Nyt olisi hyvä ottaa esille kysymys, miten kristikunta voidaan eheyttää Jeesuksen rukouksen mukaan, että he yhtä olisivat.
Raamatun teksteissä on otettu esikuvaksi rakennustyö. Siis itämainen tekniikka, jossa on hovikaarikatot.
Rakennus muodostuu pilareista, jotka sitten määrätyllä tekniikalla yhdistetään ja viimeisenä laitetaan se yläkulmakivi, joka sitoo rakennuksen kestäväksi.
Jos ajattelemme, että näkyvät seurakunnat olisivat niitä pilareita, miten saadaan muodostumaan katto? Tällä hetkellä jokainen muuraa omaa pilariaan ja odottaa, että toiset tulevat siihen yhteen. Tässä tulee kysymykseen sotilasteltan pystytys, jossa nostetaan keskisalko ja siitä kaikki leviää eri suuntiin.
Jumalan valtakunnassa ei ole keskisalkoseurakuntaa, joka olisi kaikessa oikeassa ja muiden pitäisi liittyä sen ehdoilla siihen.
Mikäli aiotaan saada rakennus rakennuksen näköiseksi, on pakko alkaa niillä muurauksilla lähestymään toista ja se pitää tapahtua yhtä paljon joka suunnasta. Siinä muuratessa joudutaan käyttämään aputellinkejä, että laajennus onnistuu. Kun sitten tullaan yhteen ja viimeinen kivi laitetaan paikalleen, saa tellingit purkaa, koska rakennus on silloin luja.
Perustus on Kristus ja yhteen sitova yläkulmakivi on se toinen puolustaja: Pyhä Henki. Kun Pyhä Henki sitoo rakennuksen yhteen se totisesti on kestävä.
Raamatun teksteissä on otettu esikuvaksi rakennustyö. Siis itämainen tekniikka, jossa on hovikaarikatot.
Rakennus muodostuu pilareista, jotka sitten määrätyllä tekniikalla yhdistetään ja viimeisenä laitetaan se yläkulmakivi, joka sitoo rakennuksen kestäväksi.
Jos ajattelemme, että näkyvät seurakunnat olisivat niitä pilareita, miten saadaan muodostumaan katto? Tällä hetkellä jokainen muuraa omaa pilariaan ja odottaa, että toiset tulevat siihen yhteen. Tässä tulee kysymykseen sotilasteltan pystytys, jossa nostetaan keskisalko ja siitä kaikki leviää eri suuntiin.
Jumalan valtakunnassa ei ole keskisalkoseurakuntaa, joka olisi kaikessa oikeassa ja muiden pitäisi liittyä sen ehdoilla siihen.
Mikäli aiotaan saada rakennus rakennuksen näköiseksi, on pakko alkaa niillä muurauksilla lähestymään toista ja se pitää tapahtua yhtä paljon joka suunnasta. Siinä muuratessa joudutaan käyttämään aputellinkejä, että laajennus onnistuu. Kun sitten tullaan yhteen ja viimeinen kivi laitetaan paikalleen, saa tellingit purkaa, koska rakennus on silloin luja.
Perustus on Kristus ja yhteen sitova yläkulmakivi on se toinen puolustaja: Pyhä Henki. Kun Pyhä Henki sitoo rakennuksen yhteen se totisesti on kestävä.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Samalla rukouksella oli myös Raattamaa liikkeellä. Ja sitä myös me varmasti toivomme, että kaikki Kristukseen uskovat voisivat olla yhtä.
Nyt aika vaan on maallisesti niin hyvä, että meillä on aikaa käydä kaikenlaisia korkeateologisia käsitekeskusteluja ja väittelyjä, joista ei yksinkertaisesti Kristukseen uskova saata edes mitään ymmärtää. Hänelle riittää, että Jeesus on sovittanut hänenkin syntinsä.
Samoin meillä on aikaa näperrellä kaiken maailman kravaatti-, miesten sormus-, naisten housujen käyttö- ym. aivan turhanpäiväisten asioiden kanssa. Sellaisten asioiden kanssa, joilla ei ole mitään tekemistä autuutemme suhteen.
