Suomessa on meneillään uskomaton ulkopoliittinen kriisi, jota on yritetty pitää pois julkisesta keskustelusta tasavallan presidentin toiminnalla. Valitettavasti tuo presidentin "suojelu" on samalla syönyt presidentin uskottavuutta ja nakertanut käsitystä hänen taitavuudestaan Venäjän suhteen. Pääministeri - tai hänen taitamaton avustakuntansa - teki käsittämättömän mokan. Tai sitten kyse oli harkitusta poliittisesta profiilin nostosta, mutta aivan väärässä asiayhteydessä. Pääministeri Marin halusi tulla ulos ensimmäisenä suomalaisena kärkipoliitikkona hehkuttamassa Venäjän toimia Navalnyin suhteessa. Marin halusi peesata Saksan ulkoministeriä ja näin nostaa taas itsensä maailmankartalle. Viis siitä, että hän tuli astuneeksi presidentin tontille. Kyllä pääministeri ilman epäilyksen häivää tiesi, mitä oli tekemässä. Hän tiesi, että hänen tulisi käsitellä asia ensin presidentin kanssa. Mutta hän myös ymmärsi, että hänen oma poliittinen profiilin nostonsa samalla vesittyisi. Ei voida kuvitellakaan, etteikö pääministeri ymmärrä, että ulkopolitiikassa kannanotot pitää sorvata yhteistuumin. Todella rumaa peliä. Tasavallan presidentille ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin myötäillä pääministerin lausuntoa. Olisihan se ollut aivan uskomaton tilanne, jos presidentti olisi todennut, että pääministeri tuli puhuneeksi pehmoisia ja antaneeksi Suomen kannasta aivan väärän kuvan. Niinistö paaluttautui Navalnyin ehdonalaistuomioon ja piti vangitsemista sen vuoksi kohtuuttomana. Valitettavasti hänkään ei tiennyt, että tulossa oli Navalnyin osalta paljon pahempaa. Presidentin lausuman jälkeen selvisi, että Navanyi oli halveerannut sotaveteraania. Sotaveteraanin kunnia, jos mikä, on Niinistölle pyhä asia. Voi vain arvata, miten Niinistöä tilanne "ketutti". Sitten kaiken huipuksi Navalnyi ryhtyi heittelemään täysin spekuloituja ja todistamattomia herjoja Putinista. Sellaisia pidettäisiin Suomessakin maanpetokseen verrattavana toimintana. Niinistö joutui pohtimaan, miten selvitä poliittisesta umpikujasta. Hän joutui Putinille puhelinkeskustelussaan ainakin rivien välistä myöntämään, että Suomi rauhoittuu Navalnyi-asiassa ja jää odottmaan Venäjän oikeuskäsittelyä. Puhelinkeskustelusta ei annettu yksityiskohtia julki, mutta Niinistön lausuma sen jälkeen oli paljon vähemmän uhoava. Hän tyytyi vain pitämään Venäjän toimia "kovina" suhteessa ehdonalaistuomion rikkomiseen nähden. Ei minkäänlaista mainintaa Navalnyin muista väitetyistä rikoksista. Nyt siis valittiin vaikenemisen tie Suomen ulkopolitiikkaan. Kaiken tuon ulkopoliittisen sopan keittäjä ei suinkaan ollut presidentti, vaan ylipolitisoitunut pääministeri, jolla ei näytä olevan hajuakaan kansainvälisestä huippudiplomatiasta. Sitä pyykkiä valitettavasti joutui presidentti pesemään omaa arvovaltaansa kutistaen.
Suomessa ulkopoliittinen kriisi
Anonyymi
1<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Vanhuksen pitää sanoa ensimmäisenä.