Olen tuntenut sinut jo pitkään, silti tunnen sinua vain hieman. Puhumme usein, mutta emme juurikaan itsestämme. Tiedät, että haluan tuntea sinua ennemmän. Pidän sinusta aidosti, siksi haluan oppia sinusta lisää. Sano minulle mitä ajattelet, niin tiedän sinusta taas palan lisää. Toivon sitä, koska kiehdot minua. Tämä on juuri sinulle, taitava nainen💙.
-Se tuttu mies, joka ei lähde kulumallakaan-
-Se tuttu mies, joka ei lähde kulumallakaan-
Vastaukset 99
Vanhimmat
Mikä on pitkään?
5-8 vuotta.
Ajattelisipa mies joka pyörii mielessäni usein näin. Olemme tunteneet toisemme jo yli 10 vuotta. Hänen kanssaan on hyvä jutella ja olla läsnä. Välillä pystyn tunteeni vaientamaan ja välillä ne ryöpsähtävät melkein hallitsemattomiksi. Tänään olisin niin halunnut pujottaa käteni hänen takkinsa sisään, tuntea hänet lähellä. Sanoin kuitenkin huomenta.
Se onkin jännä miten joku tuttu ja miellyttävä ihminen alkaakin hiljalleen herättää syvempää mielenkiintoa. Välillä sen saa pidettyä kurissa, välillä se nousee tai suorastaan ryöpsähtää pinnalle. Pari kertaa on ollut lähellä, etten puhumisen sijaan tartu häntä kädestä, vedä lähelleni, purista kevyesti vasten ja suutele häntä kaulalle. Suoraan suulle on jo liian tungettelevaa, mutta kaula... Se on minusta useimmilla naisilla eroottisen kaareva ja ominaistuoksun vuoksi jopa hieman kiihottava paikka. Naisen kevyt hiki vain korostaa ominaistuoksua, älkää peittäkö sitä liiaksi kemikaaleilla.🤗
Nenänsä perässä kulkeva mies
Joudutko vaientamaan tunteesi, koska hän tai sinä olet varattu? Itse en uskalla juuri tuon takia tehdä mitään. Olemme molemmat varattuja ja pelkään että kaikki kipinöinti ja sähkö ovat vain omaa kuvitelmaani. Pelkään nolaavani itseni. Vaikka tänäänkin kun katsoin häntä silmiin hän vastasi pitkällä katseella keskustelun lomassa. Miten olisinkaan toivonut, että hän olisi noussut tuolistaan ylös ja painautunut minuun kiinni. Kuiskannut korvaani että nähdäänkö töiden jälkeen? Olen usein kuvitellut miten hän painaisi minut selkä seinää vasten ja suutelisi. Kun toisten uteliaat silmät eivät ole näkemässä. Suljetun oven takana.
Oikeassa olet, minä olen vahvasti varattu ja hän ehkä lievemmin. On muitakin syitä, mutta tuo oleellisin. Että miten hän reagoisi , jos tekisin suoran aloitteen. Sellaisia kahville, oluelle tms. ehdotuksia olen jo muutaman tehnyt, mutta hän on niistä sujuvasti kieltäytynyt. Torjuntaa pehmeillä keinoilla, ilman tylytystä. Niin olen sen käsittänyt.
Tiedän myös, että nämä kipinöinnit ovat yksin omiani. Hän tietää niistä jotain, mutta on silti ystävällinen minulle. Ei anna selviä vastasignaaleja suuntaan tai toiseen. Silmiin olen häntä keskustelun aikana joskus tuijotellut , mutta siitä hänen veikeästä katseestaan en osaa lukea tarpeeksi. Silti en voi vastustaa halua ottaa hänestä paremmin selvää, kuka hän oikeastaan on, mitä ajattelee maailmasta ja minusta?
-aloittaja
Hyvin ajateltu.. kaula on ainakin mulla ylivoimaisesti herkin kohta koko kehosta jos ei laske niitä ilmiselviä.
😅 hiuslakka on muuten kätevää, kiinnittää mitä vain hiuksista kynään. Voi ei herkkää nenää ☺ sivusta
Toivon että uskaltaudut olemaan rohkea. Rohkeampi, kuin minä. Monet tuomitsevat varattujen tunteet mutta uskon itse, että todellisista tunteista voi vaikeuksien kautta kasvaa kaunis rakkaustarina. Minulle tuo mies joka ajatuksissani kummittelee, jaksaa flirttailla ja jutella sekä olla kiinnostunut arkisistakin asioistani. On minulle työpaikan tuki tarvittaessa. Sellainen luottopelaaja. Niin komea ja älykäs mies, joka varustettu valloittavalla huumorintajulla. Itse olen ajatellut, että tuntemukseni ovat yksipuolisia koska hän ei kuitenkaan ota sitä ratkaisevaa askelta, vaikka lähellä on ollut. Itse en uskalla, koska pelkään nolaavani itseni. Olisipa joku sellainen varma merkki josta tietäisin että hän haluaa myös minut/minua.
Hiuslakan hajun sijasta pidän pestyjen hiusten tuoksusta. Häneltä kerran kysyinkin shampoomerkkiä, koska hiuksensa tuoksuivat niin puhtaan raikkailta.
Puhtaiden hiusten tuoksu saa minut aina miettimään miltä nainen tuoksuisi muualtakin, suihkunraikkaana ja alastomana. Olen mies, minkä sille voin😁
Se rohkeus vaatii myös pientä vihreää valoa vastapuolelta. Sitä vihjettä olen toivonut jo hyvän tovin.
Juttelen ja kyselen häneltä ihan arkisia asioitakin. Vain koska haluan osoittaa olevani kiinnostunut hänestä ihmisenä, en pelkkänä leikkikaluna, jota moni nainen pelkää varatun miehen huomion syyksi. Hänelle olen myös osoittanut ja kertonut olevani hänen tukenaan työn melskeissä ja muutenkin, jos tuntee tarvetta puhua jollekin. Monesti, selvällä sanattomalla viestillä muustakin.
Naisena tiedän että tämä meidän sukupuoli analysoi noita sanattomia viestejä niin paljon ja ahnaasti jos itsellä on tunnetta toista kohtaan, että lopulta niihin ei uskalla luottaa. Kosketus on sanattomasta viestinnästä paras vaihtoehto. Hipaisu tai käden laskeminen vaikka vaan hartioille. Toisen niin lähelle tuleminen, että hipaisu on välttämätön. Kosketus on merkki johon nainen uskaltaa luottaa. Kosketa.
Jäin vielä pohtimaan että mitkä ovat nämä sanattomat viestisi? Jos itsekin oppisin tuota mysteerimiestä tulkitsemaan.
Käytän häneen usein ajattelemattakin bedroomeyes- katsetta(sellainen minulta kuulemma löytyy), tai huomioin muuten erityisesti, joka saa hänet tuntemaan itsensä tärkeäksi juuri minulle, eikä vain asialle. En tee niitä tarkoituksella, vaan ne tulevat fiiliksen pohjalta. En osaa liian monimutkaisia sanattomia vihjeitä, koska miehenä en osaa myöskään lukea niitä itsekään kunnolla. Monta naisten vihjettä on siksi jäänyt huomiotta? Ihan hemmetin monta. Parempi sanoa suoraan kuin olettaa miehen lukevan sanattomat vihjeet oikein.
Kyllä hänellä on varmasti jonkinlainen käsitys, että ajattelen hänestä muutakin kuin pelkkää kolleegallista toveruutta. Hiukan haastava persoona hän on, sen vuoksi tasapainoilen asiassa.
Hiuslakka on kyllä hyvä laukaisemaan päänsäryn ja astmakohtauksen jos on yhtään taipumusta.
Piti ihan tarkistaa mitä merkkiä oma shampoo on, en muistanut. Vaihtelen sitä välillä kun siihen tuoksuun tottuu. Sinisävyisessä purkissa oleva L'oreal el vital tuo näytti olevan. Suihkusaippuana käytän aina jotain Palmoliven saippuaa, vaihtelen kyllä niitäkin, nyt on violetti.
Se olisikin hyvä jos vain sukupuolen avulla pääsisi eroon siitä tunteesta että haluaa koskea, haistaa, maistaa.. toisen ihoa. Ehkä sen tunteen voi piilottaa helpommin, mutta ei siitä eroon pääse 😘
Naisen vihjeitä on kyllä varmasti hankala lukea. Itsekään en edes tiedä minkälaisia vihjeitä lähetän tai yritän lähettää. Toivon että hän huomaa tai on huomannut miten paljon nautin keskusteluistamme. Miten hän saa minut nauramaan hassutteluillaan. Olemme kuitenkin puhuneet arkisista asioista myös. Hänelle on helppo puhua. Tuntuu, että hän oikeasti kuuntelee ja muistaa mun kertomat pienimmätkin jutut ja tarttuu usein sanomaani. Muutaman kerran olen yllättänyt hänet katselemassa/vilkuilemassa minua oman työnsä lomasta. Itseäni ihmetyttää ja rajoittaa se miten hän on välillä niin iholla ja välillä vetäytyy, kuin pelkäisi tai inhoaisi, kuitenkin sieltä hän taas ponnistaa ja tuntuu imevän kaiken tiedon ja läsnäolon minusta. Millainen tuo nainen on? Jos haastavapersoona. Hiljainen vai hyvinkin sosiaalinen? Itse olen sosiaalinen ja varmaan aika iloinen tsemppaaja. Nautin kaikkien ihmisten kohtaamisesta.
Pitääpä nuuhkia tarkemmin kun seuraavan kerran hänet tapaan. Hiukset, kaula, niska... Jospa sitten pääsen jyvälle mistä tuoksussa on kyse.
Sen huomasin jo nuorena, että naisten ominaistuoksu vahvistuu ovulaation aikaan. Feromonit nousee vahvemmin pintaan, ja saa miehen levottomaksi. Sen aistii niistä naisista, joiden kanssa on riittävästi tekemisissä. Silloin tekee erityisesti mieli hiukan haistella ja vähän maistellakin.
Koiramainen mies?
Hän on aika sosiaalinen, mutta pitää tietyt henkilökohtaiset rajat tiukasti kiinni. Siksi on vaikea tapaus oppia tuntemaan yksityiseltä puolelta. Ja sehän vasta kertoo kuka kukin oikeasti on. Vuosien aikana olen toki saanut hänestä jotain tiedonmurusia kaivettua ulos. Mutta vain hetkellisesti, sitten menee muuri jälleen kiinni.
Oon muuten tehnyt ihan samankaltaisia huomioita 😄 siis sekä siitä ovulaatiosta että muutenkin ihmisten tuoksusta.
Itsehän tiedän itsestäni milloin se on ja oon kyllä huomannut että se vaikuttaa jollain tavalla vastakkaiseen sukupuoleen ja on varmasti tiedostamatonta. Paitsi siis sulla, kun oot selvästi tiedostanut asian 😊 vaikuttaa se varmasti itseenikin.
Siis siten että haluaa pysyä tosi kaukana vääristä ihmisistä, mutta haluaisi tositositosi lähelle oikeaa.
Ja siis testosteronikin tulee miehistä tuoksuna esiin.
Muistan joskus monta vuotta sitten jonkun sellaisen "hups, meni liian pitkälle" -tilanteen, jossa sekä minä että koira otettiin jalat alle tismalleen samalla hetkellä. Mäkin oon siis koira? 😂 nenä antaa sekunnin etumatkaa tai jotain.
Mun jalat on jo valmiiks jäässä ja pitää mennä laskemaan nyt liukumäkeä, yritän selvitä 🤗
Kuulostaa ihan siltä, kuin hän pelkäisi. Jos on välillä valmis avaamaan itseään ja taas vetäytyy. Pelkää ehkä sinun tai omia tunteitaan. Jos molemmat ovat varattuja on tilanne todella hankala. Jos itse olisin vapaa en varmastikaan pystyisi olemaan niin, että tunteitani ei näkyisi. Nyt en vain uskalla laittaa itseäni likoon, kun pelkään että mies haluaa vain ystävyyttä. Silloin saatan itseni noloon tilanteeseen. Ehkä sinä pelkäät samaa? Itse työskentelen tämän miehen kanssa välillä tiiviimmin yhteistyössä välillä vain samassa toimipisteessä. Kunpa voisi kellot pysäyttää ja saada hetken hänen kanssaan niin että saisi tietää mitä mies haluaa?
Tähän jo vastasin,
mutta palsta jumitti sen jonnekin.
Ehkä pelkään välejä hyviä virheellä sotkea,
silti mieli kovasti tutustua haluaa,
ja valmis olen korttini peliin laittamaan.
Ystävyyttä voin vastaanottaa,
ellen enempää voi saavuttaa.
Häntä paljon arkena näen,
pian ehkä enemmän.
Aikaa yhteistä vain odotan.
Olen sinulle kertonut sanoin,
kirjoittanut mitä ajattelen,
virheitä myös anteeksipyytäen.
Vain koska välitän,
välimme puhtaina pitäen.
Jokin sinussa mieltäni kiehtoo,
salaperäisyys sielua riepoo.
Olisit avoimempi mulle,
pahaa en tahdo sulle.
Luottaa voit muhun,
Niin voin mäkin suhun.
Missä puhutaan?
Missä samat ihmiset kohtaavat toisiaan päivittäin.
Meitä yhdistää tietyn samankaltaisuuden lisäksi myös yksi asia: ruostumaton haarniska. Sillä suojaamme itseämme ja sillä torjumme myös toisemme. Tehdään ennemmin yksi yhteinen kahden hengen haarniska, johon mahdumme molemmat. Uskallatko sujahtaa sinne kanssani?
Mies, olisitpa ...
Muistan joskus jo kauan sitten kun tuijottelin silmiisi sisälläni läikähti , tunsin olevamme yhtä ,henkisesti.Olimme hetken hiljaa katsoimme silmiin,hän istui ja minä seisoin , välimatka oli alle kaksi metriä.Se oli huikea tunne.
T. työkaverisi , nainen, hki
Tämä menee rutkasti pohjoisemmaksi kuin Hki.