On mahdollista, että vasta suurempien koettelemusten, kuten kristittyjen laajamittaisen vainon seurauksena saattaa yhdistymistä tulla. Niin tapahtui mm. neuvostovallan aikana itärajan takana. Siellä kaiketi suuri joukko eri ryhmistä kokoontui salaa yhdessä. Heitä kaikkia yhdisti totinen usko Kristukseen. Valtio ja valtion talutusnuorassa oleva Ortodoksinen kirkko kyllä yrittivät estää ihmisiä mm. Raamattua lukemasta. Mutta ne kristityt kävivät vaikka kuolemaan ennen kuin luopuivat uskostaan.
Rukoilkaamme siis Taivaan Jumalaa, että Hän kirkastaisi meille niin paljon hänen rakkauttaan meitä syntisiä kohtaan, että saattaisimme todella nähdä oman turmeltuneen tilamme ja saattaisimme pysyä nöyrinä armon kerjäläisinä.
mainoilla jorkalla oli tuossa ainakin kaksi mielenkiintosta kohtaa joista olisi hyvä keskustella.
Eli mitä tarkoittaa sana "nöyrä". Ja mitä tarkoittaa sanapari, "armon kerjäläinen".
----------------------------------
Kristittyjen yhteydestä eli ekumeniasta oli
tämä avaus. "Että he yhtä olisivat".
Raamattu määrittelee tämän "yksi"- seuraavasti.
Ef. 4:1 Niin kehoitan siis minä, joka olen vankina Herrassa, teitä vaeltamaan, niinkuin saamanne kutsumuksen arvo vaatii,
Ef. 4:2
- kaikessa nöyryydessä ja
- hiljaisuudessa ja
- pitkämielisyydessä
- kärsien toinen toistanne rakkaudessa
Ef. 4:3 ja pyrkien säilyttämään hengen yhteyden rauhan yhdyssiteellä:
Ef. 4:4
*) yksi ruumis ja
*) yksi henki, niinkuin te olette kutsututkin
*) yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte;
Ef. 4:5
*) yksi Herra,
*) yksi usko,
* yksi kaste;
Ef. 4:6
*) yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa.
Ef. 4:7 Mutta itsekullekin meistä on...
- armo annettu
-------------------------------
- Kristuksen lahjan mitan mukaan.
-------------------------------
Ef. 4:8 Sentähden on sanottu: "Hän astui ylös korkeuteen, hän otti vankeja saaliikseen, hän...
- antoi lahjoja ihmisille."
Hengen yhteys voi toimia siis ainoastaan rauhan siteen kautta.
Rauhan siteestä on sanottu että se on rakkaus.
Rakkaudesta on puolestaan sanottu että se olisi vihan vastakonta. Tämä ei ole kuitenkaan totta kuin osittain, sillä aitoa rakkautta ei voi koskaan olla, ellei rakastavilla ole vapaata oikeutta KAIKKIIN tunteisiinsa ilman hylätyksi tulemisen pelkoa.
Viha on tunne, mutta rakkaus ei ole juurikaan tunne. Joskin toisiaan rakastavilla ihmisillä on kymmeniä ihania tunteita toinen toistaan kohtaan ja ennen muuta he tuntevat olonsa hyvin turvalliseksi toinen toisensa lähellä.
Rakkaus on ennen muuta toisesta välittämistä ja hänen tarpeidensa täyttämistä, juuri sellaisena kun hän on.
Pyrkien säilyttämään hengen yhteyden rauhan yhdyssiteellä:
*) yksi ruumis ja
*) yksi henki, niinkuin te olette kutsututkin
*) yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte;
*) yksi Herra,
*) yksi usko,
* yksi kaste;
*) yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on
- yli kaikkien ja
- kaikkien kautta ja
- kaikissa.
Tuossa kirjoituksessa kalskahti eräs lause. " Heitä kaikkia yhdisti totinen usko Kristukseen". Jos kerran tuolla venäjällä on jo totisia uskovia mitä sinne enään tarvitsee lähetystä. Eivätkö he tee jumalanvaltakunnan työtä sitten keskenään. Eikö silloin lähetystyömme ole turhaa opettaa alkeita valmiille uskoville. Jos siellä ei kuitenkaan ole valmiitä uskovia ollut, jää tuo kirjoitus hiukan ontuvaksi eikä siinä ole kuin luulottelun tuomaa tietämättömyyttä ja varmuutta.
Kysymys armosta on mielestäni täysin vanhurskauttamisopillinen.
Autuutta ei ole eikä tule, ellei meitä, jotka olemme täysin ansiottomia, armahdeta.
