Ja jos pelkää, niin miksi? Olisiko Nato sittenkin ystävä myös keskustalaisille?
Viime Suomen Kuvalehdessä olleen professori Heikki Ylikankaan hyvän puheenvuoron ja tämän päivän Helsingin Sanomissa olleiden monien lehtijuttujen inspiroimana laitoin yleisen politiikan saitille kirjoitukseni ”Nato – mörkö vai suojelusenkeli?”.
Koska kirjoituksessani käsitellään asioita, joihin ainakin suurimmilla puolueillamme olisi vaikutusmahdollisuuksia mm. tulevien presidentinvaalien yhteydessä, niin laitan linkin kirjoitukseeni kolmen suurimman puolueen saitille, jotta kyseisen puolueen kannattajat tai vastustajat voisivat lukea kirjoitukseni ja ottaa siihen kantaa.
Tässä linkki kirjoitukseeni:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=666&posting=22000000007816675
Viime Suomen Kuvalehdessä olleen professori Heikki Ylikankaan hyvän puheenvuoron ja tämän päivän Helsingin Sanomissa olleiden monien lehtijuttujen inspiroimana laitoin yleisen politiikan saitille kirjoitukseni ”Nato – mörkö vai suojelusenkeli?”.
Koska kirjoituksessani käsitellään asioita, joihin ainakin suurimmilla puolueillamme olisi vaikutusmahdollisuuksia mm. tulevien presidentinvaalien yhteydessä, niin laitan linkin kirjoitukseeni kolmen suurimman puolueen saitille, jotta kyseisen puolueen kannattajat tai vastustajat voisivat lukea kirjoitukseni ja ottaa siihen kantaa.
Tässä linkki kirjoitukseeni:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=666&posting=22000000007816675
Vastaukset 38
Vanhimmat
laittaa jutun tällekkin palstalle onhan tämä
SUURIN ja KAUNEIN.
Mielestäni tuo varsin pitkä ja melko perusteellisesti laajaa asiaa käsittelevä juttuni kuuluu parhaiten yleisen politiikan saitille. Jos sen laittaisin samanlaisena myös tänne, se olisi kiellettyä massapostitusta. Mutta linkin laittaminen ei ole kiellettyä, ja pääseenhän tuota lnkkiä klikkaamalla kätevästi lukemaan jutun siellä, missä se on.
.
En tässä yhteydessä ryhdy perustelemaan Nato -kielteistä kantaani (olen sen jo aiemmin tehnyt), vaan esitän pelkästään seuraavat ajatukset:
Jos Suomi todella liittyisi natoon, olisi sitä ennen konkreettisesti selvitettävä ja julki tuotava:
A Mihin sitoudumme
B Mitä se tulee maksamaan
C Mitä samalla menetämme
sekä toimitettava kansanäänestys asiasta.
Sekin on varmaa, että minusta ei koskaan tule Nato -maan kansalaista. Jos Suomi liittyy niin vaihdan kansalaisuutta välittömästi.
En kiistä etteikö Naton puolustajilla olisi painavia argumentteja vaatimuksensa perustaksi, itse olen kuitenkin vakaasti toista mieltä.
> A Mihin sitoudumme
> B Mitä se tulee maksamaan
> C Mitä samalla menetämme
Noihin on helppo vastata tältäkin tasalta:
A. Sitoudumme Naton komento- ja asejärjestelmiin, mikä edellyttää jonkin verran yhteisiä harjoituksia (joihin jo nyt osallistumme) ja antamaan mahdollisuuksiemme mukaisen panoksen yhteisen puolustusliiton hyväksi omaksi parhaaksemme. Meidän ei tarvitse sitoutua esim. ottamaan alueellemme rauhan aikana muiden maiden Nato-joukkoja, ydinaseista puhumattakaan. Ei niitä ole esim. Norjassakaan. Eikä meidän tarvitse sitoutua lähettämään omia joukkojamme minne tahansa, ei nyt esim. Irakissa ole joukkoja läheskään kaikista Nato-maista, jonka seikan jutussani totean.
B. Jo nykyisillä puolustuismenoillamme saamme Naton yhteydessä niille varmasti enemmän vastinetta. Ja jos toisessa vaakakupissa ovat ne vaarat, joille Natoon kuulumattomuutemme meidät altistaa, niin silloin ei ole syytä laskea kolikoita.
C. Emme menetä yhtään mitään. Kaikki on vain saantoa. Mitä ovat mentettäneet esim. Norja ja Alankomaat? Mutta saaneet ovat paljonkin, sen noiden maiden kansalaiset ymmärtävät.
Halutessasi pätevämpiä ja laajempia vastauksia löydät niitä varmasti netistäkin.
Kansanäänestys voidaan asiasta suorittaa, mutta vasta sen jälkeen, kun noista asioista vastaavat edusmiehemme - presidentti, hallitus, kansanedustajat - ovat avoimesti ja näkemyksensä perustellen keskustelleet asiasta ja sanoneet selkeästi mielipiteensä. Asia on juuri niin kuin Paasikivi aikoinaan sanoi (katso pitkän juttuni melkein alusta)
>>En kiistä etteikö Naton puolustajilla olisi painavia argumentteja vaatimuksensa perustaksi, itse olen kuitenkin vakaasti toista mieltä.
asiaan hyvin sopivan jutun, herjaksikin voisi sanoa:
"Ulkoistetaan armeijamme kokonaan. Ostetaan palvelut aluksi 5 vuodeksi kokeeksi Ruotsilta!"
Mihin muuten aiot muuttaa? Varsovan Liittoa ei ole ja noita totaalisen liittoutumattomiakaan ei niin kovin helposti löydy?
pieleen ajoitus. Taas joku luulee meitä meiksi tai sinua sinuksi tai minua sinuksi.... äsh, kyllä joku kumminkin kommentoi.
.
Koska koen Nato-jäsenyyden suurimpana turvallisuusuhkana, mikä hyvänsä Natoon sitoutumaton demokraattinen valtio käy.
Johonkin niistä mutta mihin, sen ratkaisisi todennäköisemmin senhetkiset työmahdollisuudet ja/tai senhetkiset ihmissuhteet. Toivon kuitenkin, ettei myönteistä Nato-päätöstä synny.
nimittäin MIHINKÄÄN liittoutumaton DEMOKRAATTINEN valtio. Ne tuppaavat olemaan aika harvassa. En tässä nyt tahdo esiintyä sen paremmin Naton puolesta kuin vastaankaan, mutta Suomen vaihtaminen johonkin toiseen pelkän Naton takia on kuin pikkupoika ilmottaisi muille pihan mukuloille, etten enää leiki kanssanne. Naapurin pihalla leikitään myös sotaleikkejä, hiukan eri nimillä vaan.
kaksi Naton jäsenmaata joutuukin konfliktiin keskenään?
Mihkä silloin kukakin menee ja kenen käskemänä?
Usa vastaa Naton rahoituksesta pääosin ja ilman sitä tuskin mennään mihinkään?
