Minulla on lievä epilepsia, mutta käytän lääkkeitä, joten en ole hankkinut ajokorttia. Joskus tulee kuitenkin eteen tilanteita, jossa joutuu selittelemään kortin puutetta. Tilanteet ovat mielenkiintoisia, sillä niissä joutuu pohtimaan hyvin syvällisestikin omaa sairauttaan ja selviytymistään. Joutuu pohtimaan kertoako sairaudesta vai keksiäkö jotain muuta. Olen joutunut keksimään. Kerron esimerkiksi, että ajokortti on kamalan kallis investointi, ajan työmatkat mieluummin pyörällä - kunto kasvaa jne. Nämä ovat totta mielestäni. Sama keksiminen on myös alkoholipuolella ja väsymyspuolella. Minkälaisia tilanteita teillä on ollut ja minkälaisia valkoisia valheita. Sairaudesta kertominen on mielestäni vaikea asia, seuraukset voivat olla ikäviäkin. Nimittäin omalle minälle. Itse voi ruveta miettimään kertomisen jälkeen, että toiset aliarvioivat minua. Ja antaako siinä myös jotakin periksi. No, pääasiana oli kuitenki kysyä hankalia tilanteita, joita olette kokeneet ja miten olette niisä selvinneet.
"valkoiset valheet"
allihelena
71278
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
koskaan hävennyt epilepsiaani, mitä hävettävää tässä on, ei mitään.
Ajokorttiasiaan olen kertonut suoraan totuuden eikä sen jälkeen ole enää kyselty :) Aiemmin kun kävin enemmän kapakoissa tai paikoissa jossa tarjottiin alkoholia ja joku tuli kyselemään syytä holittomuudelle, sanoin pilke silmäkulmassa olevani syntymähumalassa enkä tarvitse enempiä piristeitä :) Ja väsymykseen voi olla niin monta eri syytä ettei sille kannata edes hukata ajatustakaan - kun väsyttää niin väsyttää! Jos se on jollekin ongelma, niin se on hänen häpeänsä, ei sinun.
Kaikki on asenteesta kiinni :) Älä häpeä epilepsiaasi vaan arvosta itseäsi sellaisena kuin olet. Nobody's perfect! kuten Piukkojen paikkojen loppukohtauksessa sanotaan :)
Mielestäni ei ole kysymys häpeästä, vaan konkreettisten tosiasioiden huomioonottamisesta. Epilepsiasta kertominen voi vaikuttaa ympäristön käsityksiin minusta. Luulen, että työnsaanti voi olla vaikeaa nykyisin. Kertominen aiheuttaa myös paineita itselle. Minun pitää näyttää, että kykenen hoitamaan myös vaativia tehtäviä. Oma ongelmani on tietysti se, että olen valmistumassa ja pohdin miten minun tulisi toimia, että olisin samalla lähtöviivalla muiden työnhakijoiden kanssa. Joudun hakemaan työtä vapailta markkinoilta, koska en ole työtön. Jos minä työtä saan, niin en tahdo, että ns. lasikatto tulee heti vastaan. En pidä tämän maailman kovuudesta, mutta jollakin tavalla siinä on vain pysyttävä mukana. Joku muu sanelee ehdot.
Mainitsemasi valkoiset valheet ovat kauniita ja eivät varmasti satuta ketään, ellei itseäsi? Jos jättää kertomatta totuuden ja sanoo mielummin pyöräilevänsä, säästää monesti jopa toisen "turhalta" keskustelulta. Tietenkin jos on joku tärkeä henkilö, jolle voisi kertoa totuuden. En tiedä, minä en pidä valkoisia valheita ollenkaan pahana. Hieman sama, kun alkaisin huomauttelemaan vaimon ruuasta tai vaatetuksesta. Tosin eihän minulla ole edes vaimoa:). Ymmärsit varmaan pointtini. Mainitsemasi valkoiset valheet olivat lähinnä suloisia ja oikein hyväksyttäviä ja hyvää elämää edistäviä. Mielestäni Sinun ei ole velvollisuutta alkaa tekemään epilepsiasta kaikkien puheenaihetta. Ennakkoluuloja jokatapauksessa on. Todennäköisesti näytät terveeltä ja siksi joudut tuollaiseen tilanteeseen. Jos epilepsia näkyy ulospäin, ei ole edes varaa valehdella saati tarvetta. Näin olen ajatellut.
joten ymmärrän kyllä pointtisi allihelena. Minulla on lapsuudesta sellaisia kokemuksia, ettei minuun aina kovin asiallisesti suhtauduttu ja tähän liittyen olen kärsinyt itsetunto-ongelmista vielä paljon myöhemminkin.
