Autistina. Haluaisin olla normaali aikuinen nainen, mutta olen outo ja kömpelö sosiaalisesti. En saa parisuhdettakaan koskaan koska en osaa tutustua miehiin, ne pitäisivät mua kuitenkin aivan lapsellisena ja outona. En kestä fyysistä läheisyyttäkään. Se ahdistaa.
En jaksa tätä elämää
Anonyymi
1354
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Autismin kirjo on laaja, siitä nyt luennoimatta sen enempää...
Kaikki me ollaan omalla tavallaan outoja tms.
Ei sitä parisuhdetta ole kenenkään helppo löytää.
Mielestäni se on outoa jos on liian estoton.....
Kaikki tapahtuu omalla painollaan.
☺️
Olen oikeassa elämässä todella estynyt. Aloittajalta
Suurin osa on....itsekin haluan tutustua toiseen ihmiseen hyvin...luottamus on kaiken a ja o.
Ei sinun tarvitse erikseen sanoa, että aloittajalta. Aloitustasi ei varmasti omi kukaan.
Joo sinä voisit mennä nukkumaan siitä.
Tutun kuuloista. Itse olen 28v mies ja sosiaalisesti estynyt ja arka. Ei mitään kokemusta vastakkaisesta sukupuolesta. Yksinäisyys vie ennenaikaiseen hautaan.
Ikävä kuulla. :/ Oletko sinä epäillyt itselläsi tai onko sinulla Autismin kirjon/Aspergerin diagnoosia?
- Aloittaja
Sain aikoinaan jostain autismiin liittyvästä nettitestistä aika korkean pistemäärän. En kuitenkaan usko, että olen autisti. Enemmänkin vain negatiivisten elämänkokemusta kautta muodostunut sosiaalinen ahdistus.
Aivan. Itse taas uskon, että tämä kaikki outous minussa johtuu Aspergerista, vaikka on minullakin kyllä negatiivisia elämänkokemuksia ollut ihan riittämiin.
- Aloittaja
Minä kuulun autismin kirjon ryhmään. Monen vuoden vaikeat kokemukset ovat saaneet minut ahdistumaan ja tavallaan käpertymään sisään päin ja olemaan paljon yksin. Se on lisännyt sosiaalista ahdistusta ja saanut aikaan sen, että sisin on ollut ahdistunut etukäteen uusien tilanteiden kohtaamisista arjessa ja töissä. Siksi tutut ihmiset ja tutut tilat töissä ovat tärkeitä, koska niistä puuttuu sellainen yllätysmomentti ja mieli voi rentoutua ja olla levollinen ja silloin työnteosta todella nauttii.
Mä olen toisella tavalla luonnevikanen aina ollut ja ei niistä vioista noin van pääse. Mulla ollut aina hankalaa luottaa ja tutustua ihmisiin muutenkin. Enkä ole ollut kiinnostava sillä tavalla ikinä, lähinnä ollut ilmaa muille ihmisille. Kun olen huomannut etten kiinnosta ketään tai jotkut osoittavat selkeästi etteivät halua olla tekemisissä, yleensä pysyttelen omissa oloissani, vetäydyn kuoreeni. Ja koko ajan toivon ett pääsisin ahdistavasta paikasta ja tilanteesta pois.
Ei se välttämättä luonnevikaa ole, jos ei pysty luottamaan ihmisiin. Sori, kun en nyt osaa vastata tämän kummempaa. :/
- Aloittaja
minä olen auto
?
vai olenko?
https://www.youtube.com/watch?v=mT-ciNRNBLM
rauhotus nyt kaveri pikkuse