Olisitkohan sinä kiinnostunut?

mistä lähtien sinä olet ollut vapaa ?

kaikki mikä näyttää varatulta ei aina ole varattua. on olemassa velvollisuuksia.

ja mitä selviin merkkeihin tulee minähän pyörryn kohta eikö se näy ?

Olen antanut selvät merkit. Kuten tiedät olen varattu, ja muut ei kiinosta, usko nyt jo vihdoinkin.

vaikka olen varattu virallisesti, en ole sitä luonnossa.

mieheni ei välitä pätkääkään, olen ollut hänelle ilmaa jo pitkään. tarkoitan kaikkia asioita mitä pitäisi kuulua parisuhteeseen.

onko väärin jos kaipaisin hieman rakkautta elämääni. hieman hyväksyntää ja vastarakkautta ?

minusta se ei olisi väärin. minusta olisi oikein jos joku rakastaisi minuakin ja antaisi lämpöään minulle.

miten voisin antaa sinulle merkin kun tiedät että olen jotenkin ujokin, enkä edes uskalla tuijotella sinua pitkään vaan menen aivan solmuun. mieleni tekisi sanoa jotain mutta sitten kun avaan suuni sanoakseni jotain, sinä hiljenet ja mietin jos sanoin jotain typerää.

anna sinä joku merkki.

seuraavan kerran kun tapaamme voisit sanoa minulle oikein käsipäivää ja puristaa pitkään. voisin antaa puhelinnumeroni sinulle, mutta vain jos sanot taikasanat vaikka "onko paratiisissa käärmeitä ?) tms. jos tämä lause on typerä.

tiedämme kumpikin miten asiat on emme vain saa suutamme auki.

näinkö me jatkamme elämämme loppuun saakka, tai sitten misussa on jotain vasten mielitä yrität tulla edes toimeen.

minä olen ujo miesten kanssa enkä voi sille mitään. jos vaadit siihen muutosta emme saa ikinä toisiamme, koska valitettavasti sinun on annettava minulle vauhtia. sen jälkeen minunkin vauhtini kiihtyy välittömästi.

varattu... ettäs sinä sen tiedät... heh...

Hindulaisuus on Intiasta peräisin oleva hyvin moninainen ryhmä uskontoja ja suuntauksia. Hindulaisuutta pidetään maailman vanhimpana uskontona.[1] Hindulaisuuteen sisältyy laaja kirjo erilaisia oppijärjestelmiä, suuntauksia ja filosofioita, jotka poikkeavat toisistaan merkittävästi noudattaen erilaisia rituaaleja ja kirjoituksia. Sen alkuperä on muinaisessa, vähintään 2000 vuotta eaa. kukoistaneessa veda-kulttuurissa. Hindulaisuus on maailman kolmanneksi laajin uskonto. Sillä on kannattajia 1,05 miljardia, joista suurin osa (noin 890 miljoonaa) asuu Intiassa.[2] Suomessa kannattajia on noin 1500.[3] Aasiassa kaikista uskontojen harjoittajista 21 prosenttia kuuluu hindulaisuuteen[4].

Sisällysluettelo [piilota]
1 Historia
2 Pääsuuntaukset
3 Jumalakäsitys
4 Jälleensyntymä
5 Tunnusomaisia piirteitä
6 Hindujen juhlia
7 Hindulaisuuden lukumäärä
7.1 Hinduja suhteessa maan koko väestöön
8 Katso myös
9 Lähteet
9.1 Viitteet
10 Kirjallisuutta
11 Aiheesta muualla
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Hindulaisuuden historia
Hindulaisuuden juuret ulottuvat Intiaan, vedalaiseen kulttuuriin. Sen synnystä voidaan erottaa viisi eri vaihetta: Induslaakson kulttuuri, Veda-kausi, klassinen kausi, keskiaika ja uusi aika. Uskonnon toivat maahan arjalaiset noin 3 500 vuotta sitten, joidenkin lähteiden mukaan jopa 4 000 vuotta sitten. Heidän polyteistinen uskontonsa sulautui Induslaakson kulttuuriin muodostaen esivedalaisen uskonkäsityksen eli alkuperäisen hindulaisuuden, jota kutsutaan brahmalaisuudeksi. Intiassa asuneiden muinaisten arjalaisten vedauskonto poikkeaa kuitenkin suuresti nykyhindulaisuudesta. Vedauskonnon merkittävin piirre, vedakirjoihin talletettujen ylistyshymnien laulaminen jumalalle ja vedinen filosofia muodostavat hindulaisuuden pohjan. Brahmana eli pappisluokka huolehti maailmankaikkeuden harmonian kannalta olennaisista uhritoimituksista. Vedahymnit ja seremoniat olivat brahmanojen yksinoikeus.

