Ateismi, uskonnottomuus ja kristinusko rikoksien ja mielisairauden taustalla

Syytän Jumalaa kaikesta rikollisuudesta ja mielisairaudesta, kun hän teki meistä tällaisia.

Taustaa tutkielmalle

Tämä kirjoitus lähti liikkeelle nettikirjoittelusta, jossa itseään ateistiksi kutsuvat henkilöt ovat väittäneet vuosikausia "uskovien kristittyjen" tekevän suhteellisesti enemmän rikoksia kuin ateistit ja uskonnottomat ihmiset. Tilastot osoittavat heidän mielestään sen, että uskontokuntiin kuuluvia on vankien joukossa suhteellisesti enemmän kuin ateisteja ja uskontokuntiin kuulumattomia, kun verrataan näiden kahden "ryhmän" määrää koko väestössä. Tästä on vedetty johtopäätös, että rikollisuudella ja uskonnollisella käyttäytymisellä sekä uskovaisuudella on vähintään korrelaatio. On myös vihjailtu, että "uskovat kristityt" tekevät suhteellisesti muita ihmisiä enemmän rikoksia: "usko Jeesukseen" saattaa lisätä rikollisuutta sekä päihde- ja huumeriippuvaisuutta, joka on rikosten tekemiseen vaikuttava tekijä ja tyypillistä rikollisille.

Tarkastelemme tässä tutkielmassa kristinuskoa ja nimeltään kristittyjen määrää "rikoksista tuomittujen" vankien joukossa, koska sillä on eniten merkitystä Suomessa. Vankien joukossa on joidenkin tulkintojen mukaan enemmän "kristittyjä uskovia" ja nimeltään kristittyjä kuin vankilan ulkopuolella. Jotkut ateistit ovat arvelleet tämän johtuvan siitä, että "usko Jeesukseen" (uskovaisuus) altistaa ihmisiä rikolliseen käyttäytymiseen. Osoitamme tässä kirjoituksessa tutkimustulokseen ja vankien omaan todistukseen perustuen, että asia on päinvastoin kristinuskon ollessa kyseessä, mutta islam lisää rikollisuutta muslimiväestön keskuudessa. Muslimit ovat yliedustettuina vankien joukossa ja syynä on oman uskonnon käskyjen ja ohjeiden mukainen toiminta. "Usko Jeesukseen" sen sijaan vähentää rikollisuutta, koska se johtaa yhteiskunnan lakien noudattamiseen, elleivät ne ole ristiriidassa uuden liiton käskyjen ja ohjeiden kanssa.

Mitä mielenterveyteen tulee, niin uskonto voi vaikuttaa siihen joko positiivisesti tai negatiivisesti. Mielenterveyden häiriöt ja mielisairaudet eivät ole kuitenkaan yksin uskontojen syytä niin kuin ei terveyskään ole niiden ansiota. Kristinuskolla on todettu kumpaakin vaikutusta. Sairauden syyt ovat silti usein biologiset, perinnölliset, sosiaaliset tai elämän kokemuksiin ja tilanteisiin liittyvät. Samaa voidaan sanoa rikollisen käyttäytymisen suhteen: se juontaa juurensa ihmisen evoluutioon, lapsen psykososiaaliseen kehitykseen, ympäristöön, koulumenestykseen, taloudelliseen asemaan, sosiaalisiin suhteisiin, yksinäisyyteen, syrjäytymiseen ja elämäntapaan liittyviin valintoihin. Ahdas uskonnollisuus voi aiheuttaa mielenterveyden ongelmia ja rikollisuutta, mutta myös ateismi saattaa johtaa siihen.1 Jälkimmäisestä on kuitenkin vähän tutkimustuloksia.2

Länsimainen yhteiskunta on maallistumassa hurjaa vauhtia. Tarkastelemme tässä tutkielmassa Suomen tilannetta. Ateismi ja uskonnottomuus ovat kasvattaneet suosiotaan, samalla kun pahoinpitely- ja väkivaltarikollisuus, ja erityisesti nuorten mielenterveyden ongelmat ja mielisairaudet ovat lisääntyneet.3 Henkirikosten ja kaikkien rikosten määrä on silti vähentynyt tasaisesti 1990-luvulta lähtien, paitsi että vuosina 2018 ja 2020 henkirikokset kasvoivat selvästi.4 Syitä tähän kaikkeen on monia ja ne ovat tulkinnallisia. Jotakin voimme silti tietää ja päätellä.5

Onko näiden tendenssien välillä kausaliteetti vai pelkkä korrelaatio? Altistaako maallistuminen tai uskonnottomuus nuoria rikoksille ja psyyken häiriöille? Vähentääkö vai lisääkö uskonnollisuus ja henkilökohtainen uskoontulo näitä molempia? Mitä tutkimukset, tilastot ja rikollisten parissa työtä tekevät ammattilaiset sanovat tästä asiasta? Mitä vangit sanovat? Vastaamme näihin kysymyksiin objektiivisesti faktoihin ja tosielämän kokemukseen perustuvalla tavalla. Tiedot ovat peräisin alan ammattilaisilta ja kohderyhmän hyvin tuntevilta maallikoilta.

Argumenttimme perustuvat alan viimeisimpään tutkimukseen ja tilastoihin Suomessa, ja rikollisten ja vankien kanssa kymmeniä vuosia työtä tehneiden lääkärien, psykologien ja sosiaalityöntekijöiden tietoon. Olemme kuulleet vanginvartijoita ja vankiloiden johtajia. Tunnemme rikollisia ja heidän läheisiään, jotka ovat kertoneet samaa, mitä tässä kirjoituksessa tuodaan vilpittömästi ja rehellisesti esille. Osa tiedosta on vankilalähettien ja pappien kertomaa. Vapaiden suuntien seurakunnissa on ex-vankeja ja entisiä rikollisia, jotka ovat kertoneet kokemuksistaan ja havainnoistaan.

Henkilötiedot pidetään salassa asianomaisten pyynnöstä, mutta julkiset tilastot ja tutkimustulokset ovat mainitut viitteinä. (Viitteet seuraavassa viestissä)

Jos uskovaiset tappaisivat kaikki rikolliset niin uskonto vähentäisi rikollisuutta, mutta te annatte anteeksi 🤣

Uskonnonharjoittaminen vankiloissa

Vankeja koskevat ”tilastotiedot” perustuvat nykyään aina kyselyihin sen sijaan, että ne olisivat rekisteritietoja. Vankien uskontokuntaan kuulumista ei ole rekisteröity Suomessa: tiedot siitä perustuvat kyselyihin ja niistä tehtyihin tulkintoihin. Selvitykset ja raportit kyselyistä eivät ole ”tieteellisiä tutkimuksia”. Kyselyiden tulokset ovat epäselviä johtuen kysymysten asettelusta (tarkoitushakuisuus), tulkinnan vaikeuksista (moniselitteisyys) ja käytettyjen sanojen merkityksestä (toinen vanki ymmärtää sanat ja kysymykset eri tavalla kuin toinen ja vastaa siten eri tavalla kuin mitä kysymyksen asettelija on tarkoittanut saada selville).

Suomen evankelisluterilaisen kirkon teettämä selvitys uskonnon harjoittamisesta vankiloissa vuonna 2014 on monitulkintainen.6 Monet ateistit perustelevat sen avulla argumenttia, jonka mukaan ”uskovat kristityt” tekevät suhteellisesti ateisteja ja uskonnottomia enemmän rikoksia. Kyselyissä ei ole kuitenkaan kysytty sitä, mikä oli vangin uskonnollinen vakaumus rikoksen tekemisen aikana. Vain sillä on merkitystä, kun tutkitaan sitä, tekevätkö ”uskovaiset kristityt” keskimäärin enemmän rikoksia kuin muut ihmiset.

Vangin kuuluminen johonkin uskontokuntaan ei paljasta edes sitä, mikä hänen uskonnollinen vakaumuksensa vankeuden aikana on. Monet ateistit ja agnostikot ovat luterilaisen, ortodoksisen tai katolisen kirkon jäseniä, mutta he eivät usko Jumalan olemassaoloon. Nekin, jotka uskovat, eivät täytä Uuden testamentin tunnusmerkkejä ”uskovasta kristitystä” ja ”Jumalan lapsesta”. He eivät vedä vertoja ”tosi kristitylle” edes uskonnon harjoittamisessa.

Noin 25,7 % kyselyyn vastanneista ei rukoillut koskaan, 27,5 % rukoili melko harvoin. Yli 53 % vangeista ei siis rukoillut koskaan tai rukoili vain vähän. Vertailun vuoksi 53 % koko väestöstä rukoili vuonna 2011 vähintään kerran vuodessa.7 Myös ateistisesti ajatteleva voi ”rukoilla” ahdingon aikana, hädässä tai kriisitilanteessa jumalaa tai korkeampaa voimaa, johon ei välttämättä edes usko. Niinpä vähäinen rukouselämä ei tee vangista vielä välttämättä ”kristittyä uskovaa”.

Noin 38,5 % vastanneista ei ollut lukenut kertaakaan Raamattua, 24 % oli lukenut sitä melko harvoin. Yhteensä 63 % oli lukenut Raamattua vähän tai ei lainkaan. Raamattu on kristityn uskovan elämän ohjekirja ja uskonnon harjoittamisessa tärkeää. Raamatun lukemisen perusteella reilusti yli puolet vangeista eivät ole ”uskovia kristittyjä” vaan ovat jotakin muuta: tapakristittyjä, nimeltään kristittyjä, korkeampaan voimaan uskovia, enkeliuskovia, uskonnottomia, agnostikkoja tai ateisteja.

Vastaajista 39 % ei ollut osallistunut koskaan jumalanpalvelukseen vankilassa. Noin 52 % ei ollut osallistunut koskaan hengelliseen ryhmätoimintaan. Sama määrä eli 52 % ei ollut tavannut kertaakaan henkilökohtaisesti uskontokunnan edustajaa. Noin 49 % ei ollut tavannut vankilapappia tai -diakonia. (ibid. ss. 124, 127) Tämän perusteella on hyvin perusteltua olettaa, että kristinuskolla ei ole suurta merkitystä yli puolelle kaikista vangeista. He eivät ole ”uskovia kristittyjä”, vaikka monet ateitit pitävät heitä sellaisena, kun tahtovat mustamaalata kristittyä väestönosaa.

Uskonnon harjoittaminen oli rikosten tekemisen hetkellä keskimäärin vielä vähäisempää kuin mitä se on vankilassa. Yli 38 % ”osallistui uskonnolliseen toimintaan” vain kerran tai pari vuodessa, yli 29 % ei koskaan. Noin 67,5 % ei siis osallistunut uskonnolliseen toimintaan tätä useammin ennen vankeuttaan. Noin 23,2 % vangeista osallistui uskonnolliseen toimintaan kerran tai pari vuodessa, 31,6 % ei koskaan. Noin 54,8 % ei siis osallistunut tätä useammin vankeuden aikana. (ibid. s. 122)

Vangeista yli puolet (noin 55 %) eivät ole erityisen uskonnollisia tämän perusteella.

7Haastettu kirkko. Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina 2008-2011. (2012). Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 115. Kirkon nelivuotiskertomus. Sivu 36.

https://julkaisut.evl.fi/catalog/Tutkimukset ja julkaisut/r/1497/viewmode=previewview

Uskonntoon saurastuneet eivät ole ihan täysillä mukana todellisuudessa.

Huumeet ja silmitön väkivalta käyvät käsi kädessä. Näitä tyyppejähän ne ovat. Ei tavallinen pulliainen tollaseen sorru yleensäkkään.

Kyselyssä ei ole kerrottu, mitä ”uskonnolliseen toimintaan osallistuminen” tarkoittaa. Se voi tarkoittaa ”pakollisiin” hautajaisiin ja sukujuhliin osallistumista, mikä ei tee vangista yhtään uskonnollisempaa kuin muistakaan ihmisistä. Suomessa on tapana osallistua vauvan kasteeseen, lapsen konfirmaatioon, aikuisten kirkkohäihin ja hautajaisiin, vaikka osallistujat eivät usko edes Jumalan olemassaoloon puhumattakaan siitä, että olisivat ”uskovia kristittyjä” ja noudattaisivat omaa uskontoaan jokapäiväisessä elämässään.

Yli puolet vangeista oli osallistunut vain harvoin tai ei koskaan jumalanpalvelukseen tai hengelliseen ryhmätoimintaan. Noin puolet ei ollut tavannut koskaan uskontokunnan edustajaa tai vankilapappia tai -diakonia. ”Uskonnollinen toiminta” on tämän perusteella ollut sangen harvinaista. Vain pieni osa vangeista on osallistunut jumalanpalvelukseen tai hengelliseen tilaisuuteen useammin kuin kerran tai pari vuodessa. Tämä kielii siitä, että uskonnolla on vain vähän tai ei ollenkaan merkitystä yli puolelle kaikista vangeista. He eivät ole ”uskovia kristittyjä”.

Jotkut vangit ovat lisänneet uskonnon harjoitusta jouduttuaan vankilaan. Se johtuu akuutista kriisistä (vapauden menetys) ja lisääntyneestä ajasta, joka käytetään avun etsimiseen pyrittäessä vapaaksi päihde- ja huumeriippuvuudesta ja rikollisesta elämäntavasta. Jos lapsi tai nuori on ollut uskossa Jeesukseen, niin hän ei ala käyttää alkoholia ja huumeita yhtä todennäköisesti kuin uskonnoton ja ateisti. Näille on ihan normaalia runsaskin alkoholinkäyttö, mutta Jeesukseen uskovalle se on kiellettyä. Päihteiden väärinkäyttö yhdistyy usein rikosten tekemiseen. Uskova kristitty on siten paremmin suojattu rikoksia vastaan kuin uskonnoton ja ateisti, kun vain ei luovu uskostaan.

Syy siihen, miksi monet vangit lisäävät uskonnon harjoittamista vankeuden aikana, on tuen ja avun tarve. He tahtovat päästä irti pahoista riippuvuuksista ja rikoskierteestä. He etsivät apua nimenomaan kristinuskosta: Raamatun Jumalalta ja Jeesukselta. Tämä on johtanut siihen, että vankien joukossa on muuta väestöä keskimäärin enemmän herätyskristittyihin yhteydessä olevia ihmisiä ja he osallistuvat myös näiden järjestämään toimintaan. Mukana on paljon sellaisia vankeja, jotka ovat juoneet aivonsa pilalle ateisteina ja uskonnottomina. Heitä yritetään nyt kuntouttaa raittiiseen ja yhteiskuntakelpoiseen elämään kristinuskon avulla.

Se, että joku uskoo Jumalan tai korkeamman voiman olevan olemassa, ei tee hänestä vielä ”uskovaa kristittyä”. Totena pitäminen on vain yksi osa ”elävää uskoa”. Sitä tärkeämpää on oman uskonnon noudattaminen jokapäiväisessä elämässä. Uskova kristitty on velvollinen noudattamaan Uuden testamentin käskyjä ja ohjeita. Siihen kuuluu yhteiskunnan lakien ja sääntöjen mukaan eläminen, kunhan ne eivät vain ole ristiriidassa Jeesuksen ja apostolien sanojen kanssa. Raamattuun, Jumalaan ja Jeesukseen uskovia on vähän vankien joukossa: vain harvat pitävät totena Raamatun ja evankeliumin. Nekin, jotka pitävät, ovat rikkoneet omaa uskontoaan vastaan tehdessään rikoksia. Uskovaisuus ei ole ollut syynä rikoksiin eikä se ole altistanut niihin.

Kirkon selvityksessä kysyttiin vangeilta sitä, uskovatko he Jumalan olevan olemassa. (Uskonnon harjoittaminen vankiloissa s. 124) Noin 35,7 % vastasi uskovansa ”kristinuskon opettamaan Jumalaan”. Vuotta myöhemmin ”luterilaisen kirkon Jumalaan” uskovia oli Alma-tutkimuksen mukaan 37 % koko väestöstä.8 Vankilakyselyn aikana vuonna 2014 heitä on ollut vähän enemmän, koska uskovien määrä on vähentynyt tasaisesti 2010-luvulla. Niinpä vankien joukossa oli suhteellisesti muuta väestöä vähemmän niitä, jotka uskoivat Jumalan olevan olemassa. Jos ”uskovan kristityn” kriteeriksi asetetaan pelkästään se, että uskotaan Raamatun Jumalan olevan olemassa, niin heitä oli vankien joukossa suhteellisesti vähemmän kuin muun väestön joukossa.

Alma-tutkimuksen mukaan 21 % uskoi johonkin korkeampaan voimaan vuonna 2016 ja 3 % uskoi jonkin muun uskonnon jumalaan kuin ”luterilaisen kirkon opettamaan Jumalaan”, joita oli 37 %. Yhteensä jollakin tavalla jumalaan tai korkeampaan voimaan uskoi siten 61 %. Väestöstä vain 39 % sanoi, että ei usko Jumalaan tai korkeampaan voimaan tai ei osannut vastata: 27 % vastasi ”En usko jumalaan tai korkeampaan voimaan” ja 11 % ”En osaa sanoa”. Uskovia sanoi siis olevansa 61 % ja 39 % eivät tunnustaneet uskovansa.

Vangeille osoitetut kysymykset poikkeavat sanamuodoltaan Alma-tutkimuksen kysymyksistä, mutta tutkimuksia voidaan silti vertailla toisiinsa. Vangeista 17 % vastasi ”uskon Jumalaan, mutta ei kirkon opettamaan.” Tämä vastaa ”korkeampaan voimaan uskomista”, joita on ollut vankien joukossa vähemmän kuin muun väestön keskuudessa. 2 % vangeista vastasi uskovansa ”Jumalaan, mutta ei kristinuskon opettamaan.” Kristinuskon Jumalaan uskoi noin 36 %. Yhteensä Jumalaan tai korkeampaan voimaan uskovia oli vangeista noin 55 %, kun niitä oli muusta väestöstä yli 61 % vuonna 2014. Pienempi osuus vangeista uskoi Jumalan olevan olemassa kuin muusta väestöstä.

Noin 17 % vangeista ei osannut sanoa, uskooko Jumalaan. Noin 9 % vastasi epäilevänsä Jumalan olemassaoloa ja saman verran eli noin 9 % ei osannut tai halunnut sanoa. Noin 10 % vastasi suoraan ”En usko ollenkaan Jumalan olemassaoloon.” Kysymykset on muotoiltu hyvin epämääräisesti, mutta koska Jumalaan jollakin tavalla uskova tyypillisesti vastaa myöntävästi kysymykseen ”Uskotko Jumalan tai korkeamman voiman olevan olemassa”, niin nämä 35 % ovat olleet ateistisesti ajattelevia eli he eivät ole uskoneet Jumalan olevan olemassa. Yhteensä ateistisia vankeja oli siten vähintään 45 % vastanneista, kun vastaava luku muun väestön joukossa oli korkeintaan 39 % vuonna 2014 (Alma-tutkimus 2016). Vangeista pienempi osa uskoi jollakin tavalla jumalaan kuin muusta väestöstä.

Monet ateistit sanovat, että uskovaiset kristityt ovat ”tutkimusten mukaan” yliedustettuina vankien joukossa. Tämä ei pidä paikkaansa ainakaan Suomen kohdalla. Mitään sellaista tutkimusta ei ole tehty, joka osoittaisi uskovien kristittyjen osuuden olevan suurempi vankien joukossa kuin muussa väestössä. USA:n lukuja käsittelemme myöhemmin ja nekin osoittavat väitteen totuuden vastaiseksi. Ateistien ja uskonnottomien osuus on myös siellä ollut suurempi kuin muun väestön joukossa. Väitteiden pohjalla ei ole yhtä ainoaa tieteellistä tutkimusta. On vain yhden henkilön virheellisiin tulkintoihin perustuva tilasto, jota monet ateistit siteeraavat ”tutkimuksena”. Faktaa väitteiden tueksi ei ole kukaan voinut vielä esittää.

Uskovaisen saa tunnustamaan vaikka mitä tekoja, istuttamalla häntä kopissa.
Eli uskovaiset täysin rikollisten ohjailtavissa.

Tieteellinen tutkimus on osoittanut, että tietynlainen uskonnollinen käytös ja uskonnollinen vakaumus vähentävät rikollisuutta. Uskonto vaikuttaa itsehillintään myönteisellä tavalla. Uskonnon sosiaalinen aspekti vähentää rikosten tekemistä: osallistuminen uskonnolliseen toimintaan ja uskontoverkoston tuki vähentävät osallistumista rikolliseen toimintaan. Ei ole silti tutkittu vielä sitä tieteellisesti, millainen uskonnon muoto on tehokkain rikosten vähentämisen kannalta. Kokemukset kentältä osoittavat voimakkaan herätyksen ja henkilökohtaisen uskon Jeesukseen toimivan rikollista aktiviteettia vähentävästi niiden kohdalla, joiden uskonnollinen vakaumus ja sitoutuminen omaan uskonsuuntaan on vakaa (pysyvä). Yli 40 vuoden ajan tutkimus on osoittanut kristinuskon myönteisen vaikutuksen rikollisuutta vähentävänä voimana yhteiskunnassa.10



10Religion and Crime Studies: Assessing What Has Been Learned. Melvina Sumter, Frank Wood, Ingrid Whitaker and Dianne Berger-HillDepartment of Sociology and Criminal Justice, Old Dominion University, Norfolk, VI 23529, USA;[email protected] (F.W.); [email protected] (I.W.); [email protected] (D.B.) 18.6.2018.

https://www.researchgate.net/publication/325836725_Religion_and_Crime_Studies_Assessing_What_Has_Been_Learned

Kirkon julkaisua ”Uskonnonharjoittaminen vankiloissa” on helppo tulkita väärin. Kysymykset on muotoiltu niin, että ne ovat monitulkintaiset. Käytettyjä termejä ei ole määritelty millään tavalla. Toinen vanki voi ymmärtää eri tavalla saman kysymyksen kuin toinen ja kummatkin vielä eri tavalla kuin kysymyksen asettelija. Saman kysymyksen eri vastausvaihtoehdot kumoavat toisensa, mutta vanki voi silti vastata moniin eri kohtiin. Ateistinen vanki voi vastata olevansa ateisti, agnostikko, humanisti ja materialisti. (s. 126) Niinpä väite ”ateistisesti ajattelevia oli 10 %” on totuuden vastainen ja johtaa lukijoita harhaan. (s. 30) Ateistisesti ajattelevia on vähintään 45 %, koska sen verran ei usko jumalaan tai korkeampaan voimaan. Uskonnon harjoittamisen perusteella voidaan lisäksi päätellä, että kristinuskolla ei ole suurta merkitystä yli puolelle vangeista.

Selvityksen tapa ilmoittaa vankien kuuluminen uskontokuntaan on vähintään epäselvä, ellei jopa harhaan johtava sekin. Kirkon työryhmä on ehkä liioitellut vankien uskonnollisuutta, koska uskonnolliseen vakaumukseen perustuva vankilatyö on kohdannut vastustusta uskontoja vastustavien ateistien taholta. Olivatpa syyt mitkä tahansa, niin kysely on toteutettu tavalla, joka on johtanut monitulkintaisuuteen ja epäselvyyteen. Jumalaan eri tavoin uskovia on ”selvityksen” mukaan 40–70 %, jollain tavalla uskovia, mutta uskonsa tarkemmin määrittelemättä jättäviä noin 10–30 % ja ”ateistisesti ajattelevia” 10 %. Niin kuin edellä on osoitettu, on ateistisesti ajattelevia vähintään 45 % ja todennäköisesti enemmänkin. Sen verran ei usko jumalan tai korkeamman voiman olevan olemassa ja yli puolet harjoittaa uskontoa niin vähän, että sillä tuskin on kovin suurta merkitystä heidän elämässään.

Jumalaan uskovien määrä vaihtelee kyselyissä riippuen kysymysten sanamuodoista ja ajankohdasta. Usko on vähentynyt viime vuosikymmeninä ja vuosina. Viimeisimmän tiedon mukaan vuonna 2019 suomalaisista alle puolet uskoi Jumalan olemassaoloon kristinuskon opettamalla tai muulla tavalla.19 Vain 11 % sanoo noudattavansa uskontoa ja pitävänsä itseään hengellisenä ihmisenä, jota kiinnostavat pyhät ja yliluonnolliset asiat.20 Kun ”Jumalan vaikuttaman uskon” ja ”Kristuksen oman” tunnusmerkkejä katsotaan Uudesta testamentista, niin ”uskovien kristittyjen määrä” laskee tästäkin vielä paljon.

Kirkon selvitys uskonnonharjoittamisesta vankiloissa on toteutettu siten, että siitä on vaikea nähdä ”uskovien kristittyjen” osuus vangeista. On kysytty epämääräisesti sitä, uskovatko vangit jollakin tavalla Jumalaan ja miten paljon he harjoittavat uskontoa. Ei ole kysytty suoraan sitä, ovatko vangit ”uskossa Jeesukseen” tai pitävätkö he totena Raamatun kirjoituksia. Ei ole kysytty sitä, noudattavatko he elämässään oman uskontonsa opetuksia, ohjeita ja käskyjä, tai pyrkivätkö he edes siihen.

Tällaisilla kysymyksillä olisi saatu paremmin selville se, kuinka moni ”uskoo Jeesukseen ja Jumalaan Raamatun opettamalla tavalla” eli kuinka moni on ”uskova kristitty”. Usein jo pelkkä kysymys ”uskotko Jeesukseen” tai ”oletko uskossa Jeesukseen” karsii vastaajien joukosta pois ne, jotka eivät ole ”tosi uskovia” kristittyjä. Tapa- ja kulttuurikristityt eivät sellaisia ole, eivätkä ne kirkon jäsenet, jotka eivät usko Raamatun opettamalla tavalla Jumalaan ja Jeesukseen kristukseen.

Kristitty on opillisesti totena pitämisen kautta määriteltynä ihminen, joka uskoo Jumalan herättäneen Jeesuksen ylös kuolleista ja ottaneen hänet tykönsä taivaaseen. Jos tätä olisi kysytty, niin kovin moni vanki ei olisi tunnustautunut uskovaksi kristityksi. Miksi tällaisia asioita ei kysytä, jos tarkoitus on saada selville uskovien kristittyjen osuus vastaajien joukosta? Ehkäpä sitä ei ollut tarkoitus saadakaan selville.

Työryhmä on joko tarkoituksella tai tahattomasti selvittänyt asioita, jotka saavat vangit näyttämään uskovilta, vaikka he eivät sitä omien sanojensa mukaan ole. Tällä tavalla toteutettuna selvitys lisää kirkon saamaa tukea ja hyväksyntää kristillisen vankilatyön jatkamiselle. Se on ollut ehkä tarkoituskin ja siksi ei ole kysytty sitä, onko vanki omasta mielestään ”uskossa Jeesukseen” vai ei.

