Aluettamme kutsuttiin meikäläisten keskuudessa yleisesti lestanurkaksi, koska lähes järkiään kaikki olivat uskovaisia. En tiedä, käyttikö epäuskoiset tätä nimeä, mutta me tunnettiin tämä sillä nimellä. En tarkoituksella tarkemmin kerro, missä päin asumme, koska se ei ole nyt kovin relevanttia, enkä toisekseen halua että omakaan henkilöllisyys paljastuisi.
Täällä päin oli yhteensä 14 uskovaista perhettä ja kaikilla suuret talot, sekä kaikki hienoudet. Eli tämä on ns. hyväosaisempien aluetta. Seassa oli muutamia epäuskoisiakin perheitä, mutta valtaosa lapsista joita ulkona liikkui, oli nimenomaan uskovaisista perheistä. Ja lapsia olikin poikkeuksellisen paljon.
Nyt ovat vuodet vierineet ja paljon ehtinyt tapahtua. Ikäviäkin asioita. Todella monet ovat luopuneet uskoistaan. Perheitä on hajonnut. Nurkillemme on tulleet samoja vitsauksia, mitä missä tahansa tavallisella asuinalueella. Näkyy juopottelua, musiikin huudattamista, juhlimista ja muuta häiriköintiä. Sähkökaappeihin ja paaluihin on ilmestynyt töherryksiä ja autoilla kaahataan ja suditetaan. Poliisejakin näkyy nykyisin todella paljon.
Näitä nykyjä meikäläisten määrä suunnilla on harmillisen pieni. Todella moni on entisiä meikäläisiä ja moni vieläpä varsin vihamielinen kristillisyyttämme kohtaan. Lapset eivät enää pysy uskomassa edes uskovaisissa kodeissa, kun lähipiirin lapset opettavat näitä huonoille tavoille. Ei ole enää tavatonta, että uskovaisenkin kodin lapsi oppii kiroilemaan. Ja näitä kirosanoja on todella hankala kitkeä lapsista. Kasvattamisestakin on tullut haastavampaa. Olemme monesti miettineet muuttoa pois, jonnekin sellaiselle alueelle, jossa ei olisi juurikaan muita uskovaisia ja varsinkaan entisiä sellaisia, koska ne just on niitä pahimpia. Lapset helpommin lähtee kaikkeen ikävään mukaan, jos pyhäkouluista ja raamattuluokista tutut kaverit heitä houkuttelevat. Exmeikäläisten lapset ovat myös monesti paljon pahempia suistaan, kuin epäuskoisiin koteihin syntyneet. He pilkkaavat paljon pahemmin elävää uskoa, koska tuntevat ”termistön” ja tavat paremmin. Meidän suunnilla asuu meidän lisäksi enää vain muutama muu uskovainen perhe ja hekin ovat sanoneet, että viimeiset ajat ovat olleet poikkeuksellisen haastavia.
Olisi kiva, jos lapsemme saisi uskovaisia kavereita ja siteet näihin ex-meikäläisiin kavereihin katkeaisi. Nämä kun ovat niitä pahimpia eksyttäjiä. Todella surullista, että niin monet luopuvat nykyään elämän tärkeimmästä lahjasta! Me haluamme pysyä vaikka väkisin Jumalan armohelmassa.
Täällä päin oli yhteensä 14 uskovaista perhettä ja kaikilla suuret talot, sekä kaikki hienoudet. Eli tämä on ns. hyväosaisempien aluetta. Seassa oli muutamia epäuskoisiakin perheitä, mutta valtaosa lapsista joita ulkona liikkui, oli nimenomaan uskovaisista perheistä. Ja lapsia olikin poikkeuksellisen paljon.
Nyt ovat vuodet vierineet ja paljon ehtinyt tapahtua. Ikäviäkin asioita. Todella monet ovat luopuneet uskoistaan. Perheitä on hajonnut. Nurkillemme on tulleet samoja vitsauksia, mitä missä tahansa tavallisella asuinalueella. Näkyy juopottelua, musiikin huudattamista, juhlimista ja muuta häiriköintiä. Sähkökaappeihin ja paaluihin on ilmestynyt töherryksiä ja autoilla kaahataan ja suditetaan. Poliisejakin näkyy nykyisin todella paljon.
Näitä nykyjä meikäläisten määrä suunnilla on harmillisen pieni. Todella moni on entisiä meikäläisiä ja moni vieläpä varsin vihamielinen kristillisyyttämme kohtaan. Lapset eivät enää pysy uskomassa edes uskovaisissa kodeissa, kun lähipiirin lapset opettavat näitä huonoille tavoille. Ei ole enää tavatonta, että uskovaisenkin kodin lapsi oppii kiroilemaan. Ja näitä kirosanoja on todella hankala kitkeä lapsista. Kasvattamisestakin on tullut haastavampaa. Olemme monesti miettineet muuttoa pois, jonnekin sellaiselle alueelle, jossa ei olisi juurikaan muita uskovaisia ja varsinkaan entisiä sellaisia, koska ne just on niitä pahimpia. Lapset helpommin lähtee kaikkeen ikävään mukaan, jos pyhäkouluista ja raamattuluokista tutut kaverit heitä houkuttelevat. Exmeikäläisten lapset ovat myös monesti paljon pahempia suistaan, kuin epäuskoisiin koteihin syntyneet. He pilkkaavat paljon pahemmin elävää uskoa, koska tuntevat ”termistön” ja tavat paremmin. Meidän suunnilla asuu meidän lisäksi enää vain muutama muu uskovainen perhe ja hekin ovat sanoneet, että viimeiset ajat ovat olleet poikkeuksellisen haastavia.
Olisi kiva, jos lapsemme saisi uskovaisia kavereita ja siteet näihin ex-meikäläisiin kavereihin katkeaisi. Nämä kun ovat niitä pahimpia eksyttäjiä. Todella surullista, että niin monet luopuvat nykyään elämän tärkeimmästä lahjasta! Me haluamme pysyä vaikka väkisin Jumalan armohelmassa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vittulajänkä oli nimi ruotsin puolella asuinalueelle jossa asui paljon velluja. Mikael Niemi kirjoitti sen nimisen kirjankin.
Tuossa aloituksessa tulee esille se, että ei pidä perustaa uskoaan liiaksi toisiin uskovaisiin. Me vastaamme viime kädessä jokainen itse asioistamme Jumalan edessä. En tarkoita, etteikö olisi uskon kannalta hyvä, jos olisi niitä samassa uskossa olevia kanssaihmisiä tukemassa, mutta jos heitä ei ole, niin ei uskoa sen vuoksi pidä menettää. Usko on aina usko, ei se saa olla riippuvainen siitä, mitä naapuri uskoo.
eräs vl
Massaeksyttäläusko.