Ellemme me saa syntejämme anteeksi, Jumalalle syntiemme edestä uhratun syntiuhrin, Kristuksen veren tähden, niin emme kukaan pelastu.
Kristuksen veri on ainoa uuden testamentin uhri, joka on uhrattu jokaisen ihmisen syntien edestä.
Ja HUOMATKAA, se on uhrattu ainoastaan YHDEN kerran.
---------------------------------------------
Pyhä Raamattu kertoo Paavalin kautta hänen kirjeessään Roomalaisille:
Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit
jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa,
-----------------------------------
*) sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.
-----------------------------------
Room. 10:1 Veljet, minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa heidän edestänsä, että he pelastuisivat.
Room. 10:2 Sillä minä todistan heistä, että heillä on kiivaus Jumalan puolesta, mutta ei taidon mukaan;
Room. 10:3 sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle.
Room. 10:4 Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo.
Aatami Kuortti kertoo kirjassaan tapahtumia vankileiriltä. Siellä oli vangittuina uskovia erilaisista yhteisöistä. Aluksi he karsastivat toisiaan, niinkuin hyvän uskovan tulee. Kun he sitten havaitsivat, että ovat vangittuina saman Kristuksen seuraamisen tähden, he viettivät salaa yhteisen ehtoollishetken metsässä kuusen juurella.
Inkerin kirkko on yksi marttyyrikirkoista, jonka edessä jokaisen suomalaisen pitäisi kumartaa. Ei siksi, että ihmiset olisivat sitä ansainneet, vaan siksi, että Jumala on säilyttänyt siemenen niissäkin olosuhteissa.
Tämä siemen toimii siten, että he halusivat saada kuulla Jumalan Sanaa, kun se nyt on mahdollista. Siellä oli ja on siis kova sanan nälkä ainakin paikoitellen. Raamattuja ei ollut eikä sananjulistajia.
Eikö ole luonnollista, että pyyntöön vastataan?
Suomessakin pyydetään ja lähetetään miehiä eri paikkakunnille lihavien lampaiden luo houkuttelemaan, etteikö koku herkku vielä menisi kurkusta alas. Todellista sanan nälkää ei ole ainakaan näistä monista kirjoituksista päätellen. On vain pöhöttynyttä omahyväisyyttä ja kaiken muun tuomitsemista yllin kyllin.
Mikä tuolla viittasi armonkerjäläiseen jäi hyvin epäselväksi.
Mutta jos tuo herkuttelu menee sellaiseksi, että Jeesuksen jo ennestäänkin heikoille ja janoisille lampaille roiskitaan julistajien toimesta vain lisää suolaa, (käytännössä elämäntapa- waatimuksia).
Sellainen herkuttelu ei tuo siunausta, sillä ainoastaan Jumalan rakkaus Jeesuksessa Kristuksessa, voi pelastaa ihmisen, eivät mitkään puritaaniset ja muusta väestöstä poikkeavat alämäntavat sinänsä. Tällaiset ulkoisesti hyvyyttä hohtavat elämäntavat kätkevät sisäänsä hyvin usein
paljon salattuja asioita, pelkoa syyllisyyttä ja häpeää.
Jaak. 3:14 Mutta jos teillä on katkera kiivaus ja riitaisuus sydämessänne, niin älkää kerskatko älkääkä valhetelko totuutta vastaan.
Jaak. 3:15 Tämä ei ole se viisaus, joka ylhäältä tulee, vaan se on maallista, sielullista, riivaajien viisautta.
Jaak. 3:16 Sillä missä kiivaus ja riitaisuus on, siellä on epäjärjestys ja kaikkinainen paha meno.
----------------------------------------
Jaak. 3:17 Mutta ylhäältä tuleva viisaus on
- ensiksikin puhdas,
- sitten rauhaisa,
- lempeä,
- taipuisa,
- täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä,...
..se ei..
- epäile,
- ei teeskentele.
Jaak. 3:18 Vanhurskauden hedelmä kylvetään
- rauhassa rauhan tekijöille.
-------------------------------------------
Jaak. 4:1 Mistä tulevat taistelut ja
mistä riidat teidän keskuudessanne?
Eikö teidän himoistanne, jotka sotivat jäsenissänne?
Miksi siis ihminen kerjää väkevästi,
-ja päälle näkyvin menoin-,
...sellaista jonka hän on jo kokonaisena lahjaksi saanut.