Jeesuksen kristuksen nimeä ei ole edes mainittu kysymyksissä eikä niiden perusteella tehdyssä raportissa. Tämä on sangen omituista, jos tarkoituksena olisi ollut saada selville kristittyjen uskovien osuus vangeista. Päätämme siksi, että se ei ole ollut kyselyn tarkoitus, tai vaikka olisi ollut, niin sitä asiaa ei ole juuri lainkaan selvitetty. Tutkimus on siten harhaan johtava.

Mitä ihmisiltä tulisi kysyä?

Törmäsimme kirkon teettämässä selvityksessä ”Uskonnon harjoittaminen vankiloissa” moniin epäselviin kohtiin, jotka johtuvat epämääräisistä termeistä ja kysymysten asettelusta annettuine vastausvaihtoehtoineen. Tämä on johtanut moniselitteisyyteen ja tulkintaeroihin eri lukijoiden ja myös kyselyyn vastanneiden mielissä. Tällä tavalla ei saada selville tarkasti sitä, mihin ja miten vangit uskovat. Jotta vastaavilta virheiltä vältyttäisiin jatkossa, niin kehitimme muutaman peruskysymyksen ja vastausvaihtoehdot, joiden avulla saadaan selville vastaajien uskon sisältö yhtenäisellä tavalla. Tätä tapaa voitaisiin soveltaa myös muun väestön keskuudessa tehtyihin kyselyihin.

Ihmisen uskonnollinen vakaumus voidaan jakaa esimerkiksi viiteen ryhmään: ateisti, epäilevä ateisti, ei ota kantaa, epäilevä teisti ja teisti. Tämä on kyselyissä käytännöllisempi jaottelu kuin filosofien Michael Scriven, Antony Flew ja Michael Martin ideoista kehitetty tietoteoreettinen jaottelu seitsemään kategoriaan. Kukaan ei oikeasti tiedä sitä, onko Jumala tai jumalia olemassa. Positiivinen ateisti ja vanhakantainen teisti luulevat tietävänsä, mutta eivät he todellisuudessa tiedä: he pitävät omaa uskoaan tietona. Uskovaiset kristityt pitävät omia kokemuksiaan tiedon lähteenä ja asian varmistuksena, mutta ne voidaan kyseenalaistaa ja selittää luonnollisista syistä johtuvaksi. Vakaumuksessa on aina kysymys uskosta sen sijaan, että se perustuisi objektiiviseen tietoon.

Suuri osa suomalaisista ei ole kovin kiinnostunut uskon asioista. Heitä ei kiinnosta ateismi sen enempää kuin uskonnot. He eivät tunne erilaisia jakotapoja uskonnollisen vakaumuksen määrittelyssä. Sen vuoksi tulisi välttää sellaisten termien kuin ”positiivinen ateisti”, ”negatiivinen ateisti”, ”agnostinen ateisti”, ”agnostinen teisti” (käytännön teisti), ”nykyaikainen teisti” ja ”vanhakantainen teisti” käyttö. Suurin osa väestöstä ei ole kuullut edes näitä kaikkia nimiä, joten niitä olisi typerää alkaa opettamaan kyselyn aikana. Esimerkiksi sanaa ”agnostikko” käytetään yleisesti samalla tavalla kuin tietoteoreettisessa määritelmässä: agnostikko ei ota kantaa, joten hän ei ole teisti, mutta ei myöskään ateisti. Tällaista agnostismin muotoa monet positiiviset ateistit eivät tunnusta olevan olemassa, vaikka se on hyvin yleistä väestön keskuudessa.

Uskonnollinen vakaumus voidaan jakaa sanaa ”agnostikko” käyttämällä viiteen kategoriaan näin: ateisti, agnostinen ateisti, agnostikko, agnostinen teisti ja teisti. Ateisti ja teisti uskovat olevansa varmasti oikeassa, eivätkä kyseenalaista omaa uskoaan. He ovat lujia ja varmoja uskossaan, niin että luulevat tietävänsä totuuden tässä asiassa. Ne, jotka eivät ole varmoja ja pitävät erehtymistä mahdollisena, ovat agnostisia. He eivät tiedä ovatko he oikeassa, mutta kallistuvat joko teismin tai ateismin kannalle. Agnostikko on sitten henkilö, joka ei ota kantaa: hän ei usko kumpaakaan ääripään näkemystä ja pitää mahdollisena molempia. Hän on ikään kuin puolueeton, muiden valitessa oman puolensa ja tulkitessa asioita osittain puolueellisesti oman uskonsa tueksi. Agnostikko voi sen sijaan olla niin puolueeton kuin se ihmiselle mahdollista on.

Viisiportaisen jaottelun agnostikko on siinä mielessä ateisti, että hän ei usko Jumalaan tai jumaliin eikä myöskään luomiseen. Muut ateistit eivät pidä häntä kuitenkaan ateistina, koska hän pitää aidosti mahdollisena luomisen ja sen takana olevan yliluonnollisen tekijän: luojan tai luojat. Agnostikko eroaa deististä siten, että deisti uskoo johonkin korkeampaan voimaan, mutta ei pidä minkään tunnetun uskonnon Jumalaa tai jumalia luomisen takana olevana ”voimana”. Deisti voi uskoa luojan tai luojien vaikuttaneen ja vaikuttavan maailmaan universumin alkuhetken jälkeen, mutta tämä ei ole välttämätöntä. Hän uskoo näyttöön luomisen puolesta, eikä näe riittävästi näyttöä sitä vastaan. Agnostikko voi tulkita havaintoja kumpaan suuntaan tahansa: luomisen puolesta tai sitä vastaan. Tai sitten hän ei pidä mitään havaintoja näyttönä kummastakaan vaihtoehdosta.

Kokemukset osoittavat, että moni suomalainen on ”käytännön agnostikko”. He eivät tiedä, onko maailma luotu vai ei. He eivät ota kantaa tähän asiaan. He käyttävät sanaa ”agnostikko” juuri tässä merkityksessä, mikä poikkeaa useiden ateistien tavasta puhua agnostismista tietoon perustuvana arviona Jumalan tai jumalien olemassaolon todennäköisyydestä. Nämä ateistit pitävät agnostikkoja joko teisteinä tai ateisteina. Olisi kuitenkin järkevämpää käyttää sanaa ”agnostikko” samassa merkityksessä kuin väestö sitä puhekielessä käyttää, jotta vältyttäisiin virhekäsityksiltä. Jos henkilö sanoo, että hän ei tiedä, onko Jumala olemassa vai ei, ja onko maailma luotu vai ei, niin hän on silloin agnostikko sen sijaan, että olisi teisti tai ateisti. Tällöin ihmiset voidaan jakaa kolmeen ryhmään: teisti, agnostikko ja ateisti.

Pidämme jakoa viiteen kategoriaan parempana. Ääripäissä on vahva, luja ja varma usko. Niistä seuraava on usko, joka kyseenalaistetaan ja sen totuusarvoa epäillään. Keskellä on sitten ”uskosta vapaa” agnostikko, joka ei tiedä, kumpi ääripään näkemys on oikea ja se on syynä hänen epäuskoonsa. Agnostikko ei usko, mutta ei ole tämän jaottelun mukaan ateistikaan, vaikka häntä voitaisiin sellaisena myös pitää, eikä hän valehtele, jos sanoo olevansa ateisti. Ateisti ei usko Jumalaan tai jumaliin (eikä luomiseen) ja koska agnostikko ei niihin usko, on hän käytännössä agnostinen ateisti, mutta ei löydä riittävästi näyttöä ateismin puolesta, joten hän ei ota kantaa: hän on puolueeton. Agnostikko on puolueettomuutensa ansiosta parhaassa asemassa arvioitaessa teismiä ja ateismia puoltavia argumentteja: havaintoja, näyttöä ja ”todisteita”, joiden olemassaolo on kyseenalaistettu etenkin ateistien leirissä.

Jos tutkimuksen tarkoituksena on saada selville se, kuinka suuri osuus vastaajista uskoo Raamatun kirjoitusten mukaan Jumalaan ja Jeesukseen, niin kysymykset täytyy laatia siten, että se asia tulee riittävän hyvin ilmi. Luterilaisen kirkon teettämässä kyselyssä ”Uskonnonharjoittaminen vankiloissa” ei ole selvitetty tätä asiaa juuri lainkaan. Jeesuksen kristuksen nimeä ei ole mainittu kertaakaan kysymyksissä eikä niiden pohjalta tehdyssä raportissa. Tämä on sangen outoa, jos tarkoitus oli saada selville se, kuinka suuri osa vastaajista on ”uskovia kristittyjä”. Tämän selville saamiseen totenapitämisen kautta riittää yksi ainoa kysymys: ”Oletko uskossa Jeesukseen?” Jos tätä olisi kysytty, niin ”uskovien kristittyjen” määrä vankien joukossa olisi pudonnut tulkinnoissa muutamaan prosenttiin, joka se on myös muun väestön keskuudessa.

Koska ihmiset voidaan jakaa uskon voimakkuuden mukaan kolmeen tai viiteen ryhmään, niin suosittelemme suomalaisissa tutkimuksissa käytettäväksi seuraavia kysymyksiä ja vaihtoehtoisia vastauksia vastaajan uskonnollisen vakaumuksen selvittämiseksi:

1. Uskotko Jumalan, jumalien tai korkeamman voiman olemassa oloon niin, että et epäile sitä vaan olet jokseenkin varma?
A. Uskon kristinuskon Jumalan olevan olemassa jonkin sen tulkinnan tai suuntauksen mukaan.
B. Uskon jonkin muun uskonnon jumalan tai jumalien olevan olemassa.
C. Uskon korkeamman voiman olevan olemassa.
D. En usko Jumalaan tai jumaliin enkä korkeampaan voimaan.
E. En tiedä tai en osaa tai halua vastata.
2. Uskotko Jumalan, jumalien tai korkeamman voiman olevan olemassa, mutta epäilet sitä etkä ole kovin varma?
A. Uskon kristinuskon Jumalaan jonkin sen tulkinnan tai suuntauksen mukaan.
B. Uskon jonkin muun uskonnon jumalaan tai jumaliin.
C. Uskon korkeampaan voimaan.
D. En usko Jumalaan tai jumaliin enkä korkeampaan voimaan.
E. En tiedä tai en osaa tai halua vastata.

Näillä kysymyksillä saadaan suuntaa antavasti kartoitettua se, kuinka moni on ateisti, agnostinen ateisti, agnostikko, agnostinen teisti ja teisti. Samalla saadaan tarkasti selville se, kuinka suuri osa uskoo jollakin tavalla kristinuskon Jumalaan, johonkin muuhun jumalaan tai ei usko mihinkään näistä. Jos tahdotaan saada tämän lisäksi selville vastaajien jakautuminen eri uskontokuntiin, niin sitä voidaan kysyä erikseen. Vastausvaihtoehtojen tulisi olla niin selvät, että virhetulkintoja on vaikea tehdä ja näin karsitaan pois moniselitteisyys.

Jos tahdotaan saada lisäselvyyttä uskon sisällöstä tai laadusta koskien kristinuskoa, niin sitten voidaan kysyä sitä, kuinka usein ja paljon vastaaja rukoilee, lukee Raamattua, osallistuu jumalanpalveluksiin tai hengellisiin tilaisuuksiin muuten kuin pakollisiin sukujuhliin tai hautajaisiin, puhuu uskosta muiden uskovien tai uskosta osattomien kanssa, todistaa uskostaan muille ja niin edelleen. Tällaisten tarkentavien kysymysten perusteella saadaan paremmin tietoon, onko vastaajan uskonnollinen vakaumus luja vai ei. Kirkon selvitys ”Uskonnonharjoittaminen vankiloissa” jättää monet asiat epäselviksi tämän tyyppisistä kysymyksistä huolimatta ja se on johtanut jopa selvityksestä tehdyn raportin laatijoiden mielessä suureen vaihteluun sen suhteen, miten vastauksia tulisi tulkita.

Esimerkiksi Jumalaan uskovia katsotaan olleen 40–70 % vastaajista, mikä jättää epäselväksi sen, kuinka suuri osuus vangeista uskoo edes jollakin tavalla Jumalaan, kuinka moni ei usko ja kuinka moni epäilee, mutta uskoo silti, tai epäilee, mutta ei usko. (s. 30) Tältä hajonnalta olisi vältytty, jos kysymykset ja valmiit vastausvaihtoehdot olisi laadittu järkevästi ja siten, että eri vastaukset kumoavat toisensa. Nyt kun vastaaja voi sanoa olevansa yhtä aikaa ateisti, agnostikko, humanisti, materialisti ja uskova, niin vastaukset eivät kerro riittävän tarkasti totuutta siitä, kuinka moni on ateisti ja uskova. (s.126) Sanat ”ateistisesti ajattelevia on noin 10 %” ovat harhaan johtavat ja totuutta vääristelevät. (s.30) Niin kuin tässä tutkielmassa on osoitettu, on ateistisesti ajattelevia vähintään 45 % vastanneista ja kun tähän lisätään agnostikot, niin heitä on reilusti yli puolet vangeista. (eivät usko Jumalaan, sivut 124 ja 126)

Ateistisesti ajattelevia eivät ole vain ne, jotka ovat vastanneet olevansa ateisteja annetuista vaihtoehdoista. Muita vaihtoehtoja olivat agnostikko, humanisti, materialisti ja uskova. On selvää, että moni ateistisesti ajatteleva kuuluu agnostikoihin, humanisteihin ja materialisteihin. Viimeksi mainitut eivät voi edes teoriassa olla teistejä, koska he eivät usko aineettomaan henkeen tai henkiin. Koska vastaaja saattoi valita monen vaihtoehdon sijasta vain yhden, valitsivat monet ateistit jonkin muun vaihtoehdon, joka kuvasi ehkä paremmin heidän omaa ”heikkoa ateismiaan”. Tai sitten he kokivat jonkin muun vaihtoehdon paremmaksi kuin ateismin ja valitsivat sen. Kaikki ateistit eivät tunnustaudu ateisteiksi kyselyissä, mikä selittää osaltaan sen, miksi ateismin vastaukseksi valinneita oli niin vähän.

”Ateismin mittaaminen kyselytutkimuksilla on ongelmallista. Muun muassa kysymysten muotoilut, matalat vastausprosentit tai eri maiden poliittiset ilmapiirit aiheuttavat sen, että saadut tulokset on vaikeasti yleistettävissä koko populaatiota koskevaksi. Esimerkiksi Kiinassa jumalaan uskovallakin saattaa olla painetta vastata olevansa ateisti, kun taas uskonnollisissa maissa tilanne voi olla päinvastainen. Myös stereotyyppiset käsitykset ateisteista saattavat vaikuttaa vastauksiin, ja länsimaissa vain harva sellainenkin vastaaja, joka ei usko jumaliin, määrittelee itsensä ateistiksi.(Ks. Zuckerman 2007, 47–48; Mahlamäki 2013, 446–450.) ” (Uskonnontutkija verkkolehti. Ateismin lähteillä. Jumalattomuuden alkuperän ja yleistymisen tarkastelua. Mikko Sillfors.)

Kysymysten päällekkäisyys tekee vastauksista moniselitteisen ja tulkinnallisen. Vanki on voinut valita ja on myös valinnut monta eri vaihtoehtoa, vaikka osa vastauksista kumoaa toisensa ja osa vain täydentää toista vaihtoehtoa. Vastaaja on voinut silti valita vain yhden vaihtoehdon, mikä näkyy erityisesti ateistien osuuden pienuutena ja agnostikkojen, humanistien ja materialistien osuuden suuruutena. (s.126) Nämä muutkin ovat silti tyypillisesti ateistisesti ajattelevia ja niin etenkin tässä kyselyssä, koska jos he olisivat uskovia, niin he olisivat valinneet vaihtoehdon näiden muiden vaihtoehtojen sijasta. On siis varmaa, että ateisteja ja ateistisesti ajattelevia on suurin osa kaikista muista vastanneista paitsi niistä, jotka sanoivat olevansa uskovia.

Kyselyn toteuttamisen tapa on mahdollistanut monet eri tulkinnat sekä vastaajien että vastauksista selvityksen tehneen työryhmän jäsenten joukossa. Tämä ei koske vain tätä yhtä kohtaa vaan monia muitakin kohtia, joissa on kysytty vankien uskonnollisuutta. Esimerkiksi vankien arvio omasta uskonnollisuudesta voi poiketa jyrkästi muiden arviosta. Osallistuminen kerran jumalanpalvelukseen ja Raamatun lukeminen uteliaisuudesta voi tuntua vangista itsestään kovin uskonnolliselta, mutta ulkopuolisesta se ei ole mitenkään poikkeuksellista, tai päinvastoin.

Niinpä tehdyt johtopäätökset raportissa ovat kyseenalaisia ja ehkä jopa tarkoitushakuisia: on tahdottu liioitella vankien uskonnollisuutta, jotta saataisiin suuri yleisö ja veronmaksajat vakuutetuiksi vankilatyön tarpeellisuudesta. Monet ateistit puolestaan liioittelevat vankien uskonnollisuutta sen vuoksi, että tahtovat mustamaalata kristittyjä, ikään kuin rikosten tekeminen olisi tyypillisempää ”uskoville kristityille” kuin ateisteille, agnostikoille ja uskonnottomille. Totuus onkin sitten päinvastainen, kun verrataan lapsesta tai nuoruudesta asti uskossa Jeesukseen olevia ja uskonnottomassa ateistisessa vakaumuksessa kasvaneita ihmisiä toisiinsa.

Vapaa-ajattelijat vähättelevät vankien uskonnollisuutta ja uskovien vankien määrää silloin, kun tahtovat osallistua ei-uskonnolliseen vankilatyöhön, mutta kun tarkoitus on mustamaalata kristittyä kansanryhmää, niin sitten kaikki kristillisten uskontokuntien jäsenet kelpaavatkin ”uskoviksi kristityiksi” vankien joukossa vastoin totuutta ja vankien omia sanoja henkilökohtaisissa tapaamisissa. Ateistit siis valehtelevat tarkoituksella, kun vääristelevät asioita, tulkitsevat virheellisesti tilastoja ja johtavat muita harhaan. Väärän informaation jakamisella pyritään vaikuttamaan väestön mielipiteisiin ja kyse on silloin järjestelmällisestä mielenhallinnasta erilaisten tekniikoiden avulla. Tätä tapahtuu pienessä piirissä keskustelufoorumeilla, mutta maan- ja maailmanlaajuisesti mediassa.

Olisi järkevää laatia kysymykset siten, että vastaaja voi valita vain yhden vastausvaihtoehdon kuhunkin kysymykseen. Eri vaihtoehdot kumoavat toinen toisensa. Näin vältytään sekaannuksilta ja saadaan selvä kuva siitä, miten itse kukin uskoo ja mihin. Tämän peruskyselyn lisäksi voidaan sitten tarvittaessa kysyä tarkemmin esimerkiksi vangin uskonnon harjoittamisesta ja selvittää siten hänen uskonsa laatua ja määrää. Se kertoo tutkijoille paljon uskon syvyydestä, sisällöstä ja merkityksestä, mistä on hyötyä vankeinhoidossa ja kuntoutuksessa. Samaa tekniikkaa voidaan soveltaa päihdeongelmaisiin ja mielenterveyskuntoutujiin, jos he tahtovat saada tukea ja apua itse valitsemastaan uskonnosta. Hoitotyön ja kuntoutuksen tulee perustua vapaaehtoisuuteen, jos siinä käytetään menetelmiä, jotka ovat sidotut johonkin vakaumukseen kuten vaikkapa ateismiin.

Uskontokuntien ja kirkon jäsenistä vain harvat ovat henkilökohtaisesti uskossa Jeesukseen. Tämähän selviää ihan yksinkertaisesti kysymällä "Oletko uskossa Jeesukseen" ja jos tahdotaan tietää tarkemmin uskon vakaumusta, niin kysytään sitten vaikka "Noudatatko oman uskontosi käskyjä ja ohjeita?" Uskovan kristityn tulee pitää totena Jumala ja Jeesus Raamatun mukaan ja noudattaa Uuden testamentin käskyjä ja ohjeita, jotta voi edes teoriassa olla "uskova kristitty".

Tutkimukset osoittavat, että mitä lujempi usko Jeesukseen on, ja mitä sitoutuneempi ihminen on kristinuskoon (tosiuskovaisuuteen), niin sitä paremmin usko suojaa päihteiden väärinkäytöltä, huumeilta ja rikolliselta elämäntavalta. Parhaiten tässä menestyvät ne, jotka ovat uskoneet lapsuudesta tai nuoruudesta asti. He eivät ole ikinä oppineet juopottelemaan ja siten myös sen aiheuttamat vahingot ovat jääneet kokonaan pois: seurauksena ei ole altistuminen alkoholismille, huumeille ja rikollisuudelle.

Vapaan kasvatuksen saaneet uskonnottomat ja ateistit ovat paljon suuremmassa vaarassa kaikelle pahalle kuin lapsuudesta ja nuoruudesta asti uskossa Jeesukseen olleet ihmiset. Tämän nyt jokainen tietää sanomattakin, mutta jostakin syystä eräät ateistit näillä palstoilla ovat niin lapsellinen typeriä, että uskovat itsekin valheitaan: että tosi uskova kristitty on alkoholisti, narkomaani, väkivaltainen, tappaja ja murhamies.

Asia on juuri päinvastoin: ateistiin ja uskonnottomaan nuo teot ja luonne sopivat hyvin, mutta tosi uskova Jumalan lapsi ei Uuden testamentin kristityn tunnusmerkkien mukaan edes voi olla tuollainen paha ihminen, joka rikoksia tekee. Jos joku tekee ja sanoo olevansa "uskova kristitty", niin ei kuitenkaan Ut:n mukaan ole "Jumalasta syntynyt" ja "Jumalan lapsi".

Moni ihminen on ollut entisessä elämässään ateistina ja uskonnottomana monien pahojen riippuvuuksien orja ja jopa taparikollinen tai peräti murhaaja, mutta ei ole enää sen jälkeen, kun on tullut uskoon Jeesukseen. Sellainen ihminen on entinen väkivallantekijä, murhaaja, juomari, narkomaani ja taparikollinen, mutta ei ole enää. Tämä sanotaan selvästi Raamatun monissa eri kohdissa, mm. 1Joh 3, 1Kor 5:9-6:11 ja Tiit 3:1-3.

Stereotypiat ja väärä yleistäminen

Ateistien ja uskovien kristittyjen välillä käydään välillä kiivasta taistelua. Se johtaa usein ylilyönteihin. Molemmilla on tapana tehdä stereotypioita ja yleistää väärin.

Yleinen ateistien stereotypia uskovasta kristitystä on lapsesta asti uskovassa kodissa indoktrinoitu hyväuskoinen hölmö, joka ei osaa kyseenalaistaa oma uskoaan ja isiltä perittyä uskontoa. Vaikka tämä on jopa useimpien kristittyjen uskovien kohdalla totta, niin siitä ei pidä tehdä väärää yleistystä, jonka mukaan jokainen kristitty on samanlainen. Ei ole varmaa, onko edes selvä enemmistö näitä. Erilaisten ja eri taustoista tulevien uskovien osuus vaihtelee seurakunnittain.

Toinen yleinen stereotypia uskovasta kristitystä erityisesti vapaiden suuntien seurakunnissa (helluntai-, baptisti- ja vapaaseurakunnat) on aivonsa pilalle juonut entinen alkoholisti, joka on ”hurahtanut uskoon” ja ”tullut hulluksi”. Vaikka näitä entisiä laitapuolen kulkijoita ja jopa rikollisia on runsaasti etenkin helluntailiikkeessä, niin he muodostavat vähemmistön kaikista uskovista ja etenkin seurakunnan jäsenistä. Eivätkä he juoneet aivojaan pilalle uskovana ollessaan vaan sitä ennen ollessaan uskonnottomia tai ateisteja.

Kovin moni ateisti ei tiedä sitä, että monissa seurakunnissa harjoitetaan kuria ja erotetaan ne, jotka häpäisevät teoillaan Kristuksen ristin ja Jeesuksen nimen. Tähän riittää pelkkä haureus, aviorikokset ja uudelleen avioituminen, kun syyllisenä osapuolena on seurakunnan jäsen. Niinpä myös monet alkoholistit, narkomaanit ja rikoksia tehtailevat seurakunnasta apua hakeneet jäsenet on virallisesti erotettu seurakunnasta, vaikka he saavat edelleen tukea ja apua sieltä niin tahtoessaan. Kaikkia avun tarvitsijoita ei ole edes liitetty seurakunnan jäseniksi, vaikka he ilmoittavat uskontokunnakseen sen.

Näin ollen on väärin yleistää asioita ja sanoa näitä rikoskierteessä olevia narkomaaneja ja alkoholisteja jonkin vapaan kristillisyyden seurakunnan jäseneksi tai ”uskovaksi kristityksi”. Typerintä on se, kun sanotaan ”uskovien juoneen aivonsa pilalle” ja väitetään heidän tehneen sen uskovaisena sen sijaan, että ovat tehneet sen uskonnottomana ja ateistina. Usko ei ole syy alkoholismiin, huumeiden käyttöön ja rikoksiin. Se on lääke niitä vastaan ja auttaa monia raittiiseen elämään, joka lisää yhteiskunnan hyvinvointia ja onnellisuutta.

Mietipä sitä, kumpi on todennäköisempää. Se, että lapsesta tai nuoruudesta asti uskossa Jeesukseen ollut alkaa käyttää alkoholia teini-iässä, kokeilee sitten kannabista ja siirtyy lopulta koviin huumeisiin, mikä johtaa rikoksiin ja vankilatuomioon. Vai se, että lapsuudesta ja nuoruudesta asti uskonnoton tai ateisti elää tuolla tavalla. Jos olet vähänkään rehellinen, niin tunnustat tietäväsi sen, että tyypillinen juomari, narkomaani ja rikosten tekijä ei ole ollut lapsuudestaan asti uskossa Jeesukseen.

Hän voi olla uskostaan luopunut, niin että ei noudata enää omaa uskontoaan, vaikka saattaa pitää edelleen totena sen opetuksia. Ja moni riippuvainen ei ole ollut koskaan uskossa, mikä on voinut altistaa hänet alkoholismille, huumeiden käytölle ja rikoksille. Usko Jeesukseen suojaa ihmistä tältä kaikelta. Huomaat sen niistä uskovista, jotka ovat olleet lähes koko ikänsä uskossa, lapsesta tai nuoruudesta asti. Heille ei ole tyypillistä tuollainen elämäntapa, ja he edustavat uskovien kristittyjen enemmistöä.

Uskovan kristityn tunnusmerkkejä Uudessa testamentissa

Uskovan kristityn tunnusmerkkejä ovat lainkuuliaisuuden (Jumalan tottelemisen ja yhteiskunnan lakien noudattamisen) lisäksi uskonnolliseen toimintaan osallistuminen (kristittyjen yhteys), Raamatun lukeminen ja rukoilu, ja monilla myös omasta uskosta todistaminen niille, jotka eivät ole vielä ”uskossa Jeesukseen”, koska ”sielujen pelastaminen” henkilökohtaisen todistamisen kautta on ”uskovan” velvollisuus (eihän kukaan tahdo toisten joutuvan kadotukseen epäuskon vuoksi?).

