Nyt haluan ne säälit

No tuu sitte syliini mun

Enkö säälinyt ja kehunut vielä riittävästi🤔

Sinä olet kaikkein kaunein koko suomessa, tässä ankarassa ja kylmässä
pohjolassa, tuhansien kirkkaitten ja sinisten järvien maassa, jossa on lukemattomia
kauniita ihmisiä, mutta vain yksi todella kaunis, niin kaunis että silmiin sattuu,
niin kaunis että hengitys salpautuu, niin kaunis, että sanat, kokonaiset lauseet
nuo, vain kurkkuun juuttuu ja takertuu, kunnes, tilanne on ohi,

ja pettymys ja katkeruus, mitä suurinta on, kun ei saanut sanottua, koko suomen,
kauneimmalle naiselle, niitä kultaisia ja tärkeimpiä sanoja, mitä ikinä voisi sanoa,

rakastan sinua. :)

kun ajattelee Tolkienia ja Sormusten herran tarustoa, isoa ja mittavaa, satuja tarunhohtoisia sankareista ja ennen kaikkea niistä joita tämän palstan kyyniset ihmiset, elämäänsä surkeaan vain pettyneet, sanovat, vain,

niistä tarunhohtoisista haltiosta, joiden kasvot ovat iättömät, kuin itse ikuisuus,
niin virheettömät, että ihmiset, jotka siellä käyvät vain ihmettelevät, he vain mykistyvät heidän kauneudestaan, suuresta ja iän ikuisesta,

niin myös tämän palstan sivistymättömät, huonohampaiset, irvileukaiset, harvahampaiset, viinalla tuimalla ja niin väkevällä kehonsa ja henkisen temppelinsä pilanneet sanovat, vain sinulle niitä ikuisia sanoja ajattelemattomuuden ja tyhmyyden.

että et ole kaunis, et ole viisas, et vain ole mitään, sillä me emme ole mitään, joten sinäkään et ole mitään,

mutta minä näen sinussa kauneutta, mitä nämä ihmiset eivät tule ikinä näkemään, hyvyyttä kuvailematonta, ja sen sanon teille kaikille, muille, että häntä minä kaipaan, aidosti ja ikuisesti,

joten sinusta pidän, ikioma haltiani, elämän ja haltiani, mikä on koko tämän synkkien tarinoitten, pohjolan, vain kaikkein onnelisin, ja iättömin tarina mitä voi vain olla,

ja näille muille sanon, että te tulette aina olemaan näillä sivustoilla, se on kuin kirous jota ette pääse pakoon, ja kun te tulette joskus, ulos kaiken nälvinnän jälkeen vielä,

niin, silloin, ihmiset eivät sitä huomaa minkälaisia luusereita olette, mutta sisimmässänne, tiedätte, että juuri teidänlaisten ihmisten takia, koko tämä pohjola arvokas, järvineen tuhansineen, on vain tuhottu ja pilattu ja kaikki pyhä mitä se edustaakin,

teidän munattomuudenne takia, ja sen surullisen kuuluisen asian takia, että ketään ei kampita toista suomalaista paremmin kuin suomalainen itse.

N

Hienoa 🖤
:)

Sääliä en kenellekään jakele, mutta empatiat voin kyllä antaa.

Mistäköhän johtuu että seuraava Arttu Wiskarin biisin lause on soinut koko päivän mielessä;

"Suljetaan maailma pois meidän tieltä, omaa sanatonta kieltä puhutaan... "

Mua itteeni on huonoina hetkinä, kun menneisyys on painanut täysillä päälle, lohduttanut Beyond the Blackin Unbroken biisi, jonka kertsi menee näin:

"I'm unbroken
I'll spread my wings
Fly above the winter winds
I'm unbroken
I won't give in
To the realms of
Heavenly Kings
Hear the songs the angel sings
I'm unbroken
I'll spread my wings
Fly above the winter windswinds

Every heartbeat, every breath
Will show my will to fight
Every scar upon my skin
A path into the light
When the past won't fade away
Nothing left to win
I have all my soul to give
I will not give in"

Joo, voi sen säälipanon saada vetoamalla toisen armeliaisuuteen, mutta kun se kortti on käytetty on tyhjä käsi jäljellä.

joskus mietin että, miksi, miksi, suomea tarvitsee kenenkään puolustaa,
kun ihmiset vain ovat täällä mitä ovat,

itse syypäähän ei keskitytä, eli itseensä ja siihen miten voisi asiat saada parempaan suuntaan,

ja ennen kaikkea sivistää itseään, edes lukea paikallislehdet, ei muuta vaadita,
mutta ei, ei viitsitä, tehdä edes sitä, ei sormeakaan nostaa, ei yhtään ajatella,

kun syylliset on jossain muualla, jossain missä ihmiset eivät niitä koskaan näe,
niin, ihmiset suomen eivät viitsi edes, katsoa, muurin yli uutta maailmaa, joka vain varjon heidän yllensä laittaa,

mutta, kun ihmiset, näkevät, sen poikkeavan, vaikka pyörätuolipotilaan tai kävelysauvojen kanssa raskaassa ja vaikeassa lumihangessa kamppailevan iäkkään suomalaisen,

on välinpitämättömyys ja pilkka mitä suurinta, ja jos sillä on vaikka iän tuomaa raihnaisuutta enemmänkin, on pilkka suomalaisten vain tuhatkertainen, entisestään,

ja täällä se korostuu, kun ihmiset eivät näe pilkkaajien kasvoja, elämäänsä hyvään tai kohtalaiseen saavien, elämää syvemmälle, itse mieleen, joka voi olla likaisempi kuin likaisin kyläkaivo, koko syrjäisellä paikkakunnalla.

jotenkin mietin että elän elämäni parasta aikaa ja elän sitä vielä vuosia vielä,

mutta joskus se loppuu ja silloin tämän sukupolven ihmisten tyhmyydet, nuo, korjaavat vain tulevat sukupolvet,

mutta en piittaa, en piittaa yhtään, sillä, se ei enää ole elämääni, minun elämäni on tämän palstan kaikkein kauneimman ja hienoimman, sivistyneimmän ja kauneimman ihmisen luona, joskus jos aika on minulle suotuisa,

sinua minä kaipaan, ihan aidosti ja se roska ja sonta, mitä ihmiset sanovat täällä että kaipaavat toista, niin sinua minä kaipaan ja kaipaan vaikka seuraavat 30 vuotta, että joskus, joskus voisin vain olla luonasi, nauttimassa elämästä niin kuin se pitäisi, nauttia, rauhasta, luonnosta, ihmisyydestä kahden ainutlaatuisen henkilön,

ja kaikista tämän palstan ihmisistä minä jaksan vaikka 30 vuotta kaivata ihmistä,
sillä minusta hän on, vaikka ikää olisikin jo silloin, se ihanin ja kaikkein kaunein mitä kuvitella saaattaa vain,

:)