Jos kaksi natomaata joutuu konfliktiin keskenään, niin muut natomaat tulevat molempiin kiistamaihin järjestyspoliiseiksi ja Ahtisaari laatii järjestyssäännöt kurittomille. Natomaiden väliset kiistat ovat harvinaisia ja liittyvät alhaisen sivistyksen maihin luokkaa Turkki ja entiset neukkulandiat. Usa taas ei hyökkää demokratioihin lainkaan. Diktatuurit, nuo inhat rosvovaltiot sen sijaan saavatkin olla varuillaan.
Aluksi totean, että lausumasi sanat " Sinä olet värässä, Nato-myönteiset ovat oikeassa. Heidän kantansa on vastuullisempi " kuulostavat korneilta korvissani.
Verrataanpa uskontoihin: Suuria maailmanuskontoja jos on 6, niin herkästi toisen edustaja sanoo toisen edustajalle, että sinä olet väärässä, minä oikeassa. Itse pidän niitä kaikkia oikeina, en itselleni, mutta kannattajilleen.
Ja asiaan. Vastailen lyhyesti ja oikoen, tulee muuten kirja.
A Mihin sitoudumme
******************
Tärkeintä on tietää, mihin olemme sitoutuneet jos sota syttyy.
B Mitä se tulee maksamaan
*************************
Kaikella on hintansa, myös turvallisuudella tai siis tässä tapauksessa sen menettämisellä.
C Mitä samalla menetämme
************************
Taustaa
Tulevaisuuden sotia ei tulla käymään samoin vastakkainasetteluin kuin edellisiä. Olemme lähestymässä tilannetta, jossa luonnon kantokyky asettaa ehdot elämän jatkumiselle maapallolla. Tällöin ihmiskunnan kynnyskysymys on se, kykenemmekö toimimaan epäitsekkäästi, luopumaan osittain omasta hyvinvoinnistamme demokratian, tasa-arvon ja elinolojen tasapuoliseksi jakamiseksi, vai tuhoudummeko omaan paskaamme. Yhteiskuntien kulutukseen perustuvan hyvinvoinnin tie on tulossa päätökseen. Onko ”hyvinvoinnin” alasajo hallittu vai hallitsematon on meistä itsestämme kiinni, mutta se tapahtuu joka tapauksessa; hallitsematon on ihmiskunnan tuho, hallittu on ihmiskunnan pelastus.
On todella sairasta, että nyky-yhteiskunnissa haaskataan mielettömiä summia asevarusteluun. Ilman tuota idioottimaista öykkäröintiä, asevarustelua, maailmassa ei olisi enää pariin vuosikymmeneen olisi tarvinnut olla ainuttakaan seutua, jossa ihmisiltä puuttuu vähäisinkin mahdollisuus ihmisarvoiseen elämään.
Tulevaisuuden sodat johtuvat tiettyjen ryhmien ja ylikansallisten intressien korostuneesta ahneudesta ja sosiaalisen vastuuntunnon puutteesta niin valtioiden ja ryhmittymien sisällä kuin välilläkin .
Rauhaan opitaan vain kasvamalla, rauhankasvatuksen kautta lapsemme omaksuvat ihmisarvoisen ja vastuullisen tavan toimia ja jakaa se hyvinvointi, mikä on jaettavissa.
Terrorismi on ihmiskunnan suurin uhka. Se kumpuaa epätasa-arvosta ja aikaisemmista nöyryytyksistä. Terroristeja ei voi voittaa asein, sillä yhteiskuntien lisääntyvän eriarvoistumisen myötä jokaisen tapetun terroristin tilalle tulee monta uutta. On siis pureuduttava syihin, lopetettava alistaminen ja suunnattava voimavarat tasa-arvon levittämiseen. Terroristeilla ei ole kotimaata, heitä sikiää kaikkialta missä vahvempi alistaa heikompaa.
Nämä menetämme, jos liitymme Natoon
1) Koska Naton ja ennen kaikkea tähänastisen maailman suurimman sotilasmahdin Yhdysvaltojen politiikka lisää tuloeroja ja alistaa, riistää sekä murhaa köyhempien maiden asukkaita, on Naton jäsenmaiden enenevässä määrin lisättävä terrorismin pelossa omien kansalaistensa valvontaa mikä näkyy yhä kaventuvina ihmisoikeuksina.
2) Asemamme sivistysmaiden joukossa heikkenee rajusti, jos yhdymme maailman suurimpaan sotilaalliseen riistokoneistoon.
3) Turvallisuutemme on jatkuvasti uhattuna, koska terroristit toimivat silloin myös täällä.
4) Eettinen oikeutuksemme on äärimmäisen kyseenalainen maailmanlaajuisen riistokoneiston osana.
siis:
- ihmisoikeudet kaventuvat
- asemamme demokraattisena sivistysvaltiona heikkenee
- perusturvallisuutemme heikkenee oleellisesti
- eettinen oikeutuksemme elämään heikkenee
Tätäkö todella haluamme ?
.
En todellakaan puhunut mihinkään liittoutumattomasta demokraattisesta valtiosta, vaan "mikä hyvänsä Natoon sitoutumaton demokraattinen valtio käy" .
Kyse on kohdallani puhtaasti eettinen, kuten voit todeta tuosta ylempää otsikolla "Omat käsitykseni"
Muslimi ei syö sikaa, minä en liity Natoon =)
jäsenyys aiheuttaisikin Suomelle sellaisia probleemia, joista tuossa puhuvat?
Että vaarannamme turvallisuutemme sen sijaan, että saisimme sitä lisää?
Siis sitä kautta, että jäsenyys lisäisi Suomenkin niihin maihin, joissa terrorismin vaara olisi jo varteenotettava uhkatekijä?
Emme saisikaan turvaa, vaan erittäin pahan turvallisuusriskin?
Ja vielä maksaisimme siitä?
...valitettavasti näet siinä useimmat asiat aivan väärin.
Tuo viestisi taustaksi ilmoittamasi osa kertoo, että olet varsin hyvin perehtynyt noita erilaisia maailmaa parantamaan pyrkiviä järjestöjä (pasifistisia, vihreitä, kehitysapujärjestöjä yms) yhdistäviin teemoihin ja sisäistänyt ne. Välittömästi nousee mieleeni kysymys: miksi et ole liittynyt puolueeseen, jossa ehkä paremmin voisit toimia niiden hyväksi? Esim. vasemmistoliitossa ja vihreissä nuo ovat "kovaa kamaa" ja olisi niille käyttöä demareissakin, mutta tuskinpa Keskustassa.
Okei, ihan arvostettavaa idealismia tuollainen, mutta todellisuudelle niin vierasta, kun maailma on niin paha paikka. Katso ympärillesi mihin ilmansuuntaan tahansa, niin huomaat. Kommunisteillakin oli loistava visio maailman parantamisesta, mutta miten siinä sitten kävikään; millainen heidän maailmastaan tuli - ja meni, onneksi.
