kunhan saan vain siihen mahdollisuuden ja löydän itsestäni sellaisen version jonka myötä tunnen olevani aito oma itseni, tykkään olla itsessäni. Sitä ennen tuskin mikään muuttuu. Aina ennen siihen ei ole ollut mahdollisuutta, jotain on aina taustalla ja oman itsiminen on ollut mahdotonta. Ehkä vain kuitenkin maalailen liian kauniita ajatuksia etukäteen jostain mitä ei kuitenkaan ole olemassa. Olisiko sittenkin vain parasta jättää ajatukset jostain paremmasta fantasiamaailman roskakoriin, siellä ne ennenkin ovat olleet.
Ehkä nyt olen valmis katsomaan asioita toisella tavalla
Anonyymi
25<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
En käytännössä muista millaista elämä on silloin, kun mieli on kirkas, mutta tiedän milloin se ei ole sitä. Se laittaa miettimään ja masentaa olla jotain muuta kuin on, sieltä ei iloa ja naurua löydy. Haluaisin vain elää normaalia elämää ja nauttia siitä, ja aina kuitenkin tulee esille kysymysmerkki, miksi minä? Meneekö tämä alavireinen olo koskaan ohi, välillä usko horjuu ja haluaisi turvautua vain loputtomaan juhlimiseen. Ehkä kaikki siksi koska milloinkaan mikään asia ei kohtaa sen kanssa mitä todellisuudessa etsin eli aitoa ja kirkasta mieltä. Ei ole tähän asti ketään kiinnostanut, joten tuskimpa se nytkään ketään kiinnostaa.
Miksi puhut niin kuin tuollainen hyvä tavoite olisi haihattelua? Se kuulostaa hyvältä jalat maassa-lähtökohdalta, jonka päälle on hyvä rakentaa seuraavat askeleet. Se kuka sinä olet on aina sun mukana joten voit aloittaa mikä vain päivä. Otat lapion ja kaivat sen esiin.
Se on helpommin sanottu kuin tehty, varsinkin kun koskaan ei huomaa mitään hyvää. Olisi aivan eri asia jos joskus huomaisi jonkin muuttuneen ja tarpeeksi monta kertaa kun yrittää saavuttaa jotain parempaa ei sellaista olekkaan. Se syö paljon itseluottamusta ja uskoa minkään paremman olemassa oloon. Jos mieli ei ole kirkas on vain turha koittaa eteenpäin, sitä kun aina löytämättä etsii, niin haluaa aina palata vanhaan epäterveelliseen elämään, kun sielläkin on jo sitten parempi olla.
Ehkä oot nyt vähän liian ankara itsellesi. Yritä ajatella lempeämmin. Ei haittaa jos joskus lipsahdat. Niin käy kaikille ja niin käy varmasti jos tekee jotain mikä tuntuu vaikealta. Liut vaan taas mäen alas, yrität nauttia matkasta jos et muuta voi. Sit joku päivä kun tunnet sen tunteen että nyt riittää tartut siitä omasta tunteesta kiinni ja kiipeät. Pääset taas vähän ylöspäin ja liut vähemmän alaspäin. Etkö näe edes sitä että sun sisällä selvästi on jotain voimakasta hyvää koska kärsit noin paljon ja haluut ylös? Et tuntisi noin ellei olisi.
Kirjoitit aika samoin miten ajattelen ja tiedän sisälläni olevan todella paljon hyvää ja voimakasta, sitä haluaisin jakaa muille. Niin paljon mennyt asioita metsään alasmenojen takia ja niiden taakkaa on raskasta kantaa ja lisää vain tulee. Se jokin on jossain, en löydä sitä mitä etsin. En löydä itseäni ja se on se kaikista pahin este sille ettei jaksa edes yrittää. Se mikä tekee sen etten löydä sitä mitä etsin on arvoitus ja kaikki jatkuva huono alkaa tuntumaan jo enemmän siltä kodilta kuin se mitä haen. Jotenkin sitä on vain tullut tiensä päähän tätä kaikkea ja haluaisi pois tästä huonosta unesta, siihen aitoon minuuteen.
Mä uskon että monet asiat maailmassa saa aikaan sen hukassa olon tunteen ihmisille, esimerkiksi nykyään voisi kuvitella että vaikkapa vahvojen miesten on vaikea löytää sellainen hyvä tunne olemassaolosta. Arvoisensa olo. Mikä on hullua koska kaikki voi hetkessä romahtaa niin että se on kultaakin kalliimpaa jos vieressä on sellainen mies.
Ei kannata antaa liikaa arvoa sille mitä muut arvostaa ja ajattelee, koska se tarkoittaa että yrittää sitten lopulta laittaa itsensä ahtaaseen muottiin.
Jos et hyödy mitään niitten taakkojen kantamisesta, laske ne menemään alas. Ajattele että oot nyt eri sinä, kaikella on tarkoitus vaikkei sitä ymmärrä, mikä ikinä auttaa päästämään niistä irti. Miksi kannat niitä?