Vangeista noin 21 % sanoi rukoilevansa melko harvoin ja 26 % ei rukoile koskaan (ateistikin voi rukoilla hädässään Jumalaa, vaikka ei tähän uskoisi). 25 % lukee Raamattua melko harvoin ja peräti noin 39 % ei milloinkaan! Voidaan siis hyvin perusteluin sanoa, että vähintään noin puolet vangeista on muuta kuin ”uskovia kristittyjä” ja melkein kaikki heistä ovat uskonnottomia tai ateisteja, koska muiden uskontojen jäseniä on vain kaksi prosenttia vastanneista. (Uskonnonharjoittaminen vankiloissa, ss. 124, Liitetaulukko 9. Vastaajien arvio uskonnollisuudestaan)

Jäättekö kassalle tilinteonpäivänä?
https://www.iltalehti.fi/tv-ja-leffat/a/83df266d-e59f-4471-8881-2596c1e21b38
Matteuksen evankeliumi:
6:24

”Uskova kristitty” on Uuden testamentin mukaan sellainen, joka pitää totena Raamatun kirjoitukset ja uskoo niiden mukaan Jumalaan ja Jeesukseen kristukseen, jonka Jumala on herättänyt ylös kuolleista. (Room 10:8-13; 1Kor 15:1-28) Totena pitäminen ei ole Raamatussa kuitenkaan ainoa tunnusmerkki ”Jumalan vaikuttamasta uskosta”. Usko on totena pitämisen lisäksi kuuliaisuutta (Jumalan tottelemista), luottamusta, turvaamista ja kiinni pitämistä Jumalasta.21 Sen tulevaisuuteen tähtäävä muoto on toivo kuolleiden ylösnousemuksesta ja ikuisesta elämästä. (Hebr 6:17-20) Tämän lisäksi ihmisen tulee olla ”uudestisyntynyt”. (Jumalasta syntynyt, 1Joh 3; Tiit 3:3-7; 1Piet 1:3, 23) Se näkyy ”uskon tekoina” ja luonteen jaloutena (hyvänä hedelmänä): hyvän tekemisenä, pahan karttamisena ja Kristuksen kaltaisuutena. (Matt 7:12-29; 12:33-37; Gal 5:13-6:10; 2Kor 3:18; 1Joh 2-3)

Yksi merkki ”uskosta Jeesukseen” on ihmisen oma tunnustus. Jos joku ei tunnusta suullaan Jeesusta herrakseen ja todista hänestä muille ihmisille myös arkielämän keskellä eikä vain yhdessä muiden kanssa jumalanpalveluksessa Apostolisen uskontunnustuksen lausumisen kautta kirkossa ollessaan, niin hän ei todennäköisesti ole ”uskossa Jeesukseen”, vaikka häntä ”uskovaisena kristittynä pidettäisiin”, ja hän saattaa itsekin sanoa olevansa ”uskova”. (Room 10:8-13) Suun tunnustus ei silti yksin riitä Uuden testamentin mukaan tunnusmerkiksi Jumalan lapseudesta. Jos teot ja elämä todistavat sitä vastaan, niin ihminen ei ole ”uskossa Jeesukseen” ja ”uudestisyntynyt kristitty”. (Tiit 1:16-3:2; 1Kor 5:9-6:11)

Paavalin kirjeissä suljetaan Jumalan valtakunnan ulkopuolelle mm. varkaat, anastajat, huorintekijät, avionrikkojat, homoseksuaalit, haureelliset, juomarit, väkivaltaiset ja murhaajat. (1Kor 5:11-6:11; 1Tim 1:7-16; 2Tim 3:1-7; Gal 5:13-26) Osa uuden liiton seurakuntaan kuuluvista kristityistä oli tuollaisia ennen uudestisyntymistä, mutta sen jälkeen he olivat muuttuneita miehiä ja naisia. (ks. viitteet) Tätä ilosanomaa ”synneistä vapautumisesta” julistavat nykyään erityisesti vapaiden suuntien vankilalähetit rikoksista tuomituille vangeille ja kaikille ”luoduille” vankiloiden ulkopuolella. Pieni osa vangeista uskoo evankeliumin ja raitistuu, niin että ei uusi rikoksia.

Kristillinen vankilatyö: onko uskosta hyötyä rikosten ehkäisyssä?

Ihmiset suhtautuvat kristilliseen vankilatyöhön ja päihde- sekä huumeriippuvaisten auttamiseen pääasiassa kahdella eri tavalla. He ovat joko sen puolella tai sitä vastaan. On myös niitä, joita tämä asia ei pätkääkään kiinnosta. Riippumatta siitä, mikä on väestön suhtautuminen tähän työhön, on sen ansioksi luettava joidenkin ihmisten raitistuminen ja vapautuminen rikoskierteestä.

Vaikka näitä entisiä alkoholisteja, narkomaaneja ja rikollisia on vain vähän, niin sekin on parempi kuin että heitä ei olisi yhtään. Arviomme mukaan korkeintaan muutama prosentti tukea ja apua pyytäneistä on vapautunut pahoista riippuvuuksista ja rikollisesta elämäntavasta kristinuskon avulla. Sekin on tyhjää parempi. Kristillistä tukea ja apua tärkeämpää on silti käytännön tuki maallisten asioiden hoidossa. Ongelmaista ihmistä tulee neuvoa käytännön elämässä, jotta hän selviäisi siitä ajan mittaan entistä paremmin omin voimin. Psyykkinen, sosiaalinen ja henkinen tuki toimivat siinä taustalla, mutta tärkeintä on järkeen perustuva käytännön neuvonta ja apu.

Seurakuntien ja kristillisten yhteisöjen työ vankien parissa on yleishyödyllistä ja perustuu lainsäädäntöön (uskonnonvapauteen ja vankien oikeuteen saada harjoittaa omaa uskontoaan). Vankien vapautta harjoittaa uskontoa ei saa rajoittaa ilman päteviä syitä (sellainen syy voi olla radikaalin islamin kitkeminen pois vankiloista). Monet vangit ovat vapautuneet pahoista riippuvuuksista (päihteet ja huumeet) ja tulleet yhteiskuntakelpoisiksi lainkuuliaisiksi kansalaisiksi uskon kautta Jeesukseen kristukseen, ”meidän herraamme”. Vaikka Jumalaa ja Jeesusta ei olisi olemassa, niin uskon plasebo-vaikutus on hyödyllinen monien kristittyjen elämässä.

Usko Jeesukseen ja jo pelkästään lisääntynyt uskonnollisuus lisäävät yhteiskunnan hyvinvointia ja onnellisuutta. Onkin ihmeteltävää se, miksi niin monet ateistit (antiteistit) vastustavat kaikkea uskontoa ja niiden levittämistä yhteiskunnassa. Sanan- ja uskonnonvapaus on antiteisteille utopiaa ja siitä on osoituksena mm. se, että ateistiset kommunistivaltiot Neuvostoliitto ja itäblokin maat eivät allekirjoittaneet YK:n Ihmisoikeuksien yleismaailmallista julistusta vuonna 1948.22 He jatkoivat ihmisoikeuksien rikkomista yhdessä muslimienemmistöisten valtioiden kanssa. Monet ateistit Suomessa tahtovat rajoittaa kristittyjen sanan- ja uskonnonvapautta, missä he ovat myös onnistuneet (koulut, oppilaitokset, media/ vihapuheeksi leimatut mielipiteet, jne.).23



22 Wikipedia. Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ihmisoikeuksien_yleismaailmallinen_julistus

23Christian Consern website. Scottish atheists target Christians for ’hate crime’? 2.10.2020.

https://christianconcern.com/comment/scottish-atheists-target-christians-for-hate-crime/

Suomen evankelisluterilaisen kirkon selvitys uskonnonharjoittamisesta vankiloissa vuodelta 2015 kertoo niiden vankien lisänneen ”osallistumista uskonnolliseen toimintaan”, jotka harjoittivat sitä vähän jo ennen vankilaan joutumista. (s. 123) Kerran tai pari vuodessa osallistuvien määrä nimittäin laski selvästi. (68 %→55 %) Niiden määrä puolestaan kasvoi, jotka harjoittavat uskontoa useammin kuin kerran tai pari vuodessa. (32 %→45 %) Niiden määrä sen sijaan kasvoi vain vähän, jotka eivät osallistu koskaan. (29 %→31,5 %) Vankilaan tuomittujen uskonnollisuus siis kasvoi ja uskonnon harjoittaminen lisääntyi keskimäärin tämän datan perusteella. Ateistit pysyivät silti ateisteina eikä kovin moni ole tullut vankeuden aikana henkilökohtaisesti uskoon kyselyn perusteella. (s. 31-33)

Näemme tästä, että ihmiset ovat vähemmän uskonnollisia ja harjoittavat vähemmän uskontoa rikoksia tehdessään kuin jäätyään siitä kiinni ja jouduttua vankilaan. Uskonnollisuuden ja uskonnonharjoittamisen määrä korreloi tällä tavalla rikosten tekemisen kanssa. Vankilatyötä tekevät kristityt ovat tehneet tästä johtopäätöksen, jonka mukaan kristillinen usko vähentää rikollisuutta ja siihen liittyvää huumeiden ja päihteiden käyttöä. Tämä pätee varmasti silloin, kun joku on uskossa Jeesukseen eikä hänellä ole entuudestaan rikollista taustaa, eikä hän käytä väärin päihteitä ja huumeita. On harvinaista, että koko elämänsä uskovaisena raittiina ja lainkuuliaisena viettänyt ihminen syyllistyy sellaiseen rikokseen, josta hänet tuomitaan vankeuteen. Kun niin tapahtuu, niin on aiheellista kysyä, oliko hän oikeasti sellaisessa uskossa, josta Uusi testamentti kertoo?

Kun joku ei ole uskossa Jeesukseen ja on omaksunut rikollisen elämäntavan, johon kuuluu esimerkiksi päihteiden ja huumeiden käyttö, niin hän joutuu paljon todennäköisemmin vankilaan kuin sellainen ihminen, joka on uskossa Jeesukseen eikä tee niitä samoja tekoja kuin hän. Näiden kahden ihmistyypin käytös, elämäntapa ja arvot poikkeavat jyrkästi toisistaan. Usko suojelee ja varjelee uskovia ajautumasta huumeiden, päihteiden ja rikosten täyttämään elämään.

Kun uskosta osaton ihminen tekee rikoksia ja joutuu vankilaan, niin hän joutuu silloin usein kosketuksiin kristinuskon ja evankeliumin kanssa. Moni kokeilee uskoa ja tekee ns. uskonratkaisun, mikä saa heidät itsekin luulemaan, että he ovat nyt ”uskossa Jeesukseen”. Jos uudestisyntymistä ei kuitenkaan tapahdu, ei elämässä tapahdu pysyvää muutosta ja vanki palaa entiseen elämäntapaan vapauduttuaan. Tämä selittää sen, miksi niin monet kristinuskon kanssa tekemisiin joutuneet vangit uusivat rikoksia vapautumisen jälkeen. He eivät olleetkaan ”Jumalan lapsia”, vaikka niin luulivat ja muut kristityt heille sitä uskottelivat. On tietysti mahdollista, että myös uudestisyntynyt kristitty voi langeta heikkona hetkenään tekemään rikoksen, josta joutuu vankilaan, mutta tämä on harvinaista.

On tehty tutkimuksia, joiden mukaan itsensä uskovaksi kristityksi lukevat vangit uusivat rikoksia yhtä usein kuin uskonnottomat ja ateistiset vangit. Tämä selittyy yllä esitetyllä ”No Tre Scotsman” argumentilla24, jonka väite on tosi: tosi uskova kristitty ei voi käyttää jatkuvasti väärin päihteitä ja huumeita, tehdä rikoksia ja käyttäytyä Jumalan vaikuttaman uskon vastaisella tavalla. Näimme tämän jo siinä, että lapsesta ja nuoruudesta saakka uskova kristitty ei sorru koskaan tekemään samoja tekoja kuin tällainen ”käännynnäinen” tai ”uskontoon harhautettu” ihminen. Kiroilevan tapa- tai ammattirikollisen ja narkomaanin sanominen ”uskovaksi kristityksi” on yhtä typerää kuin sanoa ateistiksi henkilöä, joka todistaa Jeesuksesta ja julistaa evankeliumia kävelykadulla ohikulkijoille.

24 Wikipedia. Ei yksikään todellinen skotti. https://fi.wikipedia.org/wiki/Yksikään_todellinen_skotti

Voisin lyödä vaikka vetoa että noita postauksia ei lue kukaan älytöntä paasausta missä ei järjen hiventäkään ja kauhea työ aivan turhaan .

Huvinsa kullakin

Vankilalähetit tuntevat paljon tapauksia, joissa vapaiden suuntien kristityt ovat saaneet toisen ihmisen uskomaan, että hän on myös uudestisyntynyt kristitty, vaikka ei olekaan. Näitä surullisia tapauksia tulee sitten aina välillä julkisuuteen, kun Matti Nykänen, Tuksu (Johanna Tukiainen) tai joku muu laitapuolta kulkeva julkisuuden henkilö ”tulee uskoon” ja ”todistaa Jeesuksesta” uskovien kristittyjen yllytyksestä. Se koituu sitten näiden karismaattisten liikkeiden häpeäksi, mikä on niille aivan oikein, kun kalastelevat julkisuuden henkilöitä saadakseen tunnettavuutta itselleen ja valehtelevat heille heidän uskostaan niin vakuuttavalla tavalla, että nämä poloiset itsekin luulevat olevansa ”tosi uskovia” vaikka eivät ole. Uskottelu ei ole ”Jumalan vaikuttamaa uskoa”.

Vankeja tuntevilla on paljon myös päinvastaisia kokemuksia. Moni vanki on saanut raittiuden ja tullut lainkuuliaiseksi uskottuaan evankeliumin ja synnyttyään uudesti ylhäältä Jumalan lapseksi, niin kuin Uusi testamentti asian ilmaisee.25 He todistavat sankoin joukoin seurakunnissa ja julkisuudessa elämänmuutoksesta, jonka Jumala lapsilleen tarjoaa. Kristuksen omat ex-vangit ovat väkevä todiste siitä, että kristillinen vankilatyö tuottaa hyviä tuloksia. Se lisää yksilön ja yhteiskunnan hyvinvointia ja onnellisuutta. Tästä syystä viranomaiset ovat pitäneet kristillistä vankilatyötä tärkeänä osana vankien kuntoutusta ja kotiuttamista, kun se perustuu vapaaehtoisuuteen ja toteutetaan asiallisella tavalla.

25 Kun rikosten maailma vaihtui Jeesuksen tiehen – entiset rikolliset kertoivat elämänmuutoksesta Torniossa. Yle 1.7.2017.

https://yle.fi/uutiset/3-9701022

Entiset kriminaalit kertovat, miten rikos vaihtui Jeesukseen. Kirkko ja kaupunki, 18.7.2016.

https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/entiset-kriminaalit-kertovat-miten-rikos-vaihtui-jeesukse-1#16a944ef

Uskonnon harjoittaminen vankiloissa. Suomen evankelisluterilaisen kirkon julkaisuja. Selvitys uskonnonharjoittamiseen vankiloissa liittyvistä kysymyksistä. Työryhmän raportti 30.4.2015. ss.28-47.

https://www.kirkotvankiloissa.fi/wp-content/uploads/2019/11/Uskonnonharjoittaminen-vankiloissa.pdf

Tuulimaria Bützow, Kirkkososiologian pro gradu -tutkielma, Huhtikuu 2019. Ku käet ristiin laitetaan nii joku pittää miusta huolen” Uskonnollisuuden merkitys vapautuneille naisvangeille.

https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/305058/Butzow_Tuulimaria_Pro_gradu_2019.pdf?sequence=2&isAllowed=y

Tutkimuksia tältä alueelta on tehty vähän, joten näyttöä on vaikea löytää.26 Ennen kuin paneudumme siihen, on hyvä esittää muutama kysymys ja pohtia niihin vastauksia. Mieti erityisesti sitä, altistaako nykyaikainen rauhallinen ja maltillinen kristinuskon muoto ihmisen päihteille, huumeille, väkivallalle ja henkirikoksille? Tekeekö ihminen luonnostaan sitä, mikä on kiellettyä? Vuosikymmenten elämänkokemukset uskovien kristittyjen parissa todistavat siitä, että ”usko Jeesukseen” ei altista alkoholismille, huumeille tai rikoksille. Se pikemmin suojelee niitä vastaan. Kun nämä asiat ovat kiellettyjä ”tosi kristityltä”, niin se ei johda niiden tekemiseen kuin harvojen poikkeusten kohdalla, joita kutsutaan ”uskosta luopuneiksi” ja ”harhaan menneiksi” (totuudesta pois eksyneiksi).

26 Do religious programs in prison work? A quasi-experimental evaluation in the Israeli prison service. Haviv, N., Weisburd, D., Hasisi, B. et al. Do religious programs in prison work? A quasi-experimental evaluation in the Israeli prison service. J Exp Criminol 16, 505–533 (2020).

https://link.springer.com/article/10.1007/s11292-019-09375-0

Täytyy nostaa hattua kaikille vankilatyötä tekeville. Lähetit ovat tietysti erityisasemassa, koska he pyrkivät vaikuttamaan muutokseen elämässä.
Kiitos menee kuitenkin myös vartijoille ja ohjaajille, johtajille jotka tekevät pyyteetöntä työtä. Kristin sanoma on Jeesuksessa voimakas kaikille vangeille
ja kannustaa muutokseen, joka ei ole mikään helppo tehtävä kaikkien vaikeuksien keskellä. Usassa vankilatuomiot ovat eri mittaluokassa kuin pohjois-maissa, koska rikollisuutta on paljon enemmän. Samoin on Suomen naapurimaassa Venäjällä ja Kiinassa ja väkilukuisissa maissa. Maailma olisi paljon parempi, jos Jeesuksen tuntemus ulottuisi yhä laajemmalle. Elämme kosmoksen keskellä, jonne tulee sanan saattajia-

Raamatun mukaan on kyseenalaista ovatko ne olleet Jumalan lapsia, jotka syyllistyvät vakaviin rikoksiin ns. uskovina kristittyinä. Me emme ota kantaa tähän asiaan. Toteamme vain sen, että jokainen päihteitä ja huumeita väärin käyttävä tai rikoksia tekevä ihminen elää vastoin Uuden testamentin ohjeita ja käskyjä Jumalan seurakunnalle. Kristinusko on joka tapauksessa hyvä vaihtoehto huumeharhaiselle rikolliselle elämälle, ja monet ovat saaneet sitä kautta vapauden pahoista riippuvuuksista. Ateismi ja uskonnottomuus eivät ole havaintojemme mukaan tuottaneet vastaavaa vapautta yhtä monelle.

Niissä harvoissa tapauksissa, jotka tiedämme, muutoksen takana ei voida katsoa olevan niinkään ateistinen tai uskonnoton vakaumus, kuin ihmisen oma tahto ja ponnistukset. Kristityt sen sijaan antavat kunnian muutoksesta Jumalalle, vaikka heidänkin kohdallansa kyse voi olla pelkästä lumevaikutuksesta. Usko Jumalaan vaikuttaa mielenmuutosta, ajattelua, sanoja, tahtoa ja tekemistä, vaikka Jumala ei olisi olemassa. Usko antaa voimaa elää ”pyhää elämää” ja vaeltaa Kristuksen jalanjäljissä. ”Mielikuvitusystävä” on näiden ihmisten sankari ja se on hyvä niin kauan, kun he pysyvät pois pahanteosta: päihteistä, huumeista, rikoksista ja muusta sellaisesta, joka ”saastuttaa ihmisen” Jeesuksen sanojen mukaan. (Mark 7:14-16)

Tässä tutkielmassa viitataan tutkimuksiin, jotka kyseenalaistavat uskon tai uskonnon hyödyn vangeille heidän pyrkiessään raitistumaan ja vapautumaan rikoskierteestä.28 Byron Johnson on esittänyt myös hyötyjä uskosta samoin kuin tämän tutkielman kirjoittajat ovat aivan oikein todenneet siitä hyötyä monien kohdalla olleen. Johnson ja muut (Dye, Aday, Farney, & Raley, 2014; Hallett, Hays, Johnson, Jang, & Duwe, 2016; Johnson, 2011; Levitt & Loper, 2009, Clear, 2000; Stansfield, O’Connor, Duncan, 2018; etc.) ovat julkaisseet tutkimustuloksia, jotka osoittavat kristinuskosta olevan hyötyä vangeille vielä vapautumisen jälkeen eikä vain vankilan sisällä. Jos et ole ymmärtänyt tätä asiaa tai et tunnusta todellisuutta, niin voit tietysti yrittää kumota tutkimusten tuloksia tutustumalla niihin.29

28 Do religious programs in prison work? A quasi-experimental evaluation in the Israeli prison service. Haviv, N., Weisburd, D., Hasisi, B. et al. Do religious programs in prison work? A quasi-experimental evaluation in the Israeli prison service. J Exp Criminol 16, 505–533 (2020). https://doi.org/10.1007/s11292-019-09375-09.8.2019.

https://link.springer.com/article/10.1007/s11292-019-09375-0

With God on my side: The paradoxical relationship between religious belief and criminality among hardcore street offenders. Volkan Topalli, Timothy Brezina, Mindy Bernhardt. First Published October 15, 2012.

https://journals.sagepub.com/doi/10.1177/1362480612463114

How criminals use religion to justify their crimes. Nicholas C. DiDonato 3.6.2013.(Ateistin vääristelyä em. tutkimuksen tuloksista)

https://www.patheos.com/blogs/scienceonreligion/2013/06/how-criminals-use-religion-to-justify-their-crimes/

Does Belief In God Encourage Criminal Behavior? J. WarnerWallace 5.12.2017. (entinen ateisti ja poliisi tulkitsee oikein em. tutkimusta)

https://coldcasechristianity.com/j-warner-wallace-christian-apologist-and-author/

29 Estimating the Benefits of a Faith-Based Correctional Program. International Journal of Criminology and Sociology, 2013, 2, pp. 227-239. Grant Duwe and Byron R. Johnson.

http://www.baylorisr.org/wp-content/uploads/benefits_faith-based_correctional_program.pdf

The Value of Religion in Prison. An Inmate Perspective. Todd R. Clear and others. 2/2000.

https://www.researchgate.net/publication/249713505_The_Value_of_Religion_in_PrisonAn_Inmate_Perspective

Religious Identity and the Long-Term Effects of Religious Involvement, Orientation, and Coping in Prison. Richard Stansfield, Thomas O’Connor, Jeff Duncan. First Published September 28, 2018.

https://journals.sagepub.com/doi/full/10.1177/0093854818801410

ibid. Posted by Samantha Collins 3.10.2018.

https://transformingcorrections.com/religious-identity-and-the-long-term-effects-of-religious-involvement-orientation-and-coping-in-prison/

Mitä mieltä olet siitä, että suurin osa tai miltei kaikki tutkimukset, jotka puoltavat kristinuskon hyötyä rikosten ehkäisyssä, ovat uskovien kristittyjen tekemiä? Voidaanko heidän johtopäätöksiinsä ja yleensä vankien kanssa työtä tekevien vankilalähettien, -diakonien ja -pappien näkemyksiin luottaa? Eivätkö ne ole vain puolueellisia mielipiteitä, kun kova tieteellinen näyttö ja fakta puuttuvat tai osoittavat jopa päinvastaista kuin mitä kristityt väittävät?

Unohdat tässä sen, että tieteen tulee olla objektiivista. Tiedemies – olipa uskovainen kristitty tai ateisti – ei saa olla puolueellinen ja väärentää tutkimuksen tuloksia: vääristellä asioita, tulkita näyttöä virheellisesti, johtaa harhaan ja valehdella. Jos tutkimukset on tehty huolellisesti tieteellisellä menetelmällä, niin ne kestävät tiedeyhteisön kriittisen tutkistelun ja koettelun. Rehellinen ihminen tunnustaa selvät löydöt ja havainnot, mutta kyseenalaistaa epäselvät ja tulkinnalliset kohdat. Tämän tutkielman kirjoittajat ovat agnostikkoja, joten meidän havaintomme ja kokemukset tulevat molemmilta puolin: kenen hyväksi me olisimme puolueelliset ja keitä vastaan?

Olemme tutustuneet vankilatyötä tekeviin ihmisiin vartijoista pappeihin asti ja tunnemme henkilökohtaisesti vankeja ja heidän läheisiään. Osa tässä todetusta on peräisin uskonnottomien ja ateistien suusta, eivätkä havainnot ja aineisto lopu suinkaan tähän. Esitämme jatkossa alan parhaiden suomalaisten ja ulkomaistenkin asiantuntijoiden lausuntoja ja viittaamme tehtyihin tutkimuksiin ja julkaisuihin Suomessa ja maailmalla. Koska tämän tutkielman ei ole tarkoitus olla tieteellinen julkaisu ja se julkaistaan uskonnollisella sivustolla, pidämme nimemme salassa.

Olemme lähestyneet asiaa ateisteja vähemmän mairittelevalla tavalla, koska nimenomaan ateisteilla on ollut tapana vääristellä asioita, tulkita virheellisesti näyttöä (tilastot, kyselyt, jne.), johtaa harhaan ja valehdella, kun he puhuvat näistä asioista keskustelufoorumeilla. Tämä ei tarkoita sitä, että me olisimme uskovien kristittyjen puolella tai että me kaikki olisimme kristittyjä. Ei suinkaan. Tässä tutkielmassa tulee ilmi myös uskonnoton ja ateismia puoltava näkemys, koska se on objektiivinen tapa kertoa asioista. Me paheksumme joidenkin positiivisten ateistien jatkuvaa valehtelua ja olemme olleet siksi mukana tämän tutkielman työstämisessä uskovien sivustolle.

Pyydämme lukijoita seuraavaksi miettimään sitä, miksi vain uskovaiset kristityt olisivat puolueellisia ja esittäisivät asiat heille suotuisassa valossa. Eivätkö ateistit ja uskonnottomat voi niin tehdä? Kyllä he voivat ja mitä uskontojen vastaisempi ateisti on, sitä enemmän hän vääristelee asioita ja johtaa muita harhaan tietoisena siitä, mitä tekee. Sellainen osoittaa alhaista moraalia ja vääristynyttä oikeustajua, emmekä me voi hyväksyä sitä. Näyttö ja havainnot tukevat väitettä, jonka mukaan kristinuskosta on hyötyä rikosten ehkäisyssä, joten pitäydymme arkitodellisuudessa ja johdonmukaisissa tulkinnoissa. Jätämme vastaväitteet denialismissa rypevien omaksi häpeäksi.