Noissa, joita sanot meidän menettävän Natoon liittyessämme, on ihan höpö-höpöä. Nato mikään riistokoneisto ole, vaan sen tarkoituksena on vain turvata demokraattiset jäsenvaltionsa epädemokraattisten konnavaltioiden hyökkäyksiltä, ja siinä se on tähän asti onnistunut täydellisen hyvin.
Kerropa, miten esim. Norja, Tanska ja Hollanti ovat lisänneet omien kansalaistensa valvontaa Natoon kuulumisensa vuoksi? Eiköhän sellainen valvonta ole ratkaisevasti vähentynyt Natoon liittymisen myötä esim. Espanjassa ja Portugalissa, puhumattakaan entisistä itäblokin maista!
Nato ei houkuttele terroristeja puoleensa, vaan pikemmin se estää "roistovaltioitakin" tukemasta niitä. Ei niiden 11.9.2001 iskujen enempää kuin Madridin metroon tai mihin tahansa kohdistuneiden terrori-iskujen kohde ollut Nato, vaan kyseisen valtion hallitus.
siis:
- ihmisoikeudet kaventuvat
- asemamme demokraattisena sivistysvaltiona heikkenee
- perusturvallisuutemme heikkenee oleellisesti
- eettinen oikeutuksemme elämään heikkenee
tuo kaikki on pötyä. Noita hyviä voidaan päinvastoin turvata Nato-jäsenyydellä.
Kirjoituksesi oli silti hyvä, ja kirvoitti minutkin siihen mielestäni hyvin vastaamaan!
.
On mahdotonta, että näkemyksemme yhtyisivät Nato-asiassa.
Arvostan kuitenkin mielipiteitäsi.
" Kerropa, miten esim. Norja, Tanska ja Hollanti ovat lisänneet omien kansalaistensa valvontaa Natoon kuulumisensa vuoksi? "
Käsittääkseni kansalaisten valvonta kiristyy näissäkin maissa, mutta vasta lähitulevaisuudessa. Toivottavasti olen väärässä.
"Miksi et ole liittynyt puolueeseen, jossa ehkä paremmin voisit toimia niiden hyväksi? Esim. vasemmistoliitossa ja vihreissä nuo ovat "kovaa kamaa" ja olisi niille käyttöä demareissakin, mutta tuskinpa Keskustassa."
Keskustan poliittiseen kulttuuriin kuuluu, että puolueessamme voidaan käydä avointa keskustelua ja olla jopa asioista eri mieltä. Jokaisella jäsenellämme on oikeus pyrkiä kehittämään puoluettamme haluamaansa suuntaan.
Ehkäpä jätämme meille keskustalaisille oikeuden päättää, että kuka saa olla puolueemme jäsen? En tiedä onko kirjoittaja jäsen, mutta keskustan kannattamista ei edes puolue itsekään voi estää.
En minäkään pidä City-Aslakin esittämää mallia kovin realistisena, mutta en myöskään panisi pahakseni, jos voisimme joskus elää yhteiskunnassa, jossa sotia ei olisi kuin historian kirjoissa.
.
Yhden sortin elämäntapainsinööri olen itsekin.
Nuo äskeiset ajatukseni kirjoitin aika nopeasti ja lyhyesti. Sivuamani skenaariot eivät ole tämän päivän, huomisen eivätkä lähitulevaisuuden asioita, mutta 20 - 50 vuoden jänteellä tapahtuu hyvin paljon ja toivon siementen kylvön aika on nyt paraikaa käsillä.
Luin tuon tekstini äsken uudelleen ja kieltämättä ilman väh. 20 sivun pohdintaa se jää roikkumaan pahasti ilmaan.
Mutta mutta, jokainen tyylillään ja tavallaan =)
lukekaa nato palstalta.....
Suomeen on jo kaavailtu USA tukikohtaa Mikkelin
noin 1000 miestä USA:sta.
Kääriäinen ollut sopimassa.....
lisäksi suomen nopeantoiminnan joukot alistettaisiin nato komentoon..
Ja ulkopolitiikamme saisi nato-kahleet!
rahallinen hinta aivan hirvittävä, lisäksi henkilömenetys hinta.
CIA tulee naton mukana täysin valtuuksin suomeen!
US-sotilailla natomaissa immuniteetti kansallisiin rikos- ja kurinpito- oikeuksiin.
KANNATTAS OTTAA SELVÄÄ!!!
PS. NORJASSA ON JENKKEJÄ!
Aina hämmästyttää tuo kekkoslainen asenne, että uhan edessä pitää nöyrtyä saadaksemme elää lampaina?
Länsimaisen natorintaman (toivottavasti Suomi on joskus täysillä mukana) tarkoituksena ei tietenkään ole olla terroristeille mieliksi, vaan murskata syövän etäispesäkkeet aina tavattaessa.
Vain lökäpöksyiset luuserit uskottelevat itselleen ja muille vihtoreille: "Me tehdään niin kuin rosvot määräilee".
varmaankin. Yritin vihjaista siihen suuntaan, että noita todellisuudessa sitoutumattomia ja samalla myös demokraattisia valtioita on aika harvassa. Natoon sitoutumattomia kyllä on, esin Venäjä, mutta onko se demokraattinen, on ihan eri asia. Tai Pohjois-Korea, ei takuulla ole Nato-maa, mutta tuskin siellä viihtyisit sinäkään siinä "demokratiassa".
Kyllä muslimikin syö sikaa, jos ei se sitä tiedä.
Ihan kuin alkoholin käyttökin heillä. Sitä saa tehdä yöllä ja sisätiloissa muiden näkemättä. Allah kun ei kuulemma näe pimeässä tapahtuvaa alkoholin käyttöä. Omakohtaiset kokemukset asiasta Abu Dhabissa muutaman vuoden takaa.
Aslakin ajatukset eivät ole sen kummempaa katteetonta idealismia kuin sinun Nato-myönteiset uskomukseksi. Jaat maailmaa kategorisesti hyviin ja roistoihin näkemättä noiden luokittelujen tuolle puolen, syntyyn ja syy-yhteyksiin.
Rauhaa eivät maailmassa ole edistäneet sotilaat ja sotilasliitot, vaan demokratia ja taloudellinen vaurastuminen. Tämä kehitys näkyy parhaiten Euroopassa. Demokratian kehittyminen on vähentänyt sotaisuutta.
Taloudellinen vaurastuminen vaikuttaa puolestaan kahta tietä. Ensinnäkin talousarvojen hukkaamisen kynnys nousee eli sotimisen into vähenee, kun uudestaan saman rakentaminen veisi yhdeltä sukupolvelta elintason. Toiseksi talouden ylikansallinen ominaisuus ja suoranainen globaalius vähentää nationalismia.
Ja nämä kaksi asiakokonaisuutta kietoutuvat yhteen esim. näin: Diktatorisesti hallituissa valtioissa epäonnistumiset taloudessa ja demokratian vastustustaminen pyritään peittämään kansallistunnetta eli nationalismia nostamalla. Näin tapahtui Saksassa 30-luvulla ja näin voi käydä Venäjällä nyt.
