Joskus, näitä uskovaisten juttuja/kinasteluja kuunnellessa tulee mieleen, että Pyhästä Hengestä puhutaan kovin epäkunnioittavasti ja Jumalan kolmesta persoonasta Pyhä henki on ehkä kaikkein "kulunein" ja väärinkäytetyin/hyväksikäytetyin.
Tarkoitan sitä kun huudellaan: "Pyhä Henki on meillä", "Pyhä Henki ei ole teillä", "Olen saanut Pyhän Hengen", "Pyhän Hengen lahjoja olen saanut", "Oletko saanut Pyhän Hengen sitä ja tätä?" jne. ...
-ikäänkuin Pyhä Henki olisi pallo, jota heitellään sinne ja tänne ja joka olisi ihmisen hallittavissa ja otettavissa ja käytettävissä. Yhdet ovat käyttävinään Pyhää Henkeä kaikenlaisten asioiden tekoon ja toiset taas omivat koko Pyhän Hengen itselleen. Jotkut ovat "profetoivinaan" ja "ennustavinaan" Pyhän Hengen nimissä ja kaikenlaista tehdään Pyhän Hengen nimissä...hohhoijaa kertakaikkiaan!
Mahtaakohan Pyhä Henki olla edes tukkisyntisten keskuudessa olla niin paljon turhaan lausuttu/käytetty kuin kristityiksi itseään kutsuvien kesken?
Tarkoitan sitä kun huudellaan: "Pyhä Henki on meillä", "Pyhä Henki ei ole teillä", "Olen saanut Pyhän Hengen", "Pyhän Hengen lahjoja olen saanut", "Oletko saanut Pyhän Hengen sitä ja tätä?" jne. ...
-ikäänkuin Pyhä Henki olisi pallo, jota heitellään sinne ja tänne ja joka olisi ihmisen hallittavissa ja otettavissa ja käytettävissä. Yhdet ovat käyttävinään Pyhää Henkeä kaikenlaisten asioiden tekoon ja toiset taas omivat koko Pyhän Hengen itselleen. Jotkut ovat "profetoivinaan" ja "ennustavinaan" Pyhän Hengen nimissä ja kaikenlaista tehdään Pyhän Hengen nimissä...hohhoijaa kertakaikkiaan!
Mahtaakohan Pyhä Henki olla edes tukkisyntisten keskuudessa olla niin paljon turhaan lausuttu/käytetty kuin kristityiksi itseään kutsuvien kesken?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Niin että sijoita tämä viesti helluntailaispalstalle, siellä siitä varmasti kina syntyy.
Hellareiden kanssa samaa sakkia ovat city-seurakuntalaiset, joiden ohjelmassa olivat ph-leirit, toisin sanoen Pyhän Hengen leirit, mutta noin juuri pienellä kirjoitettuna. Sehän jos jokin on P.H:n pallottelua ja väheksymistä.
Voihan vl:iltäkin Pyhä Henki kadota, mutta jos he säilyvät ulkonaisesti vl:inä, eivät he takuulla tunnusta kadottaneensa tätä Henkeä.
Et uskalla siis helluntailaisten kanssa kinata näistä asioista. Niistä sinä vasta kovan vastuksen saisit!
Olen kinannut heidän kanssaan ko. asiasta melko lailla tarpeeksi yhdelle miehelle!
Tarkoitus ei tässä ollut ruveta kinaamaan, vaan herättää keskustelua asiasta ja kirjoittaa vähän yleisluontoisemmin. Kyllä näitä onkelmia on vähän muissakin liikkeissä kuin siellä...
Pyhän Hengen työ meihin nähden ja meissä ilmenee myös toisenlaisena kuin olemme oppineet. Yleensä ajatellaan, että kun joku saa jonkun hyvän olon tunteen sielussaan, niin sanotaan helposti että Pyhä Henki kosketti. Näinkin voi olla, mutta tunnemaailma voi läikähdellä ihan omia aikojaankin. Tunnemaailma elää toisinaan ihan omaa elämäänsä, eikä sitä aina tarvitse hengellistyttää. Vapauden ilmapiiri on yksi merkki Pyhän Hengen läsnäolosta (2.Kor. 3:17).
Pyhä Henki voi toki täyttää sielun niin että ei tahdo nahoissaan pysyä. Eli Pyhää Henkeä ei oikeastaan voida rajoittaa, Hän tekee niin kuin tahtoo jos annamme Hänelle tilaa. Tärkein asia on se mitä hedelmää jokin kokemus saa aikaan, nimittäin Jumala ei ns. "huvikseen" ihmistä koskettele ja täytä Hengellään. Kun koemme jotain ja kerskumme kuinka Jumala kosketti ja täytti, niin tottahan Jumalalla oli jokin tarkoitus miksi Hän kosketti? Jos koskaan ei näy mitään hedelmää, esim. käyttäytyminen lähimmäistä kohtaan ei muutu tai Sana ei tule rakkaammaksi, ei ole halua todistaa jne., niin tämän kosketuksen voi kyllä kyseenalaistaa. Jumalan koskettaessa Kristus tulee suureksi ja minä pienemmäksi (Joh.3:30).
