Elämäni rakkaus toimi minua kohtaan niin. Todella arvoton olo. Niin kuin ei olisi koskaan ollut toiselle yhtään mikään. Miten olette selvinneet? Olen jatkuvasti ahdistunut ja masentunut. Tuntuu, etten millään pääse eteenpäin.
https://anna.fi/ihmiset-ja-suhteet/hylkaaminen-ilman-selityksia-on-henkista-vakivaltaa-ja-passiivis-aggressiivista-julmuutta-nain-toivut-ghostaamisesta?utm_medium=Social&utm_source=Facebook&fbclid=IwAR1Ji1yaMzu6CbWyTGRhlZRIAQq60yjYJcOx7ffJCDJamiT2IAPXgtY6RG0#Echobox=1611317515
https://anna.fi/ihmiset-ja-suhteet/hylkaaminen-ilman-selityksia-on-henkista-vakivaltaa-ja-passiivis-aggressiivista-julmuutta-nain-toivut-ghostaamisesta?utm_medium=Social&utm_source=Facebook&fbclid=IwAR1Ji1yaMzu6CbWyTGRhlZRIAQq60yjYJcOx7ffJCDJamiT2IAPXgtY6RG0#Echobox=1611317515
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ghostaajat eivät pysty puhumaan tunteistaan, haluistaan. Eivät siis mitään ihannekumppaneita. Ikävää, mutta et ehkä menettänyt paljoakaan.
Taisin kohdata ja haava jäi sieluun toisen kylmyydestä. Totesi vain, kiitos ja anteeksi. Se oli sitten siinä, hänen mielestään.
Olen. Mutta se on sitä karmaa.. En ole kykenevä vellomaan surussa miehen takia, vaikka kaipaisin. Isäni kasvatti minut paremmin. ❤️
Voi kun oma isäni olisi myös ollut kasvattamassa, mutta hänen elämänlankansa katkesi, kun olin pikkutyttö. Olisin kasvanut itsetuntoiseksi, enkä olisi tällainen orporessu.
On hän varmasti sinua ohjannut jostain korkeammalta tasolta, itse ainakin uskon tuollaiseen. Siltikin, vanhempien oikeaa läsnäoloa ei mikään korvaa.
Ei meilläkään helppo tytär/isä-suhde aina ole ollut, johtuen siitä kuinka nuorena minut saivat, mutta aina neuvonut ja ollut tukena kun on tarvinnut.
Kiitos! Uskon myös, että joku pitää huolta. Joskus vaan miettii, että olisi päässyt helpommalla, kun ei olisi kompuroinut niin paljon ihmissuhteissa. Mutta jokaisella on oma polkunsa ja sille lienee oma tarkoituksensa.
Juuri niin. Todennäköisesti sitä vanhana vasta oivaltaa, miksi mikäkin vastoinkäyminen laitettiin omalle tielle, kyllähän ne vahvistaa, niin kliseiseltä kuin kuulostaakin.
On tullut nuorempana koettua.
Olen ghostannut roikkujan. Mitään ei saanut yksin tehdä ja kaikkialle piti väkisin seurata ja huhuilla perään. Siinä tilanteessa ei auttanut kuin sanoa kiitos ja näkemiin. Tuskin muuten olisin eroon päässyt.
No kahdesti yritin päättää päiväni -epäonnistuin ja kolmannella kerralla pistin leuan rintaan ja matkaan nyt kohti uusia pettymyksiä.
Olen joutunut itsekin ghostaamaan. Liian innokas ihailija ja samaan aikaan äärimmäisen ilkeä stalkkeri pommittivat mua alvariinsa. Kävin poliisinkin juttusilla sillä häiriköinti vei multa unen enkä ole pariin vuoteen nukkunut kunnolla.
Voi voi.