- Tuntuu että tasaisella tiellä kävelisi kokoajan vastamäkeen.
- ympäristön "tietoisuus" ja "takana tapahtuvat" asiat ovat hukassa
- "muissa" maailmoissa
Jos on jollain ollut niin miten olet selvinnyt?
- ympäristön "tietoisuus" ja "takana tapahtuvat" asiat ovat hukassa
- "muissa" maailmoissa
Jos on jollain ollut niin miten olet selvinnyt?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Oookos koskaan noista tuntemuksistasi käynyt lääkärillä? Itse aloittaisin neurologista! Älä säikähdä, en yritäkään tehdä diagnoosia tuon kuvaamasi perusteella, mutta onn olemassa tietty tyyppi lieväasteisia epileptisiä kohtauksia, joihin voisi liittyä tommosia tuntemuksia.
hei come on,
joka pikku vaivasta lääkäriin ?
lisää rahaa tohtorille joka ei muuta tee kuin antaa puoskarilääkkeitään joilla pää sekoaa ?
Itse varmaan turvaudut mieluiten ennustajaan, iirisdiagnostiikkaan, skientologiaan tai muuhun humpuukiin josta lähtee yhtälailla rahat?
No en. Mutta j o s pitää rahat johonkin laittaa, mieluummin mihin tahansa mistä ei terveys mene. Kuten "lääkkeistä".
Aika mielenkiintoinen näkökulma lääkkeisiin sinulla. Olikohan tuo vain aamuyön vitutusta... vai oletko tosissaan?
Oletkos tullutt ajatelleeksi, että on sairauksia, joita voidaan hoitaa lääkkeillä niin, että ihminen on terve. Hoitamattomana ko. sairaudet vievät takuuvarmaasti terveyden.
En edelleenkään halua pelotella epilepsialla tota ketjun avaajaa, mutta epilepsia on eräs niistä sairauksista, jotka hoitamattomana (lääkityksellä) johtavat terveyden menetykseen. Puhun nyt GM (tajuttomuus/kouristuskohtauksia) kohtauksia aiheuttavasta epilepsiasta. Jokainen kohtaus saa aivoissa aikaan solutuhoa ja pikkuhiljaa...
Jep - epilepsia kohtauksista joita aiheutuu muunmuassa psyykelääkkeitten sivuvaikutuksena.
On ollut, eikä aikanaan "mitään vikaa" ole löytynyt. Nykyisin luokitellaan ilm. paniikkihäiriöksi. Itse olen tuon lievän epileptisen kohtauksen kannalla, koska paniikkihäiriöön kuuluvat "sydämentykytykset" syntyivät aikanaan vain siitä, että kohtausta säikähti ja pelkäsi. Kärsin noista kauan, toistakymmentä vuotta, enkä saanut niihin aikanaan mitään apua. Paras apu oli, kun lakkasi pelkäämästä: antoi kohtaukselle myöten, pysähtyi hetkeksi kun se tuli. Silloin se yleensä lakkasikin pikemmin. Myöhemmällä iällä kohtaukset harvenivat ja loppuivat kokonaan. Et varmaan saanut tästä mitään apua, mutta tiedätpähän, ettet ole ainoa.
Hei!
Iselläni ollut pankiikkihäiriön tapaisia oireita yli 10 v, olen kohta 40 vuotias. Kiinnostaisi tietää, kuinka kauan sinulla noita oireita oli, olen kuullut että ne ajanmyötä poistuisi kun hermosto laantuu...ja kaikki muukin:)
Kaikki jotka tiedän sairastavan pankiikkihäriötä ovat nuoria n,. 20-25 vuotiaita, silloin kai kohtauksetkin ovatkin pahimmillaan.. itselläni kohtaukset eivät ole loppuneet, vaikka ikää alkaa tulemaan.
Ja sitten toinen asia, kun lukee täällä näitä ihmisten kertomuksia esim paniikista ja ahdistuksesta, näkee usein kuinka jotkut leimaavat nämä ihmiset luulotautiseksi. Tahtoisin sanoa jokaiselle joka ei tästä sairaudesta tiedä voivat pitää tur.. siis suunsa kiinni. Koska syyttely vain pahentaa tilannetta. En itsekkään olisi osannut antaa neuvoja tai mielipiteitä ko. sairaudesta vielä 15 v sitten, mutta kun sen valitettavasti saa omalle kohdalleen, se on todella ikävää ja masentavaa.. Nautikkaa te joilla tälläisiä oireita ole elämästä täysin!!!
Toivotan hauskaa kevättä ja tsemppiä kaikille, jotka tämän sairauden kanssa kamppailee!!
Ensimmäisen kohtaukseni sain jo 6-vuotiaana. Senkin muistan vielä täsmälleen, miltä se tuntui. Kohtauksia jatkui siitä alkaen ja pahimmillaan ne olivat noin 16. ikävuoden vaiheilla. Silloin ne rajoittivat elämääkin aika tavalla. Sitten ne laantuivat 20. ikävuotta kohden, mutta vieläkin saan niitä silloin tällöin (olen 46-vuotias). Olen samaa mieltä, hermoston muukin "laantuminen" auttaa tässäkin vaivassa.
60-luvulla vaivaa hoidettiin lähinnä antamalla selkään.