Sen, että Venäjällä nationalismi vahvistuu, ei pitäisi johtaa esim. Suomessa siihen, että pyritään edesauttamaan tuon nationalismin vahvistumista sotilasliitoilla. Ei sellaisesta ole koskaan mitään hyvää seurannut.
On mielenkiintoista havaita, että Natokysymyksessä mielipiteet hajoavat aika paljon puoluekannatuksesta riippumatta. Maltillinen oikeisto ja maltillinen vasemmisto käsittelevät turvallisuuskysymyksiä laajasti muunakin kuin perinteisinä sotilaallisina kysymyksinä. Laitaoikeisto ja -vasemmisto luottavat usein kättä pitempään.
Mielestäni historian-käsityksestäsi kumpuava tulkintasi on virheellinen.
Ensiksi menneisyys: Ennen talouden ja demokratian kiihtyvää nousua Euroopassa tarvittiin "Amerikan-Apua" kahdesti. Ensimmäisessä- ja Toisessa Maailmansodassa. Eli siis rauha tuli vasta sitten, kun Saksa saatiin osin demokratian tielle. Siis ihan oikeasti aseella uhaten. Neuvostoliiton fashistinen hallitus opiskeli Hitlerin Saksan metodit tarkkaan ja sovelsi niitä luovasti läänityksiinsä Itä-Saksaan (ja märissä unissaan Suomeen).
Sanoisin vielä demokratiasta sen verran, etteivät afrikkalaiset, saati aasialaiset, ole tuoneet demokratiaa eurooppalaisille. Eurooppalaiset ovat keksineet sen ihan itse ja pohjoisamerikkalaiset jalostavat sitä naurettavan tehokkaasti.
Jos ajatellaan, ettei natoa olisi ollutkaan (saati että se on olemassa), uskoisin että haemme koepallona eu-jäsenyyttä erillisenä talousalueena.
>> Maltillinen oikeisto ja maltillinen vasemmisto käsittelevät turvallisuuskysymyksiä laajasti muunakin kuin perinteisinä sotilaallisina kysymyksinä. Laitaoikeisto ja -vasemmisto luottavat usein kättä pitempään.
Minusta taas vaikuttaa, että sinulla on mennyt pullat ja vellit sekaisin. Demokraattinen Eurooppa ei ole tarvinnut USAn apua. Apua tarvittiin silloin, kun Eurooppa oli fasistien ja diktaattorien hallussa. Nykyisen länsi-Euroopan taloudelliset rakenteet ja demokraattinen valtajärjestelmä torjuvat parhaiten sodan mahdollisutta tämän porukan sisällä.
Tietysti ulkoapäin ei-demokraattisista ja taloudellisesti heikosti menestyvistä maista voi tulla erilaista uhkaa. Samalla tavoin uhkaa tulee militaristisesta maailman herruuteen pyrkivästä USAsta.
USAn konstit ovat tepsineet nykymaailmassa heikosti. Terroristeja tuntuu syntyvän USAn politiikalla enemmän kuin heitä ehditään tappaa. Tämä terroristitehtailu koituu uhaksi myös Euroopalle.
USAn politiikalle olisi vaihtoehto Euroopan ja erityisesti Ranskan ja Saksan politiikka. Nämä maat pyrkivät yhteistyöhön esim. Lähi-idän maiden kanssa sekä ovat valmiit satsaamaan Venäjän demokratiakehitykseen ja taloudelliseen vaurastumiseen. Tällainen tapa estää sotia on ihan toinen kuin USAn harjoittama ryöstöpolitiikka.
USAta ei voi pitää minään demokratian mallimaana. Päinvastoin USA on puolidiktatuuri, jossa on mm. vankiloissa enemmän ihmisiä kuin Venäjällä. Puhe Venäjän vankileirien saaristosta on siis aika suhteellista, kun vertaa tilannetta USAhan. Demokraattiset maat eivät tarvitse näin valtavaa vankilateollisuutta. Suomessa vankeja on vain kymmenesosa (10-12 -osa) siitä, mitä USAssa suhteutettuna väestöön.
Ainoa mitä kepu pelkää on kannatuksen menetys, koska silloin kepulta katoaa valta, jonka turvin se yrittää vasemmistoa nuoleskelemalla ryöstää kaupunkilaisten yrittäjien ja palkansaajien ansiot retuperälle päästämiensä kepukuntien rahoitukseen.
Kepuhan on poliittisilta atteiltaan pelkkä opportunistien tuuliviiriliike, joka kääntyilee sukkelasti yleisen mielipiteen puhaltamaan suuntaan.
Kepu nimittäin tajua täysin kaikki Nato-jäsenyyden edut, mutta koska galluppien mukaan kansan enemmistö vastustaa Natoa, niin kepukin sanoo vastustavansa.
Tulemme nimittäin näkemään melko pian, kuinka kepun takki taas käännähtää ja kepu alkaa puhua myönteisiä Natosta. Tämä tapahtuu presidentinvaalin yhteydessä, kun ehdokkaiden on välttämätön pakko ottaa kantaa siihen, mitä hyötyä tai mitä haittaa Suomelle olisi Nato-jäsenyydestä.
Juttu nimittäin on niin, että se ehdokas, joka on Naton asiakysymyksessä avoin ja kaikkein rehellisin äänestäjiä kohtaan voittaa vaalin. rehellisin.
Toisin sanoen, jos Halonen ja Vanhanen hyssyttelevät kuorossa vanhaa liittoutumattomuus-hokemaansa, niin se on kaikki suoraan Niinistölle eduksi ja Vanhaselle tappioksi.
Kysymykseen pelkääkö keskusta Natoa, en voi varmasti vastata. Mutta omasta puolestani ja näin ollen yhden keskustalaisen puolesta voin toki yrittää.
Itse voisin nykyisessä maailman tilanteessa sanoa jossain määrin pelkääväni juuri Natoa. En pelkää sitä sen vuoksi, että pitäisin sitä jotenkin sotilaallisena uhkana Suomelle. Sitä vastoin pelkään niitä seuraamuksia joita Suomen Nato-jäsenyys saattaisi tuoda mukanaan.
Sanot mielipiteenäsi, että maamme sotilaallinen uhka tulee tulevaisuudessakin nimenomaan idän suunnalta. Suomalaisten on tietenkin kautta koko kansamme olemassaolon ajan täytynyt pelätä suurta itäistä naapuriamme. Ei tuo uhka tänäkään päivänä ole mielestäni mihinkään hävinnyt, mutta näkisin sen kuitenkin painuneen aika kauas taka-alalle. Sillä uskoisin Venäjän tasavallalla olevan tällä hetkellä muutakin ajateltavaa, kuin esimerkiksi Suomen miehittäminen.
Uskoisin jopa Venäläistenkin muistavan, kuinka sen edeltäjä Neuvostoliitto yritti kahteen otteeseen kyseistä toimenpidettä, huonolla menestyksellä. Toki sodankäynti ja sen tekniikat ovat noista ajoista aika paljon muuttuneet, mutta kyllä Venäjällä tiedetään, ettei Suomen miehitys ainakaan maahyökkäyksellä ole mikään läpihuutojuttu. Sitä paitsi Suomen strateginen merkitys Venäjälle on varsin pieni, verrattuna sen myöhemmin menettämiin alueisiin Ukrainaan ym., sillä enää Venäjän vihollinen ei ole Saksa, vaan se on joko Lähi-idässä, Aasiassa tai jopa Amerikassa.