Nykymuotoinen hindulaisuus on saanut vaikutteita sekä Intian alkuperäiskansojen, dravidien tantra-kulttuurista, buddhalaisuudesta että muista uskonnoista. Se oli kaikilta olennaisilta piirteiltään muotoutunut noin 500 eaa. Varhaisen hindulaisuuden jumalia olivat esimerkiksi taivaan jumala Indra, auringon jumala Surya, kuun jumala Soma, veden jumala Varuna, tuulen jumala Vayu, tulen jumala Agni, kuoleman jumala Yama ja rikkauden jumala Kubera (alun perin paholainen). Nykyhindulaisuuden myötä nämä jumaluudet menettivät merkityksensä. Hindulaisuus on yksi ensimmäisiä maailmanuskontoja.

Pääsuuntaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hindulaisuudessa on useita suuntauksia (sampradaya), joista merkittävimmät ovat shaivismi eli shivalaisuus (ja siihen läheisesti kuuluva shaktismi), vaishnavismi eli vishnulaisuus, veerashaivismi (Lingayatit), smartismi sekä uus- ja reformihindulaisuus. Suuntausten pyhiä kirjoja ovat muun muassa Veda-kirjat ja Bhagavad Gita. Länsimaissa tunnetuimpia ns. uushindulaisia liikkeitä ovat Vishnun erästä avataria eli ruumillistumaa Krishnaa palvova Krishna-liike.

Jumalakäsitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hindulainen vesiuhri auringolle.
Hindulaisuudessa on lukematon määrä persoonallisia jumalia, jotka kaikki ilmentävät persoonattoman voimalähteen, brahmanin eri aspekteja. Brahman on lopullinen, yliaistillinen, kaikkialla läsnä oleva, absoluuttinen ja ääretön olemus, kaiken koskaan olleen, vaikkapa ainiaan olevan tai koskaan tulevan summa. Brahman ei ole jumala monoteistisessä mielessä, sillä sitä ei voi kuvata millään olevan tai ei-olevan määritelmillä - se on kaikkien määritelmien tuolla puolen. Näin ollen sitä ei voi myöskään palvoa. Aihetta käsitellään laajasti Vedanta-filosofiassa, joka on eräs hindufilosofian lukuisista osista.

Nykyisessä hindulaisuudessa peruspilarina on kolmiyhteinen jumala (trimūrti): Brahma on luojajumala (poiketen kosmisesta tietoisuudesta Brahmanista). Brahmaa ei nykyisellään juurikaan palvota, Vishnu on rakkauden ja elämän ylläpitäjä ja Shiva on hävittäjä, mutta samalla uudelleenluova jumala. Näillä kolmella pääjumalalla kaikilla on puoliso, shakti.

Eräät hindulaisuuden kannattajat ovat monisteja. Monistisen näkemyksen mukaan mieli ja aine ovat yhtä. Monistit näkevät yhden jumalan lukemattomina ilmentyminä, jonka ei-hindut sekoittavat helposti polyteismiin. Monistisen näkemyksen mukaan on olemassa vain yksi ykseys, jonka ilmentymiä muut jumaluudet ovat - samalla tavoin kuin eri värit ovat prisman hajottaman valonsäteen eri ilmentymiä. Monet uskovat, että persoonalliset jumalat voivat johdattaa palvojansa lähemmäksi mokšaa, jälleensyntymien ketjusta vapautumista.

Eräät hindulaisuuden lahkot uskovat monoteistiseen näkemykseen Vishnusta (usein Krishnan muodossa), Shivasta tai äitijumala Devistä - joskaan tämä nHindulaisuus on Intiasta peräisin oleva hyvin moninainen ryhmä uskontoja ja suuntauksia. Hindulaisuutta pidetään maailman vanhimpana uskontona.[1] Hindulaisuuteen sisältyy laaja kirjo erilaisia oppijärjestelm