Kahden hengen haarniska vaatii saumatonta yhteistyötä ja ymmärrystä toisen ajatustenkulusta. Hänen kanssaan se voi toimia, koska siitä on meillä yhteistä kokemusta. Tämä vinkkinä hänelle🙂
-Se kulumaton mies teekupin takaa-
Et sinä lähde kulumallakaan. Meitä sitoo aina jokin, jota ehkä emme edes ymmärrä, mutta se vain on! Sitä ei romuta näkemättömyys tai pilkat tai uudet kumppanit ( minulla ei ole kyllä tällähetkellä.) tms. Uskotko sinä myös samaan kuin minä?
T: nainen menneisyydestä
Tiedän tuon tunteen kyllä. Pieni tarkentava kysymys: Missä yhteinen menneisyytemme tapahtui
Heräsin aamuun miettien mitä hän kerran tarkoitti sanomallaan? Oliko se vain toteamus vai vihje? Sen verran monimerkityksellinen nainen hän on, ettei jää matkasta työajan päättyessä, vaan jatkaa selostustaan vielä unessakin. Ei haittaa minua, eipähän pääse hän tai asia unohtumaan😄.
Minäkin näin viime yönä unta miehestä ja puhuttiin keskenään. En välillä muista mitä puhutaan, mutta jotain mukavaa.
Unet on erikoisia: Joskus näet unta heistä, joita et niin paljoa muistele, ja välillä taas unissa vierailee ne joita näet paljon. Häntä naista näen aika paljon, eikä haittaa vaikka käy yölläkin päässäni vierailemassa. Kerran sanoinkin hänelle, että sinulla tuota asiaa riittää kun käyt unessakin puhumassa, mutta ei se haitannut. Päin vastoin😊.
En minäkään yleensä muista unista sanoja, mutta tilanne ja sen tunnelma jää mieleen. Hänen kohdallaan se on aina lämmin, avoin mutta hienosti salaperäinen. Se vastaa aika hyvin omia tunnelmiani meidän irl keskusteluista. Hienoisessa salaperäisyydessä on jotain kiihottavaa. Senkö vuoksi "jään linjalle" hänen jo lopettaessa puhumisen?
Saat ajatukseni liikkeelle,
annathan lupasi minulle,
rohkeasti sinua lähestyä,
ilman kainalossa häntää.
Tässä vihje sulle nainen:
kuitenkin olet ykkönen,
vaikka sitä esiin tuo en.
Järki terävä sentään mulla,
samoin tiedän myös sulla.
Siksi huomaat vihjeen mun,
kuka oot ja kuka minä oon.
-Kulumaton kulukumies-
Oletko T.P ?
En. Olen lumisen maiseman hahmo.
Minussa on myös jotain kalevalaista, takojaa ehkä.
Kirjaimia ei aina tarvita😊
Olet tuttu ja tuntematon, hento ja vahva, suurempi kuin kokosi olettaa. Yhtäaikaa suorasanainen ja hillitty, avoin ja suljettu, lämmin sekä viileä. Monimutkainen ja ymmärrettävä. Ehkä siinä on jo syitä miksi niin kiehdot minua. Tule ja avaa itseäsi hieman, jotta näen enemmän.
Tirkistelen sinua luottamuksella.😇
-stm, jelk-
"Sotamies Jelk" ei ole sotamies,
vaan aliupseeri aito mies,
oman tiensä kulkija,
naisen taitavan tukija.
Monta rautaa tulessa,
lennä ei luoti unessa,
yhtä moniajoa elämässä,
silti nainen tuo mielessä.
Voisiko meillä muutakin olla,
kuin töitä yhdessä hoidella?
Sen selvittää joskus haluan,
häneltä apua siihen toivoen.
-stm, jelk-
Silmäsi ovat samansävyiset kuin omani.👱♂️🧑
ja pituutesi noin vaaksan verran vähemmän.
Monia yhteisiä juttuja on, silti muutama meitä myös erottaa. Lopuista voidaan ottaa yhdessä selvää. Olethan utelias, mitä kaikkea sieltä voisi löytää?
-se sama mies-
Sama stm, jelk? Kerro vähä lisää tästä lyhyemmästä otuksesta nimeltä nainen?
Sama stm, jelk on kyseessä. Hän nainen on tuulen pieksämä pohjoisen tyttö. Siniharmaiden silmien parina vaaleat hiukset, joko ponnarilla tai auki olkapäillä.
stm, jelk
Juu ei osunut
Ihana runo
Kiitos
Suloisia suukkoja
Ole hyvä.😊
Pus pus.
-stm, jelk-
Mietin kerran mikä kukka hän olisi? Vastaus pamahti päähäni samantien: ahkeraliisa. Tuo aika tavallisen nätti ja matalahko huonekasvi, monille kuitenkin tuttu hieman ruusumaisen kukan vuoksi. Kukan väri ehdottomasti kaksivärinen valkoisen punainen. Viihtyy hyvin hieman viileähkössä sisäilmassa. Pitää runsaasta kastelusta, mutta vaatii vain vähän lannoitetta. Helppohoitoinen ja edullinen hoidettava. Ahkeraliisa olkoon hän siis.🙂
-Viherpeukalo aloittaja-
Ihan kelpo kukalta kuulostaa. Saat olla onnellinen kun ei ole mikään hienohelma, mimoosa, narsissi tai nukkumaija. Näiden hybridi ois jo aika sietämätön hoidokki.
Ensiksi miten tiedät kukkien nimet?
Toiseksi, olipa kaunis kuvaus ja varmaan kauniimmaksi tarkoitettu kuin mitä kuvittelen. Vaikka poimin tuosta lyhyt, vaatimattoman näköinen, epäsosiaalinen, lievästi alkoholisoitunut ja vähäruokainen, ei vaadi/osaa vaatia mitään.
Ahkeraliisa
Tiedän joitakin kukkia nimeltä ihan lapsuudessa opittuina. Ja lisätietoja niistä saa parissa sekunnissa...
Tuo sinun poimintasi kuvauksesta menee kyllä jo palstanegailun puolelle. En onnekseni tunnista häntä siitä. Nimimerkistä huolimatta tuskin olet hän...
-stm, jelk-
Jäi häiritsemään tuo negatiivinen ajatusmalli. Tässä tarkempi kuvaus:
Ahkeraliisa on tavallisen nätti kukka, ei suinkaan vaatimaton ja huomaamaton kuten monet viherkasvien vihertävät kukinnot.
Se ei kasva korkeaksi hujopiksi, vaan pysyy tuulelta paremmin suojattuna matalalla. Sen valtaa oman tilansa täyttäen tyhjän paikan huomaamatta. Tilansa ahkeraliisa ottaa sosiaalisesti sujuvalla tavalla toisin kuin kaiken alleen tukahduttava piikikäs pensasruusu.