Venäjän tilalle maamme sotilaallisten uhkakuvien ykköseksi on mielestäni noussut yleiseurooppalaiseen tapaan Lähi-idästä saapuva terrorismi. Tosin tuo uhka ei näyttäisi juuri tällä hetkellä olevan Suomelle kovin merkittävä, eikä se sellaiseksi mielestäni tulekaan, mikäli meillä on malttia jatkaa liittoutumattomuuspolitiikkaamme. Sanot kirjoituksessasi myös, ettei yhteenkään Nato-maahan ole hyökätty. Tuo pitää paikkansa, sikäli kun hyökkäyksellä käsitetään pelkästään vieraan valtion sotilaallista hyökkäystä. Sen sijaan terroristi-hyökkäyksistä meillä kaikilla lienee mielessä ainakin WTC-iskut. Tuon tapauksen jälkeen terroristit olivat niin paljon voimiensa tunnossa, että uhkasivat terrori-iskulla jopa niinkin pientä ja merkityksetöntä valtiota, kuin Norja. Tosin myöhemmin selvisi, että tuo uhkaus oli todellisuudessa tarkoitettu Tanskalle, joka osallistui Yhdysvaltain liittolaisena Irakin sotaan.
Tuo tapaus kuitenkin todistaa mielestäni sen, että liittymällä sotilasliitto Naton jäseneksi, myös me saatamme saada itsellemme todellisen sotilaallisen tai puolisotilaallisen uhan. Positiivista siinä olisi tietenkin se, että saisimme tuota kautta mahdollisesti paljon kansainvälistä julkisuutta, sillä kun Nato-maata uhataan terrori-iskulla, se taatusti ylittää kansainvälisen uutiskynnyksen. Mutta pelkästään julkisuuden takia meidän ei tulisi ottaa riskiä moisen uhan saamisesta niskoillemme.
Mutta jotta ei jäisi käsitys, etten pysty näkemään Natossa mitään positiivista, tahdon kertoa että; Natossa sinällään näen paljonkin hyvää, Suomen jäsenyydessä siinä sen sijaan paljon vähemmän.
Kuten kolumnissasi sanot, pystyisimme pitkälti korvaamaan Nato-jäsenyytemme edellyttämiä materiaalihankintavelvoitteita, sillä kalustolla, jotka Nato luultavasti tulisi Suomeen sijoittamaan. Tätä kalustoa Nato nykyisellään sijoittaa jäsenmaihinsa sekä varastoon, että myös turvatakseen kyseisen jäsenmaan sotilaallista turvallisuutta. Esimerkiksi Norjan puolustusvalmius perustuu joidenkin tilastojen mukaan jopa 60 % juuri tähän Naton Norjaan sijoittamaan sotakalustoon. Siinä suhteessa näen Suomen Nato-jäsenyyttä ajavien tahojen kannan hyvinkin perusteltuna. Noilla Nato-avuilla pystyisimme hyvinkin säilyttämään nykyisen puolustusvalmiutemme jopa nykyistä halvemmalla, tai vaihtoehtoisesti käyttämällä nykyisen suuruisen rahallisen panostuksen puolustusvalmiutemme ylläpitämiseksi, pystyisimme jopa kasvattamaan sitä.
Mutta kuitenkin näen, että koska tällä hetkellä Suomen sotilaallinen uhka tulee muun Euroopan tavoin lähinnä Lähi-idästä, Venäjän sijaan, on maamme paras puolustus sotilaallinen puolueettomuus. Tuo Naton tarjoama selkeä kalustollinen hyöty jää mielestäni niiden mahdollisten uhkakuvien varjoon, jotka jäsenyydestämme sotilasliitossa saattaisivat seurata.
Myöskään en näe tarpeelliseksi sitä, että liittyisimme Naton jäseniksi pelkästään sen vuoksi, että Venäjä sitä vastustaa. Se ei todistaisi millään tavoin meidän riippumattomuuttamme Venäjästä, se todistaisi vain meidän tyhmyytemme. Sillä vaikka en koekaan Venäjän olevan tällä hetkellä mitenkään erityisen suuri uhkatekijä Suomelle, on kuitenkin mielestäni erittäin typerää ärsyttää turhaan nukkuvaa karhua.
Sikäli mikäli Venäjästä jossain vaiheessa alkaa kehittyä Suomelle välittömämpi sotilaallinen uhka, on meillä aina olemassa mahdollisuus liittyä Natoon tuolloin. Se että meillä ei tällä hetkellä ole mitään erityistä kiirettä Naton jäseniksi, ei tarkoita sitä että me sulkisimme Natoon johtavan oven lopullisesti. Suomen kaltainen vauras ja kehittynyt länsi-valtio kyllä kelpaa puolustusliiton jäseneksi koska tahansa.
Se mitä Kenraali Ehrnrooth on sanonut Suomen liittoutumisesta tai liittoutumattomuudesta Ruotsin kanssa piti paikkansa ennen talvisotaa ja pitää mielestäni jossain määrin paikkansa edelleenkin. Jos Suomen pitää välttämättä liittoutua sotilaallisesti, niin näkisin parhaaksi vaihtoehdoksi liittoutua muiden sitoutumattomien maiden kanssa.
Euroopan sitoutumattomista maista Sveitsi tuskin haluaa koskaan liittoutua kenenkään kanssa ja Itävaltaa saattaa edelleenkin sitoa sille Pariisin rauhansopimuksessa määritetty ehdoton sotilaallinen sitoutumattomuus. Mutta ei kai näillä mailla nyt olekaan puolueettomuuden lisäksi juuri muita yhteisiä sotilaallisia intressejä Suomen kanssa.
Sen sijaan Ruotsi olisi edelleenkin varsin varteenotettava mahdollisuus. 1940-50 -luvuilla kaavailtu pohjolan puolustusliitto ei tosin Norjan ja Tanskan Nato-jäsenyyksien jälkeen ole enää ollut mahdollinen, mutta mikään ei estä Suomea ja Ruotsia perustamaan kahdenkeskistä puolustusliittoa /-sopimusta. Ruotsihan tällaisen puolustusliiton tuntuu jo perustaneenkin, tosin ilman Suomen suostumusta. Ruotsin vähentäessä tuntuvasti puolustusmäärärahojaan, laskee se sen varaan, että idästä tulevan mahdollisen hyökkäyksen pysäyttää Suomi. Näin ollen Suomen tulisikin vaatia Ruotsia maksumieheksi siihen, että Suomi sitoutuu kehittämään puolustusvoimaan sellaiseen kuntoon, että mahdollinen hyökkäys on torjuttavissa.
