Äitini on sairastanut alzheimerin tautia kymmenisen vuotta. Nyt ollaan loppumetreillä... Veljeni on hänen omaishoitaja, elämää suurempi kiitos hänelle, äiti olisi kuollut jo paljon aiemmin ilman kodinomaista huolenpitoa.Jo monta vuotta sitten äiti kadotti meidän läheisten nimet ja sukulaisuussuhteet, mutta koskaan hän ei ole kadottanut meitä tunne maailmastaan. Nyt äiti ei enää juuri herää, ei syö, ei juo, ehkä hän pian pääsee isän luokse..... Vielä viikko sitten hän suuteli minua, kuopustaan, molemmille poskille ja hymyili onnellisesti. Älkäämme luulko, etteikö muistisairas vielä eläisi onnellisesti, vaikka miltei kaikki taidot on menetetty. Sisällä voi olla vielä paljon, mutta taidot näyttää ovat poissa! Sairaus yleistyy, kun elämme pidempään lääketieteen turvin. Muistetaan arvostaa heitä, vaikka olemus olisi kuin vihannes, tunteet säilyvät loppuun asti! Rakkaudella yksi tytär♥️
Muistisairas, ihminen loppuun asti
Anonyymi
0141
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.