Mikä ihme siinä on, että aina pitää aliarvioida itseään?
Mittailla kaiken maailman mittareilla ja verrata ulkonäköstandardeihin. Pitäisi olla aina muka tarpeeksi jotain jollekin. Ja kun sitä alkaa oikein miettimään, ei ole koskaan ikinä tarpeeksi, eikä sitten uskalla yhtään mitään
Kumminkin tuolla ulkona tulee vastaan ihan normaalinnäköisiä pariskuntia, tukka kivasti hapsottaen, posket pakkasesta punaisina, meikittä ja kulahtaneissa collegehousuissa. Osa ihan onnellisennäköisiäkin, vaikkei rinnalla kuljekaan isorintainen, kapeauumainen, pitkäsäärinen, nukenkasvoinen vaalea kakskymppinen tai Bruce Willis nuorena.
Mittailla kaiken maailman mittareilla ja verrata ulkonäköstandardeihin. Pitäisi olla aina muka tarpeeksi jotain jollekin. Ja kun sitä alkaa oikein miettimään, ei ole koskaan ikinä tarpeeksi, eikä sitten uskalla yhtään mitään
Kumminkin tuolla ulkona tulee vastaan ihan normaalinnäköisiä pariskuntia, tukka kivasti hapsottaen, posket pakkasesta punaisina, meikittä ja kulahtaneissa collegehousuissa. Osa ihan onnellisennäköisiäkin, vaikkei rinnalla kuljekaan isorintainen, kapeauumainen, pitkäsäärinen, nukenkasvoinen vaalea kakskymppinen tai Bruce Willis nuorena.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Parisuhteissa on paljon henkistä väkivaltaa. Vaikka yhdessä jonkun näkee niin ei se tarkoita että ne haluaisi olla yhdessä tai olisi onnellisia. Ei niitä paineita ihmisillä olisi jos niillä olisi oikeasti kokemus että ne on hyväksytty. Harva on.
Kun koet elämässä väheksyntää ja alentamista, niin pakostikin käy riittämättömyyden tunteita läpi, koska sellaista joutunut kokemaan.
Luuletko sinä aloittaja, että kukaan tuotakaan asiaa valitsee. Kehonkuva ja ajatukset vääristyy, koska sitä yhtä ja samaa levyä oot joutunu kuuntelemaan.
Pohjalle kun joutuu, niin täytyy aloittaa ihan alusta ja se on rankkaa.
Mieleen liittyvät jutut ei ole koskaan helppoja.
Niinpä. Kun on kuullut negatiivisia kommentteja omasta ulkonäöstä koko ikänsä, on vaikea löytää itsestään mitään hyvää, muuttaa ajatusmaailmaansa näkemään itseään positiiviselta kannalta. Tai jos usein saanut kuulla ettei ole hyvä missään, niin on vaikea uskoa olevansa hyvä jossain. On tosi vaikeata yrittää nähdä itsessään jotain hyvää, kun muutkaan ei sitä näe. Itse aina kannustanut, kehunut muita, kun olen huomannut joistakin etteivät usko itseensä tai kykyihinsä.
Miksi itseensä pitäisi luottaa? Kuinka monta elinpäivääsi olet itsellesi hankkinut? Olitko sinä avuton lapsi vanhempiesi/kasvattajiesi sylissä? Sitä korkeammalta putoaa mitä enemmän itsestään luulee. Ne keillä on paljon, myös menettävät paljon enemmän kuin ne joilla ei ole mitään. Kaikki menettävät lopulta kaiken. Kenellekään ei jää mitään.
Suurin osa suomalaisista kuitenkin on parisuhteessa, ainakin osan elämästään. Ne vertailijat luo itse itselleen sen ylitsepääsemättömän kynnyksen. Maadoittuminen, läsnäolo nykyhetkessä tärkeää. Sitku-eläjät ajattelee, että nyt ei ole oikea hetki, itse ei parhaimmillaan, kohdattu ihminen ei juuri se oikea. Mahdolliset tilaisuudet valuvat sormien välistä. Se on ihan oma vika.