Humaanin ateistin kanta kristilliseen päihde-, vankila-, ja mielenterveystyöhön

Monet ateistit vastustavat uskontoja ja kristillistä päihde- ja vankilatyötä siinä ohessa. He eivät pidä hyvänä sitä, että huume- ja päihderiippuvaisille sekä taparikollisille kerrotaan satuolennoista ja yritetään saada heitä uskomaan niihin Raamatun kirjoitusten kautta. Mutta onko sillä loppujen lopuksi suurta merkitystä, mitä ihminen pitää totena ja mitä ei, jos se kuitenkin vapauttaa hänet pahoista riippuvuuksista ja rikoskierteestä? Uskokoon vaikka joulupukkiin tai saunatonttuun, mutta se on yksilön ja yhteisön kannalta hyvä, jos hänestä tulee lainkuuliainen ja raitis kansalainen.

Tämän kirjoituksen taustalla on agnostikkojen lisäksi joukko kristittyjä ja ateistisia työntekijöitä ja asian tuntevia maallikkoja tältä alueelta. Me kaikki tuemme yhteisesti kristillistä ja ei-uskonnollista vankien ja mielenterveyspotilaiden kuntoutumiseen tähtääviä toimenpiteitä. Pidämme huonona antiteistiset pyrkimykset rajoittaa ihmisten sanan- ja uskonnonvapautta. Se on moraalisesti tuomittavaa ja YK:n yleismaailmallisen ihmisoikeuksien julistuksen vastaista.

Tuomitsemme kaikki pyrkimykset yhden uskonnon ylivaltaan ja muiden uskontojen rajoittamiseen. Hyväksymme kuitenkin sellaisten uskontojen ja ideologioiden rajoittamisen, jotka ovat uhka länsimaiselle demokratialle, oikeusvaltiolle, tieteelle ja hyvinvoinnille. Näitä ovat mm. kristillinen terrorismi ja fundamentalistinen islam, jossa pidetään oikeutettuna aseellista taistelua vääräuskoisia vastaan ja pyritään alistamaan koko maailma islamin sharia-lain alle. Pidämme yksilöä ja yhteiskuntaa vahingoittavana tai ainakin vaarallisena Raamatun ja Koraanin kirjaimellisen tulkinnan.

Tuomitsemme antiteistiset pyrkimykset uskontojen hävittämiseksi YK:n ihmisoikeuksien julistuksen vastaisina. Monet ateistit toimivat tarkoituksellisesti siten, että yleinen mielipide kääntyisi kaikkien uskontojen vastaiseksi. Heidän tavoitteensa on rajoittaa sanan- ja uskonnonvapautta vähän kerrassaan. Ensin rajoitetaan uskontojen opetusta koulussa, sitten mediassa ja lopulta kaikkialla yhteiskunnassa. Säädetään lakeja, joissa tuomitaan viharikoksina tai syrjintänä uskonnolliset mielipiteet elämän eri alueilta ja kielletään niiden esittäminen julkisuudessa. Tämä on jo hyvin pitkälle onnistunut etenkin antikristillisiltä voimilta.30

30Christian Consern website. Scottish atheists target Christians for ’hate crime’? 2.10.2020.

https://christianconcern.com/comment/scottish-atheists-target-christians-for-hate-crime/

Pyrkimyksenä on uusi maailma, jossa ei ole uskontoja ja jumalat on unohdettu. Silloin ateismikin käy tarpeettomaksi ja ihmiset voivat elää rauhassa keskenään humaanin ateismin periaatteiden mukaan. Vapaa demokratia tämä uusi maailmanjärjestys ei ole, sillä uskonnollinen toiminta ja ”jumalien henkiin herättäminen” on siinä kiellettyä. Sanan- ja uskonnonvapautta on silloin pysyvästi rajoitettu: vain ateistiset näkemykset hyväksytään ja teististen levittäminen kielletään rangaistuksen uhalla. Pidämme tällaista pyrkimystä moraalisesti tuomittavana, vaikka tunnustamme uskontojen sisältävän moraalin ja oikeustajun kannalta ongelmia. Niitä ei pidä kuitenkaan ratkaista sanelupolitiikalla, tyrannialla ja diktatuurilla.

On kiistaton fakta, että mm. kristinusko on vaikuttanut monien ihmisten mielenterveyteen negatiivisella tavalla: on toki myös positiivisia vaikutuksia. Vaikka jotkut ihmiset sairastuvat mieleltään uskonnon vaikutuksesta, niin siihen on olemassa myös muita syitä. Uskonto ei yksin vaikuta mielen terveyteen, mutta yhdistettynä ihmisen perusluonteeseen ja elämänkokemuksiin voi se altistaa psyykkisille häiriöille ja mielisairaudelle, tai jopa laukaista psykoosin. Perusterveelle ja ”normaalille” ihmiselle uskonto ja erikseen kristinusko ei ole kuitenkaan haitallista vaan voi jopa edistää mielenterveyttä. Uskovan kristityn mieli on usein tasapainoinen ja rauhallinen. Hän on iloinen ja onnellinen, mikä lisää myös hänen lähellään olevien ihmisten hyvinvointia.

Monet ateistit ja uskonnottomat ihmiset pitävät Jumalaan ja Jeesukseen uskovia ihmisiä mielisairaina: he ovat heidän mielestään hulluja ja vaarallisia. Tällainen kokonaisen kansanryhmän demonisointi ja syyllistäminen ilman oikeutettuja perusteita on vihapuhetta ja kiihotusta kansanryhmää kohtaan. Se pitäisi olla rangaistava teko Suomen lakien ja asetusten mukaan, mutta jostakin syystä yhtäkään tällaisten puheiden pitäjää ei ole koskaan syytetty. Valtamedia ei ole tuominnut sellaista käytöstä rikollisena. Sen sijaan islamiin ja sen pyhiin arvoihin kohdistuva asiallinenkin arvostelu tuomitaan yleisesti ja kaikenlainen pilkka profeetta Muhammedia ja Allahia kohtaan on jyrkästi kiellettyä.

On tietysti totta, että Raamatun ilmiselvästi epätosien tarujen totena pitäminen ei ole järkevää, mutta ei se tee ihmisestä hullua ja mielisairasta, että hän uskoo niihin kirjaimellisesti. Hänet on vain aivopesty ja saatu uskomaan kirjaimellisen Raamatun tulkinnan olevan oikea tapa ”lukea Raamattua”. Kun nämä usein opetuksesta osattomat ja huonosti koulutetut ihmiset sitten pitävät kirjaimellisesti totena kaiken Raamatussa, niin he eivät ole mielisairaita: he ovat hyväuskoisia hölmöjä, joita on huijattu ja petetty, niin että he uskovat myös kristinuskon Jumalan ja Jeesuksen nimessä esitettyjä valheita. Ihmeparantajat ja menestysteologit ovat ammattimaisia huijareita. Heidän kauttaan ei kukaan parane, mutta raha vaihtaa omistajaa; valehtelijat saavat mainetta ja korkean aseman yhteisöissään (kunniaa).

On myös korkeasti koulutettuja teologeja ja Raamatun tutkijoita, jotka pitävät Raamatun monia kertomuksia kirjaimellisesti totena, vaikka ne eivät sitä ole. Tähän on johtanut vilpitön usko ja sen valheen totena pitäminen, että Raamattu on kokonaan virheetöntä ja erehtymätöntä Jumalan sanaa. Näin uskova ihminen ei osaa kyseenalaistaa omaa uskoaan ja vaikka hän huomaa Raamatun sisältävän joitakin virheitä tai ristiriitoja, niin hän pitää niitä merkitykseltään vähäisinä ja uskoo kirjoitusten olevan suurimmaksi osaksi kirjaimellisesti totta. Tämä johtaa omituisiin selityksiin hänen yrittäessään tuoda Raamatun historiaa ja maailmankuvaa sisälle luonnontieteisiin ja historian tutkimukseen.

Raamatun kirjoittajien ja heidän kuvaamansa Jumalan oikeustaju ja moraali joutuvat myös toivottavasti koetukselle, kun kristitty uskova joutuu vertaamaan sitä omaan oikeustajuunsa ja moraaliin. Kovin monet eivät olisi suinpäin valmiit noudattamaan kaikkia Jahven antamia tappokäskyjä Vanhassa testamentissa ja Mooseksen laissa, mutta koska niitä ei ole lupa uudessa liitossa edes noudattaa, ei se tuota heille kovin paljon päänvaivaa. He kieltäytyvät tutkimasta asiaa pintaa syvemmältä ja hyväksyvät kaikki Jumalan teot oikeamielisiksi, oikeudenmukaisiksi ja hyviksi, koska heidät on saatu uskomaan, että tekipä Jumala mitä tahansa Raamatussa ja sen ulkopuolella, niin se on hyvää ja oikein.

Vaikka kristitty ajattelee uskontonsa vuoksi tällä tavalla, niin hän ei ole uhkaksi yhteiskunnalle, koska ei ole valmis toteuttamaan mitään sellaista käskyä, jossa käsketään vahingoittaa muita ihmisiä tai tappaa heitä oikeudettomasti. Uskova kristitty saattaa hyväksyä demokraattisesti valittujen kansanedustajien säätämät lait ja asetukset rangaistuksineen, mutta ei välttämättä itse rankaisisi yhtä ankarasti kuin laki määrää. Uskonnottomat ja ateistit eivät ole Yhdysvalloissa ainoat ihmiset, jotka vastustavat kuolemanrangaistusta ja tahtoisivat lyhentää vankeustuomioita. Myös kristittyjen joukossa on tätä kannattavia, mutta aivan niin kuin ateistit ja uskonnottomatkaan eivät ole yhtä mieltä näistä asioista, eivät kristitytkään ole. Miksi pitäisi olla?

Demokratiassa lait ja asetukset säädetään kansan tuella, koska kansan enemmistö on lainsäätäjien takana. Se, että jotkut kristityt pitävät Jumalan pahoja tekoja hyvinä ja oikeamielisinä, ei tee heistä itsestään välttämättä yhtä pahoja ja huonosti käyttäytyviä ihmisiä. Vaikka joku pitää hyvinä Mooseksen lain huonoja käskyjä ja uskoo niiden olevan hyvän ja rakastavan Jumalan iankaikkinen moraalilaki, niin ei hän ole itse välttämättä valmis noudattamaan niitä käytännössä. Suuri osa kristityistä ei itse asiassa usko, että Mooseksen laki olisi ”ikuinen moraalilaki”. He pitävät sellaisena rakkauden kaksoiskäskyä ja jotkut vielä kymmentä käskyä niihin sisältyvänä kokonaisuudessaan. Osa jättää sapatin käskyn pois, mutta vain ani harvat hyväksyvät nykyään Mooseksen lain tappamiseen, eriarvoistamiseen, syrjintään, sortamiseen ja toisten alistamiseen kehottavat käskyt. He pitävät näiden käskyjen noudattamista rakkauden käskyn rikkomisena, mikä johtaa alituiseen ristiriitaan oman ja Raamatun kirjoittajien oikeustajun kanssa.

Vaikka monet ateistit pitävät uskovia kristittyjä uhkana yhteiskunnan järjestykselle ja ihmisten turvallisuudelle, niin se on useimmiten täysin aiheeton pelko. Evankeliumia ei tarvitse pelätä, sillä se ei käske vahingoittaa tai tappaa ketään ihmistä. Uuden testamentin käskyt ja ohjeet kehottavat rakastamaan lähimmäistä niin kuin itseään ja Jumalaa yli kaiken: mikä laki on tätä vastaan? Jos kristityt noudattaisivat näitä kahta käskyä, niin kenelläkään ei olisi paha olla sen vuoksi, että toinen toista vahingoittaa. Tämän vuoksi on pidettävä kristillistä päihde-, mielenterveys- ja vankilatyötä hyvänä asiana, jonka avulla pyritään kuntouttamaan ongelmaiset ihmiset raittiiksi, terveiksi ja lainkuuliaisiksi yhteisön jäseniksi. Uskonnollisen työn rinnalla voidaan pitää ei-uskonnollista työtä, jotta kaikki saavat oman vakaumuksensa mukaista tukea ja apua.

Olipa päihde-, mielenterveys- tai vankilatyö sitten uskonnollista tai ei-uskonnollista, niin se pyrkii parantamaan yhteiskunnan ja yksilön hyvinvointia ja onnellisuutta. Me tuemme kaikkia tällaisia pyrkimyksiä ja tuomitsemme jyrkästi antiteistien pyrkimykset rajoittaa tätä hyvää työtä kristittyjen kohdalla. Nämä eniten äänessä olevat tuomitsijat ja suun soittajat eivät usein laita itse tikkua ristiin ongelmaisten hyväksi, joten eikö olisi parempi olla hiljaa ja puhua vasta sitten, kun on itse tehty jotakin asian eteen: osallistutaan siihen työhön, jonka kautta pyritään parantamaan maailmaa ihan konkreettisesti. Se tapahtuu auttamalla ja tukemalla ongelmaisia ihmisiä raittiiseen, terveeseen ja lainkuuliaiseen elämäntapaan.

Antiteistit ja jotkut muutkin ateistit tapaavat sanoa, että on mielisairautta pitää totena satuolentoja ja uskoa niihin: totella niiden käskyjä ja ohjeita. Vaikka Raamatun Jumala, Jeesus ja enkelit olisivat satuolentoja – niin kuin Jumala ja enkelit myös monien teistien mielestä ovatkin – niin Raamatun kirjoitukset ovat silti todellisia. Niiden hyviin elämän ohjeisiin uskominen ja hyvien käskyjen noudattaminen ei vahingoita ketään vaan on pikemmin hyödyksi kaikille, joita ne koskettavat. Mielen terveyteen satuolentoihin uskominen ei pitäisi vaikuttaa haitallisesti. Jos vaikuttaa, niin miksi sitten lapsille kerrotaan satuja, joissa eläimet puhuvat ja supersankarit tekevät ihmeitä ja voimallisia tekoja?

Jos vaikka Jumala, Jeesus ja enkelit olisivatkin satua, niin Raamatun hyvät käskyt ja ohjeet edistävät terveyttä ja hyvinvointia yhteiskunnassa ja yksilöiden elämässä, kun niitä käskyjä ja ohjeita noudatetaan. Jos niitä rikotaan, niin se vahingoittaa ihmisiä ja vähentää hyvinvointia ja onnellisuutta. Kuka tätä tahtoo? Antiteistit? Ateistit? Teistit? Vai onko niin, että vain pahat ihmiset tahtovat pahaa, mutta hyvät tahtovat hyvää olivatpa he sitten teistejä tai ateisteja? Jos Raamatun sadut toimivat opetuksina hyvään ja lainkuuliaiseen elämään, niin ketä se haittaa, jos joku pitää niitä kirjaimellisesti totena, mutta ei ole uhka tai vaara kenellekään?

Mitä hyötyä uskonnosta on vangeille Yhdysvalloissa?

Totesimme aiemmin sen, että kaikki uskontoa harjoittavat ja uskoaan tunnustavat vangit eivät ole "tosi uskovia kristittyjä": aitoja Jumalan lapsia. Toimme esille Uuden testamentin tunnusmerkkejä "elävästä uskosta" ja "Jumalan lapseudesta". Kun uskoa arvioidaan, niin se tulee tehdä uskovien korkeimman auktoriteetin pohjalta: kristittyjen ollessa kyseessä se on Uusi testamentti. Osoitimme "pyhistä kirjoituksista" tunnusmerkit "Jumalan vaikuttamalle uskolle" ja "Jeesuksen kristuksen todistajalle" – hänen seuraajalleen – jonka tulee elää niin kuin hän. (1Joh 2-3) Toistamme ne nyt luettelon muodossa.

Jumalan lapsen ja tosi uskovan kristityn tunnusmerkkejä Uudessa testamentissa:

- Tulee olla uudestisyntynyt. (Joh 3:3-8; 1Piet 3:3, 23; Tiit 3:3-7)
- Pitää tuottaa "hyvää hedelmää": tehdä hyvää ja karttaa pahaa. (Matt 7:12-20; Gal 5:19-26)
- Pitää totella Jumalaa ja olla kuuliainen Pojalle: noudattaa uuden liiton kirjoitusten käskyjä ja ohjeita, jotka Jeesus ja apostolit ovat antaneet. (Joh 3:36; Matt 7:21-29; Apt 15:28-29; 1Tess 4:1-12; 1Joh 2:15-17)
- Täytyy totella esivaltaa ja olla sille alamainen, kun sen käskyt ja lait eivät ole ristiriidassa uuden liiton käskyjen ja ohjeiden kanssa. (Room 12:18-13:11; 1Piet 2:11-20; Apt 5:29-32)
- Tulee pysyä totuuden sanassa ja pitää totena Jeesuksen kristuksen evankeliumi: uskoa, että Jumala on herättänyt poikansa Jeesuksen kuolleista ja korottanut hänet kaikkien luotujen herraksi taivaissa. (Kol 1:3-8; 1Kor 15:1-28; Efe 1:3-23)
- On tunnustettava isän Jumalan kunniaksi hänen poikansa Jeesus Kristus Herraksi ihmisten edessä ja todistettava hänestä samalla kun pidetään hänen käskynsä uuteen liittoon. (Room 10:8-13; Fil 2:5-16; Ilm 12:17; 19:10)

Niin kuin listasta näimme, ei ”usko” ole pelkästään totena pitämistä. Se on myös uskollisuutta, Jumalan sanan noudattamista, tottelemista (kuuliaisuutta), luottamista, turvaamista, kiinni riippumista ja toivoa kuolleiden ylösnousemuksen kautta saatavaan iankaikkiseen elämään. Ilman tätä viimeistä on usko hyödytöntä Paavalin mukaan ja poisnukkuneet pyhät olisivat kadotetut. (1Kor 15:18) Uuden testamentin mukaan Jeesuksen kristuksen kuolleista heräämisen uskominen (totena pitäminen) on tärkeä merkki Jumalan vaikuttamasta uskosta. Sen lisäksi tulee uskoa muutkin asiat Kristuksesta ja uskon elämään liittyen ”Raamatun kirjoitusten mukaan”.

Jos joku sanoo olevansa "uskova kristitty", mutta ei pidä totena Raamatun kirjoituksia edes pääkohdiltaan koskien Jumalaa ja Jeesusta, niin hän ei ole Uuden testamentin mukaan "tosi uskova kristitty" ja "uudestisyntynyt Jumalan lapsi". Vaikka joku tunnustaisi suullaan Jeesuksen kristuksen herrakseen ja pitäisi totena kaikki pyhät kirjoitukset (Raamatun), mutta tekisi jatkuvasti syntiä ja vieläpä sellaista syntiä, josta sanotaan, että sellaisessa ihmisessä ei voi olla iankaikkista elämää (murhat 1Joh 3:14-15), niin hän ei todennäköisesti ole "tosi uskova kristitty" ja "Jumalan lapsi".

Jotkut "valituista ja pyhistä" olivat ennen uskoon tulemista ja uudestisyntymistä väkivaltaisia, juomareita, avionrikkojia, haureellisia, homoseksuaaleja, varastajia, anastajia, valehtelijoita, jne., mutta eivät olleet enää "uskon ilmaannuttua". (1Kor 5:9-6:11; Tiit 3:1-2) He olivat muuttuneita miehiä ja naisia, koska Jumala muutti heitä heidän uskonsa mukaan ja niin he muistuttavat nyt yhä enemmän Kristusta hyvän vaelluksensa puolesta. Kukaan ei ole vielä "täydellinen", mutta jokainen Jumalan lapsi kasvaa jo tässä ajassa täydellisyyttä kohti, joka saavutetaan ylösnousemuksessa. (1Kor 9:24-27; 2Kor 3:18; 5:17;Efe 2:10; 3:14-21; 4:17-6:24; Fil 3:12-14; Tiit 2:7-15; 1Joh 3:2)

Tässä tuli paljon Uuden testamentin ”todistusta” siitä, millainen on ”tosi uskova kristitty” tai millainen hänen tulisi olla. Jos joku ei täytä edes vähäisessä määrin uuden liiton kirjoitusten Jumalan lapselle asettamia tunnusmerkkejä, niin hän ei todennäköisesti ole ”aito kristitty”. Sana ”kristitty” on tässä mielessä ehkä huono käytettäväksi, koska ihmiset tarkoittavat sillä niin monia eri asioita. Toisten mielestä kristittyjä ovat kaikki nimeltään kristityn kirkon jäsenet, toiset pitävät vain kastettuja uskovia kristittyinä ja joku voi pitää jopa hindua kristittynä, koska Mahatma Gandhi sanoi olevansa kristitty. Kaikkea ei pidä uskoa, mitä ihmiset sanovat.

Kun arvioit sitä, kuka todennäköisesti on kristitty ja kuka ei ole, niin tutki hänen käytöstään: sanoja, tekoja ja tekemättä jättämistä. Jos uskovan kristityn tunnusmerkit täyttyvät, niin tutkimuksen kohde on todennäköisesti kristitty. Jos merkit eivät täyty, niin kyseessä ei todennäköisesti ole kristitty ja vaikka olisi, niin jos joku käyttäytyy vastoin oman uskontonsa opetuksia ja käskyjä, ei häntä tule ottaa esikuvaksi ja merkiksi siitä, millainen kristitty ihminen Raamatun mukaan on. Jos harvinaisia poikkeuksia uskovien yhteydestä nostetaan esille ”tyypillisestä kristitystä”, niin se on harhaan johtamista ja väärän todistuksen antamista. Se on valehtelua.

Jos se siis ”näyttää ankalta, ui niin kuin ankka ja vaakkuu kuin ankka, niin se todennäköisesti on ankka.” Jos ei, niin se ei todennäköisesti ole ankka. Ankkatesti toimii hyvin myös arvioitaessa sitä, millaiset ihmiset todennäköisesti ovat ”uskovia kristittyjä” ja millaiset eivät sitä melko varmasti ole. Vaikka joku sanoisi olevansa ”uskova kristitty”, mutta murhaa tai käskee tappaa muita ihmisiä ja erityisesti kristittyjä rauhan aikana ilman oikeutettua syytä31, niin hän ei todennäköisesti ole kristitty. Tämä pitää paikkansa, vaikka kyse olisi nimeltään kristityn kirkon johtajista: paavit, Luther, Calvin ja Zwingli eivät läpäise ankkatestiä, koska käskivät tappaa Jeesukseen kristukseen uskovia kastajaliikkeen jäseniä ja antitrinitaareja.32

31 Jumalan valtakunta blogi. ”Älä tapa!” käskyn tulkintaa.

https://jumalanvaltakuntablog.wordpress.com/2021/01/13/ala-tapa/

32 Wikipedia. Anabaptism. https://en.wikipedia.org/wiki/Anabaptism

Katolisen kirkon ja sen tyttärien eli Ilmestyskirjan porton säätämistä rangaistuksista harhaoppisille.

https://jumalanvaltakuntablog.wordpress.com/2021/01/10/katolisen-kirkon-ja-sen-tyttarien-eli-ilmestyskirjan-porton-saatamista-rangaistuksista-harhaoppisille/

Miksi toimme tämän asian taas esille juurta jaksain? Sen vuoksi, että Amerikan Yhdysvalloissa monilla vangeilla on tapana tekeytyä uskoviksi kristityiksi tai muiden uskontojen kannattajaksi, sillä siitä on heille hyötyä vankeuden aikana. Taustalla voi olla myös oikeaa uskonnon etsintää, mutta monet käyttävät uskontoa hyödyksi etuuksien saamiseksi. Tämä ilmiö tunnetaan nimellä ”Jailhouse Jesus”ja ”Jailhouse Religion”.33 Sitä on tutkittu jonkin verran, niin että teeskentely on havaittu fakta, mutta eivät tietenkään kaikki uskovaksi kristityksi itseään kutsuvat vangit ole ns. ”feikkejä”. On myös niitä, jotka ovat tulleet aidosti uskoon ja se näkyy kestävänä elämän muutoksena vielä vapautumisen jälkeen.

Tästä olikin edellisessä luvussa viitteenä jopa tieteellisiä tutkimuksia sen lisäksi, että todettiin vankeja tuntevien tietävän tämän asian ja vangit todistavat siitä itsekin. Lähinnä vain ateistien ja uskonnottomien vankien todistukset puuttuvat julkisuudesta ja tutkimuksista ”parannuksen tehneiden” joukosta, koska heitä on niin vähän. Ateistit ovat silti jopa yliedustettuina vankien joukossa, niin kuin tutkielman alkuosassa osoitettiin Suomen osalta. Samaa voidaan sanoa USA:n liittovaltion vankiloissa olevista vangeista ja miksei se pätisi myös osavaltioiden vankiloihin?

Netissä esiintyvillä muutamalla ateistilla on tapana valehdella ateistien muodostavan paljon pienemmän osuuden USA:n vangeista kuin mikä on totta. Perusteluna käytetään käytännössä vain yhden yksittäisen ateistin ”tutkimusta”, joka ei ole mikään tieteellinen tutkimus vaan henkilökohtainen tulkinta hänen käsiinsä saamista tilastoista koskien vankien uskontoa.34 Siinä on ilmoitettu vankien kuuluminen uskontokuntiin vuoden 2013 tilanteen perusteella (päivitetty versio 21.8.2015 kertoo tilanteen vuonna 2015). Tilastot eivät kerro sitä, mikä oli vankilaan tuomittujen uskonnollinen vakaumus rikosten tekemisen hetkellä, ja mikä se on ollut kyselyn aikana. Siinä sanotaan vain se, mihin uskontokuntaan vangit ovat ilmoittaneet kuuluvansa. Se, että joku on kirkon jäsen, ei tee hänestä vielä ”uskovaa kristittyä”, mikä on jo moneen kertaan osoitettu tässä tutkielmassa.

