että liian iso määrä ihmisiä on "tullut" liian lähelle omaa yksityisyyttäni liian kauan. Se ei ole koskaan tuntunut hyvältä tavalta saada mitään hyvää aikaan, Sitä on moninkertaisesti pahentanut se, että toistuvista pyynnöistä huolimatta se ei ole loppunut. Sen takia luottamus ihmisiin on mennyt. Siksi ei tule koskaan olemaan mahdollista olla tekemisissä yhdenkään sellaisen ihmisen kanssa, joka on ollut ns. mukana vuosien ajan. En ole saanut mielikuvisssani ketään olemaan edes hetken aikaa samassa tilassa moneen vuoteen. Pelkkä ajatuskin että niin tekisi alkaa ahdistaa aivan valtavasti. On myös niin ettei kannata enää "mainostaa" ketään, koska sellainen tulee aina tuntumaan luvattomalta liian lähelle tulemiselta, kaikkien niiden kauheiden vuosien takia. Liikaa tuskaa liian monen vuoden ajan. Siihen oli annettu lupa vain yhden ryhmän ihmisille, ei muille. Sitä toivetta olisi pitänyt kunnioittaa. Se on vaikuttanut myös sukulaissuhteisiin huonontavasti. Elämä ei ole siksi tuntunut elämisen arvoiselta.
Totuus on se
Anonyymi
1<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Vielä jokin aika sitten sä ajattelit, että olisi oikeus ja kohtuus jos sun taloudelliset menetykset korvattaisiin, mutta enää sä et ajattele niin. Ainoa mitä sä haluat on se ettei sun elämää enää "häiritä" missään, että se kaikki mitä ei koskaan olisi saanut edes aloittaa loppuisi. Sä saisit takaisin rauhan sun elämääsi. Mitään muuta sä et toivo.