Se että Ruotsi osallistuisi noihin kustannuksiin, olisi mielestäni täysin kohtuullinen vaatimus. Mutta eipä se oikein taida onnistua, sillä kyllähän Ruotsalaiset ymmärtävät, ettemme me anna kenenkään maatamme miehittää, vaikka samalla tulisimmekin puolustaneeksi myös naapurimme turvallisuutta.
Summa summarum: Suomen paras puolustus on täydellinen puolueettomuus.
PS. K.K.Korhonen:
Laitoin eilen illalla Tanneria koskevaan kirjoitukseeni hieman lähdetietoja. Käypä tutustumassa, niin jatketaan keskustelua myös siitä aiheesta, mikäli tarvetta ilmenee.
...suuresti tuollaisista esityksistä, vaikka en voisi niissä esitettyihin näkemyksiin ainakaan täysin yhtyä. On se monin verroin hedelmällisempää puolin ja toisin puhua asioista näkemyksiään perustellen, kuin täällä niin tavanomaisia herjoja heitellen. Silloin vain joutuu yleensä puhumaan pitempään, ja jutun lyhyys olevan monille kynnyskysymys, jotta se tulisi luetuksi.
Talletan juttusi ja vastaan siihen yksityiskohtaisemmin myöhemmin, mutta saattaa jäädä ylihuomiseen. Nyt nimittäin lähden saunaan ja sen jälkeen on ohjelmassa muuta ja huomenna olen koko päivän teatterimatkalla Tampereella. Kaivan esiin myös sen Tanneria koskevan juttusi ja sille myöhemmin lähettämäsi perustelut, ja koetan vastata sitten siihenkin. Pitääkö tehdä uusi avaus vai tulevatko vastaukset sähköpostillesi vanhan ketjun perusteella?
Joitain vastauksia kysymyksillesi saat minulta City-Aslakille antamistani vastauksista, ole hyvä, katso sieltä ensi alkuun. En haluaisi olla rintamakarkuri, mutta nyt on pakko; minulla yleensäkin on melko paljon muitakin menoja ja harrastuksia, joten en ole täällä useinkaan tuntitolkulla, vaikka pitkiä kirjoituksia olen kirjoitellutkin.
Jatketaan toiste!
En laittanut sähköpostiosoitettani viesteihin, joten vastaukset eivät taida myöskään sinne tulla.
Ehdinpä sittenkin lukea tuon lähettämäsi Jukka Tarkan kirjoituksen. Mielestäni siinä on mielenkiintoisinta se, kuinka Paasikivi uskalsi vastustaa Zdanovia ja muita venäläisiä meidän lainsäädäntöömme ja käytäntöihimme vedoten. Kekkonen ei enää niin tehnyt. Paasikivi ei taipunut vähällä, ja pakon edessä antoi periksi niin vähän kuin mahdollista, eikä tehnyt myönnytyksiä koskaan omasta aloitteestaan. Noita periaatteita hän tähdensi Kekkosellekin, mutta tämä ei niitä noudattanut.
Edwin Linkomies postuumeissa muistelmissaan ”Vaikea aika” kertoo tuosta Tarkankin mainitsemasta Hornborgin komitean työstä ja Kekkosen osuudesta siihen hieman toisin. Hän toteaa, että komitea antoi varsin pätevän selonteon, jossa käsiteltiin myös Ribbentrop-sopimusta ja kiinnitettiin huomiota sillä saavutettuihin tuloksiin. Komitean selvitys annettiin julkisuuteen kaikesta myönteisestä riisuttuna. Selvityksen takana oli itse pääministeri Paasikivi, joka Linkomiehen mielestä näin tahrasi itsensä lähtemättömästi. Linkomies kuitenkin toteaa, että ”selostuksen, joka tällä tapaa oli väärentänyt julkiseksi tarkoitetun asiakirjan, lienee alkujaan laatinut silloinen oikeusministeri Kekkonen. Karkeampaa virallista petosta ei Suomessa varmastikaan ole koskaan tehty”.
En todellakaan muista mistään lukeneeni tuosta episodista, joka Tarkan mukaan sotasyyllisten armahdukseen liittyisi, eli että demarit olisivat asettaneet tuollaisen ehdon. Toisaalta ei se mahdottomalta tunnu, sillä Tannerin saaminen taas täysimääräisesti mukaan politiikkaan ja myös Elannon johtoon oli varmaan heille hyvin tärkeää. He varmaan myös – ihan oikein – luottivat siihen, että Paasikivi saisi junailluksi armahduksen Rytille ja saman tien muillekin. Olisikohan Kekkonen pystynyt siihen? Olisiko edes yrittänyt? Epäilen vahvasti.
Suora sitaatti Tarkan tekstistä:
http://www.prokarelia.net/fi/?x=tarkka
"Komissio vaati, että lehtiin ei saisi tulla riviäkään presidentti Risto Rytin puolustuspuheesta. Kekkonen joutui selvittämään ongelman valvontakomissio puheenjohtajan Andrei Zdanovin kanssa. Syntyi kiivas väittely, jossa Zdanov syytti suomalaisia natsipropagandan suosimisesta.
Kekkonen todisteli, että olisi Neuvostoliiton oman edun mukaista sallia Rytin puheen julkaiseminen. Puolustuksen puheenvuoron täydellinen pimittäminen synnyttäisi suomalaisissa sellaisen käsityksen, että Ryti on onnistunut murskaamaan syytemateriaalin. Zdanov myönsi Kekkosen todistelun oikeaksi ja lievensi päätöstään. Puheesta julkaistiin laaja, mutta huolellisesti sensuroitu yhteenveto."
Kertoo siitä, ettei Kekkonen aivan mukisematta suostunut Zdanovin tai muidenkaan venäläisten vaatimuksiin, kuten ei ollut taipunut tuota ennen, eikä sen jälkeenkään. Siis taipunut mukisematta. Kyseinen tapaus on mielestäni myös oiva esimerkki Kekkosen poliittisesta taitavuudesta.
Toki juttu arvatenkin sensuroitiin valvontakomission osalta taitavasti, mutta kertoi Suomen kansalle sen Paasikiven ja Kekkosen tahtoman viestin, joka lyhyesti kuului:
-Ryti muiden Suomalaisten poliitikkojen etunenässä tullaan tuomitsemaan, vastoin kansan yleistä oikeudentajua, syyttöminä kärsimään Suomen kansan jo kokemien kärsimysten takia.
Paasikiven saavutuksia ei liene kukaan lähde kiistämään, tai P:n politiikan oikeellisuutta vastaan todistelemaan. Mutta juuri tuota Paasikiven aloittamaa myönnytyspolitiikkaa Kekkonen Presidenttinä toimiessaan jatkoi. Kekkosen 26 vuotta kestäneen presidenttiyden aikana maailma tosin muuttui aika paljonkin Paasikiven ajoista ja voidaankin kysyä, että olisiko K:n pitänyt jossain vaiheessa muuttaa poliittista suuntaa. Tuo kysymys on niin pitkä ja vaikea, etten lähde sillä nyt spekuloimaan tämän enenpää.
Linkomiehen kommentti lienee enemmän arvailua, kuin tietoa kyseisen Kokoomus-poliitikon taholta.