Hemant Mehta ei ole huomioinut riittävän painokkaasti sitä, että vankien oman vastauksen perusteella 17 % on ilmoittanut, että he eivät kuulu mihinkään uskontokuntaan. Koska kaikki kristityt ja muut uskontokunnat on huomioitu valmiina annetuissa vastausvaihtoehdoissa (vastaus vaihtoehto niille teisteille, joita ei ole erikseen nimetty, on ”Muu” tai ”Tuntematon”), niin nämä 17 % ovat varmuudella ”uskonnottomia” tai ”agnostikkoja”. Suuri osa heistä on agnostisia ateisteja sen sijaan, että he olisivat kaikki ”korkeampaan voimaan” uskovia teistejä. ”Tilastoista” ei käy ilmi se, miten tuo luku jakautuu näiden kahden ryhmän välillä, mutta ei liene kovin pieleen mennyt arvaus se, että ateisteja on tämä huomioituna vankien joukossa ainakin saman verran kuin oli vuonna 2015 muun väestön joukossa Mehtan itsensä mukaan ja saman luvun antaa Wikipedia.35 (3,1 %)



34 Friendly Atheist. Hemant Mehta. Atheists now make up 0,1 % of the federal prison population.

https://friendlyatheist.patheos.com/2015/08/21/atheists-now-make-up-0-1-of-the-federal-prison-population/

Mona Chalabi. Are The Prisoners Less Likely To Be Atheists. (perustuu Hemant Mehtan ”tulkintoihin” kyselyistä)

https://fivethirtyeight.com/features/are-prisoners-less-likely-to-be-atheists/

35 Wikipedia. Jailhouse Jesus. Joining Religions While Incarcerated.

https://en.wikipedia.org/wiki/Jailhouse_Jesus#Joining_Religions_While_Incarcerated

Mehta tuo aivan oikein ilmi päivitetyssä versiossaan epävarmuustekijöitä, mutta ei huomioi niitä riittävästi, niin että olisi valmis nostamaan tuntuvasti ateistien osuutta vangeista. Näitä epävarmuustekijöitä ja virheellisiä johtopäätöksiä ovat seuraavat:

-Tilastoista ei tule tehdä johtopäätöstä, jonka mukaan ateistit olisivat teistejä parempia moraaliltaan. Me emme tiedä sitä, miksi kaikki ne ihmiset joutuivat vankilaan. Syyt ovat usein paljon monimutkaisempia kuin mitä ajattelemme. Kun otat huomioon korkeat luvut köyhyydestä ja huonosta koulutuksesta – mikä korreloi uskontojen kanssa – niin ei ole järkevää väittää, että ateistit olisivat parempia näiden lukujen johdosta.
- Muista, että nämä luvut ovat vankien itsensä ilmoittamat. Me emme tiedä sitä, kuinka moni ateisti sisältyy kategoriaan "Ei mikään (uskontokunta)", "Muu" ja "Tuntematon". Hitto, voihan se olla niin, että jotkut heistä ovat sanoneet olevansa "katolisia" sen vuoksi, että se on uskonto, johon heidät kasvatettiin. Jotkut vankilaan joutumista häpeävät teistit ovat voineet sanoa myös olevansa "ateisteja", ikään kuin se selittäisi heidän rikoksensa. Niinpä otamme vastaan tämän informaation sellaisena kuin se on meille annettu.
- Datassa on huomioitu vain liittovaltion vankiloiden tieto väestön jakaumasta. Näiden lisäksi on paljon osavaltioiden vankiloita. Meillä ei ole vielä tietoa niistä juuri nyt.
- Ei ole selvää, milloin nämä tiedot ovat saadut. Tapahtuiko se silloin, kun vangit astuivat sisään vankilaan? Mitä jos he muuttivat mieltään vankilassa ollessaan? Kuinka tarkkoja nämä luvut ovat? Me emme tiedä.

Vaikka Mehta tunnustaa nämä tosiasiat, eikä tiedä miten tarkkoja nämä luvut ovat, niin hän pitää niitä silti esillä ”sellaisenaan” ja ilmoittaa ne sellaisina kuin ne on "meille annettu" (”Face Value”). Ikään kuin luvuissa ei voisi olla merkittävääkin heittoa nimenomaan kategorian "Ei mikään uskontokunta" ("No preference") kohdalla, sillä sen täytyy sisältää agnostikkoja ja ateisteja, koska kaikki mahdolliset uskontokunnat on mainittu vaihtoehtoina, jos ei muuten niin kategoriat "Muu" ja "Tuntematon" kautta.

Tämä muuttaa "tilastoja" merkittävästi ja ateisteja on sittenkin vankiloissa vankien oman ilmoituksen mukaan ainakin saman verran kuin heitä on vankilan ulkopuolella keskimäärin väestöstä. Ateismi ei poikkea siten edukseen muista vakaumuksista rikoksen tekijöiden joukossa. Ja totta on sekin, että tässä kyselyssä ei ole huomioitu lainkaan sitä, mikä oli vankien uskonnollinen vakaumus rikosten tekemisen hetkellä. Vain sillä on merkitystä, kun tutkitaan rikollisuuden, rikosten tekemisen ja uskonnollisen vakaumuksen välistä korrelaatiota (suhdetta).

Mehta ottaa ensimmäisessä artikkeliversiossa huomioon myös sen, että vangeille voi olla todellista hyötyä siitä, kun he ilmoittavat olevansa jonkin uskontokunnan jäseniä tai kannattajia. Hän kirjoittaa:

”There are lots of actual (or perceived) benefits to claiming a religion”.

Toisesta versiosta tämä on jätetty pois, mutta niin omituiselta kuin se ehkä suomalaisen suussa kalskahtaa, on ateistisilla vangeilla USA:ssa tapana ilmoittaa kuuluvansa johonkin uskontoon ja jopa tekeytyä uskovaiseksi, koska siitä saa tuntuvia etuuksia vankeuden aikana. Tällaisia etuja on mainittu monessa eri lähteessä ja niistä sanotaan mm. seuraavaa:

”Näiden etujen joukossa on lupa kokoontua yhteen jumalanpalveluksiin, osallistua moniin eri tunnustuksen mukaisiin tilaisuuksiin, saada ottaa vastaan pappeja, pitää yhteyttä uskonnollisiin johtajiin, noudattaa ruokavaliota, saada vaihtaa nimeään, ja saada, pitää yllään ja käyttää uskonnollisia esineitä vaatetuksessa. Mitkään näistä oikeuksista eivät saa ylittää laitoksen turvallisuuden näkökohtia.”36

Vangit ovat vaatineet tai pyytäneet perustuslailliseen oikeuteensa vedoten mitä eriskummallisempia asioita liittyen omaan usein keksittyyn uskontoon ja vakaumukseen. Se, mitä hyväksytään, vaihtelee osavaltioittain ja rangastuslaitoksittain. Viime aikoina keskustelun aiheena ovat olleet mm. erilaiset ruokavaliot, vaatetus lisävarusteineen, hiusten pituus ja tyyli ja uskonnollisten symbolien omistaminen.37 Onpa vaadittu jopa alkoholia sakramentin suorittamista varten. 38

Jo pelkästään tämä syy olla ilmoittamatta ateistista vakaumusta vankilan kyselyssä on saattanut vääristää ”tilastoa” huomattavan paljon. Yhdistettynä siihen, että suuri osa etenkin agnostisista ateisteista on ilmoittanut uskontokunnakseen ”Ei mikään”, nostaa liittovaltion vankiloiden ateististen vankien määrän samalle tasolle ja jopa yli sen, mikä oli ateistien osuus väestöstä kyselyn aikaan. Ja niin kuin todettu on, ei tässä kysytty vankien ”uskonnollista vakaumusta” vaan kuulumista uskontokuntaan. Se, mihin uskontokuntaan joku sanoo kuuluvansa, ei tee hänestä välttämättä ”uskovaa kristittyä” eikä edes teistiä, koska on fakta, että monet uskontokuntien jäsenistä ovat uskonnottomia korkeampaan voimaan uskovia, agnostikkoja tai ateisteja.

36 The University of Scranton. Religion In Corrections. Published in The Encyclopedia of Crime and Punishment, Vol. 3. Pg. 1375. 2002

https://www.scranton.edu/faculty/dammer/ency-religion.shtml

37 Wikipedia. Jailhouse Jesus. Incarceration Accommodations.

https://en.wikipedia.org/wiki/Jailhouse_Jesus#Incarceration_Accommodations

38 National Institute For Jail Operations. Free Exercise of Religion (Part 1): Evolution of Prisoner Rights. By Gary W. DeLand.

https://jailtraining.org/free-exercise-of-religion-part-1-evolution-of-prisoner-rights/

Ihmisen uskonto ja sen harjoittaminen ei ole vakio

Ihmiset voivat vaihtaa uskontoa elämänsä aikana monta kertaa. Heidän uskonnollisuutensa taso vaihtelee elämän eri tilanteissa. Tutkimukset ja elämän kokemukset osoittavat sen, että rikokseen syyllistyneet ja siitä kiinni jääneet vangit ovat olleet vähemmän uskonnollisia rikosten tekemisen hetkellä kuin mitä he ovat vankilassa. Tämä selittyy akuutilla kriisillä ja lisääntyneellä ajalla, joka voidaan käyttää uskonnon harjoittamiseen. Vangeilla on usein aito hätä sielustaan ja siitä, mitä tulevaisuus tuo heidän eteensä. He tahtovat vilpittömästi eroon päihde- ja huumeriippuvuudesta sekä rikollisesta elämäntavasta.

Tässä tulee avuksi aivan erityisellä tavalla kristinusko. Suomessa ja länsimaissa vangit etsivät apua sieltä, mistä tietävät monen muun rikoksia tehneen ja päihdeongelmaisen sitä saaneen. Kun vankilaan tulee kirkon ja kristillisen yhteisön lähetti, pappi tai diakoni, niin aiemmin uskonnosta vähät välittänyt vanki saattaa hyvinkin osallistua jumalanpalvelukseen tai hengelliseen tilaisuuteen. Osa vangeista tahtoo keskustella ”auttajan” kanssa kahden kesken. Tämä on tärkeää sielunhoidollista työtä ja tähtää vangin kuntoutumiseen ja kotiuttamiseen yhteiskuntaan sopeutuvana ”parantuneena” raittiina jäsenenä, joka ei tee enää rikoksia.

Ateismi ja uskonnottomuus eivät ole perinteisesti vastaavaa ”apua” tarjonneet, mutta kristillinen vankien auttaminen on tunnettua jo vuosisatojen ajan. Se juontaa juurensa aina Konstantinus Suuren valtakauteen 300-luvulle asti ja sitäkin kauemmaksi, Raamatun uskoviin vankeihin asti.39 Kristityt ovat pyytäneet vangeille lievennystä rangaistukseen ja vankien vapauttamista pääsiäisenä. Jo alusta asti on mukana kulkenut evankeliumi, jonka vastaanottanut rikoksentekijä sai mahdollisuuden uuteen elämään armahdettuna syntisenä.40 Vaikka hän ei vapautuisi, olisi hän silti muuttunut mies (ja nainen), niin että ei enää pahaa tehnyt olipa sitten vankilassa tai vapaana.

Kirkon tekemän selvityksen mukaan vankien uskonnon harjoittaminen lisääntyy keskimäärin siitä, mitä se oli ennen vankeutta.41 Muutos ei johda tyypillisesti henkilökohtaiseen uskoon tulemiseen (uskon ratkaisu) vaan on pikemmin ”kokonaisvaltainen kokemus. Se liitetään elämän muihin alueisiin kuten ihmissuhteisiin, oman elämän hallintaan, päihteisiin, oman mielentilan ja olemassaolon merkityksen kysymyksiin ynnä muuhun.” (s.29) Vanki pyrkii uskonnon avulla eroon pahoista riippuvuuksista (huumeet, alkoholi) ja rikollisesta elämäntavasta. Jos uskonnon harjoittaminen vähenee tai loppuu kokonaan vapautumisen jälkeen, on rikoksen uusiminen todennäköisempää kuin siinä tapauksessa, että muutos on pysyvä.

Vähiten rikoksien uusimiseen syyllistyvät ne vangit, joiden sitoutuminen kristinuskoon ja Jeesukseen on luja vielä vapautumisen jälkeen. Tämä edellyttää tyypillisesti voimakasta herätystä ja mielenmuutosta. Se ei edellytä ns. uskonratkaisua rituaalin kautta (elämän antaminen Jeesukselle) vaan voi tapahtua hiljaisuudessa ja vangin ollessa yksin vaikkapa sellissään. Kyse on silti siinä mielessä ”ratkaisusta”, että vanki päättää omassa mielessään ja ajatuksissaan alistua Jumalan tahtoon ja luopua vanhasta elämästään uuden astuessa tilalle evankeliumin uskomisen kautta ja Jeesuksen kristuksen tähden. (Mark 35-38) Hän ”antaa tiensä Herran haltuun ja turvaa häneen.” (Psa 37:5) Tämä edellyttää oman voimattomuuden tunnustamista Korkeimman edessä ja Herran pyytämistä avuksi omassa elämässä. Omin voimin vapautuminen riippuvuuksista ja pysyvä mielenmuutos pois pahuudesta ei onnistu.

Olipa tämä uskonnollinen kokemus sitten Jumalan vaikutusta tai ei (plasebo-efekti), niin tällä tavalla kääntymisen ja ”uudestisyntymisen” kokeneet vangit raitistuvat keskimäärin muita tehokkaammin ja vapautuvat rikoskierteestä. Koko elämä muuttuu samalla kuin ihminen on muuttunut sisäisen uudistuksen kautta. Uskova ajattelee, tahtoo, tuntee, puhuu ja elää eri tavalla kuin ennen uskoontuloa. Arvomaailma on muuttunut, samoin käytöstavat. Vaikka rikokseen syyllistynyt on saattanut olla hyvin itsekäs ja välinpitämätön muita ihmisiä kohtaan ennen kääntymistään Jumalan tykö, niin uskovana kristittynä hän on kykenevä empatiaan ja kantaa vastuun omista teoistaan: hoitaa velvollisuutensa muita kohtaan. Muutos on ilmeinen myös hänen läheisilleen ja he hyötyvät siitä: uskoontulo lisää yksilön ja yhteisön hyvinvointia ja onnellisuutta.

41 Uskonnon harjoittaminen vankiloissa. Suomen evankelisluterilaisen kirkon julkaisuja. Selvitys uskonnonharjoittamiseen vankiloissa liittyvistä kysymyksistä. Työryhmän raportti 30.4.2015. Sivut 28-47 ja 121-134.

https://www.kirkotvankiloissa.fi/wp-content/uploads/2019/11/Uskonnonharjoittaminen-vankiloissa.pdf

On myös tapauksia, joissa uskovan läheiset ihmiset ovat hyvin uskonnon vastaisia. Se voi johtaa näiden riitaantumiseen ja vihaan uskovaa kohtaan: lopulta jopa eroon. Osa uskovista päättää itse erota sellaisista läheisistä (perheenjäsenistä ja suvusta), jotka eivät hyväksy hänen uskovaisuuttaan ja ovat kykenemättömiä elämään sovussa hänen kanssaan. Jotkut äsken kääntyneet pilaavat pari- ja perhesuhteet tai ajautuvat eroon suvusta ja ystävistään myös omasta syystään. He tuputtavat muille uskontoaan ja evankelioivat itsensä yksinäisyyteen, jossa seurakunnan tuki ei voi ikinä korvata menetettyjä ihmissuhteita ”Jeesuksen lupauksista” huolimatta. (Mark 10:29-30) Veljet ja sisaret eivät muuta luoksesi asumaan ja täytä tyhjiötä, jonka itse aiheutit. Apua annetaan vain ”virka-aikana” tai silloin kun se muille sopii.

Jos vanki tai rikokseen syyllistynyt ei koe voimakasta herätystä ja henkilökohtaista uskoontuloa, joka johtaa kokonaisvaltaiseen elämän ja ajatusmaailman muutokseen arvoineen ja käytöstapoineen, niin hän palaa todennäköisemmin entiseen elämään vapauduttuaan vankilasta kuin uskova ex-vanki. Hän harjoittaa vapaana vähemmän uskontoa kuin vankilassa ja uskonnollisuus voi karista kokonaan pois. Tilalle tulevat päihteiden ja huumeiden käyttö, holtiton edesvastuuton elämä, varkaudet ja omaisuusrikokset, mahdollisesti väkivalta ja henkirikokset. Mitä tahansa ihminen on tehnyt ennen aktivoitumistaan uskonnolliseksi, niin se sama elämäntapa palaa hänen luovuttuaan uskosta tai uskonnon harjoittamisesta. Olemme päätelleet tästä, että syvä uskonnollisuus ja henkilökohtainen usko nimenomaan Jeesukseen auttaa vankeja elämään kunniallista elämää raittiina.

Tähän samaan pyrkivät kirkon työntekijät tukiessaan ja auttaessaan vankeja kristilliseltä pohjalta. Kirkon työryhmä on tehnyt kuitenkin virheen liioitellessaan vankien uskonnollisuutta: he antavat harhaanjohtavan kuvan vankien ”uskosta” tai ”uskovaisuudesta”. Uskontojen ja erityisesti kristinuskon vastaiset tahot tarttuvat kiinni tähän vääristymään ja käyttävät hyväkseen tietoa niistä vangeista, jotka eivät ole raitistuneet tai päässeet eroon rikollisesta elämäntavasta ja uusivat rikoksensa ”uskosta” tai ”uskovaisuudestaan” huolimatta. Kun ei tehdä mitään eroa ”tosi uskovien” ja ”käännynnäisten uskonnollisten ihmisten välillä”, niin vahingoitetaan samalla muuten hyvää vankilatyötä, koska sen tehokkuus ja välittämä apu vangeille tulee kyseenalaiseksi.

Aloituksessa ei ole järkeä. Uskonnollisuuden tai ateismin perusteella tuskin tehdään montakaan rikosta. Aikaisemmin vuosisatojen ajan sotiin kiihotettiin ihmisiä uskontojen nimissä mutta tuskin ateismi tai uskonto kehottaa varastamaan.

Tarkastellaan mieluummin rikoksia.
Omaisuusrikokset ovat valtavirta kaikissa maissa säätyyn katsomatta eli rahan tai muun aineellisen hankinta kepulikonsteilla. Murhia syntyy omaisuusrikosten yhteydessä.
Keskinäiset riidat johtavat tappeluihin, tappoihinkin.
Mielenterveyden heikkeneminen voi johtaa väkivallantekoihin.
Kurjuus edistää varastamista mutta rikkaat varastavat toisiltaan tullakseen nopeammin ja vielä rikkaammaksi.
Erillisiä rikoslajeja kuten aviorikos löytyy, ja jotka ovat lain mukaan rikoksia mutta hiukan siistimpiä kuin väkivaltarikokset.

Uskova tai ateisti tekee omaisuusrikoksen molemmat samasta syystä.

Jumalan vaikuttaman uskon tulee näkyä hyvinä tekoina ja pahan karttamisena: pyhityksenä. (Room 6:13-23; 2Kor 7:1; 1Tess 4:1-12; 5:23; 2Tim 2:21; Hebr 12:14) Muutoin usko ei ole Jumalasta niin kuin ei se ihminenkään, joka rikkoo tahallaan ja jatkuvasti Jumalan käskyjä ja ohjeita vastaan, jotka hän on antanut palvelijoidensa apostolien ja poikansa Jeesuksen kautta uuden liiton seurakunnalle. (1Joh 2-3; Jaak 1:17-22) Yhteiskunnan lakien ja sääntöjen noudattaminen ovat kiinteä osa vakaan kristityn elämää. Poikkeuksen tästä tekevät vain sellaiset lait ja käskyt, jotka ovat ristiriidassa Jeesuksen ja apostolien sanojen kanssa uuden liiton järjestyksen mukaan tulkittuna. Niitä ei tule noudattaa, koska ”enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.” (Apt 5:29-32)

Jos yhteiskunta tuomitsee rikollisena evankeliumin levittämisen, Raamatun sanoman, uskon harjoittamisen tai uskovan mielipiteen sanomisen, niin silloin myös uudestisyntynyt kristitty voi joutua vankilaan ”rikosten tekemisestä”, mutta muutoin tämän pitäisi olla harvinaista. Tästä ovat esimerkkinä monet Vanhan testamentin profeetat, (Joosef, Jeremia, Daniel,..) Jeesus ja apostoleista Pietari, Paavali ja Johannes. Kun opetuslapselle käy samoin kuin opettajalle, niin syynä siihen ei ole opetuslapsen pahuus vaan yhteisön uskonnon vastaisuus ja löystynyt moraali. Siveettömät ja haureelliset ihmiset tuomitsevat mielellään siveät ja hurskaat uskovaiset, etenkin jos nämä saarnaavat muille parannusta ja kääntymistä pois pahasta Jumalan tykö.

Se, että itseään uskovaksi kristityksi sanovien joukossa on nykyään sellaisia, jotka syyllistyvät pedofiliaan tai haureellisiin tekoihin, ei johdu Raamatun sanomasta ja Uuden testamentin opetuksesta. Se johtuu näistä ihmisistä itsestään. Raamatun kirjoitukset eivät ole altistaneet heitä rikoksille tai johdattaneet heitä moraalisesti tuomittavaan elämään. Jos uskovan oikeustaju ei ole vääristynyt, niin hän pitää kiinni YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen sanomasta ainakin pääpiirteissään ja kunnioittaa eri tavalla uskovien ihmisten vakaumusta samalla kun noudattaa parhaan kykynsä mukaan oman maansa lakeja. Näitä rikkova tekee yleensä samalla ”syntiä Jumalaa vastaan” ja ”lähimmäistä vastaan”, mikä on vastoin ”Kristuksen terveiden sanojen” mukaista opetusta.

Ei-uskonnollisen ja kristillisen vankilatyön hyödyllisyys ja pyrkimykset

Kirkon raportissa painotetaan siis vankien uskonnollisuutta ja etenkin kristillisen uskonnon harjoittamista, koska sitä pidetään tärkeänä vankilatyön jatkumisen kannalta. Yhteiskunnassa esiintyy lisääntyvässä määrin pyrkimyksiä rajoittaa erityisesti kristinuskon harjoittamista ja sen levittämistä päiväkodeista ja alakoulusta lähtien. Uskonnon vastainen propaganda saa paljon palstatilaa ja näkyy mediassa. Uskovia kristittyjä demonisoidaan äärioikeiston harjoittaman terrorismin ja sen pahoihin tekoihin syyllistyneiden muutamien nimikristittyjen vuoksi ikään kuin he edustaisivat kristinuskoa tyypillisimmillään, mikä ei tietenkään pidä paikkaansa.

Kristityt uskovaiset ovat nykyään rauhaa rakastavia ja maltillisia, niin että kannattavat sanan- ja uskonnonvapautta. Baptistit ovat kannattaneet sitä siitä lähtien, kun heistä tuli yhteiskunnallisesti merkittävä tekijä ja he vaikuttivat monien ihmisten elämään saamalla heidät eroamaan valtion tukemista kansankirkoista.42 Baptistit kannattavat valtion ja uskonnon erottamista toisistaan. Nykyiset vapaan kristillisyyden suunnat ovat enimmäkseen baptistisia: he kastavat vain henkilökohtaisesti uskonsa Jeesukseen tunnustavia ihmisiä (ei sylilapsia ja vauvoja) ja puoltavat samoja kristillisiä arvoja kuin mitä tässä kirjoituksessa ja Uudessa testamentissa on sanottu.

Me pidämme kaikkien kristillisten yhteisöjen työtä vankien parissa yleishyödyllisenä ja onnellisuutta lisäävänä. Se kristinuskon muoto, jota vankiloissa on lupa harjoittaa ja opettaa, on raittiuteen ja lainkuuliaiseen elämäntapaan kehottavaa. Se ei kehota väkivaltaisuuteen ja äärimmäisiin tekoihin kuten tappamiseen, terrorismiin ja kansanmurhiin. Tuo kaikki on Uuden testamentin käskyjen ja ohjeiden vastaista toimintaa eivätkä seurakunnat sitä nykyään hyväksy, vaikka kansankirkkojen historia on tältä osin verinen ja kristittyjen uskovien veri huutaa maasta.43

42 Monien uskontojen ja katsomusten Suomi, Kirkon tutkimuskeskuksen verkkojulkaisuja 48, 2017 s. 78.
https://evl.fi/documents/1327140/45386794/Ktk - Monien uskontojen ja katsomusten Suomi/c8c8d8be-e49b-5998-3539-6b2a29a4903d

43 Wikipedia. Anabaptism.

https://en.wikipedia.org/wiki/Anabaptism

Jumalan valtakunta blogi. Katolisen kirkon ja sen tyttärien… säätämistä rangaistuksista harhaoppisille.

https://jumalanvaltakuntablog.wordpress.com/2021/01/10/katolisen-kirkon-ja-sen-tyttarien-eli-ilmestyskirjan-porton-saatamista-rangaistuksista-harhaoppisille/

Tuemme myös Vapaa-ajattelijat ry:n ja muiden ateististen tahojen pyrkimystä kehittää ei-uskonnollista vankilatyötä.44 Ateistit ovat kuitenkin hajanainen ryhmä ja uusi tekijä vankilatyössä: näyttöä työn tuloksista ei ole samassa määrin kuin kristillisellä puolella. Olemme lisäksi epätietoisia siitä, millä tavalla ateistit keskimäärin suhtautuvat rikoksia tehneisiin ja vankeihin. Keskustelupalstoilla heihin suhtaudutaan avoimen vihamielisesti ja leimataan heidät ”uskoviksi kristityiksi”, joten miksi ihmeessä sellaiset ateistit osallistuisivat vankilatyöhön?

Onko vapaa-ajattelijoiden tavoitteena ”käännyttää” vangit ja saada heidät hylkäämään kristinusko?

”Heidän mielestään” vain 56 % vangeista haluaa olla yhteydessä kristinuskoon ja 36 % ei tahdo yhteyttä mihinkään uskontoon (vertaa tätä yleisiin väitteisiin siitä, että ”suurin osa vangeista – jopa liki 90 % – on ”uskovia kristittyjä!) ja tavoitteena on tarjota ”ei-uskonnollista sosiaalista, henkistä ja psyykkistä tukea” ei-uskoville vangeille, joita heidän mielestään on ehkä liki puolet kaikista vangeista Suomessa. Kun kirkon selvitystä vankien uskonnon harjoittamisesta tulkitaan oikein, niin saadaan ei-uskovien luvuksi vielä suurempi.

Huomaa, että vapaa-ajattelijat antavat virheellisen luvun viitatessaan kirkon selvitykseen.45 Naisvangit on jätetty ”laskuista pois” ja huomioitu vain miesvankien määrä. Kun naisvangit lasketaan mukaan, niin luku on hieman suurempi kristinuskoon yhteyttä tahtovien (59 %) ja pienempi ei mihinkään uskontoon yhteyttä tahtovien osalta (33 %). Monet ateistit tulkitsevat tarkoituksella virheellisesti kaikkea ja johtavat harhaan: vääristelevät asioita ja valehtelevat. Tämä näkyy siinä, miten ”tilastoja” tulkitaan ja sanotaan jopa yksittäisen ateistin tekemää tilastovertailua ”(tieteelliseksi) tutkimukseksi”.46 Mitään tieteellistä siinä ei ole ja tulkinnat tukevat antiteistisiä pyrkimyksiä taistelussa kaikkia uskontoja ja erityisesti kristinuskoa vastaan. Tämä siis USA:n tilanteesta.