Se+onkin+se+suurin+ongelma+kun+koen+olevani+eri+minä,+en+halua+olla+enkä+saa+mielenrauhaa+ennen+kuin+tunnen+kaiken+100%+aidoksi.+Jos+taustalla+on+edes+jotain+pientä+menee+mieli+matalaksi+ja+kaikki+keskeytyy,+se+on+vaisto+ja+sisäinen+muisti,+joka+vaatii+kaiken+olevan+niin+kuin+kuuluukin.+Ei+se+ole+itsestä+kiinni,+vaan+mieli+ja+keho+etsii+itseään+eikä+anna+rauhaa.+Miksikö+kannan?+En+pysty+laskemaan+niitä+ennen+kuin+pystyn+käsittelemään+niitä+omana+itsenäni,+en+vajaakuntoisena+tai+jos+taustalla+on+jotain,+ihan+mitä+tahansa+mikä+vaikuttaa+siihen+normaaliin+laskelmoivaan+ajatusmaailmaan.
Tarkoitatko että se on luottamusongelma jollain tapaa? Koska mieli menee niin nopeasti matalaksi ja vaistot kytkeytyy päälle? Miksi reagoit vaistoilla? Kun joskus asiat voi olla aitoja vaikkei heti siltä näyttäisi. Monet asiat ovat erilaisia kuin miltä ne aluksi näyttää.
Ehkä joskus on helpompi yrittää laskea ne taakat hetkeksi pois mielestä. Ja sitten kun on parempi olo heittää köyden alas ja käy raahamassa nekin ylös mukaansa. Mikä sun oloa helpottaa?
Ainoastaan se helpottaa, että koen, tunnen ja tiedän miten niiden pitäisi olla sellaisena kuin ne oikeasti olisivat. Kaikki muu on vain haitaksi, se ei ole aito eikä silloin myöskään vaikuta elämään muulla tavoin kuin negatiivisesti. Tätä voisi verrata huonoon simulaatioon vaikka formula radasta. Eli et koskaan opi kyseistä rataa eikä se tuota niitä aitoja tuntemuksia mitä se radalla olisi, se on viallinen ja antaa väärän kuvan. Miksi kuluttaa aikaa sellaiseen, joka ei kuitenkaan tuo voittoa eikä palkitse elämää millään tavalla ja pahimmassa tapauksessa se antaa täysin vääristyneen kuvan sekä ajatusmaailman millanen kokemus oikeasti on. Ja kun kerran etsin vain aitoutta ja omaa itseäni on kaikki muu vain ajan hukkaa riskeineen joutua täysin väärille poluilla siinä mitä elämältä haluaa.
Tuohan on ihan kirkas ajatus. Kuulostaa siltä että tiedät mitä sinä haluat.
Ei se ole kirkas ajatus silloin jos se ei ole sitä oikeasti. Jos mieleni olisi ollut kirkas ja aito oma itseni, en olisi kirjoittanut koko kyseistä kirjoitusta.
Uskallus olla oma itsensä ja arvostaa itseään, viallisuudesta huolimatta, tuntea kaikkia tunteita. Huomaan että kun yrittää miellyttää liikaa muita koska pelkää yksin jäämistä ja epäonnistumista, kadottaa itsensä. Silloin joutuu miettimään onko tärkeämpää olla sellainen kuin on vaikka kukaan ei pitäisi sinusta vai yrittää liikaa tullakseen hyväksytyksi. Onko sekään niin tärkeää tuleeko huomatuksi ihmisenä vai ei jos vaatii jatkuvaa itsensä esille tuomista. Tälläisiä olen pohtinut paljon viime aikoina.
Kun ei näe maailmaa kirkkaasti on elämän merkitys täysin merkityksetön. Ainakaan itse en pysty toimimaan elämässä, niin että voisin olla onnellinen tai että pystyisin silloin tekemään asioita joita haluaisin tehdä. Käytännössä tämäkin tila on sen verran surkea, jos ajatellaan motorisia tai kognitiivisia kykyjä ettei se paljon eroa niiden kyvyistä ja ongelmista joilla on todellisia aivovaurioita, tai kehityksen viivästymiä. Ei ole merkitystä mitä muut ajattelee, vaan se ettei edes tykkään itsestään, vihaa sitä itseä millainen on. Voiko sellaista elämää elää? Ei voi, kyllä jokaisen pitää tulla itsensä kanssa toimeen kyetäkseen edes jotenkin menemään elämässä eteenpäin ja tehdä jotain konkreettista. Se että jumittaa tyhjyyteen ilman kykyjä ei ainakaan vie yhtään mihinkään muuhun kuin tähän pisteeseen jossa nyt olen.
Kuka jumittaa ?
Niin, ajatukset jumittaa. Pääni ei toimi, vaan tuntuu että se on täysin poissaoleva eikä yksityiskohtaiset asiat ole ymmärrettävissä. Siksi vertaankin itseäni kehitysvammaiseksi, koska niin koen itseni verrattaessa siihen mitä oikeasti olen, aito itseni.