Ahkeraliisa pitää kastelusta, mutta mikään vesikasvi se ei ole. Kasteluliuos voi olla kevyesti yrteistä uutettua, jolloin kukka pysyy virkeänä ja värit loistavina. Ahkeraliisalla on tehokkaat juuret, joilla se imee maaperän ravintoaineet tarkasti talteen. Siksi lannoitus voi olla kevyttä. Kukka ei ole vaativa hoidettava, mutta on hallanarka. Puutarhurin tulee suojata se kylminä kesäiltoina vaikka harsomaisen kevyellä peitteellä.
En ole puutarhuri, mutta jotain kukkien hoidostakin tiedän😉
-stm, jelk-
Hienoa että tietää kukista. Ehkä tuo selvensi vähän, metaforat aina vähän haastavia ja monitulkinnaisia. Aiemmista ja tästä keskusteluista päätellen en ole kyllä ollenkaan hän vaikka voisin tarvita suojaa kylmiltä kesäilloilta. Lyhyt, kaunis, itsestään hyvin huoltapitävä, vaalea ja taivaanväriset silmät kuvaa ahkeraliisaa?
-negatiivisen palsta-ajattelun ahkeraliisa
Metaforat on joskus vaikeita. Ja kirjoittaja myös välillä vaikeastitulkittava. Hän nainen on juuri kuten kuvailin: Lyhyehkö, tavallisen nätti eli keskittyy enemmän muuhun kuin itsensä tälläämiseen, ei turhamainen, vaalea ja siniharmaat silmät. Käyttää silmälaseja. Ne pukevat häntä, oikeasti.
En enempää selitä tätä, koska ulkonäkökysymykset ovat naisille vaikea paikka sekä irl että palstalla. On toki miehillekin, mutta vain omalta kohdalta...
-stm, jelk-
Joillekin sopii silmälasit tosille ei.. laittautuuko hän "kunnolla" koskaan? Jotenkin mielenkiintoista kun hänessä ei ole mitään kunnolla massasta erottuvaa ja silti hän on sinulle kaikki..
Miten stm. Jelk kuvailisi itsensä?
Olen nähnyt hänet pari kertaa kevyesti laittautuneena illanistujaisia varten. Ero arkilookin ja sen välillä oli selvä ja melkoinen, muttei yliampuva "leuat auki koko porukalta"- tällinki. Jäi kyllä mieleen ja herätti mielenkiintoa heti.
Et selvästi ole ymmärtänyt tekstini pohjaa: Kyse on siitä miten joku tuttu ihminen alkaa hiljalleen vetämään puoleensa. Ja se tapahtuu enemmän älyllisen mielenkiinnon kautta kuin pelkän ulkonäkökeskeisen ajattelun kautta. Tässä muutama selventävä kysymys- vastaus: 1.Kiinnittäisinkö häneen huomioni uppo- outona bilemestassa? Ehkä, koska vaaleat hiukset vetävät minua aina. 2.Jos hän tekisi silloin aloitteen ja tulisi luokseni, miten reagoisin? Olisin yllättynyt, mutta selvästi kiinnostunut. 3.Saisiko hän lähellä tanssiessaan veijarin heräämään? Kyllä, ja pahasti...4.Lähtisinkö mukaan jos hän pyytäisi? No tottakai, heti miettimättä. Oliko tässä tarpeeksi selvä kuvausta hänestä ja hänen ulkonäkönsä vaikutuksesta?
Itse olen 175/70, hoikka, kohtuullisen liikunnallinen hiljalleen keski- ikää hipova mies. Ristiverinen, eli ne perinteiset siniharmaat silmät ja maantienruskea tukka. Naama kaiketi ok, kun naisseuraakin on sillä kohtuudella saatu. En ole perinteisen komea jylhäkasvoinen mies, vaan tällainen modernimpi "prettyface"😂. Pienellä meikkauksella ja sopivalla puvustuksella voisin sopia drag- artistiksi. Siinäkö uusi harrastus palstailun tilalle?
-stm jelk, tuleva drag- queen?-
Mitä, aiotko hylätä tän palstan uusien harrastusten avulla 😕
Kyllähän se ero on varsin selkeä jos ei muuten juurikaan laittaudu.
Ymmärsin kyllä että hitaasti hän on vallannut mielesi sillon ei vaan tiedä minkänäköinen ihminen on kyseessä kun ulkonäkö ei ole silloin niin relevantti. Ja kukka kuvauksesi oli hyvinkin monitulkinnainen kuten huomasit. Sanoisin että omalla tavalla viehättävä nainen johon olet vähitellen tutustunut ja sillon vasta tajunnut hänen olevan timantti.
Et nyt varsinaisesti kaikista pisin mies ole ja keski-ikä riippuu kirjoittajan iästä.. parikymppinen olettaa että keski-ikä alkaa 30 vuotiaana ja tieteen näkökulmasta 40-60 vuotiaana. Teillä on samanväriset silmät? Kaikilla miehillä ei voi olla veistoksellista vahvaleukaista kasvonpiirteitä ja sinulla se on tuntunut toimivan ihan ok.
Jotkut tykkää dragqueen artistina olemisesta ja ei siinäkään mielestäni mitään pahaa ole. Kaikki elää omannäköistä elämää. Ei taida kuitenkaan palstailuun auttaa. Lääke siihen taitaa olla täystorjunta tai molemminpuoliset tunteet. En lupaa kuitenkaan että sekään auttaa tähän mielenvikaan nimeltä palstailu.
-vääränlainen ahkeraliisa
Voi ihme.... oon kuullut myös yhden miehen puhuvan tuosta drag-queen kuviosta omalla kohdallaan vähän samoin kuin sinä juuri teit.
Sinä et ole hän, mutta kiitos muistikuvan palauttamisesta mieleen.
Siitä on jo vuosikymmen, mutta havaitsin juuri kaipaavani hänen epämuodollista ja humoristista puhetapaansa.
Ei tätä enää jaksa. Ihan liikaa tullut jo tänne kirjoiteltua, vaikka sillä terapeuttinen vaikutus onkin.
-stm, jelk-
Miksi ajattelet noin? Alkaa vähän tuntua ghostaamiselta.
Mua väsytti tää palsta jokin aika sitten mutta sitten joku kirjoitti siitä niin kauniisti etten usko enää ärsyyntyväni tähän sekavaan palstaan ollenkaan. Että sen avulla oppii ymmärtämään omia tunteitaan yms. Rauhoitti jotain sisältä ne sanat.
Ikäni alkaa jo nelosella. Ja silmät on ne siniharmaat.
Palstailu on mielenvika, se on totta.
Täystorjuntaa odotellen,
-stm, jelk-
Täällä tympääntyy hiljalleen. Aloitus paisuu liian pitkäksi, karkaa kauas alkuperäisestä ajatuksesta sekä loputtomat välihuutelijoiden alaketjut sekoittavat säiettä. Sinänsä tämä on tapa käsitellä omia tunteita ja purkaa niitä anonyyminä maailmalle. Omaterapiaa ja ilmaiseksi.
-stm, jelk-
Eikö olisi parempi ensin luoda kunnollinen yhteys ja vasta sitten luopua tästä omaterapiasta? Ja miksi odotat koko ajan jotain täystyrmäystä? Eikö oo vähän vaikea yrittää olla samalla sivulla jos toinen ajattelee olevansa nyrkkeilykehässä.. unohda ne täystyrmäykset ja toivo että päästään oikeaan halaukseen asti. Mä toivon.