44 Vapaa-ajattelijat: Ei uskonnollista vankilatyötä on kehitettävä. Esa Ylikoski, 29.9.2015.

https://vapaa-ajattelijat.fi/blog/2015/09/29/vapaa-ajattelijat-ei-uskonnollista-vankilatyota-kehitettava/

45 Uskonnon harjoittaminen vankiloissa. Suomen evankelisluterilaisen kirkon julkaisuja. Selvitys uskonnonharjoittamiseen vankiloissa liittyvistä kysymyksistä, s.121 Taulukko 6. Työryhmän raportti 30.4.2015.

https://www.kirkotvankiloissa.fi/wp-content/uploads/2019/11/Uskonnonharjoittaminen-vankiloissa.pdf

46 Jumalan valtakunta blogi. Ateismi ja moraali.

https://jumalanvaltakuntablog.wordpress.com/2017/07/21/ateismi-ja-moraali/

Friendly Atheist. Hemant Mehta. Atheists now make up 0,1 % of the federal prison population.

https://friendlyatheist.patheos.com/2015/08/21/atheists-now-make-up-0-1-of-the-federal-prison-population/

Mona Chalabi. Are The Prisoners Less Likely To Be Atheists. (perustuu Hemant Mehtan ”tulkintoihin” kyselyistä)

https://fivethirtyeight.com/features/are-prisoners-less-likely-to-be-atheists/

Tulkinnoissa ei ole luettu ateistien joukkoon agnostikkoja, joita sisältyy vankien oman ilmoituksen mukaan joukkoon ”ei mikään (uskontokunta)” annetuista vaihtoehdoista (vaihtoehdot sisältävät kaikki uskonnot nimeltä tai ”Muu” ja ”Tuntematon” vaihtoehtojen kautta). Lisäksi on jätetty huomiotta se, että Yhdysvalloissa vangit saavat etuuksia kuuluessaan uskontokuntaan ja tästä johtuen monet vangit eivät ole ilmoittaneet olevansa ateisteja. Kun 17 % sanoo uskontokunnakseen ”ei mikään”, niin he ovat vähintään uskonnottomia ja suuri osa on agnostisia ateisteja. Agnostikko on ateisti, kun ei usko Jumalaan tai jumaliin. Ateistien määrä vankien joukossa on täten ollut vähintään sama kuin muun väestön joukossa (3,1 %) ja todennäköisesti suurempi, koska uskontokuntien jäsenenä on paljon ei-uskovia agnostikkoja ja ateisteja.

Suomessa (positiivisten) ateistien määrä vankien joukossa on 18 % (ja noin 14 % ei osaa sanoa onko ateisti vai ei). (Uskonnon harjoittaminen vankiloissa, Liitetaulukko 11: Katsotko olevasi ateisti, agnostikko, humanisti, materialisti, uskova” s. 126) Kun tähän lisätään agnostikkojen määrästä (noin 44 %) agnostiset ateistit (kaikki agnostikot eivät ole teistejä eivätkä kaikki ole ateisteja), niin saadaan ateistien määräksi jopa enemmän kuin kansasta tunnustautuu ateisteiksi kyselyissä (enintään noin 27 % vuonna 2016).47 Tämä siitä syystä, että ”uskovat kristityt” eivät tyypillisesti käytä huumeita tai juopottele, mikä johtaa usein henki-, väkivalta- ja huumerikoksiin. Nämä muodostavat suuren osan vankilaan tuomittujen rikoksista: liki 54 % otannasta. (ibid. s. 120)

Monet vangit sanovat itsekin, että eivät usko Raamattuun, Jumalaan ja Jeesukseen, vaikka heidät luetaan ”tilastoissa” uskoviksi kristityiksi. Ei-uskonnolliselle vankilatyölle olisi siten suuri tilaus, mutta tekijät puuttuvat eivätkä vangit jostakin syystä etsi ateismista apua pyrkiessään vapautumaan huume- ja päihderiippuvuudesta ja rikoskierteestä. Mistä se mahtaa johtua? Olisiko syynä se, että vangit ovat jo valmiiksi ateistisia – niin kuin tilastotkin näyttävät oikeassa valossa osoittavan – eivätkä ole saaneet vapaudessa ja rikoksia tehdessään apua siitä vakaumuksesta ja katsomuksesta. Tieteellinen maailmankuva ja materialismi eivät ole heitä auttaneet…

Mikä on syynä nuorten henki- ja väkivaltarikosten kasvulle?

”Mistä nuorten väkivaltainen käytös johtuu? Psykiatrian ja oikeuspsykiatrian erikoislääkäri ja psykoterapeutti Hannu Lauerman mukaan kaikesta asosiaalisuudesta noin puolet määräytyy geneettisesti ja puolet kasvuympäristöllä.

Asosiaalinen persoona määritellään sellaiseksi epäsosiaaliseksi henkilöksi, joka ei sopeudu yhteiskuntaan sekä jatkuvasti ja katumatta loukkaa toisten oikeuksia.

– Tiedetään, että on olemassa temperamenttiin vaikuttavia geenejä, jotka vaikuttavat todennäköisyyteen käyttäytyä väkivaltaisesti. Mutta erittäin suuri osuus eli noin puolet on siitä, millaisessa perhehelvetissä lapsi kasvaa, Lauerma toteaa.

– Jos kasvetaan sellaisessa perheessä, jossa ei ole minkäänlaista tukea tai ohjausta, vanhemmilla on asosiaalinen tausta, perheessä ei välttämättä ole vuorokausirytmiä tai ruokaa, hampaita ei opeteta harjaamaan, koulunkäyntiä ja harrastuksia ei tueta ja lasta häväistään ja ehkä nolataan tunneilmaisusta, jopa pahoinpidellään. Sieltä on kyllä vaikea nousta vahvaan ja normaaliin ihmisyyteen, Lauerma sanoo.”

Lähde: Henkirikoksista ja niiden yrityksistä epäiltyjen alle 18-vuotiaiden määrä rajussa nousussa – psykiatri Hannu Lauerma arvioi, mitkä ovat syyt väkivaltaisuuteen. Iltasanomat, Anttijussi Ripaoja, 19.11.2020.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000007627535.html

Tästä lainauksesta käy itse asiassa ilmi myös se, mistä asiantuntijan mukaan myös aikuisten rikollisuus johtuu. Syynä ei ole sen koommin uskonto kuin uskonnottomuus ja ateismi. Syyt ovat lapsen kehityksessä ja perinnöllisyydessä. Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, että ateismi tai uskonto eivät voisi vaikuttaa millään tavalla rikollisuuteen. Kyllä ne voivat. Näemme tämän ateistien kohdistamasta vainosta kristittyjä kohtaan kommunistisissa diktatuureissa ja nykyajan näennäisesti kristinuskoon ja islamiin perustuvasta terrorismista.48

On ateisteja, jotka ovat tehneet ihmisvihassaan joukkomurhia, eikä sovi unohtaa ateististen diktatuurien massamurhia, joista suuri osa kohdistui kristittyihin: motiivi näille on ollut uskonnon vastaisuus eli antiteismi ja murhaajina ovat olleet ateistit uskontojen vastaisessa vihassaan.49 50 Huomaa, että jokainen joukko- ja massamurhaaja on toiminut Uuden testamentin käskyjä ja ohjeita vastaan, mutta koska ateisteilla ei ole yhteistä moraalikoodistoa, eivät he riko omaa vakaumustaan vaan ainoastaan oman maansa lakeja ja ihmisoikeuksia vastaan tehdessään vakavia rikoksia.


48 Models of organized crime. Wikipedia.

https://en.wikipedia.org/wiki/Organized_crime#Models_of_organized_crime

A comparison of four organized crime groups. Joel Cox 9/2016. Research gate.

https://www.researchgate.net/publication/307967847_A_COMPARISON_OF_FOUR_ORGANIZED_CRIME_GROUPS

Film Piracy, Organized crime and Terrorism, Chapter 2, Gregory F. Treverton, Carl Matthies, Carla J. Cunningham, Jeremiah Goulka, Greg Ridgeway, Annie Wong. 2009.

https://www.jstor.org/stable/10.7249/mg742mpa.8?seq=1#metadata_info_tab_contents

Christian terrorism. Wikipedia.

https://en.wikipedia.org/wiki/Christian_terrorism

Suomen vankiloissa on ainakin yksi terroristi ja mahdollisesti kymmeniä radikalisoituneita – Rikosseuraamuslaitos heräsi ongelmaan ja perusti erikoisryhmän. Yle 3.4.2019.

https://yle.fi/uutiset/3-10719521

49 https://fi.wikipedia.org/wiki/Jokelan_koulusurmat Pekka-Eric Auvinen

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kauhajoen_koulusurmat Matti Juhani Saari

Conservapedia. List of atheist shooters and serial killers.

https://www.conservapedia.com/List_of_atheist_shooters_and_serial_killers


50The Christian Science Monitor. Atheism, not religion, is the real force behind the mass murders of history.

https://www.csmonitor.com/2006/1121/p09s01-coop.html

Mielenterveyden ongelmat ja keskittymishäiriöt vaikuttavat nuorten väkivaltaisuuden taustalla. Ne ovat lisääntyneet samaan aikaan, kun ateismi on kasvattanut suosiotaan. Kasvua ei selitä pelkkä diagnostiikan muutos. Syynä nuorten väkivaltaiseen käytökseen on ateistinen ajattelutapa ja uskonnottomuus, joka on lisännyt päihteiden ja huumeiden käyttöä. Noin 80 % henkirikoksista tehdään humalassa. Nuoret pahoinpitelevät ja tappavat nykyään toisiaan myös selvin päin, koska he eivät arvosta ihmisen elämää johtuen syvästä ateistisesta vakaumuksesta.

USA:ssa on tutkittu tieteellisesti tätä ilmiötä. On havaittu, että mielenterveyden häiriöt ja mielisairaudet ovat hyvin yleisiä erityisesti ateistisesti ajattelevien ja uskonnottomien nuorten keskuudessa. Selvintä tämä on niiden kohdalla, jotka ovat kasvaneet uskonnollisessa kodissa, mutta ovat luopuneet uskosta jo lapsuudessa tai viimeistään teineinä. Näemme tästä sen, että usko Jeesukseen suojelee lasta ja auttaa kasvattamaan lapsista kunniallisia ja rehellisiä kansalaisia. Ateismi ja uskonnottomuus altistavat nuoret päihteille, huumeille ja rikoksille.

Totesimme sen, että usko Jeesukseen ja syvä uskonnollinen vakaumus suojelevat lapsia ja nuoria niin, että heistä ei tule yhtä suurella todennäköisyydellä päihde- ja huumeriippuvaisia ja taparikollisia kuin uskonnottomista ja ateisteista, mutta tämä edellytää vakaumuksen säilymistä ja sitoutumista evankeliumin sanomaan. Jos uskovaisen kasvatuksen saanut nuori luopuu uskostaan ja maallistuu, niin silloin hän on samalla tavalla altis pahoille vaikutuksille kuin muutkin ihmiset (uskonnottomat ja ateistit).

Jatkamme tästä, jos robotti sallii...

Uskonnot ja uskonnollisuus tai ateismi ja uskonnottomuus eivät ole ensisijainen tai yleisin syy mielenterveyden häiriöihin ja mielisairauksiin eivätkä huonoon keskittymiskykyyn tai kykyyn oppia uutta ja menestyä koulussa ja elämässä opintojen jälkeen. Uskonnot voivat vaikuttaa mielen alueella vahingollisesti, mutta niin myös ateismi ja uskonnottomuus. Kumpikin voi toisaalta myös edistää mielenrauhaa ja terveyttä.53 Kausaliteetin osoittaminen on kuitenkin vaikeaa ja sen vuoksi puhutaan usein korrelaatiosta pikemmin kuin syy-seuraussuhteista.54

Päihteiden ja huumausaineiden runsas käyttö lisäävät riskiä mielenterveyden ongelmiin ja psykoosiin. Nämä kulkevat usein käsi kädessä. Syvällisesti uskonnolliset ihmiset ja uskossa Jeesukseen olevat käyttävät oletusarvoisesti vähemmän alkoholia ja huumeita kuin vähemmän uskonnolliset ihmiset, uskonnottomat ja ateistit. Maallistuminen selittää siten osaksi sen, miksi nuoret kärsivät nykyään paljon psyykeongelmista. Syy ei ole silti välttämättä kristillisen uskon puutteessa, vaan uskonnottoman ihmisen syrjäytymisessä ja yksinäisyydessä tai kasvuympäristössä ja lapsuudessa.

53 National Alliance of Mental Illness. The Mental Health Benefits of Religion & Spirituality. Luna Greenstein 21.12.2016.

https://www.nami.org/Blogs/NAMI-Blog/December-2016/The-Mental-Health-Benefits-of-Religion-Spiritual

Some reflections on spirituality, religion and mental health. Wesley Carr 19.8.2010.

https://www.tandfonline.com/doi/abs/10.1080/13674670050002054?casa_token=1ynsE6C94SUAAAAA:l7MTARSlNuv2nKrwtBnmbuhb-bdTeWMZAagcei5b2TvwfOZ6nzfELOJ9DkvMuSU5e8jUUGnfnkE&

Secularity, religiosity, and health: Physical and mental health differences between atheists, agnostics, and nonaffiliated theists compared to religiously affiliated individuals. ScienceDirect. Social Science Research, Volume 75, September 2018, Pages 44-57

https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0049089X17308062?casa_token=qwYMSFRh5FgAAAAA:va1s0zsPSVZeNs5oLXW_dejStjWfhHfNoaCZa0KwW7odZwKv1xKoMLLGO6nHauygEsmTqFqz

Spirituality and religion in psychiatric rehabilitation and recovery from mental illness. Roger D. Fallot. 11.7.2009.

https://www.tandfonline.com/doi/abs/10.1080/09540260120037344

54 Spirituality, religion and suicidal behavior in a nationally representative sample. Daniel T.Rasic, Shay-Lee Belik, Brenda Elias, Laurence Y.Katz, Murray Enns, Jitender Sareen. 9/2009.

https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0165032708003443?casa_token=uhoZQps0tVkAAAAA:U1IAvwWkS8LuOgGztm8IOBypXVONQGjpHnyKCo1_X5TQZEPz94ylOe6ltbN0W05eH-hdO3K3

Ihmisen evoluutio aggressioiden ja väkivaltarikosten taustalla

Psykiatrisen vankisairaalan ylilääkäri Hannu Lauerma sanoo ihmisen aggressioiden ja väkivaltarikosten perimmäiseksi syyksi evoluution. Hän puhui aiheesta Suomen ekumeenisen neuvoston järjestämässä tilaisuudessa 12.11.2015.55 Hänen luennostaan on julkaistu muistio otsikolla ”Väkivallan psykobiologiaa”.56 Lainaamme siitä asiantuntijan arvioita evoluution vaikutuksesta rikolliseen mieleen ja käytökseen. Mukana on Wikipedian tekstiä aggressioista.

”Aggressio on luonnonvalinnan tulosta. Se on suosinut henkiinjäämistä. Aggressio ei ole itsessään hyvä tai paha. Sen perustyyppejä ovat saalistamisaggressio ja puolustautumisaggressio (fight or flight). Agressiot jaetaan kahteen pääryhmään: proaktiivinen ja reaktiivinen aggressio.” (Lauerma)

”Aggressiivinen käyttäytyminen voidaan jakaa vihaiseen (emotionaaliseen) tai välineelliseen. Vihaisen aggression ärsykkeenä toimivat loukkaukset, turhautumiset ja ärsytykset. Henkilössä viriää vihan tunne, ja aggression palkkiona toimii uhrin kipu ja epämiellyttävä olo. Henkilö raivostuu jonkin tapahtuman seurauksena ja toimii täysin impulsiivisesti ja spontaanisti. Taustalla saattaa olla tarve ojentaa tai kasvattaa uhria. Esimerkkejä vihaisesta aggressiosta ovat pikaistuksissa tehdyt väkivaltateot ja lapsiin kohdistuva väkivalta.[3]

Välineellisen aggression ärsykkeinä toimivat tavanomaiset yllykkeet ja kilpailutilanteet. Tilanne ei välttämättä herätä tunnetilaa. Aggression palkintona toimii saavutettu voitto, palkinto tai hallitseva, johtava asema.[3]

Reaktiivinen (puolustava) aggressio on impulsiivista käyttäytymistä, jossa yksilö reagoi vihamielisesti uhkaan tai provokaatioon. Turhauttavassa tilanteessa aktivoituu autonominen hermosto, ja yksilö räjähtää.[3] Monien ihmisten aggressiivisuus rajoittuu tähän reaktiiviseen aggressiivisuuteen, ja sitä pidetäänkin usein hyväksyttävänä, kunhan se ei ole ylimitoitettua.[4] Proaktiivinen (hyökkäävä) aggressio on käyttäytymistä ilkeästi toista kohtaan ilman vähäisintäkään provokaatiota. Se voi olla välineellistä tai vihamielistä. Proaktiivinen aggressio kulkee käsi kädessä epäsosiaalisen käyttäytymisen, kuten valehtelemisen, varastamisen tai uhkailun kanssa.[3]

Aggression takana on erilaisia, joskus samanaikaisesti vaikuttavia taustatekijöitä, joista kukin selittää korkeintaan osan yksilöiden välisistä eroista aggressiivisessa käyttäytymisessä.[9]

Tilannetekijöihin kuuluvat epämiellyttävät tilanteet ja ärsykkeet, jotka aiheuttavat negatiivisia tunteita. Yleisiä ärsykkeitä tai tilannetekijöitä ovat provokaatio, turhautuminen, kipu tai muu epämiellyttävä olo, huono tuuli, sosiaalinen stressi, aseiden läsnäolo, korkea vireystila ja stressi sekä alkoholi ja huumeet.[9]

Persoonallisuustekijät vaikuttavat yksilön valmiuteen aggressiiviseen käyttäytymiseen. Hyvä itsetunto voi johtaa aggressioon, jos henkilön itsetuntoa uhataan. Käsitykset ja asenteet aggression ja väkivallan oikeutuksesta tietyssä tilanteessa ovat yhteydessä aggressioon sellaisissa tilanteissa. Fyysisiä ja psyykkisiä ominaisuuksia, jotka lisäävät tai vähentävät aggression esiintymistä, ovat fyysinen voima ja taitavuus, nopeus, impulsiivisuus ja vallan halu sekä statuksen tavoitteleminen. Aikuisten ja lasten aggressiivisella käyttäytymisellä on erilaiset ilmenemismuodot.[9]

Ympäristötekijöitä, jotka vaikuttavat aggressioon, ovat fyysinen ympäristö, kulttuuri, asumismuoto, sosioekonominen taso, toverit sekä todelliselle ja mediassa nähdylle väkivallalle altistuminen. Aggressiota selitetään myös taloudellisilla, yhteiskunnallisilla ja ideologisilla tekijöillä, jotka voivat aiheuttaa turhautumista. Lapsen vanhemmat saattavat hyväksyä lapsen aggressiivista käyttäytymistä ja käyttävät uhkailua, rankaisua ja väkivaltaa kasvatusmenetelmänä.[9]

Biologisia tekijöitä ovat monet geneettiset ja neurologiset tekijät. Ihmisten aggressiivisuuden taustalla on todettu olevan eräät keskushermoston osat, kuten temporaalilohko, talamus, hypotalamus, mantelitumake ja hippokampus. Mieshormoni testosteroni on tärkein aggressioon vaikuttava hormoni. Myös hermoston välittäjäaineet adrenaliini, noradrenaliini, dopamiini ja serotoniini yhdistetään aggressiiviseen käyttäytymiseen.[9]”

(Wikipedia. Aggressio)

55 Suomen ekumeeninen neuvosto. Usko, rauha ja väkivalta – keskustelua kristinuskosta ja viholliskuvista. 12.11.2015. Hannu Lauerma: Väkivallan psykobiologiaa.

http://www.ekumenia.fi/sen_toimii/etiikka_yhteiskunta_ekumenia/usko_rauha_ja_vakivalta__keskustelua_kristinuskosta_ja_viholliskuvista/hannu_lauerma_vakivallan_psykobiologiaa/

56 Hannu Lauerma, Väkivallan psykobiologiaa, 12.11.2015.

http://www.ekumenia.fi/data/liitteet/2015-11-12_hannu_laurema_aggression_psykobiologiaa.pdf

Hannu Lauerma on sitä mieltä, että ”ihminen on territoriaalinen lihansyöjä-keräilijä-saalistaja”. Tiedot kivikauden tasolla eläneistä metsästäjä-keräilijäkansoista osoittavat, että niille on ollut ominaista naapurikylään tai -heimoon kohdistuvat ryöstöretket. Käyttöesineet ja aseet varastettiin, miespuoliset ”viholliset” tapettiin ja naiset otettiin seksiorjiksi omaan yhteisöön. Tämä osoittaa yhdessä muun tiedon kanssa todeksi ihmisen väkivaltaisen kehityshistorian.

Ihminen oli väkivaltainen murhaaja, varas ja raiskaaja jo paljon ennen korkeakulttuureja ja kirjauskontoja, joiden syntyhistoria ja tausta ulottuu vain noin 6000–5000 vuoden päähän. Aabrahamilaiset uskonnot (juutalaisuus, kristinusko ja islam) eivät ole syynä ihmisten väkivaltaiseen käyttäytymiseen, seksuaalirikoksiin ja surmatöihin. Ne ovat antaneet uskonnollisen syyn tehdä rikoksia toisia kansoja ja vääräuskoisia vastaan, mutta perusta tälle käytökselle on evoluutiossa.

Tästä aiheesta on tutkielman lopussa kaksi tarkempaa tietoa sisältävää lukua.

”Patologinen aggressio ei suojaa, rakenna tai auta ravinnon hankinnassa, vaan tuhoaa yksilön ja hänen laumansa mahdollisuuksia ja geenien siirtymistä eteenpäin.” Se heikentää yhteisön kelpoisuutta ja eloonjäämisen mahdollisuuksia. Tästä ovat esimerkkeinä ”paranoidinen aggressio, muu psykoottinen aggressio, maaninen aggressio, narsistisen raivon ylilyönnit, raivoreaktio homoseksuaalisen paniikin yhteydessä ja häpeäraivo.” (Lauerma)

Lauerma erottaa toisistaan biologisen evoluution ja kulttuurievoluution. Kulttuuri säätelee aggressiota. ”Aggressio on yleismaailmallinen ja kaikille kulttuureille ominainen ilmiö. Miehillä aggression fyysinen toteuttaminen ja väkivalta ovat ratkaisevasti yleisempää kuin naisilla. Eri kulttuurien välillä on huomattavia eroja. Uskonnot säätelevät aggressioita. Käsky ”Älä tapa!” on keskeinen säätelijä, mutta uskonto saattaa samalla kehottaa tai antaa luvan toisten kansojen tai oman kansan jäsenten tappamiseen joko kansallisen intressin tai lain käskyjen rikkomisen vuoksi. (Lauerma ja tämän tutkielman kirjoittajat)

Biologinen evoluutio ei yksin selitä ihmisen väkivaltaisuutta ja murhia: tarvitaan lisäksi kulttuurin vaikutus. Uskonto voi joko lisätä väkivaltaisuutta ja tappamista kehottamalla siihen tai vähentää sitä ”Älä tapa!” tyylisten käskyjen kautta, joita uskovaiset pyrkivät noudattamaan. (tämä tutkielma)

Lauerman mukaan ”biologisia riskitekijöitä syrjäytymiselle on, mutta biologia ei ole ”kohtalo”. On arvioitu, että kaikesta asosiaalisesta käyttäytymisestä noin puolet määräytyy geneettisesti. Suomessa jo MAOA-geenin vaimentunut muoto ja hermosolujen membraanin kiinnittymisproteiinia koodaava CDH13-geeni selittänevät 5-10 % vakavimmasta väkivallasta. Ylimääräisen mieskromosomin (XYY) riskikerroin väkivaltaisuudelle on vain 1,4.”57

57 Hannu Lauerma, Väkivallan psykobiologiaa, 12.11.2015.

http://www.ekumenia.fi/data/liitteet/2015-11-12_hannu_laurema_aggression_psykobiologiaa.pdf

Lauerma näkee biologiset syyt ja evoluution merkittävänä rikollisuutta aiheuttavana tekijänä. Me emme pidä oikeana sellaista tulkintaa, jonka mukaan ihminen ei voi valinnoillaan vaikuttaa lainkaan tekoihinsa. Päinvastoin: pidämme ihmistä täysin vastuullisena jokaisesta pahasta teosta sen vuoksi, että meillä on mahdollisuus valita myös toisin. Kenenkään ei ole pakko lyödä tai vahingoittaa toista ihmistä millään tavalla. Tätä samaa mieltä ovat myös Lauerma ja kaikki muut psykiatrit. Perimä vaikuttaa ja altistaa huonoille valinnoille, mutta ihminen päättää niistä silti itse.

Jos valinnan vaihtoehtoa ei olisi, niin rangaistukset tulisi poistaa. Me kannatamme sen sijaan ankarampia rangaistuksia, vaikka ne eivät vähentäisi rikollisuutta. Kun rikolliset ovat vankiloissa, niin se suojelee hyviä ihmisiä pahoilta. Jussi Halla-aho on monien muiden ateistien tavoin tätä mieltä ja me agnostisina ateisteina yhdymme hänen näkemykseensä. Kristityt joukossamme aamentavat tätä. Pidämme myös hyvänä sitä, että ihminen tulee uskoon ja lopettaa rikosten tekemisen. Sillä ei ole väliä, mihin hän uskoo (vaikka siihen kuuluisaan Saunatonttuun), kunhan se vain vaikuttaa hänessä muutoksen, joka saa hänet lopettamaan rikosten tekemisen.

Halla-aho kirjoittaa:

”On positiivista, jos rikollinen tekee vankeusaikanaan parannuksen, vaikka sitten tulemalla klassisesti uskoon, mutta ei tämä mielestäni ole rangaistuksen ensisijainen tehtävä. Sen ensisijainen tehtävä on suojella ympäröivää yhteiskuntaa ja syyttömiä yksilöitä rikollisilta…

Rangaistuksen ensisijainen tavoite on siis mielestäni muiden ihmisten suojeleminen rikolliselta.”

Scripta. Kirjoituksia uppoavasta lännestä. Lisää rikollisuudesta. Jussi Halla-aho 30.9.2005.

https://www.halla-aho.com/scripta/lisaa_rikollisuudesta.html

Uskovaiset kristityt ovat pääosin samaa mieltä kuin ateistit, mutta aina löytyy niitäkin, jotka pitävät rangaistuksia liian kovina ja tahtovat poistaa ne kokonaan. Se johtaisi anarkiaan ja nihilismiin: hyvät ihmiset olisivat suojattomia pahojen mielivallalta. Jokainen tekisi sitä, mikä on omasta mielestä oikein ja kun ketään ei rangaistaisi pahoista teoista, niin seurauksena olisi kaaos ja maanpäällinen helvetti onnellisen yhteiskunnan sijasta. Jos rikolliset eivät pelkää kiinnijäämistä ja rangaistusta, niin se lisää rikollisuutta. Se vähentää puolestaan yksilön ja yhteisön hyvinvointia ja onnellisuutta. Ankarat tuomiot ovat siten hyvin perusteltuja.

