Moi..
Muutama tuttuni on ruvennut jostain syystä katsomaan minua vinoon. Ennen he juttelivat minulle aina kun nähtiin tai edes hymyili ja moikkasi jne.. Nyt kuitenkin yhtäkkiä he eivät enää moikkaa tai kiinnitä millään tavalla huomiota minuun, vaikka itse heille hymyilisin. Tai sitten he katsovat minua vihaisesti. En tiedä, mitä on tapahtunut, koska en ole heille tehnyt mitään. Ainakaan tarkoituksella.
Minua ahdistaa asia todella paljon ja haluan tietää mikä on syy tälle vinoon katsomiselle. En kuitenkaan uskalla kysyä heiltä, koska he ovat vain tuttujani- ei mitään ylimpiä ystäviäni. Lisäksi en halua kuulostaa siltä, että heillä olisi velvollisuus sanoa moi minut nähdessään tai että heidän olisi ihan pakko hymyillä minulle. Koska asia ei ole näin, haluan vaan tietää, että ovatko he minulle jostain vihaisia vai mikä on ongelmana. Enkä myöskään halua kuulostaa vainoharhaiselta, jos he eivät ole minua tarkoituksella katsonut vihaisesti - en tiedä, mutta jokin on muuttunut ja haluaisin tietää mikä.
Olisiko jotain tapaa, jolla saisin tietää, mistä tämä johtuu? Vai onko minun vain pakko elää asian kanssa? Olen yrittänyt kysyä heiltä hienovaraisesti asiasta, mutta jänistänyt aina.
Muutama tuttuni on ruvennut jostain syystä katsomaan minua vinoon. Ennen he juttelivat minulle aina kun nähtiin tai edes hymyili ja moikkasi jne.. Nyt kuitenkin yhtäkkiä he eivät enää moikkaa tai kiinnitä millään tavalla huomiota minuun, vaikka itse heille hymyilisin. Tai sitten he katsovat minua vihaisesti. En tiedä, mitä on tapahtunut, koska en ole heille tehnyt mitään. Ainakaan tarkoituksella.
Minua ahdistaa asia todella paljon ja haluan tietää mikä on syy tälle vinoon katsomiselle. En kuitenkaan uskalla kysyä heiltä, koska he ovat vain tuttujani- ei mitään ylimpiä ystäviäni. Lisäksi en halua kuulostaa siltä, että heillä olisi velvollisuus sanoa moi minut nähdessään tai että heidän olisi ihan pakko hymyillä minulle. Koska asia ei ole näin, haluan vaan tietää, että ovatko he minulle jostain vihaisia vai mikä on ongelmana. Enkä myöskään halua kuulostaa vainoharhaiselta, jos he eivät ole minua tarkoituksella katsonut vihaisesti - en tiedä, mutta jokin on muuttunut ja haluaisin tietää mikä.
Olisiko jotain tapaa, jolla saisin tietää, mistä tämä johtuu? Vai onko minun vain pakko elää asian kanssa? Olen yrittänyt kysyä heiltä hienovaraisesti asiasta, mutta jänistänyt aina.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Vaikea sanoa... korona? Oon huomannut että jotkut tutut on koronan myötä jotenkin etääntyneet. Voi olla että nyt jutellaan ja otetaan kontaktia vain lähimpiin ystäviin. Hymyä tutulta tms en ole maskien takia nähnyt aikoihin. Monesti maskin takia tutut ei edes tunnista toisiaan.
Minua kohtaan on käyttäydytty noin että puoltututkin on kattonut vinoon, kun joku on panetellut selän takana. En tiedä, olisiko omalla kohdallasi noin ikävästi käynyt. Mutta täällä tuppukylässä porukka on pikkusieluista ja kateellistakin. Eräs "ystävä" katkaisi yllättäin välit. Vuosia myöhemmin tuli kertomaan, kuinka ihana ihminen olen, mutta että eräs kolmas silloin vuosia sitten aiheutti välirikkomme. Valehteli tuolle "ystävälleni", jotta saisi hänet itselleen. Väitti että olen haukkunut tätä "ystävää". Olisi tietty voinut tullut silloin suoraan kysymään itseltäni, omituisen veemäisen käytöksen sijaan. Tuntuu ettei olisi asiaa, jota en ihmisten toimesta olisi kokenut. En ole kuitenkaan katkera, mutta olen ottanut etäisyyttä moniin. Valitsen tarkkaan seurani, enkä liiku juovien ihmisten kanssa.
En lukenut kuin alun, mutta ihmettelen miksi et voi kysyä suoraan? Yleensä sellaista rehellisyyttä ja itsensä likoon laittamista arvostetaan.
"En kuitenkaan uskalla kysyä heiltä, koska he ovat vain tuttujani- ei mitään ylimpiä ystäviäni."
Miksi edes välität sellaisten ihmisten mielipiteistä tai käytöksestä, jotka eivät ole sinulle läheisiä? Eihän sillä ole mitään väliä, pelkkää ilmaa kaikki.
Tietää et saa kuin kysymällä, valitettavasti, koska kyse on mielipiteestä ja sillä ei välttämättä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa, se on vain mielipide.
Syvällä kokemuksen rintaäänellä voinen sanoa että todennäköisesti kieroilleet selkäsi takana.
Hmmm
Globaali mielenmuutos tapahtuu elämänlahja poisotettaessa. Ei siis mitään taivaanlahjoja usein.
Ehkä joku katkera kääpä tmv on kulkenut edelläsi valehtelemassa tekemisistäsi ja sanomisistasi.
Itselläkin samaa sontaa käynyt. Joku häärää taustalla sabotoimassa elämää.
Tunnistin tämän vuosia sitten, vaikka en asiasta puhunutkaan. Perätöntä juttua tai asian ilmaiseminen paheksuen tai vähätellen. Enkä kuvitellut, melko hyvin luen ihmisiä. En arvosta tuommoista.
Syyllisyys saa usein aikaan tyhjää jäkätystä ja väheksymistä. Sivusta.
Olisiko vaikka kysyminen hyvä vaihtoehto?
En käsitä, nyt he taas yhtäkkiä hymyilevät minulle ja moikkaavat tms. Tosi erikoista, mutta parempi näin. Annan nyt asian olla, mutta ensi kerralla ehkä vain kysyn! :)
(aloittaja)
Mä näen kyllä niiden ihmisten tehtäväksi kertoa ap: lle miksi ovat toimineet noin eikä hänen tehtäväkseen kysellä tuommoista. Jos ihmiselle vaikka sitten jälkikäteen selviää väärät luulonsa, niin kyllä hänellä pitää olla munaa kertoa asiasta kohteelle. Missä ihmisten omatunto on?