Mutta toinen vain leikki. Vuosia piti otteessaan, lupasi tyhjiä välillä. Mitä tästä jäi käteen? Opin sen, etten usko että on romanttista molemminpuolista rakkautta olemassakaan. Kaikki liittyy vaan johonkin omaan tarpeeseen tai riippuvuuteen.
Olen menettänyt kokonaan itseluottamukseni. En ole mitään, mikään ei kiinnosta. Itkeskelen. Aiemmin en ollut tällainen, rankka pettymys teki tehtävänsä. Voiko tällaisesta enää toipua, kun en ole enää ihan nuorikaan? Kokemuksia? Haluaisin unohtaa ja elää elämääni.
Olen menettänyt kokonaan itseluottamukseni. En ole mitään, mikään ei kiinnosta. Itkeskelen. Aiemmin en ollut tällainen, rankka pettymys teki tehtävänsä. Voiko tällaisesta enää toipua, kun en ole enää ihan nuorikaan? Kokemuksia? Haluaisin unohtaa ja elää elämääni.
Vastaukset 39
Vanhimmat
🤣 🤣 🤣 🤣 En ole itkenyt sun takia joten jos vaikka huomenna menen sinne uuteen duuniin kattelee maisemia
Ilkeyden funktio?
Pallopää ei ole työssäkäyvä ihminen vaan sairas eläkeläinen .
Koin rakkauselämä on hyönteisasia.
Leuka ylös ja elät elämääsi nii kuin itse haluat
Elämä jatkuu ja itse määräät sen miten se jatkuu
Jos et ihmisiin luota herkästi niin luotat itseesi ja siihen että itse määräät nyt suunnan... Ei kukaan muu.... Aurinkoisia huomisia sinulle.
Kiitos :) Kohenee jo hiukan mieliala, kun tietää että on ihan hyväntahtoisiakin ihmisiä olemassa. Kun vaan muistaa tehdä sen eteen töitä, että mieli pysyy virkeänä ja negat ajatukset poissa. Omilla ajatuksillaan saa pään harvinaisen sekaisin, tai harvinaisen selkeäksi. Valitsen rakkaudellisen ajattelutavan. Hyvää yötä!
Onnea kaikkeen mitä teetkin ja koet
tulevina huomisina... 💪
Muista nyt sitten ettet yhtään ole sitten mustasukkainen ja ne estot poista heti. Ja tietysti tiedät rakas seuraukset jos olet jonku kanssa ikinä sillein. Totuus kuitenkin on ettet halua erota kun olisihan sä ajat sitten jo poistanut ne estot jos minusta eroon olisit halunnu niin yleensä jos oikeasti haluaa eroon niin ei ainakaan ole esteenä sen toisen suhteille niin kuin sä olet ollut kaikella mahdollisella tavalla esteenä etten vahingossakaan tutustu muihin nii mitä toi on muuta kuin että olet rakastunut minuun ja kun et halua että olen kenenkään kanssa edes mun ystävien kanssa tekemisissä nii mitäpä siihe sitten keksit selitystä kun mä tiedän että sä et edes halua minusta eroon ja jos oikeasti haluaisit erota nii johan sä olisit ottanut ne esteet pois nii lopeta toi leikki kun et kuitenkaan pysty sanomaan ei jos nyt olisin siinä niin kyllähän sä haluaisit rakastella mun kanssa ja tehdä sitä paljon ja sä nauttisit siitä meidän kiihkeästä hetkestä niin jos toi ei muka olis totta nii voidaan kyllä kokeilla jos olisin siinä niin sanoisitko että et halua. Niin näin vähän arvelin että et olekaan niin ahdistunut minusta ja tiedät itsekin ettet edes halua että jätän sut rauhaa. Kerro mulle rehellisesti vastaus.
Kyllä sä tiedät miten siinä kävisi, jos me rauhassa ja yksityisesti oltais lähekkäin.
Miten leikki vai eikö valinta osunutkaan sinuun? Varattu?
En sekaannu varattuihin.
Kyllä toivut ja entistä paremmaksi. Ota aikaa itsellesi, kohtaa itsesi, rakastu itseesi, hemmottele itseäsi. Mutta älä käperry itseesi, vaan rakasta kaikkia.
Kiitos, yritän!
Entä jos se toinen tuntee samoin?
Missä merkeissä erositte?
Riidoissa. Riitaa usein, hänen pinnansa ei kestänyt kanssani. En vaan ollut sellainen mitä hän olisi halunnut. Niin sen näen. Jotain ristiriitoja liikaa. Käytöstään voi muuttaa kai jokainen, mutta jos perusta on pielessä, hän hakee varmaan jotain ihan muuta. Ja se tapa ilmaista ne viat mitä minussa näki. Ei kovinkaan hienotunteista. Jollain lailla hän tunsi vihaa minua kohtaan alusta lähtien. Ei ollut mahdollisuutta kelvata omana itsenäni.
