Miksi, miksi, miksi? Sanat pyörivät päässäni tauotta. Miksi joku on noin julma että huijaa toista.
Eilen mieheni myönsi ettei pidä naisista seksuaalisessa mielessä. Mutta pitää minusta kyllä, ihan samalla tavalla kuin pitää rakkaasta koirasta tai lapsestaan. Miksi joku on niin julma että ottaa itselleen kumppanin kulissiksi? Siksikö että on töissä armeijassa ja haluaa näyttää työkavereiden silmissä normaalilta? Siksikö kun on katsellut säälien vuodet äitiään joka itkeä vollottaa yhä koska mieheni veli on homo. Eikä halunnut enää itse aiheuttaa lisä surua äidilleen.
Olen jo monta vuotta epäillyt asiaa mutta se on tehnyt liian kipeää myöntää se itselle. Olen koko ajan toivonut että hänen haluttomuutensa johtuisi stressistä tai jostain muusta joka olisi ohi menevää. Ensimmäisen vuoden ajan hän kyllä aina antoi kun tein aloitteen. Mutta silloin jo huomasin että mukana ei ollut intohimoa hänen puoleltaan. Sitten tulin raskaaksi eikä raskauden aikana hormoonit olleet sillä tavalla mallillaan että olisin edes huomannut ettei meillä ole seksiä.
Lapsen syntymän jälkeen mies alkoi myös torjumaan lähentely-yritykseni. Se sattui niin paljon etten pysty sitä sanoin kuvaamaan. Kun ilmoitin että en aio enää itse tehdä aloitetta niin mies totesi että sitten ei ole mitään seksiäkään eikä ole ollut.
Hän ei halua erota ja vannoo rakastavansa. Mutta, mutta, ei rakasta kuten mies yleensä naista rakastaa. Rakastanhan minäkin lastani enkä halua hänestä luopua, mutta en tietenkään tunne mitään irstasta lasta kohtaan. Samoin tuntee mieheni minua kohtaan jos hän puhuu totta, eikä sekoita rakkautta kovaan haluun näyttää itselle ja muille olevansa hetero.
Oli kamalaa tajuta että tämä ei ole ohi menevä asia, hän myönsi vihdoin 7 vuoden kieltämisen jälkeen ettei ole koskaan halunnut minua eikä tule koskaan haluamaan. Totesi vain että jos minä teen aloitteen ja ns. otan hänet, eikä hänen tarvitse tehdä mitään niin sillä tavalla hän ehkä saattaa joskus haluta. Ei muuten.
Edelliset miesystäväni ovat olleet todella aktiivisia sängyssä ja myöskin sitten pettäneet. Kun vihdoin löysin uskollisen miehen niin selviääkin, että helppohan hänen on olla uskollinen, koska ei seksi kiinnosta naisten kanssa ja jos miesten kanssa sitten kiinnostaa niin asian itseltä kieltäminen on niin vahva ettei ehkä ikinä myönnä sitä.
Mies on loistava isä ja antanut taloudellisesti kaiken mitä olen halunnut. Nyt ymmärrän miksi, koska hän on koko ajan tiennyt ettei voi antaa sitä mitä eniten haluan.
Hän on aina arjessa kohdellut minua ystävällisesti ja kauniisti jos ei nyt lasketa tätä haluttomuutta.
Edelliset miehet kohtelivat halveksivasti ja huusivat ja haukkuivat. Tämäkö on naisen osa? Tämäkö on minun kohtaloni, olla löytämättä aitoa rakkautta?
Voi teitä miten onnellisia olette jos olette löytäneet hyvän miehen joka kohtelee teitä hyvin ja joka myöskin haluaa teitä.
En halua rikkoa lapseltani perhettä sen takia että äiti ei saa koskaan enää seksiä, mutta jaksanko musertumatta nähdä joka päivä mieheni jota niin kovasti olisin halunnut, mutta joka ei koskaan halunnut minua.
Eilen mieheni myönsi ettei pidä naisista seksuaalisessa mielessä. Mutta pitää minusta kyllä, ihan samalla tavalla kuin pitää rakkaasta koirasta tai lapsestaan. Miksi joku on niin julma että ottaa itselleen kumppanin kulissiksi? Siksikö että on töissä armeijassa ja haluaa näyttää työkavereiden silmissä normaalilta? Siksikö kun on katsellut säälien vuodet äitiään joka itkeä vollottaa yhä koska mieheni veli on homo. Eikä halunnut enää itse aiheuttaa lisä surua äidilleen.
Olen jo monta vuotta epäillyt asiaa mutta se on tehnyt liian kipeää myöntää se itselle. Olen koko ajan toivonut että hänen haluttomuutensa johtuisi stressistä tai jostain muusta joka olisi ohi menevää. Ensimmäisen vuoden ajan hän kyllä aina antoi kun tein aloitteen. Mutta silloin jo huomasin että mukana ei ollut intohimoa hänen puoleltaan. Sitten tulin raskaaksi eikä raskauden aikana hormoonit olleet sillä tavalla mallillaan että olisin edes huomannut ettei meillä ole seksiä.
Lapsen syntymän jälkeen mies alkoi myös torjumaan lähentely-yritykseni. Se sattui niin paljon etten pysty sitä sanoin kuvaamaan. Kun ilmoitin että en aio enää itse tehdä aloitetta niin mies totesi että sitten ei ole mitään seksiäkään eikä ole ollut.