Toinen Pyhän Hengen ilmenemismuoto on se työ mitä Jumala tekee meissä alati. Se alkaa kun uudestisynnymme ja se kestää koko eliniän ajan. Tämän työn hedelmä on saada meistä Kristuksen kuvan kaltaisia (Fil. 3:10, 2. Kor. 4:11). Tätä Pyhän Hengen työtä meissä ei tiedosteta, eikä haluta sellaisena ottaa, koska se ei tuota hyvää oloa ja tunnekuohahduksia.
Tämän työn tarkoitus on siis saada meissä Kristus näkyviin, toisin sanoen Hänen luontonsa (2. Kor. 4:12-11). Ongelmana vain on se, että esteet on raivattava pois tieltä. Eli esteenä on syntinen luontomme, "suuri" ylpeä MINÄ ITSE. Kun Jumala katsoo parhaaksi että nyt on aika syventää työtä meissä, Hän kyllä tietää että mitä me kestämme. 1. Piet. 4:12 sanoo että me oudoksumme jos Jumala alkaa kasvattamaan meitä, koska odotamme luonnostaan vain kaikkea ihanaa ja mukavaa Herralta. Sitäkin kyllä tulee, mutta jos olisi vain niin että aina vain on ns. hyvä olo, niin meissä ei kasva kestävyys, vaan ylpistymme ja pöhötymme.
Mutta kun Pyhä Henki sallii meille koetuksia, vastoinkäymisiä ym., se koskee ja murtaa meitä. Mikä meissä murtuu? Tietysti tämä ylpeä luontomme. Luontojaanhan me rakennamme ympärillemme inhimillistä turvaa vaikuttavia asioita. Varjelemme itseämme sairauksilta, turvaamme perusasioita, omaisuuttamme ja niin edelleen. Laskelmoimme miten nämä asiat olisivat mahdollisimman hyvin. Tämä on inhimillistä, luonnollista, tietty jos se pysyy kohtuudessa. Jos sitten Jumala koskee näihin, niin välittömästi uskomme horjuu. Alamme pelkäämään. "Turva-aitoja" alkaa kaatua. Tämä tapahtuu vain siksi, että Jumala rakastaa meitä ja Hän ei halua, että sydän on jakaantunut. Olemme tällöin kääntäneet sydämemme ja turvamme liiaksi näkyväisiin.
Siis ratkaisevaa tässä ei ole se, että onko meillä jotain näkyvää paljon tai vähän, vaan sydämen asenne ratkaisee. Köyhäkin voi olla kiinni rahassa ja vähässäkin omaisuudessa. Pyhä Henki siis koskee toisinaan siihen mihin sydän kiintyy liiaksi. Kun Pyhä Henki tekee alati työtä meissä niin Hänen tarkoituksensa on tehdä meistä riippuvaisia Hänestä. Luonnollista on että pelästymme ja oudoksumme - niin kuin Pietari kirjoittaa - mutta saamme luottaa Hänen lupauksiin, vaikka tällaisissa tilanteissa käydään kovaa uskon ja epäuskon taistelua. Mutta lohdutus, lepo ja rauha seuraavat varmasti. Jeesus on hyvin lähellä silloin kun koetukset ovat sallitut elämäämme (Ps. 34:18-21).
Koetukset ja vastoinkäymiset saattavat hyvää hedelmää elämäämme, jos otamme ne Isän kädestä emmekä katkeroidu. Jos olet tällaisissa taisteluissa jotka murtavat sinua, yksi neuvo on: Lepää täytetyn työn varassa, äläkä jää pitkiksi ajoiksi yksin, hakeudu uskovien seuraan. Olet turvallisissa käsissä tällaisessakin Pyhän Hengen käsittelyssä. Me tarvitsemme ajoittain tällaista "paarlastia" että kurssi pysyisi oikeassa suunnassa. Jos vanha luontomme saisi määrätä suuntaa elämässämme, niin olisimme kohta aivan hakoteillä. Mutta Jumala pitää huolen siitä ettemme ole jatkuvasti lihan hallintavallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki meissä asuu. Tämä ei tule oman yrittämisen tuloksena vaan sydämen luovuttautumisen kautta. Annamme tilaa Pyhälle Hengelle tehdä meissä työtä. Suostumme siihen.
Ap. t. 2:38 Niin Pietari sanoi heille:
...."Tehkää parannus ja...
ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi,
-------------------------------
niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
-------------------------------
Ap. t. 2:39 Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat,
-------------------------------
ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu."
-------------------------------
Mitä sitten parannus on?
Se on kääntymistä Jumalan puoleen!
Kyllä Pyhää Henkeä tulee kunnioittaa, kuten Isää ja Poikaakin, ettei turhaan ja ajattelematta laukoilisi tätä nimeä
Kyllä vl:kin voi olla omavanhurskautta parhaimmillaan.
Oma pääni on kyllä jo niin sekaisin, että toivon vain että Taivaan Isä tuomitsisi meidät oikein pelastettuihin ja kadotettuihin, ja ettei nyt itse kuuluisi viimeksimainittuihin.