Joten luulisi olevan helposti ymmärrettävää, jos terävämielinen ja tarkkaavainen ajatusmaailman, huippu reaktionopeuksilla ja luovuudella varustettu pää muutuu jonkin turhan seurauksena pullamössöksi ja ajassa monta kymmentä vuotta takaisinpäin tietokoneisiin verrattaessa. Ei tarvitse kauan ihmetellä miksi kukaan voisi olla tilaansa tyytyväinen ja kun ei prosessoi asioita niin kuin kuuluisi on ainoa ajatus ettei elämällä ole enää mitään merkitystä. Eikä sillä enää ole, tämä on täysin tyhjää ja onnetonta. Ihan kuin olisi lapsen tasolla, ei kykene ymmärtämään helpoimpiakaan asioita, miten sitä voisi sitten olla osa yhteiskuntaa. Tilanne on aina sama, jos joku toinen vaikuttaa toiseen ihmiseen ja silloin se on aina negatiivista. Se ei ole aitoa eikä silloin voi toimia oikein.
Kyllä tämä taas pilasi koko illan ja varmaan useammankin, kun tajusi miten huonoa elämäni tällä hetkellä on. Sitä ei voi tajuta kukaan muu, kuin se joka ei tunne itseään enää ihmiseksi.
Pidä kauniit ajatukset se antaa toivoa kun hymysi loistaa.
Vieraantuminen, Ravel Jaegg: ihmisellä on tieto siitä mikä hänelle hyvää elämää, mutta tämä tieto nyt kadoksissa. Ihminen vieraantuu siitä mitä voisi olla.
Tämän vastakohtaa Jaegg kuvaa Hegelin käsitteellä omaksuminen tai haltuunotto. Se on maailmaan kiinnittymistä tietoisella ja toiminnallisella tavalla. Silloin ihminen tunnistaa elämäntilanteensa eri puolet, ja myös omat kokemuksensa ja tunteensa. Ja tältä perustalta tekee tietoisia ratkaisuja joista ottaa vastuun.
Ja keskeistä!! Että ihminen todellistuu toimimalla sosiaalisessa maailmassa. Jaeggille ei ole olemassa toiminnasta irrallista sisäistä minä. Ihminen muuttuu iän myötä mutta jokin minuuden eheys, pysyvyys kuitenkin.
Esim. Kokemus asioiden tapahtumisesta omalla painollaan on vieraantunut, autopilotti
Jatkuu vielä ed.......
Kun antautuu virran vietäväksi, unohtaa asettaa itselleen kysymyksen miten pitäisi toimia, millainen ihminen haluaa olla.
Ja myös roolin vankina eläminen vieraantunutta. Jaeggille ihminen kyllä tulee itsekseen juuri rooliensa kautta, mutta niistä ei saa tehdä pakkopaita itselleen. Esim. Opettajan ei tarvitse käyttäytyä opwttajamaisesti vapaallaan. Tai sitten ulkokohtaista roolin kantamista, hurskastelua.
Ja myös sisäinen jakautuminen on vieraantumista. Esim feminististä tulee kikatteleva tyttö miesystävänsä seurassa. Aito minuus se mitä ihminen haluaa olla.
Kun menettää kiinnostuksen aiemmin perustavantärkeisiin asioihin, se myös vieraantumista. 🔥Koska ihmisen minuutta pitkälti määrittää se, mitkä asiat hänelle arvokkaita ja merkityksellisia🔥
Siis asiat jotka elähdyttävät ihmistä!! Tietenkin voi etsiä uusiakin tällaisia.
Ja myös: elämän lepääminen kestämättömällä perustalla, itselle vieraiden ajattelu tapojen soluttautuminen ajatuksiin ja tunteisiin, elämänmuutosten hajottama minuus.....
Puuhastelu voi lisätä vieraantumista, luppoaikaa tarvitsee suunnan ottamiseen
Jaeggi Ravel, 2014 Alienation Vilma Hännisen mukaan, Oikeasti olen toisenlainen. Vieraantumisen sosiaalipsykologista filosofiaa.
Eksistentiaalinen elämän tarkoitusta pohdiskeleva ajattelu varmasti hyödyllistä itsekullekkin. Ehkä kuitenkin niin, kuin tuo filosofikin korostaa, että alettava konkreettisesti tekemään asioita joista pitää. Sanotaanhan ihmisen tulevan siksi, mitä alkaa tekemään. Sosiaalisena eläimenä ihminen lienee tarvitsee peilejä, voiko erakko tulla omaksi itsekseen.
Onhan ilo katsoa ihmisiä, jotka nauttivat tekemisistään. Luonnossa voi rauhoittua ja etsiä sitä oikeaa suuntaa.
Pyri napeista eroon. Ne sotkee pään.
En syö nappeja, silti olo on kuin olisi jatkuvan lääkemyrkytyksen alaisena.
Ihminen ei voi olla onnellinen, fiksu, järkevä, se ei ole mitään jos se on jonkin kemikaalin tai muun vaikutuksen alaisena. Onneksi on olemassa päihteet joiden yläpuolelle mikään ei nouse ja ihminen saa niillä sen mikä sille kuuluu eli rauha ja onnellisuus.
Hyvin muotoiltu. Hyvää dialogia tää ketju. Elämä on matkantekoa ja ihan kaikki reflektoi joskus näitä samoja asioita omilla tyyleillään.