Joskus näitä lukee ja toivoo että tietyt vihjeet on tarkoituksella harhaanjohtavia. Kai se on sitä itselleen valehtelua, toiveajattelua, vaikka sisimmässään tietää että ei hän minua kaipaile.
Palstailu on mielenvikaisuutta, voi aihettaa harhakuvitelmia, mutta auttaa tietyssä määrin irtautumisprosessissa.
Jos ihminen on perusluonteeltaan mukava niin varsinaista täystorjuntaa ei koskaan tule..
-virheellinen ahkeraliisa
"Jos ihminen on perusluonteeltaan mukava niin varsinaista täystorjuntaa ei koskaan tule.."
Mä lisään välihuudon kyllä tuohon, että jos ihminen on perusluonteeltaan mukava niin ei se tahallaan ketään roikota. Jos sydämessä olisi pienintäkään kykyä täystorjuntaan niin tottakai se olisi ystävällisempää kuin se että molemmat jää vähän kiinni. Että ehkäpä sille kiinnijäämiselle on painavat syyt ja ne varmaan pitäisi selvittää.
Torjunta tulee pehmeässä muodossa, sitä tarkoitin.
"En tässä elämäntilanteessa kahville lähde" "minun täytyy kieltäytyä kutsusta, kiitos kuitenkin" (monta kertaa)
"Ei kiitos", "olen parisuhteessa"
Eikä mitä kuvailisin täystorjuntana
"Vaikka olisit viimeinen mies maan päällä en lähtisi", " jätä minut rauhaan","painu..."
Se että ylipäätänsä antaa tahallisesti kuvan että olisi toisesta kiinnostunut, vaikka ei ole, niin ei ole perusluonteeltaan mukavan ihmisen toimintaa. Kyllä mukavakin ihminen osaa torjua toisen mutta mukava ihminen ei myöskään roikuta toista mukana valheellisissa kuvitelmissa koska tarvii jonkun "egobuustin."
Mutta hyvä että tartuit tähän koska ilmaisen ajatukseni joskus huonosti.
En usko että parisuhteissa olevat ihmiset antaisi toisilleen mitään signaaleja ellei aitoa kiinnostusta olisi. En minä ainakaan ole antanut. Kuin yhdelle ja painavasta syystä.
Pakkohan se on ottaa vähän varovaisia askelia kun tilanne on vaikea. Edellinen välihuutelija.
En usko että kukaan lähtee millään tavalla riskeeraamaan omaa tai toisen parisuhdetta jos oikeaa tunnetta ei ole. Tähän en laske mukaan pientä leikkimielistä flirttiä. Painava syy oletettavasti on se tunne?
Ihmismieli on siitä mielenkiintoinen että että tietää mitä saa ja ei saisi tehdä mutta sitten elämään tulee joku joka laittaa kyseenalaistamaan kaiken. Ajatukset(/teot) ja moraali ei tässä tilanteessa ole sovussa. Paras olisi sulkea toinen täysin ulos elämästään mutta se ei myöskään ole kuitenkaan se paras vaihtoehto.
Ei kykene tekemään sitä täystorjuntaa eikä torjuntaa ylipäätänsä.. järki vaan huutaa apuvoimia.
Painava syy on se tunne, ja ehkä jotain enemmän kuin vain se. Pelkän rakkauden vuoksikin olisi ehkä ollut helpompaa olla avaamatta kaikkea tätä moraaliongelmaa.
Mulla liittyy siihen painavaan syyhyn kaikkien tunteiden lisäksi vielä jotain eksistentiaalista. Jotain sellaista että oon tajunnut oman olemassaoloni syyn olevan erikoisella tavalla kiinni hänessä. Varmaan liian kummallista selitettäväksi, mutta mitä voi tehdä kun joku sellainen ihminen on olemassa. Ei ainakaan kykene unohtamaan eikä taida olla tarkoituskaan.
Moraaliristiriita on kyllä suuri. Ajatukseni on jo täysin menetetty. Meen nukkumaan häntä ajatellen. Kun herään keskellä yötä, ajattelen taas häntä. Yritän hillitä itseäni mutta se nyt vaan on ihan tuskaisen vaikeaa kun edes sellainen ohimenevä mielikuva hänen kehosta omani lähellä saa aikaan voimakkaamman tunnereaktion kuin mikään aikoihin. Yritä siinä sitten hillitä itseäsi. Kun pelkkä mielikuva vaikuttaa niin.
Ja kaikki muukin vielä. Muistan joskus jollain tosi synkällä hetkellä monia vuosia sitten ajatelleeni, että Jumala ei kuule, ei ole edes olemassa. Mikä tahansa joka kuulee, vaikka sitten saatana, en kestä tätä, kaipaan niin paljon ja haluan edes koskea häntä. Ja pelkään että se kuuli koska se yksi kosketus tapahtui ja sen asian suhteen mulla on varmasti sovitettavaa ja huonoa karmaa. Pelkään sitä omaa huonoa karmaakin. Mutta siitä kosketuksesta pitää sanoa etten oo koskaan kokenut mitään samanlaista. Siitä on vuosia ja muistan edelleen ihan selvästi miltä hänen käsivartensa iho näytti. En ikinä oo tuntenut vastaavanlaisia täysin pysäyttäviä ja päätä sekoittavia tunteita kenenkään koskemisesta. En edes muista kunnolla enää mitään muuta mitä sen kosketuksen jälkeen tapahtui koska se tunne että hänen kätensä iho on niin täydellinen täytti koko pään. Taidan olla sekaisin. Välillä tuntuu siltä.
Mulle olisi varmaan vaan hyväksi se jos hän sanoisi että olen sekaisin eikä hän muista mua.
En sinänsä odota täystyrmäystä, vaikka pienoinen pessimisti sisälläni jo siihen kuitenkin valmistautuu. Tiedän ettei sitä koskaan jyrkkänä edes tule, koska ei hän sellainen ihminen ole, joka tylyttäisi toista tunteiden vuoksi. Ei todellakaan.
Sitä lämmintä halausta, lämpöä ja toisen läheisyyttä, läsnäoloa ja yhteyttä toivon. Siitä se kaikki lähtee aukeamaan. Oli suunta kumpi tahansa.
-stm, jelk-
Näin miehenä on vaikea sanoa onko nainen antanut signaaleja vai ei. Selkeän flirtin toki tämäkin puupää tunnistaa, mutta hienovivahteisempi jää monesti tajuamatta. Olen toki toivonut tulkinneeni kerran pari hänen sanomaansa selviksi vihjeiksi. Mutta ne olivat ohimeneviä, kuin kesätuulen puhaltama lämpöaalto. Nyt tilanne on jo toinen, eikä moisia tulkittavia vihjeita ole irronnut. Hänen ei minun vuokseen tarvi niitä pelätä, vastaanotto on hänelle kohtalaisen selvä jo valmiiksi. Eri asia on haluaako hän lähettää niitä.