Jumalan lupaus on täysin varma, Jumala ei hylkää KOSKAAN syntistä. Jumalan tähden ihmisen ei tarvitse koskaan syntisenä epäillä, sillä Jumala on rakkaus.
---------------------------------------
Miksi ihminen sitten kerjää armoa muille näkyvän
"näyttävästi"? Sitä voimme nyt tässä yhdessä pohtia.
Miksi juuri erityisesti köyhän näytteleminen, ja nimenomaan rikkaana, on nyt niin korkeassa kurssissaan pietistis- hernhutilaisessa herätysliikkeessä, lestadiolaisuudessa?
-----------------------------------
Perimältään epäilysssä on kysymys siitä, että ihminen väsyy vihollisen kiusausten ja valheiden alla, ja lakkaa luottamasta lujasti Jumalan lupauksiin. Hän alkaa silloin samalla luopua toivosta. Kristus on tie totuus ja elämä.
Kristuksen voima onkin juuri OIKEASTI heikoissa väkevä.
Hyvin ymmärrän anomisen, sillä anova saa ja kolkuttavalle avataan, niin kuin Raamattu sanoo.
Joka päivä meidän pitääkin anoa.
Uskon heikkoutta tunteva saa aina, ja ilman esteitä anoa sitä lahjaa Herralta, että hän voi kaikessa luottaa Jumalan lupaukseen.
Jumalan lupaus on Vaimon siemen joka on murskannut rikki käärmeen pään. Siis Jeesus Kristus Jumalan Poka Vapahtaja.
*) AINOASTAAN HÄNESSÄ ME TULEMME SIKSI VANHURSKAUDEKSI, JOKA KELPAA JUMALALLE.
JUMALAN EDESSÄ VANHURSKAAKSI VOI TULLA AINMOASTAAN OMISTAMALLA USKON KAUTTA KRISTUKSEN VANHURSKAUDEN OMAKSEEN.
Kuten jo tuossa ensimmäisessä kommentissani mainitsin, menee meillä aina vain uudestaan tähän. Alamme viilaamaan ja jopa kinastelemaan jostain sananmuodoista ja käsitteistä. Ja näin on vaikea Kristukseen uskovienkaan löytää sitä yhteyttä toisiinsa.
Selitit itse aivan Raamatun pohjalta näitä käsitteitä ja se on hyvä. Anominen ja kerjääminenhän ovat lähes tulkoon synonyymejä. Pieni vivahde ero tosin on, mutta se ei ole tässä tärkeää.
Nöyryydestä
Kaiketi se on oikeata uskosta tulevaa nöyryyttä, kun saatamme avata sydämemme oven sille maailman halveksimalle ja ylenkatsomalle samarialaiselle. Hänelle, joka meidän edestämme on kärsinyt kuollut ja ylösnoussut. Se on Hän, Jeesus Kristus, tie totuus ja elämä. Mutta ylpeät ovat sen Sanan Jeesuksesta hylänneet.
Mutta Raamattu puhuu myös muusta nöyryydestä. Nöyryyttä on varmasti ahdistuneen ihmisen kuunteleminen ja hänelle evankeliumin julistaminen.
...omalla kohdallaan näitä merkityksiä. Vain henkilökohtainen usko Kristukseen pelastaa.
Tarkoitukseni oli kysyä sitä, herättää keskustelua siitä, miksi nimenomaan hengellisesti rikas ihminen näyttelee muiden edessä, (jopa täälläkin siitä kerskuen) köyhää.
Todellisesti köyhä, siis sellainen henkilö, joka on tullut omista ansioistaan täysin tyhjäksi, hän onkin hyvin rikas, sillä hänellä on kaikki. Hänellä on Jeesus Kristus Jumalan poika Vapahtaja.
Onkohan Lasse tullut toisiin ajatuksiin, kun puhuu kristikunnan ykseydestä.
Eilen sama Lasse (?) puhui siitä, ettei Paavalin varoituksista valheveljistä tarvitse ottaa vakavasti, koska kysymys on kunkin kirkkokunnan sisäinen.
Tällainen ajatus on tietysti tavattoman vaarallinen ja eksyttävä.
Nyt hajanaisuuden syy, sen korjaaminen ja valheveljien ilmaantumisen syy on yhdessä ainoassa asiassa: poikkeamisessa Jumalan sanasta.