Ei ehkä täysin...
Voi toipua.
Mutta , mulla ainnai on nyt ainakin tänään, parempi olo kuin vuosiin.
Pettymykset nostavat aikaajoin piätään, mutta näin on vain mäntävä.
Koittoo hukuttee murheet pulloon, ja usein se helpottookin.
Mutta niitä irrallisia seksisuhteita en voi oikein ennee kestee....
Niitä kesti aikansa, kun /koska olinhan "menettänyt" m8nia vuosia viäriin asioihin.
Alkoo elämä voittomaan mutta ei se siltikään miteen helppoa ole.
Toki joskus tuntuu ettei parempoo päivöö voi ollakkaan mutta sitten tuass käydään aika pohjamudissa.
Huh, huh, onhan tämä raskasta mutta en valita.
,,,,,,
Niin, paitsi joskus jos on kenelle valittoo😆
Kyllä molemminpuolista romanttista rakkautta on olemassa. Se vaan ei ole suinkaan helpoin parisuhdemalli. Itseasiassa se tarvitsee paljon huolenpitoa ja ennen kaikkea ymmärrystä. Kaikessa tekemisessä toisen huomioimista. Kykyä asettua toisen asemaan. Luulolla ei pärjää. Siksi tarvitaan myös rohkeutta puhua omistakin toiveista rehellisesti.
Ihmettelen miten oma rakas puhuu aina minulle kauniisti? Ei koskaan syytä, vaan kertoo omista tuntemuksistaan.
Itsekin joutunut opettelemaan, aivan uuden ajatusmallin. Vyön alle iskut ei kuulu suhteeseemme.
Tiedän ja tunnen olevani rakastettu
Onnea sinulle! Ilahduttaa lukea tällaisesta, vaikka omaa vastaavaa kokemusta ei ole. Ap
Älä välitä.Minullakin oli aikoinaan sellainen pitkä yksipuolinen suhde vain minä olin tosissani ja toinen leperteli ja keksi pinnallisia rakkauden tunnustuksia,jotka eivät pitäneet oikeasti.Älä siis välitå,toinnut ja pikku hiljaa saat itsetuntosi kuntoon.Ikävää että noita yksipuolisia rakkaussuhteita on maailmassa aina ja eivät ne koskaan lopu. Uskon että voisin löytää sellaisen suhteen missä toinen ihminen välittäisi minusta tosin vielä en ole sellaista löytänyt mutta jaksan uskoa siihen.En vaan tiedä miksi toinen sukupuoli pitää minua vähän leikkivälineenä uskon että joku joskus voisi ottaa minut tuntevana ihmisenä huomioon suhteessa..Olen itse voinut tehdä muutamia erehdyksiä mutta niihin on ollut syy jota se toinen ei ole tainnut ymmärtää.On hyvin vaikeaa aloittaa oikeaa suhdetta jos on tullut syvästi loukatuksi mutta jos alkutilanne olisi ollut toinen niin kyllähän se olisi voinut ehkä kerran onnistuakin mutta...voihan olla että se olisi kuitenkin taas epäonnistunutkin..Mutta jaksamista ja kaikkea onnea sinulle, uskon ettå sinä voit eheytyä ja löytää oikean onnen..
Kiitos! Toivon sinulle samaa. Ja kun luin kirjoituksesi, ajattelen että ansaitset jotain hyvää. Muistetaan tästä lähtien kumpikin oma arvomme. Ei anneta kenenkään vetää meitä sinne maanrakoon enää. ❤️👍
Olipa harvinaisen kuvottava kirjoitus. Kertonee kirjoittajastaan kaiken tarvittavan. Yök, mikä ajatuksenkulku.
vmies ymmärtää kyllä
Toinen toisen ihmisen leikkimisen kokenut.
Sitä ei voi ymmärtää että miksi.
Ei voi ymmärtää. Kun itse olet tuntenut täysillä, koko sydämestäsi. Tuntuu, että on vaikea rakentaa itsensä uudelleen. Mutta se on tehtävä.
Suomi Masa kyseessä tunnettu kalamies
Seppoko?
Turun Toivo raakalainen Savosta
Epäkypsiä vellihousuja riittää joista ei ole sen enempään, leikkiviä ressukoita ovat.
Molohan se jää usein käteen...
No niin jää.
No jäikö? Ja jäikö spermat myös?
Irlannissakin se menee, velkapelko ja pystyssä olo. Viihtyäkö vai huvittuako.
https://www.msn.com/fi-fi/lifestyle/digi/whatsapp-ja-facebook-kaatuivat-yllättäen-vikakäyrästä-tuli-pystysuora/ar-BB1d6n2B?li=BBr5KbI
Hyviä kannustusviestejä tullut. Mutta olisin kaivannut niitä kokemukseen perustuvia selviytymiskeinoja. Siis voiko tällaisesta toipua, oikeasti? Suuren rakkauden menetyksestä. Tai sen tunteen kohtaamisesta, että sitä ei ollut olemassakaan, muuta kuin omassa päässäsi.