-stm, jelk-
Omat vihjeeni ovat tosia, ei harhaanjohtavia.
Jätän ennemmin sanomatta kuin johdan tahallani harhaan.
-stm, jelk-
Aika tärähteneeltä vaikuttaa täytyy myöntää.. tosin yritän ymmärtää ja osan ymmärränkin.
Itse en usko että minun olemassaolo olisi häneen missää sidoksissa vaan hänen piti tulla hetkeksi elämääni "puhdistaakseen energiani". Kaikki ennakkoluulot, opitut tavat, oletukset kaikki se paha mikä ympärilläni oli vuosia hän muutti näkyväksi. Jotkut vaan on aitoja ihmisiä ja jättää vahvan jäljen elämään vaikka ei siinä koskaan tule olemaan osana.
Olipa melkoinen kosketus teillä. Kannattaa kuitenkin muistaa että jos tapahtuneesta on vuosia niin elämä on jatkunut kaikilla eteenpäin. Aina ei ole niin tärkeä toiselle kun toivoisi. Mielestäni meillä oli muutakin kuin vain fyysistä viehätystä mutta sitä en voi sanoa kuin omalta osaltani. Onneksi tilanne on omalta osaltani rauhoittunut (onneksi) mutta eipä se tunne mihinkään kadonnut sen kanssa vaan oppi elämään.
Rehellisesti yritin kaikin keinon saada häntä sanomaan minulle pahasti mutta ei sitten millään lähtenyt siihen. Voin kertoa että käytin siihen kaiken pirulliset, ilkeät voimavarani minkä sain riivattua itsestäni irti.
Nyt kuulostaa realistisemmalta 😊 läheisyys, lämpö, halaus ja kaikki ne on asioita joita tosiaan tarvitsee että voi hiljalleen avata solmuja ja oppisi ymmärtämään mitä pitäisi tehdä kaiken kanssa. Eihän sitä pysty edes yksinään ymmärtämään, mutta ehkä yhdessä löytää vastauksia siihen. On ne vastaukset sitten mitä vaan, kunhan yhdessä löydettyjä ja tuntuvat molemmista hyviltä.
Ja niistä vihjeistä ja signaaleista, että kai sitä ensin koputtelee hellästi kepillä jäätä. Mitä muutakaan voi. Se on signaali että hei, koputin.
Niin ja piti kysyä että millaiset vihjeet sitten ymmärrät? 😁 miten haluaisit kuulla ne?
Hyvä, näin mielummin.
Silmiin katsominen pitkään, kahden. Paljon puhuva katse ja hymy. Silloin voi myös sanoa jotain avaavaa, kuten kysyä omien silmiensä väriä, mitä toinen niissä näkee. Voi kysyä onko mies huomannut katseessaan jotain erityistä, tunteeko mies miten näkymätön side vetää heitä yhteen ym. suoraa vihjettä. Ei me miehet muuten käsitetä. Toki reteempi emäntä voi sanoa muutakin, mutta se on jo tapauskohtaista😉.
-stm, jelk-
Niin, sellaisessa tilanteessa ei varmaan enää pääse jäämään turhaa tilaa tulkinnalle.. 😊 Pääsisikin siihen tilanteeseen että voisi olla ihan rauhassa kaksin. Ei oo kovin helppoja ne tilanteet missä on aina paljon muita ihmisiä ja hälinää. Vaan mutkistanut turhaan kaikkea kun ollut vähän haastava siltäkin osin. Hyvin voin kuvitella että kutakuinkin tuota rataa se lähtisi kulkemaan... 😊 Eikä tietyt asiat varmaan mitenkään epäselviksi enää jäisi. Epäselviä asioitahan maailmaan mahtuu mutta jotain olennaista ehkä olisi varsin hyvin selvillä.
Epäselvyyksistä pääsee eroon vain selvittämällä ne.
Ulkopuoliset häiriötekijät on aina riesana, jos siellä työn ohessa mitään yrittää puhella. Niistä pääsee parhaiten eroon kun uskaltautuu menemään yhdessä jonnekin: kahville "Shellin baariin", lounaalle, parille oluelle/ viinilasille/drinkille, ulkoilemaan, leffaan, tähtiä katselemaan ym. Arkisia hetkiä tai yhteistä iltaa pätkä jossakin. Siellä se juttu kulkee ihan eri urilla, uskon niin. Ja kun se juttu lähtee lopulta kulkemaan, voi toisen kanssa suunnitella yhteisiä hetkiä enemmänkin. Kun tuntee vähän syvemmin ja uskaltaa luottaa enemmän.
Näillä lähtökohdilla olen ollut liikkeellä. Ehkä minut on ymmärretty väärin pelkkänä salakavalana vonkaajana.
Olen toki mies, terve ja halukas, mutta en nyt pelkillä munilla kuitenkaan ajattele. Ehkä nuorena joskus, nykyään enää harvemmin😄.
-stm, jelk-
Se on hassua miten sellainen yksinkertainen ajatus välillä pääsee unohtumaan että jos jokin asia on epäselvää niin sen voi yhdessä selvittää ja sitten se on selvempää. Yritän pitää mielessä 😊
Ehkäpä sä oot jo onnistunut aikojen saatossa todistamaan itsesi, jollain aika aidolla tavalla. Tosin nyt kyllä taas epäilyttää enemmän että miksi tunnet tarvetta todistella ettet ole salakavala vonkaaja... 😄 Aloin heti epäillä 😅 Mutta ei se mitään, en mä pienen epäilyksen vuoksi väistä sua. Oot tosin kyllä aina ollutkin mulle vähän kysymysmerkki ja oot siinä mielessä sitä kyllä edelleenkin että just susta en oo ollenkaan varma mitä tekisit kun saat mut kiinni... laitatko mulle sukat jalkaan vai otatko ne pois 😄😘
Halusin vielä sanoa jotain noihin tapaamisajatuksiin. Niin se kai nyt on ettei tähän saa mitään selkoa kuin kasvotusten. Mikä on ehkä hyvä asia ymmärtää. On ihan eri asia sit lopulta jutella asioista siten että näkee toisen ja kuulee ajatukset ja voi reagoida kaikkiin keskustelun aiheuttamiin tunnetiloihin heti niin se vaan on paljon parempi niin.
