Kirjoitin laatikollisen päiväkirjoja

Nuoret kenties steriotyyppisesti bailasivat perjantaisin.
Minä istuin kotona opiskelija solussa.
Se oli kivaa.
Lamppuvalo, peti. Klassikko.
Kirjoja.

Kirjoittelin päiväkirjoja vähän niin kuin Sören Kierkegaard teki.
Kirjoittaminen oli aitoa, se oli elämystä, että jokainen rivi toi aina jotakin jotakin.

Päiväkirjat eivät säilyneet.
Niitä kerääntyi pahvilaatikollinen.

Päiväkirjoissa oli koko Universumi.
Kaunista.

Uskoa valoon, loppujen lopuksi.
4136
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Noi kun sais vielä jotenki tuotteistettua, vaikka taiteeksi, mikä aidosti myisi, niin skitsofreenikkojenkin asema yhteiskunnassa olis todella paljon parempi.

Äänestä
  • puhua asioista, analysoida, tuoda julki

    niin pelko häviää, tulee itsevarmuutta

    youtubessa on selviytymistarinoita

    ehkä joku keksii jonkun uuden mullistavan keinon
    päästä pääkivuista sekunneissa

    Äänestä

kaapelitehtaalla on valonäyttely

yksi teos sellainen, että ahdas musta portti
punainen lamppu paistaa ylhäältä
valo vaihtuu vihreään ja punaiseen vuoroperään

tarkoitus tunnustella sisäisiä kokemuksia

minulla alkoi yhtäkkiä pää olla kipeä yhdestä kohdin
astuin pois portista ja kipu hävisi

ihmettelin, miten näin nopeasti kipu tuntui

sitä edesauttoi ehkä että ajattelin vähän ennen jotakin enemmän...

toistin kokeen
ja toisellakin kokeella sain samaan kohtaan kivun ilmestymään portissa seissen

ahtaus, pimeys ja punainen valo vaikutti negatiivisesti

miksi taiteen pitääkin olla negatiivinen?

aura kirjoissa punainen väri tarkoittaa sairautta

Äänestä

Asioiden ja elämäntilanteessa vaivaavien asioiden kirjoittaminen päiväkirjaan tuo selkoa asioihin ja saa turhat asiat pois mielestä, ja vaikeammat ratkeavat nopeammin. Se on vähän kuin siivoaisi. Ja siivoamisella (asunnon) on myös paljon enemmän positiivisia vaikutuksia myös mieleen ja mielialaan, kuin mitä yleisesti ymmärretään. Ympäristö heijastuu mieleen voimakkaasti. Siksi monet saavat apua luonnossa liikkumisesta.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anonyymi kirjoitti:

Nuoret kenties steriotyyppisesti bailasivat perjantaisin.
Minä istuin kotona opiskelija solussa.
Se oli kivaa.
Lamppuvalo, peti. Klassikko.
Kirjoja.

Kirjoittelin päiväkirjoja vähän niin kuin Sören Kierkegaard teki.
Kirjoittaminen oli aitoa, se oli elämystä, että jokainen rivi toi aina jotakin jotakin.

Päiväkirjat eivät säilyneet.
Niitä kerääntyi pahvilaatikollinen.

Päiväkirjoissa oli koko Universumi.
Kaunista.

Uskoa valoon, loppujen lopuksi.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu