua kaksi iltaa. Mikä ihmen kontrollifriikkiys naisia oikein vaivaa?
Mutta. Se minun työhuoneeni. Eli ainoa tila kotona, joka on MINUN aluettani. Reilu kymmenen neliötä sadankolmenkymmenen neliön asunnossa. Jota minä ihan oikeasti tarvitsen. Ollaan sovittu moneen kertaan, että sitä ei tarvitse edes siivota silloin kun muuta kämppää siivotaan. Siitä yksinkertaisesta syystä että siitä näennäisestä kaaoksesta huolimatta joka siellä vallitsee, minä löydän kyllä kaiken tarvitsemani. Eikä se "epäjärjestys" voi olla niin kova pala kenellekään koska huoneen ovi on aina kiinni ja se autotallin vieressä eli siinäpäässä taloa jossa ei todellakaan oleskella.
Niin eikös jumalauta viime viikonlopun jälkeen kun olin työmatkalla huone oli "siivottu" - (siis nyt siellä _näyttää_ siistiltä), ikkunaan oli ilmestynyt verhot vanhojen sälekaihtimien tilalle, lattialle matto, joka ruttaantuu tuolin pyörien alle ja jokaiselle vapaalle tasolle oli ilmestynyt rehuja eli huoneessa ei enää ole laskutilaa ollenkaan.
Ja vaimo väittää, että kaikki tämä vain minun viihtyvyyteni takia. Ilmoitin että "viihdyn" työhuoneessani parhaiten jos vaimo jättää sen rauhaan ja nyt on sitten leikitty mykkäkoulua kaksi iltaa. Mikä ihmen kontrollifriikkiys naisia oikein vaivaa?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olen nainen mutta kannatan sinun näkökantaasi asiassa. Me asumme pienessä kerrostalokämpässä eikä valitettavasti miehelläni ole toistaiseksi mahdollisuutta saada omaa työhuonetta tms. Hänellä on kuitenkin yksi kaappi, joka on hänen aluettaan. Siellä on iloisesti sekaisin kaikki mahdolliset työkalut, nippelit ja vimpaimet. Hän ei varsinaisesti ole kieltänyt koskemasta kaappiin, mutta olen ymmärtänyt että se todellakin on hänen oma tilansa ja sitä ei auta mennä järjestelemään vaikka mieli joskus tekiskin :) Toinen paikka on tämän tietokonepöydän laatikot. Ne pursuaa papereita ja kaikenlaista tietokoneeseen liittyvää materiaalia joista osa joutaisi suoraan roskiin, mutta laatikot on niinikään sanattomalla sopimuksella vaimolta kiellettyä aluetta. Olen vuosien aikana ymmärtänyt että miehellä on oltava oma paikkansa kotona, jos vaikka kuinka sekainen se olisikin. Myöntää täytyy, että kontrollifriikkejä me naiset ollaan. Loppukoti onkin sitten suurimmaksi osaksi minun "valtakuntaa" sisustamisen ja siivouksen suhteen.
Olen samaa mieltä että kyllä miehellä pitää se yksi soppi tai kaappi tai mikä nurkka nyt onkaan olla,mihin nainen vaan yksinkertasesti ei koske...piste! Meilläkin vaimoke päättää ja sisustaa suurinpiirtein kaiken muun,mutta tietokonepöytään ja yhteen minulle tarkoitettuun kaappiin ei ole asiaa.
Naisilla vaan on hyvin vaikeaa ymmärtää että siinä kaaoksessa miehellä on hyvinkin selkeä järjestys!;) Jos nainen tulee "järjestämään" sitä,niin se sekottaa harmonisen ja hallitun kokonaisuuden jota vain miehet voivat ymmärtää!;) Joten sallittakoon miehelle tämä pieni pimeä kolo...oli se sitten vaikka autotallissa!
Hän varmasti tosissaan luuli että yllätyt iloisesti.. ja on pahoillaan kun saikin moitteita. Me naiset vaan ollaan niin eri planeetalta.. Sanopa sille, että kiitos kauniista ajatuksesta, ihan tosissaan, mutta miltä itsestäsi tuntuisi jos et saisi itse päättää yhdenkään huoneen sisustuksesta.
siksi miehet viihtyvätkin autotallissa! oma valtakunta.
ku ei tartteis siivota yhtään mitään, enkä varmasti siivoo, jos ei ihan pakko.
Tietenkin miehellä täytyy olla se oma paikka.
Meillä miehen huone on hänen hallinnassaan. Minä en sitä siivoa. Ja kaikki miehen romut, jotka lojuu olkkarissa tai keittiössä, kannan kekoon hänen huoneeseensa.
Helppoa ja yksinkertaista!
Ja tietenkin sisustus (tai sisustamattomuus) on miehen oma asia.
Ei vaimosi varmaankaan pahaa tarkoittanut. Älä nyt tuollaisesta itseesi ota. On sulla sitten pienet murheet. Rakkaudesta sinuun hän se teki. Ja muistathan papin sanat niin vasta kuin myötämäessä, olkoon tämä nyt sinun vastamäkesi. Sopikaa ja halikaa. Jo tänään.
Vaimo se murjottaa edelleen, vaikka asia on päivänselvä: minun työhuoneeni on minun aluettani ja sillä selvä. Ja tämän olen myös tehnyt selväksi. Pahasti vain alkaa näyttää siltä, että vaimokultaa suunnattomasti ottaa päähän se, että talossa on alue joka EI ole hänen sataprosenttisessa kontrollissaan.
Jos näin on, en pitäisi tuota ajatusmallia enää ihan pikkujuttuna parisuhteessa. Täytyypä viikonloppuna tonkia, mistä nyt loppujen lopuksi on kysymys.
BTW, kuka idiootti on keksinyt, että MIESTEN on vaikea puhua tunteistaan. Joskus tuntuu että pitäisi olla ajatustenlukijan taidot että saisi selvää mikä sitä vaimoa nyt tällä kertaa oikein jäytää...
Etkö tiennyt että teidänhän täytyykin olla ajatustenlukijoita :) no kyllä se kohta ohi menee, se murjotus. Tiedän että se tuntuu tosi kurjalta molemmin puolin. Ette ole vielä kumpikaan kohdanneet tosi traumaattista tapahtumaa kohdallanne, niin kyllä tuollainen on pikkuasia. Väitän edelleen niin. Eli menepäs nyt halimaan sitä vaimoasi niin siitä se taas lähtee, viikonloppukin tulossa.
Heitä se matto helvettiin sieltä, verhot myös. Kukat lasket kauniisti oven taakse niin sillähän sinä siitä selviät. Ja hanki oveen lukko niin säästyt ensi kerralla riidalta!