Näkemistä ei tosin oo kaikista helpointa sopia, vaikka kyllä kaikki asiat saa järjestymään kun vaan päättää niin. Jotenkin. Oon kyllä saanut tehtyä itselleni siinä mielessä vähän vankilaa. Mulle jäi vanhoista meidän välillä tapahtuneista asioista sisälle jotain sellaista tuskaa että en pysty sietämään itseäni jos aiheutan mitään mustasukkaisuuden tunnetta kellekään niin oon sit yrittänyt korjata sitä kipuani siinä missä oon ollut, siis ennen kuin nyt ollaan juteltu. Mikä siis ei oo tietty koskaan sama asia kuin että korjaisi sitä sille, jolle alunperinkin halusi korjata omat idioottimaiset virheensä. Eikä se ikinä korjaannu ellei saa korjata sitä oikealle ihmiselle. Mutta se on siis johtanut siihen että kun oon huomannut muista pieniäkin viitteitä jostain epämukavuudesta kun oon mennyt vaikka työpaikan pikkujouluihin niin oon sit tosi nopeasti reagoinut niin että oon lähtenyt pois kesken illallisen ja päättänyt etten mee enää minnekään. Ehkä vähän ylimitoitettu reaktio mutta mulle jäi ihan kauhea olo itsestäni ja siitä miten onnistuin sotkemaan meidän välejä. Tajusin vasta jälkeenpäin että oon sanonut ihan karmeita asioita jotka satutti. Sillä hetkellä vaan omassa tuskassani ajattelin ettet edes välitä. Se aiheuttaa edelleen sisäistä tuskaa koska en oo edes saanut pyytää sitä koskaan kunnolla edes anteeksi. Mikään muu asia ei tunnu samalla tavalla kipeältä kuin oma idioottimainen käytökseni.
Oon yrittänyt korjata itsestäni kaiken mikä johti siihen. Olin silloin niin mustasukkainen susta että oli vaikea olla ja tipahdin johonkin synkkyyteen. Ehkä pitää sanoa sekin jotenkin suoremmin, että en nyt ota mielessäni mitään ystävämoodia käyttöön, vaan se on oman kivun käsittelyä. Yritän olla vahvempi ja positiivisempi ihminen. Oon tehnyt niin paljon työtä sen mustasukkaisuuden kanssa. Koska se teki joskus todella pahaa jälkeä. Niin tottakai oon tuntenut että mun on päästävä paremmaksi niissä tunteissani ettei tapahdu sellaista enää. Se että kestän sitä mustasukkaisuutta säilyen ihan kasassa ja iloisena on tarpeellista. Tottakai kaikki kirpaisee aina, mutta oikeasti oon tehnyt paljon työtä sen eteen että annan sen vaan kirpaista ja ajattelen hyviä ajatuksia. Ja oon iloinen siitä että oon kasvanut sen tunteen kanssa.
Mutta siis siitä itse luodusta vankilasta että sellainenhan ei tunnu vankilalta paitsi tässä tilanteessa vähän tuntuu kun haluan nähdä sut. Pitäisi keksiä tarpeeksi hyvä valhe. Ja tuntuu niin väärältä sanoa noin. Niin tässä on aika paljon asioita mitä päässä pyörii. Eikä se tarkoita että tuntisin sua kohtaan vähemmän. Joka päivä enemmän ja se pelottaa näitten kaikkien solmujen vuoksi. En todellakaan kestä enää mitään tuskallista toisintoa menneestä.
Iiriksen viivat ja muodot kertovat luonteesta. Sama pax6 geeni mukana myös aivokuoren kehityksessä, joka säätelee mm. Mielialaa ja kontrollia. Tämä havainnointi ehkä tiedostamatonta.
https://askelterveyteen.com/9-pupillien-valittamaa-viestia/
Nyt täytyy sanoa etten ole se keneksi minua luulet ja toivot. Tämä ihan varovaisena ilmoituksena.
Kirjoituksesi ja niiden ajoitukset ei täsmää.
Jos luulet muuta, laita joku vihje itsestäsi.
-stm, jelk-
Tähän vielä viimeisiä kommentteja: Hänen silmänsä ovat viileästä väristään huolimatta lämmintä katsetta täynnä. Nähty tänään, ilman laseja🙂. En sanonut mitään ihmeempää, koska olin hiukan hämmentynyt muutoksesta.
-stm, jelk-
Ihan miten vaan. Varmaan parempi niin. Ketkä nyt löytäisi toisensa jostain anonyymistä nettisuosta. En jaksa keksiä enää yhtään vihjettä tai signaalia, jokuset muut ketjut oli parempia.
Parempi mulle että herään näistä harhoista takaisin todellisuuteen ja hyväksyn että hän ei edes muista mua enää. Jatkoi elämäänsä ja on onnellinen, se riittää. Helpompi niin.
Tuli muureista mieleen että ei kai ne oo niin huonoja asioita, kun nykyäänhän maailma on sellainen että kaikki tuntee kaikista jonkun pinnallisen version.
Se tuntuu arvokkaalta jos joku haluaa oppia tuntemaan sut oikeasti. Syvemmin, pinnalta ja sisältä. Niin mäkin haluaisin tuntea.
Muurit suojaa jokaisen omaa minuutta, mutta myös erottaa toisista ellei uskalla avata niitä. Kun avaa niitä toiselle, saa vastineeksi aina itsekin jotain. Pala sulle, pala mulle. Siitä se syvempi ihmissuhde rakentuu hiljalleen.
-stm, jelk-
Totta. Se taitaa mennä niin että siinä vaiheessa kun ymmärtää omat muurinsa löytää tapoja avata niitä toiselle. On ehkä oppinut itsestään enemmän ja reagoi paremmilla tavoilla. Musta tuntuu siltä, että oon kasvanut ja vähän rauhallisempi tunteiden kanssa. Siis sillä tavalla että aaltoilua on paljon vähemmän. Tunteet on edelleen ihan vahvoja mutta pärjään itse paremmin niiden kanssa. Ei tuu sitä tarvetta lyödä muureja kiinni. Ja vaikka tulisikin niin osaisin kyllä pysähtyä vetämään henkeä ja raottaa niitä uudelleen.
Tuo ajatus että syvempi ihmissuhde rakentuu hiljalleen niitä muureja raottamalla tuntuu hyvältä. Niinhän se on. Pieni askel kerrallaan. Ja jotenkin kyllä tuntuu myös siltä että aika on auttanut tässä. On täysin varma omista tunteista ja toisen läsnäolo tuntuu aidolta koska se on kestänyt paljon. Se on hyvä pohja jolle hiljalleen rakentaa ja auttaa kyllä niiden muurien kanssa. Hyvähän se on kun molemmat ymmärtää sen ja ymmärtää itsensä. Koska se ajatus oikeasti tekee surulliseksi ettei uskaltaisi päästää lähelle sitä josta eniten tykkää. Askel kerrallaan eteenpäin se menee hyvin.
Vain toivoo että toinen muistaisi sen että mun asemasta katsottuna sillä on miekka, konekivääri, tykki, joku muurinmurtaja ja ydinase. Että jos vaan vaikka koputtaisit ihan hellästi mun heikkoihin muureihin niin olis parempi 😊
Tunsin oloni masentuneeksi aamulla
Nämä sanasi lämmittävät minua, ja antavat toivoa, että haluat oikeasti meille suhteen
Välillä olen menettänyt sen toivon
Olet ailahteleva, mutta haluan vain totuuden
Eihän elämän ole tarkoituskaan olla helppoa
Vois se välillä olla
Lopussako kiitos seisoo
Hyvä jos on nyt parempi mieli 😊 edes vähän. Tilanne on aika haastava niin ei se oo ihmekään jos välillä masentaa.