Tuntuu pahalta, että toinen ihminen pääsi vaikuttamaan niin paljon elämääni ja hyvinvointiini. Rakennan itseni uudestaan. Se ei tule olemaan helppoa ja vaatii ponnisteluja. Mutta teen sen.
En vaan ymmärrä, miten pääsin näin huonoon kuntoon? Ja minkä vuoksi? Miten ihmeessä joku on päässyt ravisuttamaan oman elämäni peruspilareita. Toivuin ennen ihan normaalisti eroista ym. Tämä on ollut jotain ihan muuta. Niin kuin elämä olisi paennut minusta kokonaan. Kaipaisin lohdutusta ja suurta syliä.
Ap:ltä.
Kohtasitko voittajasi? Tuntuu siltä että tämä teidän suhde on ollut pelaamista toinen toista vastaan.
Voi toipua. Keskity aluksi niihin asioihin, jotka elämässäsi ovat hyvin ja tuottavat sinulle iloa. Älä seuraa millään tavalla miehen elämää. Kun aikaa kuluu ja saat hieman etäisyyttä asioihin, mieti syitä siihen miksi mahdollisesti niin tapahtui. Oletko mahdollisesti liian kiltti, liian sinisilmäinen, osaatko asettaa rajat sille miten sinua kohdellaan, tms.? Meillä jokaisella on on omat henkiset "läksymme" opittavana.
Itseäni auttoi se, että keskityin positiivisuuteen. Minulle tuli myös vahva halu kehittyä ihmisenä, oppia virheistäni, asettaa rajat itselleni, mutta samalla säilyttää ystävällisyys muita ihmisiä kohtaan.
Tuo kaikki on prosessi, joka vie aikaa. Edelleen jollain tasolla kaipaan häntä. Samalla kuitenkin tiedän, etten halua häntä enää elämääni. Kaipaus on enää häilyvää, ei musertavaa, kuten alkuun. Voimia polullesi kohti iloa ja onnellisuutta!
Tiedän hyvin tunteesi. Itse olin samanlaisessa suhteessa.. mies käytti vuosia vain hyväkseen.. Enää en päästä ikinä ketään lähelleni, enkä usko kauniisiin sanoihin ja lauseisiin..
Uuuuh, kyllähän tuosta toipuu, jos haluaa ja uskaltaa, oikeastaan päättää niin. Päättää, että yksi huono omena ei pilaa koko satoa, vaan varmasti sadossa on hyviäkin omenia, ne pitää vain kohdata.
AIka samoja kokemuksia itsellä, tosin en nyt tiedä oliko toinen tosissaan vai leikkikö, asia ei ole mitenkään yksiselitteinen enkä halua arvata tai tuomita, asiat vain eivät lopulta enää toimineet yhdessä. Ja kun peiliin katsoo, niin on myönnettävä, etten itsekään voi sanoa onnistuneeni.
Toivuttu, hyvän matkaa, lähemmäs vuoden, kun ikääkin on. Arviolta toinen mokoma vielä tiedossa, sitten ehkä hiukan viilentymistä itsekseen, jotta tulee aika jolloin toisen ihmisen tarve on suuri, mutta kun sen yli jaksaa, ollaan tarvitsemisen toisella puolen ja valmiimpia johonkin uuteen.
En tiedä tarkemmin tapaustasi mutta omalta kohdaltani voisin sanoa että kunnolla keskusteleminen sen oman kohteen kanssa olisi ollut se mitä olisin tarvinnut.
Kun ekan kerran tulimme ns.risteykseen jossa oli erottava(emme olleet yhdessä mutta muuten oli erottava) Oli se itselleni niin rankka kokemus että minun oli pakko unohtaa hänet koska muuten en olisi kestänyt sitä tilannetta.
Kunnes uudelleen kohdattiin mutta en tunnistanut häntä unohtamisen vuoksi ja kesti aikaa ennen kuin hoksasin kuka hän oli. Ikävä juttu sinänsä. Taas tuli myöhemmin eroamisen hetki ja olisi ollut mahdollista jutella mutta tilanne tuli eteen niin nopeasti enkä tajunnut/tiennyt että se on viimeinen kerta kun näemme joten taas jäi juttelut.
Enemmän pitäisi tarttua hetkeen eikä odottaa että tulee seuraava hetki koska siitä ei ole takeita.
Kadun tuota asiaa ja ikävöin häntä varmaan vielä kuolinvuoteellanikin , sen verran on kipeä asia.
Aika on nyt , mennyttä emme saa takaisin.
Eikä aikaa ole loputtomasti.