Oikea todellinen ekumenia, josta Kristus näin puhuu, toteutuu vain yhdessä asiassa: Jumalan sanassa ja Kristuksessa.
Olisi siis katsottava, mikä puhe ja mikä opetus ajaa Kristusta, mikä taas puhuu hänestä vain näennäisesti, ikään kuin lisävarmistuksena.
Samalla voitaisiin tutkia, onko Pyhässä Raamatussa perusteita sellaiselle opetukselle, jossa Pyhästä Hengestä tehdään jonkunlainen juoksupoika, joka on minkä tahansa itse hommiin ryhtyneen profeetan käskettävissä parantamaan ja tekemään ihmeitä, vaikka selvää todistusta ei ole ainoastakaan.
Onko parempi ohjata kansanjoukot juoksemaan näiden ihmeprofeettojen perässä, vai onko parempi opettaa heitä Jumalan sanalla tuntemaan oma tilansa ja ainoa vanhurskaus? Siitä voisi tulla todellista pelastusta, ihmeiden ja hurman kokemisen sijasta todellinen rauha ja voima elämän muutokseen.
Sitä ihmiset tarvitsevat, nousemista hengellisestä kuolemasta, ei näytöksiä siitä, kuinka joku kuollut ruumishuoneella nousee elämään. Kun se ei kumminkaan ole totta.
Yhtenäisyys on siis sanassa, ei missään muussa.
Jos kristityn käsitys armosta perustuu siihen, että hän elää kieltäytymällä solmiosta, sormuksesta, veripaltusta, sianlihasta, on upotuskasteella kastettu tai käynyt rippi-isälle puhumassa syntinsä vähintään kerran vuodesa, voidaan nähdä, että perustus on joku muu kuin Kristus. Vaikka hän Kristuksesta puhuukin.
Ulkonainen parannus on sisäisen ihmisen, Kristuksen vanhurskauden hedelmä, ei se asia, jolla saavutetaan Isän mielisuosio ja autuus.
Nämä asiat ovat sekaisin.
Vaarallista ei ole se opetus, jossa suoraan räikeällä tavalla ohjataan lain tekoihin. Vaarallisimpia käärmeitä ovat ne, jotka uskottelevat olevansa hurskaita ja opettavat tällaista yleishengellisyyttä, missä kaikki opetus on sallittua, vaikka niistä todellinen vanhurskaus uskosta puuttuu.
Varokaa heitä.
Kun lukee näitä mielipiteitä täällä, niin herää kysymys, että lukeekohan nämä ihmiset ihan oikeasti raamattua rukoillen. Siis oikein lukemalla päivittäin ja omaan tarpeeseensa (eikä toisten mätkimiseksi) ja Pyhän Hengen ohjaamana (Hän tulee avamaan sanaansa, kun sitä Häneltä pyytää ja kun motiivi on oikea). Näyttäis siltä, että otetaan jonkun sanan perusteella CD-rompulta kappale tekstiä, jonka päälle sitten kiivaillaan oman ymmärryksen tai "aina ennekin on näin opetetttu" perusteella. Ja karsimakirves senkun heiluu.
Kyllä fariseuksetkin raamatun tunsivat ja varoittelivat kansanvillitsijästä.... Kristuksesta.
Mitä nyt sitten olet ajatellut ryhtyä tekemään, että julistuksesi tulisi käytäntöön, eikä olisi vain suuria sanoja.
Ottaa vakavasti on eri asia, kuin tuomita jo tuomarinsa edessä olevaa. Yksi ainoa on tuomari sinun ja minun, Jeesus Kristus.
Tärkeitä asioita tässä tuli mainituksi. Ydinasia on tietenkin se että, "he autuaiksi tulisivat".
Vihollisen työhuoneessa on taulu jossa lukee:
Toimi aina ja uskollisesti niin, etteivät he missään tapauksessa koskaan uskoisi Kristuksen vanhurskautta omistavansa, ja näin vapaiksi tulisi.
Opeta kaikkia ihmisiä rikkomaan rakkaus tehokkaasti, opeta heitä lyömään, myös hengellisesti, sopivasti valituilla Jumalan sanan paikoilla.
Opeta heitä puhumaan ylimielisesti ja loukkaavasti veljelleen ja sisarelleen.
Tärkeintä on, että he ovat aina täysin varmoja siitä, että he toimivat tuhotyössään Jumalan mielen jälkeen ja veljellisessä rakkaudessa.