En mä oo niin kauhean ailahteleva (enää? 😄) Tää on tietyllä tavalla yksinkertainen ja vaikea asia. Se on yksinkertaista että haluan oikeasti meille suhteen. Mitään muuta toivetta en tunne sydämessä yhtä aidosti ja puhtaasti kuin sitä. Mutta mä en halua jotain hetkellistä enkä sellaista mikä hajoaisi. On vaikea tietää mitä pitäisi tehdä ja miten olla. Ei kai oikein muuta voi kuin yrittää hiljalleen luoda yhteyttä. Pelkään kyllä samalla sitä että mikä kohtalo sitten on ja kuinka pitkään pitää odottaa.
Omien muurien ymmärtäminen on vaikea paikka, ja se vaatii aikaa sekä asioiden käsittelyä itsensä kanssa. Vasta sen jälkeen voi, pystyy ja uskaltaa avata niitä toiselle aidosti. Itsekin olen vasta pääsemässä sille tasolle, joten en odota mitään pikaliikkeitä toiseltakaan. Sellainen yhteinen tutkimusretki toisen maailmaan on toiveissa.
Yritän muistaa jättää oman raskaan kalustoni kauemmas, kun tulen hänen muurejaan koputtelemaan.
Tietääkseni olen niin tehnytkin, hän on toki voinut kokea sen toisin. Ihan ystävällinen koputus se on. Ei tuhoavan rynnäkön tulenavaus.😊
-stm, jelk-
Niin, muurit on vaikeita mutta pikkuhiljaa eteenpäin.
Mulla on esimerkiksi aina herännyt joku kalvava riittämättömyyden tunne ja se herää edelleen, asiat joihin se liittyy vain vaihtuvat. Nyt se liittyy enemmän elämäntilanteeseen. Tunnistan kyllä sen että se liittyy siihen että haluaa että toinen olisi onnellinen eikä halua olla itse hänelle mikään tyytymättömyyden lähde. Ja se liittyy siihen että tunteet on isoja. Kenen vaan muun kohdalla ajattelisin että kelpaa tai ei, onko sillä niin väliä. Vaikea selittää.
Sekin on vähän haastavaa että on niin yksin ajatustensa kanssa. Ei oo ketään joka toisi vähän näkökulmaa. En koskaan avautunut niistä tunteista ja tapahtuneista kunnolla kellekään kun ajattelin ettei kukaan ymmärrä, kuulostaisi vaan hullulta ja liian vaikealta selittää. Paitsi mitä nyt tällä palstalla on tullut käsiteltyä ajatuksia. Mutta on vähän vaikea välillä erottaa mitkä on vain omia järjettömiä ajatuksia ja turhia pelkoja ja mitkä ei.
Mutta joo se olis hyvä jos toinen tiedostaisi ja muistaisi aina olevansa se mies, jolla on ase. Ja se tunne ei ihan kauheasti lievity edes sillä, että puhut asiantuntevasti kukkien hoitamisesta ☺ koska se ase on totta. Mutta ehkä itse muistaa sitten vähän rauhoittua ja se on oikeastaan tosi kiva tunne että voi rauhoittua ihmisen lähellä joka vaikuttaa niin vahvasti 😊 ja niinhän se siis onkin, että se on itsensä käsiteltävä se tunne. Siis siten että jos ystävällisesti koputat niin munhan vastuulla se on että rauhoitun enkä heti ajattele, että kohta muurit romahtaa ja kuolen. Yritän käsitellä sitä ja luulen että oon päässyt siinä eteenpäin. Hitaasti mutta varmasti.
Mutta on se silti edelleen niin että kenenkään muun kohtaaminen ei saisi mun maailmaa niin raiteiltaan. Mietin joskus että olisi paljon helpompaa nähdä vahingossa ulkona joku kuollut ihminen elossa, tai kummitus tai mitä vain 😄 että kyllä sitä tarvitsee sellaisia rauhallisia ja varmoja askelia.
Yhteinen tutkimusretki toisen maailmaan kuulostaa hyvältä 😊
Tuo kalvava riittämättömyyden tunne on opittu asia. Siitä pääse hitaasti eroon, kun saa sopivasti tukea, kannustusta ja onnistumisia itselle. Jos hänellä sellaista tunnetta olisi, haluaisin olla tukemassa siitä eroon pääsyssä. Sellaisen tuen vihjeen olen hänelle jo antanutkin.
Kuvauksesi kohtaamisen vahvuudesta ei tunnu osuvalta. Olen enemmän tusinatapaus, joka herättää korkeintaan keveitä tunnereaktioita, en kaada kenenkään muureja tai maailmoja. Siksi luotan hitaan vaikuttamisen ja tutustumisen tiehen.
-stm, jelk-
En tiedä mitä se edes on, koska huomaan kyllä jatkuvasti elämässä että ihmiset tykkää musta. Enkä edes oo mitenkään herkkä kritiikille vaan enemmänkin se henkilö jolle voi sanoa suoraan että oot muuten ihan paska. Eikä se kauheasti mua hetkauta. Jos se on oikeutettua ja oon samaa mieltä niin yritän kehittyä ja jos en oo samaa mieltä niin se vaan huvittaa ja jokaisellahan on oikeus omiin mielipiteisiinsä. Onhan se arvokasta että kertoo omat mielipiteensä. Joten se riittämättömyyden tunteen nouseminen on vähän outoa itsenikin mielestä. Tosin mitäpä kummallisia tunteita ei nousisi aina toisinaan esiin, ehkä niihin ei pidä sen kummemmin edes tarttua. Melkein koko skaalalla välillä menee, vaikka onneksi ihan positiivisesti ja lämpimästi kuitenkin.
Eipä nuo sun kuvaukset hänestä muhunkaan sovi.
Moni asia osuu mutta paljon menee myös vähän pieleen. Hän ei ole esim. pyytänyt minua koskaan kahville tai muuallekkaan.. toivon että olet yhteydessä sinulle vielä tuntemattomaan naiseen ja voitte tutustua tosiinne rauhassa. Älä lähde kulumallakaan.
Olen häneen jatkuvasti yhteydessä töiden vuoksi, joten tilanteesta se ei ole kiinni vaan ajoituksesta. Kun tarpeeksi jaksaa kysellä, kyllä hän joku kerta vielä vastaa myöntävästi.
-stm, jelk-
Kaksiteräinen miekka.. jos olet jo kymmenet kerrat pyytänyt häntä johonkin ja hän on kieltäytynyt niin hyvin mahdollista että se syy on että hän ei halua tutustua sinuun paremmin. Ei tarvi lähteä mutta ei myöskään ahdistella.
Juu. En nyt kymmenet kerrat, mutta puolen kymmentä ehkä. Pitää seuraavalla kerralla pyytää vaikka "naapurin Simoa" juttuseuraksi.
-stm, jelk-
En aivan ymmärrä mitä tuolla tarkoitat..?
Noh, ikävä se on yksikseen istua veden äärellä. Ellei saa sitä toivomaansa seuraa, pitää pyytää jotakuta toista. Naapurin Simo on vähän kuin se Vaatehuoneen Simo: kaikille tuttu vaikka ei ole kukaan. Eli metafora sekin😄.
Mutta hänet naisen olisin mukaan toivonut, mutten saanut. Elämä on...
-stm, jelk-
Vastaus oli ei?