Haluatko kanssani lapsen?

Se on aika outo ajatus, unohdetaan se heti

Hänellä on jo lapsi, eiköhän se jo riitä.

Rannanparrashäät mannermaisin virvokkein :D

Ai että ensin lapsi alulle ja sitten häät... älä unta näe.

Oletko niitä naisia, jotka aina uuden miehen tavatessaan hankkiutuu raskaaksi ja jättää edellisen lapsen isänsä tai lastenhuollon hoidettavaksi? Uutta putkeen uuden kanssa. Yök.

Onkohan sinusta vanhemmaksi? ehditkö olla lapsen kanssa palstailultasi?

Tottakai haluan...

En tiedä olenko liian jalat maassa tyyppi kuitenkin. 😂 Vaikka olen ollut häneen vahvasti ja syvästi rakastunut jo pitkään.... vaikka hän sai minulle yht’äkkiä vauvakuumeen tapaisia oireita joku vuosi sitten... 🙄 Vähän ristiriitaisia tunteita myös tuon puskista hyökänneen kuumeen kanssa... Silti. Eikö suhteissa ensin tutustuta syvemmin, ehkä treenataan yhteiseloa ja lastentekoprosessiakin, ja sitten vasta aletaan lisääntymään? Niin kuin siis oikeasti? Haaveita toki elämässä pitää ja saa olla. Se ei koskaan ole pahaksi. 👍

Jotta lisääntymisasioista voisi keskustella, pitäisi minulla olla tieto hänen tunteistaan ja tahdostaan, syvempi tutustuminen pitäisi olla takana ja molemmin puolinen henkinen sitoutuminen olla selvää ja sovittu. Sinänsä koska tunnemme toisemme jo ennalta, voi tutustuminen edetä nopeamminkin kuin täysin uuden ihmisen kanssa, jos molemmista se tuntuu oikealta. Perusluottamus on helposti koossa ja kumpikin jo tietää jo ennalta minkälainen ihminen se toinen on.

Jos, jos ja jos... Jos olisimme tuossa vaiheessa ja jos hän kertoisi, että haluaa lapsen kanssani, tottakai olisin valmis ainakin miettimään asiaa. Koska en ole enää 25v, en voisi tietenkään luvata onnistuuko se enää. Ei siitä ole takuita. Eikä noin isoa asiaa muutenkaan voi luvata tuosta noin vaan ilman harkintaa, koska kyseessä on pitkä sitoumus ja uuden ihmisen elämä.

Tosia asia kuitenkin on, että tällä hetkellä omat tunteeni on ainoa fakta suhteessa Häneen.