Vaikka pidemmät vankeustuomiot eivät välttämättä vähennä rikosten määrää, niin on niitä syytä harkita. Tuomioita tulisi mielestämme koventaa vakavissa rikoksissa. Raiskauksista, pedofiliasta, väkivaltarikoksista, tapoista ja murhista rangaistaan aivan liian lievästi, mikä madaltaa kynnystä rikosten tekemiseen. Moni jättäisi ehkä rikokset tekemättä, vaikka mieli siihen olisi, jos he pelkäisivät kiinnijäämistä ja rangaistusta. Jopa kuolemanrangaistukselle voisi olla käyttöä selvissä joukko- ja sarjamurhissa sekä terroristisessa tarkoituksessa tehdyissä murhissa.

Lauerma jatkaa rikollisuuden biologisten syiden esittelyä. ”Psykopatiaan liittyviä piirteitä ovat heikko serotoniiniaineenvaihdunta, poikkeavasti/heikosti kehittynyt hippocampus-amygdalakompleksi ja prefrontaalikorteksi, heikot kortisolivasteet ym. autonomiset vasteet, voimakas testosteronivaikutus (?), hidas aivosähkötoiminta, runsaasti NREM S4-unta, krooninen ikävystyneisyys tavanomaisissa olosuhteissa ja suuri stimulaation tarve. Nämä ovat välineellisen väkivallan taustalla.

Aggressio on syvällä luonnossa… mutta tarvitaan KULTTUURIA, jotta kansanmurha olisi mahdollinen. Ainoastaan uskonnot ja ideologiat saavat aikaan populaatioita uhkaavaa tuhoa? Onko tarina villin luontonsa korkeampiin tavoitteisiin jalostavasta kulttuuri-ihmisestä pelkkä satu? Tarvitaan syvempää ymmärrystä mm. empatiasta, joukkosuggestion mekanismeista ja laumakäyttäytymisen psykobiologiasta ihmisellä.”

Näin siis vankimielisairaalan ylilääkäri Hannu Lauerma ja hänen esitelmänsä arvio ekumeenisen neuvoston julkaisussa vuodelta 2015. Me olemme sitä mieltä, että vaikka narsistien ja psykopaattien tai yleensä rikollisten aivoista ja elimistöstä löytyy biologisia muutoksia terveisiin verrattuna, niin nämä muutokset eivät ole välttämättä syynä rikolliseen käyttäytymiseen vaan ne ovat sen seurausta. Aivojen rakenne ja sähkökemiallinen toiminta muuttuvat, kun ihminen on valinnut alkoholin, huumeet, varkaudet, ryöstöt, väkivallan ja tappamisen.

Ihminen alkaa tehdä valintoja hyvän ja pahan välillä jo lapsena. Se, mitä ihminen valitsee kussakin tilanteessa, vahvistaa hänen käyttäytymisensä mallia. Niinpä osasta ihmisiä tulee rikollisia, mutta osasta ei. Osa on pohjimmiltaan hyviä ja lainkuuliaisia, mutta osa ei. Syyt tähän eivät ole ensisijaisesti perinnölliset (geneettiset), vaikka ihmisen evoluutio onkin pohjimmainen alkusyy väkivallalle, raiskauksille, ryöstelyyn, tappamiseen ja murhiin. Ihminen on niin pitkälle kehittynyt eläin, että on kykenevä tekemään monimutkaisiakin päätöksiä hyvän ja pahan välillä.

Ympäristö vaikuttaa ja asettaa paineita valintoihin, mutta ei pakota ketään. Pidämme tästä syystä ihmistä täysin vastuullisena teoistaan ja käytöksestään. Sitä samaa ajattelevat suurin osa ihmisistä, joita uskonto tai ideologia ei saa ajattelemaan toisin. Ennalta määrättyyn kohtaloon uskovalle ja rajoitetun ratkaisuvallan kieltävälle ateistille tai teistille tämä voi tuottaa ongelmia, mutta ei muille järkevästi ajatteleville ihmisille, jotka tuntevat oman vastuunsa ja useat myös kantavat sen. Vastuun sysääminen geeniperimään, ympäristöön tai muille on vastuun pakoilua, jota me emme hyväksy.

Nykyään on keksitty uusia nimiä ja tautiluokituksia käytöshäiriöille: mm. Aspergerin syndrooma, ADHD, ADD ja DAMP. Osa näistä luetaan autismikirjoon kuuluviksi eivätkä ne lisää välttämättä rikollisuutta. Silti monet rikolliset ja vangit ovat kärsineet tai kärsivät näistä häiriöistä: osa myös paniikkihäiriöstä, masennuksesta ja muista mielenterveyden häiriöistä.

Yksi syy syrjäytymisen ja sosiaalisten syiden lisäksi rikollisuuteen ovatkin mielenterveyden ongelmat. Monet rikolliset ovat luonteeltaan narsistisia ja psykopaatteja tai kärsivät mielisairaudesta ja psyykehäiriöistä. He tekevät rikoksia sen vuoksi, että heidän mielensä on sairas. Viimeaikaisen tutkimuksen mukaan mielisairaus ei ole kuitenkaan yhtä yleistä väkivalta- ja henkirikoksissa kuin on aiemmin luultu.58

58 Psychiatric Illness And Criminality. Noman Ghiasi; Yusra Azhar; Jasbir Singh. 23.6.2020.

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/books/NBK537064/

Muut syyt rikosten taustalla

Teologinen etiikka ja uskontofilosofia lähestyvät aihetta mahdollisimman objektiivisesti tieteellisessä tutkimustyössä. Elina Vuola ei näe uskontoja mustavalkoisesti vain pahan aiheuttajana niin kuin esimerkiksi Richard Dawkins kirjassaan ”Jumalharha” ja monet muut positiiviset ateistit.59 Vuola tunnustaa uskonnon ja uskonnollisen käyttäytymisen mahdolliset hyödyt rikollisuutta ehkäisevänä voimavarana ja moraaliin vaikuttavana tekijänä. Hän sanoi ekumeenisen neuvoston polemiikissa näin:60

”Vaikka uskontoja on käytetty pahaan, ei pidä kieltäytyä näkemästä argumentteja uskonnon puolesta. Nykymaailmassa on korostettava sitä, että uskonnossa on mahdollisuudet kaikkeen parhaimpaan”… ”kristillinen vakaumus oli tärkeimpiä naisasianaisten motiiveja.””

Tämä ei poista sitä faktaa, että Raamattu on vaikuttanut historiassa moniin hirmutekoihin ja vaikuttaa edelleen, kun sitä tulkitaan vanhatestamentillisella tavalla. Myös Koraani ja hadithit vaikuttavat muslimien väkivaltaiseen käytökseen stimuloivana ja terrorismiin yllyttävänä pyhien kirjoitusten kokoelmana. Uskonto ei ole kuitenkaan ainoa tai edes alkuperäinen syy ihmisten pahuuteen, aggressioihin ja rikolliseen käytökseen.

59 Tiede, usko ja tieteisusko. Kehitysanalyyttinen katsaus uusateistiseen maailmankatsomukseen Richar Dawkinsin jumalharhassa. Tiedeviestinnän pro gradu tutkielma, Oulun yliopisto, humanistinen tiedekunta 2015. Sanna Ollila. s.96.

http://jultika.oulu.fi/files/nbnfioulu-201502121079.pdf

60 Suomen ekumeeninen neuvosto. Usko, rauha ja väkivalta – keskustelua kristinuskosta ja viholliskuvista. 12.11.2015. Paneeli: Miten esitetyt näkökulmat liittyvät toisiinsa?

http://www.ekumenia.fi/sen_toimii/etiikka_yhteiskunta_ekumenia/usko_rauha_ja_vakivalta__keskustelua_kristinuskosta_ja_viholliskuvista/paneeli_miten_esitetyt_nakokulmat_liittyvat_toisiinsa/

Väkivallalla ja tappamisella on vahva evolutiivinen perusta. Ekumeenisen neuvoston tekstissä sanotaan Hannu Lauerman esitelmän arvioinnissa näin: 61

”Aggressio on luonnonvalinnan tulos, ei siis itsessään hyvä eikä paha. Se ei myöskään ole vietti niin kuin vaikkapa seksuaalisuus: aggressio ei ole tarve, joka tulisi täyttää. Aggressiivisuus on reagointitapa, joka ruokkii itse itseään, eikä täyty. Ihmisellä on paljon aggressiivisia tunteita ja yllykkeitä, jotka eivät kuitenkaan johda väkivaltaiseen toimintaan.

Aggressio on kulttuurin säätelemää: jossain sitä sallitaan enemmän kuin toisaalla. Väkivaltaan suhtaudutaan usein kaksinaismoralistisesti: yhtäältä väkivalta tuomitaan mutta sitä myös janotaan – väkivalta myy ja viehättää kirjoissa ja elokuvissa. Näin on aina ollut.

– Raamattu on todella väkivaltainen kirja, Lauerma huomauttaa ja jatkaa:

– Vaikka Raamatusta löytyy kaikille uskonnoille yhteinen periaate, ”Älä tapa”, siellä myös kehotetaan vihollisen tuhoamiseen.

Sankaruus, pelkuruus ja väkivalta elävät myyteissä, joille ihanteet rakentuvat.

– Itse asiassa väkivallaton sankari on uusi keksintö. Kehitys, jonka myötä väkivalta on tullut tuomittavaksi, alkoi 1700-luvulla. Lauerma sanoo.

Nykymiehen esikuva on rauhaa rakastava tasa-arvon kannattaja, mutta väkivallan evolutiiviset juuret eivät ole kadonneet minnekään. Ennen vain aggressiiviset miesklaanit ja rohkeat metsästäjät selvisivät. Lisääntyminen ja klaanin jatkuvuus oli naisten määrästä kiinni – miehen henki oli halpa.”

61 Suomen ekumeeninen neuvosto. Usko, rauha ja väkivalta – keskustelua kristinuskosta ja viholliskuvista. 12.11.2015. Hannu Lauerma: Väkivallan psykobiologiaa.

http://www.ekumenia.fi/sen_toimii/etiikka_yhteiskunta_ekumenia/usko_rauha_ja_vakivalta__keskustelua_kristinuskosta_ja_viholliskuvista/hannu_lauerma_vakivallan_psykobiologiaa/

Kehityshistoria on perimmäinen syy ihmisen aggressioon, väkivaltaan, ryöstelyyn, raiskauksiin ja tappamiseen. Myös kulttuurilla ja uskonnolla on vaikutusta, mutta ne eivät ole alkuperäinen syy ihmisen ”luonteelle” (”luonnolle”). Uskonto ei myöskään vaikuta nykyään nimeltä kristittyjen väkivalta-, huumausaine- ja seksuaalirikoksiin, koska uskonto kieltää senkaltaiset teot. Se, että jokin asia on kiellettyä, ei tarkoita automaattisesti sitä, että käskyjä pitää rikkoa. Uusi testamentti kieltää mainittujen rikosten tekemisen ja sen sanaa noudattavat eivät niitä myöskään tee.

”Suomessa alkoholiperäinen väkivalta on yleistä. Alkoholin käyttöön liittyvien henkirikosten osuus poikkeuksellisen suuri, lähes 80 %. Tyypillinen suomalainen henkirikollinen ja henkirikoksen uhri on 20–45-vuotias, yksin asuva, työelämästä syrjäytynyt mies, jolla oli takanaan useita tuomioita väkivalta- ja omaisuusrikoksista. Parisuhteessa oli vain neljännes (vs. >60 %) ja heistä rikosrekisteri oli 77 prosentilla. Runsaat 80 prosenttia henkirikoksiin syyllistyneistä miehistä ja naisista samoin kuin rikosten miesuhreista oli työelämän ulkopuolella olevia työikäisiä. Naisuhreista ansiotyössä oli 33 prosenttia. 62

62 Hannu Lauerma, Väkivallan psykobiologiaa, 12.11.2015.

http://www.ekumenia.fi/data/liitteet/2015-11-12_hannu_laurema_aggression_psykobiologiaa.pdf

Nämä faktat väkivalta- ja henkirikosten tekijöistä kertovat siitä, että syynä rikoksiin eivät ole useinkaan uskonto tai ateismi vaan sosiaaliset seikat ja henkilökohtainen elämäntilanne unohtamatta usein jo lapsuudessa tai nuoruudessa opittuja ja valittuja käyttäytymisen malleja, joista kerrotaan seuraavaksi lisää: elämäntavoista. Näihin vaikuttavat maailmankuva ja usko, mikä asettaa uskonnottomuuden ja ateismin sekä kansan maallistumisen uuteen valoon tarkkailtaessa rikollisuuden syitä ja taustatekijöitä.

Olemme tähän asti todenneet, että rikolliseen käytökseen vaikuttavat evoluutio (ihminen on peto ja ”syntynyt tappamaan”63), mielenterveyden häiriöt, elämäntilanne, kokemukset, taloudellinen tilanne ja ympäristö lapsuudesta alkaen. Henki- ja väkivaltarikokset kohdistuvat usein puolisoon tai tapahtuvat perheen sisällä. Ongelmat parisuhteessa on yksi merkittävä syy pahoinpitelyihin, tappoihin ja murhiin.64 Toinen rikollisuutta ja erityisesti väkivaltarikoksia merkittävästi lisäävä tekijä on päihteiden ja huumausaineiden käyttö. (ibid. ss. 19, 25-27, 55-57) Se on aina opittua ja valittua, sillä kukaan ei synny juomarina tai narkomaanina.

Jos äiti on käyttänyt päihteitä tai huumeita raskauden aikana, niin vauva kärsii vierotusoireista, mutta niistä parannuttuaan sellaista taipumusta ei ole, että se pakottaisi lapsen väärinkäyttäjäksi. Monet narkomaanien ja alkoholistien lapset ovat raittiita. On silti fakta, että addiktien lapsista tulee muita useammin myös addikteja. Tämä johtuu kasvuympäristöstä ja sen asettamista paineista. On helpompi valita samanlainen elämäntapa kuin vanhemmilla ja kavereilla on kuin irtaantua omasta kasvuympäristöstään ja taustayhteisöstään, mitä raitis ja lainkuuliainen elämä edellyttäisivät.

Jotkut tutkimukset näyttävät viittaavan siihen, että alkoholismi olisi ainakin osittain perinnöllistä: perintötekijät altistavat sille. Mielestämme tämä näyttö ei ole riittävä ja reaalimaailman havainnot puoltavat sitä, että kyse on itse valitusta ja opitusta elämäntavasta sen sijaan, että ”riippuvaiseksi synnytään” eli että perintötekijöiden altistus olisi jotakin sellaista, jota ei voida tahdonvoimalla vastustaa. Alkoholismi ja huumeriippuvuus on siten aina itse aiheutettua: sen vuoksi vastuu on aina addiktin – hän ei ole ”syytön perimän tai ympäristön uhri”.

Addiktio johtaa raittiita tai kohtuukäyttäjiä useammin myös mielenterveyden ongelmiin ja rikosten tekemiseen. Syynä tähän ei ole sen koommin ateismi kuin uskontokaan, mutta usko Jeesukseen voi suojella ihmistä tältä kaikelta.65 Jo pelkkä syvä uskonnollinen elämäntapa auttaa, vaikka ihminen ei olisi henkilökohtaisesti uskossa Jeesukseen. On harvinaisempaa, että uskonnollisen kasvatuksen saanut tai lapsesta ja nuoruudesta asti uskossa Jeesukseen ollut ihminen alkoholisoituu, alkaa käyttää huumeita ja tekee rikoksia, kuin taustaltaan uskonnoton ja ateistinen ihminen.

63 Uusi tutkimus – ihminen on syntynyt tappamaan. Pekka Numminen, Iltalehti 29.9.2016.

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/2016092922391696

Biologi Maria Saarinen, aktivaattori, Saaristomeren kalatalouden toimintaryhmä.

https://areena.yle.fi/1-50338285#autoplay=true

64 Katsauksia 42/2020. Rikollisuustilanne 2019. Rikollisuuskehitys Tilastojen Ja Tutkimusten Valossa. Petri Danielsson (Toim.). Julkaisija on Helsingin yliopisto, Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti. (pdf) ss. 195-209.

https://helda.helsinki.fi/handle/10138/320755

65 Siinä hetkessä tajusin, että Jumala on olemassa”. Kääntymiskokemukset ja uskonnolliset attribuutiot mahdollisuus muutokseen-kampanjan muutostarinoissa. Uskontotieteen pro gradu -tutkielma, Teologinen tiedekunta. Markus Pekkala 7.2.2013.

https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/38883/siinahet.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Monet vangit ovat rikollisjärjestöjen (liivijengit ja muut) jäseniä, anarkisteja, skinheadeja ja huume- ja päihderiippuvaisia. Heidän uskonnollinen käytöksensä voi lisääntyä vankeuden aikana, mutta on vähäistä tai olematonta rikosten tekemisen hetkellä.66 Tämä on huomattu, kun on tutkittu yleensä vankien uskonnollisuutta ja uskonnollista vakaumusta. Se vaihtelee elämäntilanteen ja tarpeen myötä. Uskonnollisuuden kasvu vankeudessa johtuu akuutista kriisistä ja vankilassa uskonnon harjoittamiseen on enemmän aikaa kuin vapaana ollessa. (ibid.)

Luterilaisen kirkon tekemä kysely uskonnon harjoittamisesta vankiloissa vuodelta 2015 paljastaa yhden tärkeän syyn, miksi vangit osallistuvat vankilassa useammin hengelliseen toimintaan kuin ennen vankilaan joutumista rikosten tekemisen hetkellä. He etsivät kristinuskosta apua ja tukea elämänmuutokseen, jossa alkoholilla, huumeilla ja rikoksilla ei ole sijaa. Joillakin harvoilla vangeilla tämä aktiivisuuden lisääntyminen näkyy vielä vapautumisen jälkeen, mutta suurin osa vangeista on vähemmän uskonnollisia vankilan ulkopuolella kuin sen sisällä. Tämä on luonnollista ja selittyy akuutilla kriisitilanteella, joka saa vangit etsimään apua elämän vaikeaan tilanteeseen.

”Haastatteluissa tulee esiin se, että uskonnollisuutta ja varsinkin uskoa arvostetaan vankien keskuudessa – jos se on aitoa. Aito, vilpitön ja ulospäin vähän näkyvä usko koetaan arvokkaana. Useimmat vangit vierastavat uskon näkyvää esiin tuomista. Vangit puhuvat siitä, että kyllä todellinen usko näkyy ihmisistä ilman tietoa heidän uskomisestaan, jonkinlaisena rauhana, hyvyytenä ja toiveikkuutena. Usko koetaan tavoittelun arvoiseksi. Sitä pidetään arvokkaana erityisesti siksi, että sen katsotaan auttavan parempaan elämään ilman riippuvuuksia ja itselle sekä toisille tuhoisaa toimintaa.”67

Vangit hakevat uskonnosta apua elämänhallintaan. He tahtovat raitistua ja tulla lainkuuliaisiksi. Kristillisten yhteisöjen vankilatyö on jopa monien ateististen mielestä tervetullut apu vankien kuntouttamisessa yhteiskuntakelpoisiksi kansalaisiksi, jotka ovat vapautuneet huume- ja päihderiippuvuuksista ja rikoskierteestä. Uskonto on parempi vaihtoehto kuin riippuvuus ja rikollisuus. Apua ei haeta ateismista ja uskonnottomuudesta vaan nimenomaan uskonnoista, joista kristinusko on kantaväestölle luonnollisesti se yleisin, josta apua etsitään. Avun etsintä johtaa lisääntyneeseen uskonnon harjoittamiseen ja uskonnollisuuteen. Jos vanki ei ole kuulunut aiemmin kirkkoon tai kristilliseen uskontokuntaan, niin hän voi liittyä sellaiseen vankeuden aikana.

66Uskonnon harjoittaminen vankiloissa. Suomen evankelisluterilaisen kirkon julkaisuja. Selvitys uskonnonharjoittamiseen vankiloissa liittyvistä kysymyksistä. Työryhmän raportti 30.4.2015. ss.28-47.

https://www.kirkotvankiloissa.fi/wp-content/uploads/2019/11/Uskonnonharjoittaminen-vankiloissa.pdf

Tuulimaria Bützow, Kirkkososiologian pro gradu -tutkielma, Huhtikuu 2019. Ku käet ristiin laitetaan nii joku pittää miusta huolen” Uskonnollisuuden merkitys vapautuneille naisvangeille.

https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/305058/Butzow_Tuulimaria_Pro_gradu_2019.pdf?sequence=2&isAllowed=y

67 Uskonnon harjoittaminen vankiloissa. Suomen evankelisluterilaisen kirkon julkaisuja. Selvitys uskonnonharjoittamiseen vankiloissa liittyvistä kysymyksistä. Työryhmän raportti 30.4.2015. s.32.

https://www.kirkotvankiloissa.fi/wp-content/uploads/2019/11/Uskonnonharjoittaminen-vankiloissa.pdf

Suurin osa vangeista kokee uskonnollisuuden merkityksen kasvaneen vankeuden aikana, mutta vain pieni osa kokee vieraantumista tai luopumista uskonnosta. (ibid. ss. 28-29) Tämä puoltaa ajatusta siitä, että kristillisiin uskontokuntiin liittyy vankeuden aikana hieman enemmän vankeja kuin niistä eroaa. Jos uskonnon harjoittaminen jatkuu vankilasta vapautumisen jälkeen, niin se auttaa ex-vankeja heidän itsensä mielestä pysymään raittiina (vapautuminen huume- ja päihderiippuvuudesta) ja erossa pahan teosta, rikoksista. Jos vanki on tullut uskoon rikoksen tekemisen jälkeen – vankilassa tai sen ulkopuolella – se parantaa entisestään hänen mahdollisuuksiaan lainkuuliaiseen ja raittiiseen elämään. Uskonnollisuuden väheneminen puolestaan lisää riskiä huume- ja päihderiippuvuuteen sekä rikosten tekemiseen.

Eroaminen kirkosta on vankilalähettien mukaan hieman harvinaisempaa kuin uskontokuntaan liittyminen vankeuden aikana. Tämä lisää uskontokuntiin kuuluvien suhteellista määrää vankiloissa verrattuna muuhun väestöön. Toinen syy on se, että monet vangit erityisesti romaniväestön keskuudessa ovat tekemisissä vapaan kristillisyyden seurakuntien kanssa (helluntai-, baptisti- ja vapaa kirkko). Näiden osuus vankien uskonnossa on suurempi kuin muun väestön keskuudessa. (ibid. s.26)

Kyselyyn vastanneista miehistä 7 % ja naisista 4 % ilmoitti muutoksesta uskontokunnan jäsenyydessä vankeuden aikana. (ibid. s.31) Suuntaa ei tiedetä. Muutos voi olla siirtyminen uskontokunnasta toiseen, uskonnottoman liittyminen uskontokuntaan (ateistit, agnostikot ja korkeampaan voimaan uskoneet) tai uskontokunnasta eroaminen ja liittyminen väestörekisteriin, jossa on tyypillisesti ateisteja ja uskonnottomia ihmisiä. Kokemukset puoltavat ajatusta, että siirtymistä tapahtuu hieman enemmän uskontokuntiin liittymisen suuntaan kuin niistä eroamiseen.

Jos vanki kokee voimakkaan herätyksen ja tulee ”uskoon Jeesukseen”, niin hän jatkaa uskonnon harjoittamista vapauduttuaan. Jos näin ei tapahdu, niin vanki tyypillisesti lopettaa uskonnon harjoittamisen ja palaa vakaumukseen, joka hänellä oli rikoksen tehdessään: uskonnoton teisti, agnostikko tai ateisti. Samalla alkoholi, huumeet ja rikokset astuvat uudelleen mukaan kuvioihin. Vain harva rikoksen tekijä on ollut uskossa Jeesukseen rikosten tekemisen hetkellä. Vangit ovat kertoneet tämän asian vankilaläheteille ja -papeille eikä se ole salassa keneltäkään vankeja tuntevalta henkilöltä.

Rikoksen uusija on tyypillisesti kirkon jäsen, mutta ei usko Raamattuun, Jumalaan ja Jeesukseen. Hän ei ole ”uskossa Jeesukseen”. Vangit tietävät itse sen, ovatko uskossa Jeesukseen ja tosi uskovia kristittyjä vai eivät. Sen tietävät myös heidän läheisensä ja heidät tuntevat ihmiset: perheenjäsenet, sukulaiset, ystävät, tuttavat, vankilapappi, vankilalähetti, vanginvartijat ja muut vangit. Vangeista vain hyvin pieni osa on ”uskossa Jeesukseen” muiden ollessa nimeltään kristittyjä, uskonnottomia tai ateisteja. Tämä vastaa tilannetta, joka on myös vankiloiden ulkopuolella Suomessa.

Koska rikolliset eivät ole tyypillisesti uskossa Jeesukseen rikosten tekemisen hetkellä, mutta osa heistä tulee uskoon vankilassa, niin vankilasta kävelee ulos enemmän tosi uskovia kristittyjä kuin sinne kävelee sisään. Samalla uskovien kristittyjen määrä vankien joukossa kasvaa rikosten tekemisen jälkeen. Ne vangit, jotka eivät kuuluneet uskontokuntaan tehdessään rikoksia, voivat liittyä niihin ja liittyvätkin silloin, kun uskonnon merkitys kasvaa heidän elämässään ja/tai kun he kokevat voimakkaan herätyksen ja tulevat uskoon Jeesukseen vankilassa.

Opitut elämäntavat ja seura vaikuttavat paljon rikollisuuteen. Uskossa Jeesukseen olevat eivät tyypillisesti liiku huume- ja päihderiippuvaisten porukoissa, elleivät sitten auta heitä kristillisen raittiustyön tai evankelioinnin merkeissä. Heillä on erilaiset elämäntavat ja arvomaailma kuin rikollisilla. He eivät kuulu rikollisjärjestöihin (liivijengit), anarkisteihin tai skinheadeihin. Nämä rikollisesti käyttäytyvät ihmiset eivät harjoita uskontoa kokoontuessaan yhteen. He eivät rukoile, lue Raamattua, todista Jeesuksesta ja käyttäydy uskonnollisesti. Uskovaiset kokoontuvat seurakuntiin ja kirkkoihin: eivät sinne, missä on ”jumalaton meno” ja tehdään rikoksia.

Lääkäri Ulla Ora tietää rikosten uusimisen yleisimmät syyt.68 ”Keskeisimmät rikosten uusimiseen vaikuttavat tekijät ovat vangin rikoshistoria ja ikä. Moninkertaisilla vangeilla riski syyllistyä uusiin rikoksiin on suuri, ja nuoret palaavat vankilaan todennäköisemmin kuin vanhat. Naiset uusivat rikoksia miehiä harvemmin.

– Pyrimme edelleen kehittämään yhteistyötä yhteiskunnan palvelujärjestelmien kanssa uusimiskierteen katkaisemiseksi. Jos tuomion aikana saadaan tehtyä hyvä suunnitelma esimerkiksi asumisen, toimeentulon, työllistymisen ja päihdehoidon kannalta, vähentää se rikosten uusimisriskiä vapautumisen jälkeen.