Minulla ei ole epilepsiaa, mutta vastaan kuitenkin tuohon ajokortittomuuteen. Minulla ei ollut ajokorttia 38 vuoteen, kunnes sen hiljattain ajoin. Kyllähän sitä kortittomuutta aina joku jaksoi ihmetellä, mutta harvemmin syitä kyseltiin. Päiviteltiin vaan. Usein kuitenkin sanoin ettei ole ollut mitään mielenkiintoa ajokortin hankintaan. Nuo yleiset kulkuneuvotkin niin hyvin vievät paikasta toiseen. Eikä kukaan jäänyt ihmettelemään vastaustani tai epäilemään syitäni (ainakaan minun tietääkseni :-D Nykyään tilanteeni sellainen, että ajokortti kyllä aika tarpeellinen.
Minun mielestäni sinä voit ihan hyvällä omalla tunnolla heittää tuohon valkoisen valheen jos joku kysyy syitä ajokortittomuuteesi. Ei kenenkään tarvitse kertoa omia sairauksiaan kaikille jottei tulisi valehdeltua.
Jokaiselle on varmaankin tuttu tilanne, että joku puolituttu/tuttu tulee juttusille ja kyselee kuulumisia. Eikö moni meistä vastaakkin, että "Ihan hyvää kuuluu, mitäs tässä" yms. vaikka tuntuisi että maailmanloppu olisi käsillä. Uskon, että jokainen meistä päästää silloin tällöin pienen valkoisen valheen, eikä se ole tuomittua. Siis jos sinusta tuntuu, että tuolle en halua kertoa sairaudestani, niin ei tarvitse!
En mäkään varsinkaan ennen tykänny kertoo mun epilepsiasta. Vieläki vähän kauhistuttaa käyttää koko sanaa. En tiiä miks. En mä kyl oo sillee sitä salaillukaan jos joku on kysyny. Ajokortista oon sanonu, et en mä Helsingis tartte, et julkisilla pääsee niin hyvin. Niinku pääseeki. Ja alkoholista...Mä en juonu moneen vuoteen ku korkeintaan siiderin tai pari, koska pelkäsin kohtauksia. Sitte kuulin yheltä kaverilta, jolla kans on epilepsia, et se juo välillä ja sit kans mun siskon kaveri juo. Sitte mäki pikkuhiljaa aloin juomaan...Mun käsittääkseni pahempi ku juoda alkoholia on olla krapulassa. Darra voi vissiin laukasta kohtauksen. Mul se ei oo kyl sitä tehny. Tosin ennen ku en käyny akupunktiossa, niin tavarat tippuili käsistä ja oli hirveesti lyhyitä kohtauksii juhlimisesta seuraavana aamuna. Takas aiheeseen...En mä usko että kukaan sua aliarvioi jos kerrot sairaudestas. Mun kokemus on, et ne on kiinnostuneita. Ihmiset tietää loppujen lopuks tosi vähän koko sairaudesta. Mut oon kyllä aina viimeseen asti välttäny sanomasta epilepsia...En mä tajuu miten se voiki olla niin vaikee sanoa. Voin puhua sairaudestani helposti, mut sen nimen sanominen ääneen tuntuu vielki välil vaikeelta. Kaverit ei kyl varmaan hirveesti ees aattele mun sairautta. Eihän se merkkaa mulle ku jumalatonta määrää lääkkeitä niitten sivuvaikutuksia ja välillä kontrolleja lääkärissä. Eli rohkeesti vaan kerrot sairaudesta! Ei siitä tartte mitään esitelmää pitää, mut jos tilanne vaatii, niin voi siitä mainita. Ihan tuntemattomille kyl tykkään sanoo esim.alkoholitilanteessa et ei vaan tee mieli tänään ja ajokorttijutussa et en mä tartte ja väsynyhän voi olla kuka vaan! Tsemppiä sulle! Ei tää oon mikään kuolemanvakava tauti! =)