Panen tähän perään oman kirjoiutukseni, jonka kirjoitin yleistä osastolle. Panen sen tähän perään siksi, että "elämäntapainsinöörillä" näyttää olevan osin samantapaisia ajatuksia. Korhonen ei kirjoitustani suostunut kommentoimaan väittäen, että tyrmänneensä vääräuskoisuuteni jo aiemmin. Se on tietysti pötypuhetta. Tuo minun lailla kepukriittinen kapi ei osaa vastata tällaiseen sujuvasti ja osaavasti - siitä se vaan johtuu. (Provosoituikohan).
K.K.Korhonen tapansa mukaan esittelee niitä perusteita, jotka puoltavat Natoon liittymistä. Natoon liittymistä vastustavia perusteita hän varoo visusti käsittelemästä.
K.K.K väittää, ettei yhteenkään Nato-valtioon ole koskaan hyökätty. Tämä ei pidä paikkaansa. USAn presidentti George W. Bush on selvästi antanut ymmärtää, että 11.9.2001 USAhan hyökättiin terroristien toimesta. Bushin mukaan hyökkäystä johdettiin Afganistanista ja Irakista käsin, millä Bush perusteli USAn hyökkäystä näihin maihin. Myös Nato-maat Turkki ja Espanja joutuivat saman konfliktin yhteydessä terroristihyökkäyksen kohteiksi.
Aiemmin myös Turkki ja Kreikka ovat nahinoineet keskenään ja Nato-maa Iso-Britannia katsoi joutuneensa Argentiinan hyökkäyksen kohteeksi. Englanti ja Islanti ovat myös käyttäneet sotavoimiaan toisiaan vastaan ns. turskasodassa.
USAn liittolaisuus näkyy nykypäivänä vetävän puoleensa ainakin terroristitoimia. Tämän uhan Korhonen haluaa sivuuttaa. Tosiasiallisesti tämä uhka on kuitenkin tällä haavaa suurempi kuin Venäjän hyökkäyksen uhka. Joutuihan muistaakseni Baltian maista ainakin Latvia (Viro, Norja ?)terroristiuhkailun kohteeksi, joten aika läheltäkin voi liipata.
Sitten on kysymys siitä, haluammeko liittoutua sellaisen imperialistisen valtion kuin USAn kanssa, joka ilmiselvästi pyrkii jonkinlaiseen maailmanherruuteen ja alistamaan muuta maailmaa taloudellisten intressiensä edessä. Suomi joutuisi samaan leiriin USAn kanssa, jonka valtapolitiikka on juuri sellaista suurvaltapolitiikkaa, joita pienten maiden tulee kavahtaa. Maailmalla näyttää siltä, että Natomaat samaistetaan USAhan sen uskollisina tukijoina. Ilman Ranskan voimakasta kritiikkiä USAta kohtaan tämä samaistaminen olisi vielä paljon voimakkaampaa.
Edelleen historiasta voidaan kerrata sitä, miten I maailmansota laajeni nimenomaan maailmansodaksi. Kahakkahan alkoi hyvin vähäpätöisestä tapauksesta Serbiassa, kun nationalistinen terroristijärjestö Musta Käsi surmasi Itävallan kruununperillisen. Erilaisten liittosuhteiden vuoksi koko Eurooppa oli tuota pikaa sodassa keskenään tuon vähämerkityksellisen tapauksen seurauksena. Liittoutumista on historian kirjoituksaessa pidetty I maailmansodan keskeisenä syntysyynä. Kysymys oli dominoteriasta, jossa yhden palloon kaatuminen johti aina toisenkin kaatumiseen.
Kun tarkastellaan Suomen itsenäisyyden aikaa, Venäjä ei suinkaan ole kaiken aikaa hamunnut maamme liittämistä itseensä. Toisen maailmansodan ja talvisodan edellä on hyvin selkeästi nähtävissä Saksan laajentumispyrkimykset, mikä sai NL:n vahvistamaan myös omia asemiaan. Tämä NL:n turvallisuuspolitiikka oli hyvin selkeä syy niille aluevaatimuksille, joita se esitti ja joista kieltäytyminen johti talvisotaan. Ilman Saksan uhkaa näin tuskin olisi käynyt, koska niin ei käynyt ennen sitä eikä sen jälkeen. Vain koko maailmanrauhan järkkyminen on saanut NL:n jyrkentämään suhdettaan Suomeenkin.
Tätä taustaa vasten Natokysymyksessäkin pitäisi tarkastella sitä, mitkä tekijät tulevaisuudessa saavat Venäjän tuntemaan itsensä uhatuksi niin, että ryhtyisi jyrkentämään toimiaan myös Suomen suhteen. Uskoisin, että tällaisen tilanteen kuvitteleminen ei ole aivan yksinkertaista sen suhteen, kumpi on meille edullisempaa Nato-jäsenyys vai liittoutumattomuus.
Tietysti paljon riippu myös siitä, millaista Naton politiikka olisi Venäjän osalta. Jos länsimaat Nato mukaanlukien tukevat Venäjän demokratisoitumista ja integraatiota länteen, Nato voi olla tällaisenä yhteistyökumppanina hyväkin. Jos taas Nato viime kädessä pyrkii kärjistämään välejä eikä ennalta ehkäisemään sotia, asia on huonompi. Ei ole oikein selvää, mikä Naton rooli tulee olemaan ja millaiseksi Nato kehittyy.
EU-jäsenyys antaa Suomelle paljon enemmän turvatakuita kuin miltä sotilaille ulospäin näyttäisi. Kyse ei ole sellaisesta turvasta, jossa lasketaan kummallakin puolella oleva sotilasvoima. Kyse on turvallisuuspoliittisesta jäsenyydestä, joka jo sellaisenaan torjuu ennakolta ulkopuolisen hyökkäyksen. Olen täysin varma, että hyökkäys Euroopassa esim. Sveitsiä kohtaan on täysin mahdoton ajatus, jos hyökkääjä uskoo voivansa suorittaa sen seurauksitta ja ilman muiden puuttumista asiaan. Sveitsi ei ole edes EU:n jäsen ja silti se voi rauhallisin mielin katsoa olevansa yhtä turvassa kuin muutkin läntisen Euroopan maat. Sama pätee myös EU-naapuriimme Ruotsiin.
Antaako Natovyöhyke Venäjän vastaisella rajalla turvaa vai onko se jatkuvan varpaillaan olon aihe? Suomellekin olisi paljon mieluisampaa, jos Venjään voitaisiin suhtautua kuten vaikkapa Ranskaan, Saksaan ja Ruotsiin. Tällainen kehitys integroida Venäjä länsimaiseksi yhteiskunnaksi on monta kertaa turvallisempi ratkaisu kuin mitkään puolustusliitot.
