Matkustusrajoitteista valittavat

Olen monisairaana,mm. hormonit ja selkäranka, sekä liikuntarajoitteisena täysin samaa mieltä kanssasi!
Jalat ja lanne-ristiselkä on välillä ihan makaronia lyhyehkön kävelyn jälkeen ja tuskanhiki virtaa välillä ja vaikka mitä 😓 Toinen jalka on lisäksi ruvennut väsymään herkemmin. Minullakin on tavallaan paniikihäiriötä niihin liittyen sosiaalisissa tilanteissa tai se on ehkä enemmän semmosta turhautumista ja tuskastumista ja siitä johtuvaa toiminnan takkuamista (joskus ylipirteyttä), koska kyllä sitä esiintyy joskus ihan missä vain tilanteessa. Jos on tullut nukuttua huonosti, ottanut Panacodia, on neste-ja suolavajetta tai ylimäärää, kipua, depistä, uupumista niin kyllähän ne vaikuttaa, ja mulla ennen muuta ajatteluun ja erityisesti puhumiseen. Välillä en anna sen haitata pätkääkään, mutta kyllä mä yleensä pyrin optimoimaan sen minkä voin.

Vielä hurjempaa on se kun koronasta saadaan tekosyy pyssyjen ja puukkojen heilutukselle. Kyllä ihmisistä on tullut jotenkin uusavuttomia, vaikeuksia sietämättömiä ja mikä pahinta niin ei ymmärretä eikä oteta tosissaan lapsia koskevaa vastuuta!

lajijasuris

Monet valittavat asioista ihan valittamisen ilosta.
Niin on ollut jo ennen koronaakin.

Ei muiden valituksista kannata ahdistua, osaavat ahdistua ihan itsekin.
Tässä maailmassa turhauttaa moni omakin asia tarpeeksi, niin on parempi antaa muiden ruikutukset olla.

Itsekin olen paljon jumissa kotonani, en tosin paniikkihäiriön takia.

Olen myös huomannut, että eniten ahdistustaan valittavat juurikin ne, jotka eivät kestä olla esim hetkeäkään yksin.
Tai ettei pariin kertaan vuodessa ei ole päässyt etelän matkalle tms.
Kyllä itseänikin turhauttaa ns. turhasta valittajat.