Vankiterveydenhuollon käytännön työssä on huomattu, että vankilaan tulee aiempaa nuorempia rikoksen tekijöitä ja uusijoita.

Heillä on takanaan paljon huumeongelmia ja muita sosiaalisia ongelmia. Usein taustalla on myös rikkinäinen lapsuus, kasvatuslaitokset ja katuelämä.

Päihteiden käyttö on muuttunut perusjuoposta sekakäyttäjäksi. On vankeja, jotka ovat aloittaneet säännöllisen tupakoinnin 7-vuotiaina ja piikkihuumeiden käytön 12–13-vuotiaina.”

68 Vankilasta vapautuneet vangit pelkäävät mennä terveyskeskuksiin –Somaattinen hoito jää usein kesken. Mediuutiset, lääkäri Ulla Ora.

https://www.mediuutiset.fi/uutiset/vankilasta-vapautuneet-vangit-pelkaavat-menna-terveyskeskuksiin-somaattinen-hoito-jaa-usein-kesken/4f3293ed-9978-4525-949e-5953aed4326c

Liäkäri se sannoopi, jotta uskonnottomat ja ateistit oppivat juopottelemaa ja rikoksia tekemään, ja uusivat myös rikoksia muita useammin. Uskovvii ei rikostilastoissa juurikkaa nävy.

Trendinä ompi se, että aiempaa nuorempana ateistisesti ajattelevat alakaapi rikoksiva teherä. Uskovvat nuoret ne vuan jeesustelleepi ja ellää raittiina, mutta ateistit juopottelee, huumeissa hörhöilee ja rikoksia tekköö.

Ateistit tuppaa ellää nuoresta pittäen rikkinäises kodis ja jopa kavulla, ku ateistiukko pieksöö pentujaa, ja ku poijat itteki alakaa toisiaa hakkovaa, ja päihteitä käyttää, nii sitte laitoksee joutuvva jo nuorena hoitoo, ja takana on paljo varkauksii, ilikivallantekkoi ja väkivaltarikoksii jo nuorella iällä, ku se ateismi suapi ne silleesti pahalla tavalla elämmää.

Käyttävät pirulaiset sekalaisii päihteit alaluokilta lähtie ja piikittävät itteää het ku munakarvat kasvoo, ja 13 vuotiaina ovat iha tapojensa orjia, kun se ateismi ei suojannu niitä pahhaa vastaa, vaan oikkee yllytti sitä palajo tekemää...

Vankilasta vapautuneet vangit pelkäävät mennä terveyskeskuksiin –Somaattinen hoito jää usein kesken. Mediuutiset, lääkäri Ulla Ora.

Rikosten uusimiseen vaikuttaa paljon se, mitä vankilan portin ulkopuolella odottaa. Hannu Lauerman mielestä vankilan porttien aukeamisen jälkeiset viisitoista minuuttia ovat ne kaikkein kriittisimmät. 69

”Jos siellä odottaa perhe, kumppani tai opiskelu- tai työpaikka, tai vaihtoehtoisesti entisen elämän tuttavat pullojen ja päihteiden kanssa”, voi tästä hetkestä päätellä aika paljonkin.



Syrjäytymiseen puututtava aikaisessa vaiheessa

Vapautuvista vangeista alle puolet uusii rikoksen ja palaa istumaan uutta tuomiota. Nuorten 15–18-vuotiaiden ensikertalaisten kohdalla prosentti on paljon korkeampi, noin 80.

Tämä johtuu Lauerman mukaan paristakin eri syystä. Nuorten rikollisten taustalla on usein monitahoisia ongelmia, kuten rikkinäistä perhetaustaa tai ei perhettä ollenkaan, laajaa syrjäytymistä ja asosiaalista käytöstä.

”Heidän tuomionsa ovat myös usein sen verran lyhyitä, että vankilassa aloitettava tuki- ja kuntoutustyö ei ehdi kunnolla päästä käyntiin ja kantaa hedelmää. Tämä selittää osin sitä, miksi nuoret rikoksentekijät joutuvat vankilakierteeseen. Ensimmäinen tuomio monen rikoksen jälkeen voi vauhdittaa kierteen syntymistä.”

Lauerman mukaan syrjäytymiseen pitäisi puuttua jo aikaisessa vaiheessa. Nuoreen ensikertalaiseen rikollinen alakulttuuritausta voi olla jo niin juurtunut, että peliaikaa lyhyiden tuomioiden aikana on käytännössä liian vähän.”

69 Vapautumisen jälkeinen vartti määrää ex-vangin elämän. Kirkko & Kaupunki, Heidi Horila, 16.10.2015.

https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/vapautumisen-jalkeinen-vartti-maaraa-ex-vangin-elam-1#9d3d0789

Lauerma on kanssamme samaa mieltä siitä, että pitkät vankeustuomiot auttavat vankeja sopeutumaan yhteiskuntaan vapautumisen jälkeen. Tuomioiden pidentäminen olisi täten perusteltua, vaikka se voisi toisaalta vaikeuttaa joidenkin vankien sopeutumista. Pidemmät tuomiot vähentäisivät halukkuutta rikosten uusimiseen, sillä suurin osa vangeista arvostaa vapautta niin paljon, että voisi pidättäytyä rikoksista mielihaluista huolimatta. Rangaistuksen tulee olla pelote, joka ennalta ehkäisee rikoksia ja toimii hyvien ihmisten suojana pahoja vastaan.

”Päihderiippuvuus ja -ongelmat ja niistä irti pääseminen ovat hyvin keskeisessä roolissa vapautuvan vangin tulevaisuuden suhteen. ”Suomessa henkirikoksista tehdään alkoholin vaikutuksen alaisina noin 80 prosenttia, ja vain noin yhdellä kuudesosasta kaikista vangeista ei ole päihdetaustaa. Päihdetyöllä on siis erittäin suuri merkitys mitä tulee koko vankeinhoitoon”, Lauerma toteaa.” (ibid.)

”Koska päihteet liittyvät ehdottomaan valtaosaan suomalaisesta väkivallasta, on elämänmuutokseen usein liittyvän raitistumisen merkitys ilmiselvä. Se seikka pois lukien varmaa vastausta ei ole. Pitkän ajan kuluessa näet samaan aikaan rauhoittavat myös mieshormonin eli testosteronin pitoisuuden lasku ja kenties myös muutokset hiilihydraattiaineenvaihdunnassa, ja siinä geneettisillä ominaisuuksilla lienee osuutensa.” (Hannu Lauerma)70

70 Psykiatri Hannu Lauerma pohtii uskon merkitystä vankien elämässä. Onko yöllä tapahtuneessa äkkikäännöksessä kyse hengellisestä heräämisestä vai sairaalloisen narsistisesta näennäisratkaisusta psykososiaaliseen ahdinkoon? Hannu Lauerma, Apu, 16.6.2020.

https://www.apu.fi/artikkelit/hannu-lauerma-muuttaako-usko-rikollisen

Päihdeongelmaisten auttamisessa raittiutta kohti on kristillisillä toimijoilla ollut merkittävä rooli. On yleisesti tunnettu tosiasia, että voimakas herätys ja uskoontulo Jeesukseen vähentää huume- ja päihderiippuvuutta sekä rikollisuutta. Sen sijaan uskonnottomuutta ja ateismia ei yleensä edes tarjota avuksi vankien ongelmiin. Rikollinen elämäntapa huume- ja päihderiippuvaisena ei ole tyypillisestä uskossa Jeesukseen oleville, mutta uskonnottomat, ateistit ja nimeltään kristityt voivat joutua vankilakierteeseen. ”Jeesus vapauttaa” tästä evankeliumin mukaan ne, jotka häneen uskovat.

Entiset alkoholistit, narkomaanit, rikolliset ja vangit todistavat elämänmuutoksesta, jonka uskoontulo ja henkilökohtainen usko Jeesukseen on saanut aikaan.71 Jo pelkästään uskonnollisuus ja uskonnon harjoittaminen vapaudessa vähentävät rikollisuutta ja pahoja riippuvuuksia. Uskonnottomat ja ateistiset vangit eivät todista samassa mittakaavassa myönteisestä elämäntavan ja arvomaailman muutoksesta kuin uskovaiset kristityt. Tämä johtuu siitä, että ateismi ja uskonnottomuus eivät tarjoa automaattisesti samanlaista arvomaailmaa kuin kristinusko.

Nimeltään kristityilläkin on erilainen arvomaailma ja erilaiset elämäntavat kuin uskossa Jeesukseen olevilla. Rikoksia tekevät ja päihdeongelmaiset ihmiset eivät ole tyypillisesti uskossa Jeesukseen. On siis tehtävä ero näiden ja uudestisyntyneiden kristittyjen välillä, kun arvioidaan uskovien kristittyjen osuutta rikosten tekijöistä ja vangeista. Suomalaiset tuntevat keskimäärin hyvin eron ”uskossa Jeesukseen” olevien ja muiden ihmisten välillä, olivatpa nämä sitten nimeltä kristittyjä (tapakristittyjä, kulttuurikristittyjä), uskonnottomia tai ateisteja. Muiden uskontojen edustajat eivät tietenkään ole ”uskossa Jeesukseen”, mutta ne, jotka ovat, eivät jää yleensä huomaamatta niiltä, jotka eivät ole.

Tilastot vangeista ja heidän kuulumisestaan uskontokuntiin eivät paljasta rikosten tekijöiden uskonnollista vakaumusta rikosten tekemisen hetkellä. Ei sekään, että vangit ovat keskimäärin muuta väestöä aktiivisempia uskonnon harjoittamisessa. He ovat sitä vain kriisin hetkellä, kun on aikaa pohtia asioita ja etsiä apua elämänmuutokseen. Jos vanki ei koe voimakasta herätystä ja tule uskoon Jeesukseen, niin hän palaa todennäköisemmin entiseen elämään ja rikosten tielle kuin uskovaiset vangit. Samalla kun päihteiden ja huumeiden käyttö sekä rikokset astuvat uudelleen kuvioihin, jää uskonnon harjoittaminen taustalle ja voi loppua kokonaan.

Koskelan teinimurha on herättänyt paljon julkista keskustelua vuoden 2021 alussa. Teosta syytetyt kolme nuorta olivat 16-vuotiaita teon hetkellä. He olivat jatkaneet uhrin kiusaamista ja pahoinpitelyä jo kauan, kaksi heistä päiväkodista lähtien. Heidän käyttämänsä väkivalta oli nöyryyttävää, pitkäkestoista ja sadistista kidutusta. Ylen Podcast ”Takaisin Pasilaan” kertoo aiheesta. Tässä on suora lainaus siitä ajasta 3:10–5:55.

https://yle.fi/uutiset/3-11797817

Koskelan henkirikos: Mikä saa nuoren tappamaan kaverinsa? Kaikki alkoi vuosia sitten

”Kuopiossa sijaitsevan oikeuspsykiatrisen mielisairaalan ylilääkäri Tero Hallikainen työskentelee nuorten väkivallan parissa päivittäin. Niuvanniemessä hoidetaan mm. niin sanotusti erityisen vaikeasti hoidettavia lapsia, eli myös sellaisia, jotka ovat syvällä väkivallan kierteessä.

Tero, mitä me tiedetään sellaisista ihmisistä, jotka ovat valmiita tekemään rajuja väkivallan tekoja?

– Yleisesti ottaen tiedetään se, että länsimaissa tavallisin väkivallan tekijä on nuori mies, ja valitettavasti alemmista sosiaaliluokista huonolla koulutustasolla. Ja sitten päihdehäiriö lisää sitä väkivallan riskiä, ja erityisesti tässä voi mainita päihdyttävät lääkkeet ja alkoholin yhteiskäyttö. Näitä yleisiä rauhoittavia reseptilääkkeitä, ja... sitten myös amfetamiinia ja sen sukuiset aineet.

Tähän yhdistyy usein sitten myös lapsuuden kaltoinkohtelu, erityisesti isän väkivaltaisuus, ja päihdeongelmat, jotka sitten usein saattaa miehillä liittyä antisosiaaliseen persoonallisuushäiriöön ja rikoshistoriaan, ja sitten kaksinkertaistaa sitä ongelmaa sillä tavalla, että se isä ei parhainakaan hetkinä ole kotona, vaan saattaa olla esimerkiksi paljon vankilassa.

Näin alkaa ne väkivaltaongelmat näkyä sitten käytöshäiriöinä, koulusta poissaoloina, näpistelyinä,... muitten kiusaamisena jo usein alle kymmenvuotiaina, ja sitä kautta on kehittyä itsekin antisosiaaliseen suuntaan ja ajautua sitten rikolliselle uralle... ja tähän liittyy usein nuorilla, etenkin miehillä, se että he alkavat käyttää päihteitä jo ennen murrosikää, ja murrosiässä ollaan usein sitten jo aika monesti aineista riippuvaisia.

Mutta noin yleisesti ajatellaan, mitä tiedetään, ja on tiedetty jo 30 vuotta, niin Suomessakin aikuisten ihmisten väkivaltaisuudestaan, niin heidän lapsuudessaan on ollut viisi yhdistävää tekijää:

se, että he ovat itse olleet väkivallan kohteena asuinympäristössään joko perheessä tai sitten sijoituispaikoissa, on nähneet väkivaltaa, yleensä vanhempien keskinäistä väkivaltaa, pahoinpitelyä,

sitten heidän omaan aggressiiviseen käytökseensä ei ole osattu puuttua ajoissa, ja sit kun tuon kaiken edellä olevan yhdistää, niin ei ole ollut sellaisia rakentavia aikuisia samaistumiskohteita, ei kotona, eikä missään muuallakaan,

ja jos siitä kasvatuksesta puuttuu lämpö ja myötätunto, niin sitä on vaikea oppia, koska ihminen ei kasvuiässä tai aikuisena pysty antamaan oikeastaan muuta kuin sen, mitä hän on itse saanut”

Nuoria päihde- ja huumeriippuvaisia ja sekakäyttäjiä, väkivaltarikoksiin ja varkauksiin syyllistyneitä tuntevat ihmiset tietävät, että nämä nuoret tulevat uskonnottomista ja ateistisesti ajattelevien vanhempien kodeista, eivätkä he ole itsekään olleet uskovia kristittyjä missään vaiheessa elämäänsä. Ne sijaiskodeissa uskonnollisen kasvatuksen saaneet ongelmanuoret muiden joukossa ovat hylänneet kristilliset arvot ja kasvatuksessa saamansa elämänohjeet, niin että eivät edusta uskovaa kristittyä sen tyypillisessä muodossa tai millään tavalla. He ovat uskostaan luopuneita ja totuudesta pois eksyneitä muiden kristittyjen silmissä, jos ovat koskaan uskovia olleetkaan. Lapsen tai nuoren tullessa sijoitetuksi kristilliseen kotiin, on usein jo myöhäistä vaikuttaa hänen arvomaailmaansa, käytökseensä ja ajatuksiinsa siten, että usko Jeesukseen muodostuisi vaihtoehdoksi jo aiemmin opitulle ja valitulle elämäntavalle.

Ovatko rikollisjärjestöjen jäsenet ”uskossa Jeesukseen”?

Kysymys saattaa kuulostaa omituiselta ja jopa naurettavalta, koska suomalaiset tietävät sen, että rikollisjärjestöjen jäsenet, anarkistit ja skinheadit eivät tyypillisesti ole ”uskossa Jeesukseen” eivätkä edes erityisen uskonnollisia verrattuna muuhun väestöön. Tätä asiaa on silti tarpeen käsitellä, koska joidenkin ateistien mielestä suuri osa heistä on ”uskovaisia kristittyjä” sillä perusteella, että he ovat kirkon jäseniä ja joutuessaan vankilaan harjoittavat ehkä uskontoa useammin kuin vapaana ollessaan tai keskiverto suomalainen kirkon jäsen.

Osoitimme jo edellä sen, että rikollisten uskonnollinen käytös lisääntyy vankeudessa, koska heillä on silloin meneillään kriisitilanne ja heillä on enemmän aikaa uskonnon harjoittamiselle. He etsivät uskonnosta ja henkilökohtaisesta uskosta Jeesukseen Jumalan apua elämänsä hallitsemiseen: että he pääsisivät eroon huumeista, päihderiippuvuudesta ja rikollisuudesta. Jos he eivät koe voimakasta herätystä ja tule ”uskoon Jeesukseen” vankeudessa, niin he palaavat helpommin entisiin kuvioihin kuin uskovaksi tulleena. Silloin myös uskonnollisuus vähenee tai loppuu kokonaan.

Uskossa Jeesukseen olevat kokoontuvat yhteen seurakuntiinsa (vapaat suunnat) ja kirkkoihin. He rukoilevat, lukevat Raamattua ja laulavat kiitoslauluja Jumalalle ja Kristukselle. He todistavat Jeesuksesta niille, jotka eivät ”häntä vielä tunne” (eivät ole uskossa Jeesukseen). Ne suomalaiset, jotka eivät ole ”uskossa Jeesukseen”, tietävät kyllä eron ”kristityn uskovaisen” ja muiden välillä riippumatta siitä ovatko nämä muut sitten ateisteja, uskonnottomia tai eriuskoisia. Monet ovat vain nimeltään kristittyjä, mutta eivät usko Raamattuun, Jumalaan ja Jeesukseen.

Rikosilmoitteluillahan demariateismi luulee aina elävänsä, vaikka se vain hetken kiitää.

Tuleeko sinulle yllätyksenä se, jos joku lähipiirisi henkilö paljastuisi uskossa Jeesukseen olevaksi, uskovaksi kristityksi?

Todellako?

Tiedätkö sinä, ketkä kavereistasi ovat uskossa Jeesukseen? Tiedätkö, mikä on heidän uskonnollinen vakaumuksensa? Entä suvussasi? Perheessä? Jos olet rehellinen, niin tunnustat sen, että ihmiset yleensä tuntevat lähipiiristään ne, jotka ovat uskovia kristittyjä ja ketkä eivät ole uskossa Jeesukseen. On harvinaista, että tällainen asia jäisi muilta huomiotta. Yleensä samanhenkiset kokoontuvat yhteen ja viettävät aikaa yhdessä. Jos sinä et vietä aikaasi uskovien kristittyjen kanssa, niin luuletko heidän viettävän aikaa sinun kanssasi, vieläpä niin, että et heidän uskoaan huomaisi?

Rikollisjengien jäsenistä suurin osa eivät väitä olevansa uskossa Jeesukseen tai edes syvästi uskonnollisia. Heille on sen sijaan tyypillistä antikristillisyys: Jumalaa, Jeesusta ja uskovia saatetaan jopa pilkata avoimesti eri tavoilla. Elämäntavat poikkeavat jyrkästi uskovien kristittyjen elämäntavoista. Rikolliset käyttävät huumeita ja päihteitä väärin, elävät haureellisesti, harjoittavat väkivaltaa ja tehtailevat rikoksia. He ovat avoimesti uskonnonvastaisia ja ylpeilevät kovuudellaan.

Vankilassa erityisesti nuoret osoittavat väkivaltaisilla teoilla ja tapoilla olevansa liivijengin jäsenyyden arvoisia. Muut vangit pelkäävät heitä ja muita rikollisjärjestöjen jäseniä. ”Syy hakeutua omasta pyynnöstä eristykseen liittyy tavalla tai toisella joko huumeiden käyttöön tai kauppaan.”72 Se on taas enimmäkseen rikollisjärjestöjen kuten liivijengiläisten hallussa. Jeesukseen uskovat vangit eivät ole tyypillisesti osallisia tähän rikolliseen toimintaan vankiloiden sisällä. He eivät muodosta uhkaa muille vangeille, mutta uskonnon vastaiset vangit muodostavat.

72 Rikosseuraamusviraston julkaisuja 1/2005. Vankien väliset valtasuhteet ja väkivallan pelko suljetussa vankilassa. Minna Ruckenstein ja Annika Teppo. ss. 3, 54-57.

https://www.rikosseuraamus.fi/material/attachments/rise/julkaisut-risenjulkaisusarja/gpC3Y76Ah/1-2005_Vankien_valiset_valtasuhteet_ja_vakivallan_pelko_suljetussa_vankilassa.pdf

Robotti poistaa viestejä ilman syytä.

Rikollisjärjestöjen nimet löytyvät tuolta: yksikään ei ole uskovien kristittyjen järjestö. Jäsenet ovat ateisteja ja ateistisesti ajattelevia, antikristillisiä.

https://jumalanvaltakuntablog.wordpress.com/2021/01/16/ateismi-uskonnottomuus-ja-kristinusko-rikoksien-ja-mielisairauden-taustalla/

Toisessa uutisessa sanotaan rikollisjärjestöjen jäseniä olevan noin 800 ja määrä on kasvussa.74 Vankiloissa heitä on toistasataa. Uusimpia järjestöjä ovat ulkomailta rantautuneet Outlaws MC, Sharkrider MC ja Yön sudet/ RMI.

Tässä mainituista rikollisjärjestöistä yksikään ei ole edes nimeltään kristillinen. On silti joitakin ateisteja, jotka pitävät näiden jäseniä ”uskovina kristittyinä” samoin kuin muita vankeja, koska osa heistä on kirkon tai jonkin muun kristillisen uskontokunnan jäseniä. Ei voi kuin ihmetellä noin ajattelevan ihmisen logiikkaa, mutta yleensä nämä ovatkin patologisia valehtelijoita, jotka tietävät itsekin totuuden. He vääristelevät asioita, tulkitsevat virheellisesti tilastoja, johtavat harhaan, käyttävät mielenhallintametodeja yleisen mielipiteen kääntämiseksi kristinuskolle kielteiseksi ja valehtelevat röyhkeästi.

74 Poliisi huolissaan: Suomessa on 800 rikollisjengien jäsentä – ulkomailta tulee uusia ryhmiä ja rikollisuus lisääntyy. Yle uutiset, 29.3.2019.

https://yle.fi/uutiset/3-10712192

Nähdä rikka toisen silmässä, se on tärkeää, voi vinoilla ja väitellä, ittestä ei oo niin väliä.
On niin pyhä että kävelee vetten päällä, vai mitä?

Toisin kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa, Suomessa ei ole merkittävää uhkaa ns. kristillisestä terrorismista.75 Sitä käytetään usein perusteluna sille, että kristinusko on pahasta ja rikolliset ovat tyypillisesti ”uskovia kristittyjä”. Totuus on kuitenkin toista ja tuollainen harhaanjohtaminen on halpamaista ja moraalisesti tuomittavaa. Edes äärioikeistolaiset ryhmät eivät ole tyypillisesti kristillisiä arvomaailmaltaan.76 Skinit, PVL, SVL ja uusnatsit ovat kansallismielisiä ryhmiä, joiden jäsenistä monet ovat rasistisia ja muodostavat terrorismin uhkan, mutta enemmistö Supon seurannassa olevista ihmisistä on muslimeja. Äärivasemmistolaisia ryhmiä, kuten anarkisteja ja antifasisteja, ei tule niitäkään unohtaa. Kaikki nämä ovat vaarallisia ja yksikin terroristinen isku on liikaa.77 Terrorismin vaaraa ei pidä suinkaan väheksyä. Uskovat kristityt eivät hyväksy näistä mitään niin kuin eivät humaanit ateistitkaan.

Käsittelemme seuraavassa luvussa niitä uskonnolliseen ideologiaan perustuvia rikollisjärjestöjä, jotka ovat Euroopassa todellinen uhka länsimaiselle hyvinvoinnille, demokratialle ja yhteiskunnalle. Ne eivät ole tyypillisesti nimeltään kristillisiä vaan islaminuskoisia. Näiden terroritekoja ja rikoksia käytetään yleisesti keinona kristinuskon halventamiseen ja sanotaan muslimeja kristittyjen ”uskonveljiksi”. Kristityillä uskovilla ei ole todellisuudessa yhteistä arvopohjaa muslimiterroristien kanssa ja heidän oikeustajunsa poikkeaa jyrkästi näiden oikeustajusta. On panettelevaa mustamaalaamista ja valheellista propagandaa yhdistää uskovat kristityt muslimiterroristeihin.

75 Wikipedia. Christian Terrorism.

https://en.wikipedia.org/wiki/Christian_terrorism

76 Supo: Äärioikeistolaisen terrorismin uhka on kohonnut myös Suomessa. Iltalehti.Kreeta Karvala 13.1.2021.

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/5c2c7f54-c8a9-4f26-a15e-4f87398c1eef

77Valtioneuvosto. Sisäministeriö. Väkivaltaiset ääriliikkeet toimivat koko maan alueella. 16.4.2020. Tiedote 29/2020.

https://valtioneuvosto.fi/-//1410869/vakivaltaiset-aariliikkeet-toimivat-koko-maan-alueella

Wikipedia. Äärioikeisto Suomessa… 2000-luvulla.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Äärioikeisto_Suomessa

https://fi.wikipedia.org/wiki/Äärioikeisto_Suomessa#Äärioikeisto_Suomessa_2000-luvulla

Wikipedia. Skinhead.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Skinhead

Wikipedia. Uusnatsismi.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Uusnatsismi

Wikipedia. Suomen vastarintaliike.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_vastarintaliike

Wikipedia. Pohjoismainen vastarintaliike.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Pohjoismainen_vastarintaliike

Supon apulaispäällikkö MTV:lle: Terrorismia torjuvalla yksiköllä seurannassa 390 ihmistä. Heidi Vaalisto 10.1.2018.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000007731199.html

Robotti poistaa viestit. Tutkielma on luettavissa tuolla.

https://jumalanvaltakuntablog.wordpress.com/2021/01/16/ateismi-uskonnottomuus-ja-kristinusko-rikoksien-ja-mielisairauden-taustalla/

Tässä on julkaistu vasta noin puolet kaikesta materiaalista.

Tutkielma osoittaa, että vangit ajattelevat keskimäärin ateistisemmin kuin muu väestö.

Uskontokuntien jäseniä on vähemmän vankien joukossa kuin muussa väestössä.

Jeesuksen usko suojelee päihteiden ja huumeiden käytöltä ja taparikollisuudelta.
Ateisti ja uskonnottomuus lisäävät riskiä siihen.

Ihmisen väkivaltaisuuden, raiskausten ja murhien syyt juontavat kehityshistoriaan (evoluutioon), mutta kasvuympäristö ja elämäntilanne vaikuttavat siihen paljon. Vapaa uskonnoton ja ateistinen kasvatus on usein väkivaltarikollisten ja sekakäyttäjien taustalla.

Ja niin edelleen: faktoja.

Suomi24 ei toistaiseksi ole oikeanlainen taho ja instanssi määrittämään sairautta, koneen rikkimenoa tai tienestejä. Hankkikaa parempaa luettavaa. https://ystavyydenmajatalo.fi/majatalo/lukemista/uhriutumisen-kulttuuri-kirja/