Historiallisesti tarkasteltuna Venäjä oli tällainen valtio tsaari Aleksanteri II aikana. Tämä Venäjän tsaari oli hyvin liberaali, länsimielinen ja kaikin puolin suvaitsevainen. Suomen autonominen asema oli vahva ja Snellmannilainen fennomaaniliike sai tuolloin alkunsa, mikä myöhemmin vaikutti Suomen itsenäistymiseen. Noina aikoina Suomi oli varsin kansainvälinen valtio, joka pääsi nauttimaan suurkaupunki Pietarin läheisyydestä ja sen tuomista kaupallisista eduista. Itämeren alueen yhteistyö kukoisti muutoinkin. Voi olla todella suurinta typeryyttä, jos pyrimme russofobiamme takia hukkaamaan ne mahdollisuudet, joita Venäjän naapuruus myös tuo mukanaan. Niidenkin hyödyntämiseen olisi nyt ehkä historiallinen mahdollisuus. Senkin vuoksi pitää tarkaan miettiä, kannattaaako rakentaa aitoja itään sen sijaan, että alkaisi ruokkimaan niitä valtavia mahdollisuuksia, joita tuo maa parhaimmillaan voisi myös Suomelle antaa.
Uskoisin, että Suomi tulee vähitellen myös venäläistymään. Suomeen asettuu asumaan venäläinen vähemmistö, joka ei ole mitään Venäjän köyhälistöä, vaan yrittäjiä ja tänne tuotettavaa työvoimaa. Tämä luultavammin vain elävöittää Suomen talous- ja kulttuurielämää. Viipuri on aikoinaan ollut tällainen kansainvälinen kaupunki ja samaan koko Suomella voi olla mahdollisuus NL:n kaaduttua.
Huomaan, että toivot minun provosoituvan, mutta en nyt jaksa. Tulin juuri Nääsvillestä, nääs, jossa olin katsomassa Työväen teatterissa Minna Canthin "Työmiehen vaimoon" perustuvaa musikaalia "Suruttomat". Mainio esitys, voin suositella. Kerron siitä hieman juuri heittämässäni vastauksessa htl47:lle City-Aslakin avaamassa ketjussa "Ei pahasti, vaan hyvästi".
Kyllä minä olen jo aikaisemmin ilmoittanut kantani jokseenkin kaikkiin nyt esille ottamiisi asioihin. Otan tuon talteen ja saatan joskus vielä tarkastella lähemmin täällä, mutta nyt en todellakaan jaksa, vaan menen kohta petiin, kun huomenaamulla on taas aikainen lähtö ensin rutiiniterveystarkatuksen labrakokeisiin ja sitten Karjaalle ja Pohjaan tapaamaan siellä asuvia ja työskenteleviä poikiani.
Ette Sinä ja City-Aslak noissa asioissa ainoita naiiveja ole, sillä asia on kuten Heikki Ylikangas toteaa, että ”Jos silloin (talvisodan aikaiseen Tanneriin viitaten) ei moisia naiivikkoja ollut, niin nyt on. Yli 60 % Suomen kansasta katsoo maan selviytyvän paremmin yksin kuin liittoutumalla Naton kanssa”.
Olet joskus kertonut arvostavasi Heikki Ylikangasta historioitsijoittemme kärkeen kuuluvaksi. Mitä olet mieltä siitä, että Ylikangas tarkastelee Venäjän ärhentelyn syitä, ja näkee tärkeimmäksi sellaiseksi Venäjän halun estää Suomen Nato-jäsenyys. Ylikangas on näkevinään todisteena suomettumisen jatkumisesta sen, että ”Nyt Suomi torjuu Naton juuri sen syyn vuoksi, joka parhaiten perustelisi sen liittymisen siihen”?
Olet myös kertonut arvostavasi J.K.Paasikiveä esim. ylitse Kekkosen ja monen muun. Mitäpä luulet Ylikankaan tarkoittavan, kun hän toteaa: ”J.K.Paasikivi sanoi aikoinaan, että hallitus on viime kädessä vastuussa kansan mielipiteistä. Se lausuma pitää”?
Oli sen kyseisen avaukseni lopussa eräs toinenkin Paasikiven mielipide, johon minäkin nojaan näkemyksiäni Nato-kysymyksessä.Kuten olen aina sanonut, olet lukenut ja tunnet historiaa paljon, enemmän kai kuin minä, ja olet muutenkin viisas mies. Mutta silti kysyn: Oletko mielestäsi jo Ylikangasta ja Paasikiveäkin pätevämpi, kun olet sitä mieltä kuin olet?
ugythuihyuiohu
se on Kataisen pakkomielle! Ei meidän.
keskenkasvuinen ja lapsellisen tietämätön.
Pelailee varmasti nettisota räiskintää ja siitä into..
Mutta toivottavasti vielä olisi kehittyvä ja viisastuva: 'oppositiossakin voi palvella Isänmaata' on hyvä koulu.
Kiitos tästä K.K.Korhosen avaamasta Nato-Keskustelusta. Ainakin minulle oli kiintoisaa lukea toisistaan vahvastikin poikkeavia mielipiteitä. Tämä on yksi niistä harvoista ketjuista viime aikoina, joissa ajatukset vaihtuvat ja töhrijöitä ei ole nimeksikään.
Itse olin välillä pitkään käymättä koko politiikka-palstalla, kyllästyttyäni täällä käytävään alatyyliseen keskusteluun. Yleisesti keskustelun taso ei tunnu valitettavasti muuttuneen juuri nimeksikään, siitä viime syksyisestä tasosta.
Mutta juuri tällaiset keskustelut ovat niitä, joiden takia tänne kuitenkin tulee välillä eksyttyä. Kuten K.K.Korhonen vastasi minulle, omia Nato näkemyksiäni käsittelevään kirjoitukseen;
"On se monin verroin hedelmällisempää puolin ja toisin puhua asioista näkemyksiään perustellen, kuin täällä niin tavanomaisia herjoja heitellen."
Tuohon näkemykseen on hyvin helppo yhtyä.
Kiitos minunkin puolestani K.K.Korhoselle, sekä kaikille muillekin keskusteluun osaa ottaneille. Tämä ketju osoitti minulle sen, että täällä voidaan käydä myös sitä yhteiskunnallisesti rakentavaa keskustelua, jonka kautta palsta saattaa koitua kansakuntaamme kehittäväksi voimaksi.
SAK/demarikapikaan enää, kun huomasi, ettei Venäjän pääkonttorinsa siitä oikein tykkää.
Venäjä pani natottajat hiljaiseksi.
kapikin tasusi, että heidän vallankumouksensa ei tule onnistumaan natottamisella.
ymmärsi myöskin sen, että hänhän onkin oikeastaan ollut koko ikänsä SAK/demareiden ja venäjän juoksupoika, ja että sosialistinen vallankumous onnistuu vain Venäjän avulla.
Nyt kun venäjälläkin on niinsanotut vasemmistoporvatit vallassa, niin kapikin lopetti natottamisensa, ja katsoo hyvin anovasti Venäjän suuntaan.
Ei ole nato pelastus, vaan se, että SAK/demarit kielletään puolueena. Tai että tuo kuihtii vasemmistoliiton kanssa samoille kannatuslukemille.
Mikään muu puolue ei maassamme toimi niin isänmaanvastaisesti, kuin SAK/demarit.