Hän ei halua erota ja vannoo rakastavansa. Mutta, mutta, ei rakasta kuten mies yleensä naista rakastaa. Rakastanhan minäkin lastani enkä halua hänestä luopua, mutta en tietenkään tunne mitään irstasta lasta kohtaan. Samoin tuntee mieheni minua kohtaan jos hän puhuu totta, eikä sekoita rakkautta kovaan haluun näyttää itselle ja muille olevansa hetero.
Oli kamalaa tajuta että tämä ei ole ohi menevä asia, hän myönsi vihdoin 7 vuoden kieltämisen jälkeen ettei ole koskaan halunnut minua eikä tule koskaan haluamaan. Totesi vain että jos minä teen aloitteen ja ns. otan hänet, eikä hänen tarvitse tehdä mitään niin sillä tavalla hän ehkä saattaa joskus haluta. Ei muuten.
Edelliset miesystäväni ovat olleet todella aktiivisia sängyssä ja myöskin sitten pettäneet. Kun vihdoin löysin uskollisen miehen niin selviääkin, että helppohan hänen on olla uskollinen, koska ei seksi kiinnosta naisten kanssa ja jos miesten kanssa sitten kiinnostaa niin asian itseltä kieltäminen on niin vahva ettei ehkä ikinä myönnä sitä.
Mies on loistava isä ja antanut taloudellisesti kaiken mitä olen halunnut. Nyt ymmärrän miksi, koska hän on koko ajan tiennyt ettei voi antaa sitä mitä eniten haluan.
Hän on aina arjessa kohdellut minua ystävällisesti ja kauniisti jos ei nyt lasketa tätä haluttomuutta.
Edelliset miehet kohtelivat halveksivasti ja huusivat ja haukkuivat. Tämäkö on naisen osa? Tämäkö on minun kohtaloni, olla löytämättä aitoa rakkautta?
Voi teitä miten onnellisia olette jos olette löytäneet hyvän miehen joka kohtelee teitä hyvin ja joka myöskin haluaa teitä.
En halua rikkoa lapseltani perhettä sen takia että äiti ei saa koskaan enää seksiä, mutta jaksanko musertumatta nähdä joka päivä mieheni jota niin kovasti olisin halunnut, mutta joka ei koskaan halunnut minua.
Vastaukset 15
Vanhimmat
ainakaan minä tuohon mitään sanoa muuta kuin että on siinäkin taakkaa kannettavaksi niin sulla kun miehelläs ( ja sit se äiti ). Mistä nyt löytäisit sitten iloa ton kaiken keskelle..., ? varmaan löytyy jotain vastauksia...
Katsoin viiden vuoden takaisin häävideomme läpi ja filmltä näkee ettei mies kertaakaan katso minuun rakastuneesti, ei suutele, eikä mainitse puheessaan muuten kuin kiittää että hoidin kaikki järjestelyt. Hänen bestmankin puhuu puheessaan vain siitä kuinka heillä oli hauskaa yhdessä bailatessa poikamiehinä.Varmaan hänkin tiesi että minut on otettu kulissiksi. Nyt olen vihainen itselleni etten halunnut uskoa tätä aikaisemmin. Ennen häitä ja lasta.
jättää elämää elämättä. Toivon sulle voimia tehdä ratkaisu oman elämäsi puolesta.
Kovia päätöksiä. Mutta ei ole hyvä huomata keski-iässä, että on mennyt vuodet harakoille. Eihän lasten tarvitse isää menettää. Laki on kyllä sinun puolella. Jos mies ei ole aviomies. Eihän tyttökaverin kanssa ole luonnollista elää täyspainoista elämää.Varsinkin kun tyttö on poika.
Että seksi puuttuu, voi että ja kun molemmaat eivät ole tallaisesta sopineet, on tietenkin ongelmallista. Mites tuon voisi selvittää, itkevä anoppi ei paljon pysty pistään tikkua ristiin
ja ukkosi on kipsissä tai missä lie. Vaihtoehdot vähissä, joko olet ottanut ratkaisun avaimet käsiisi, niin vielä lähtiskö ukkos mihinkään terapiaan?
JOs kerran muuten on hyvä mies, niin ei kai tällaisesta ongelmasta tarvitse tehdä maailman suurinta ongelmaa. Nii
terveisiä ja ratkaisun henkeä toivotellen
F.D.
Ero on aina raskas päätös, mutta mielestäni miehesi on sen tehnyt puolestasi. Sinun ei kannata elää elämääsi miehen kanssa joka ei rakasta tai halua sinua.
Hän valehteli häälupauksessaan jos puhui rakastavansa sinua.
Meillä on vain tämä 1 elämä elettävänä.
ero on raskas prosessi, mutta uskon että elämä sen jälkeen asettuu oikeaan uomaansa ajan kuluttua.
Ja olet onnellinen lapsesi/lastesi kanssa.
Onko tässä tilanne jossa nainen voisi perheen säilyttääkseen käydä "luvalla" hakemassa seksin muualta näin halutessaan?
Alkuperäiselle kirjoittajalle en osaa oikein muuta sanoa kuin toivottaa voimia ja vakaata harkintaa liiton jatkamisesta jossa otat huomioon omankin henkisen hyvinvointisi, pelissä on todellakin koko elämäsi sekä siinä mielessä myös lapsesi, että hän vaistoaa mielentilasi.
Kyllä Suomesta löytyy outoja miehiä...?
ettei vain aloittajan miehessä piile kaappihomo..
Elääkö miehesi siis selibaatissa, vai harrastaako seksiä jossain kenties jonkun miehen kanssa? Ei tarvitse tähän ketjuun vastata. Ehkä tiedätkin jo sen, mutta ellet tiedä niin ota selvää. Ei ole hänellekään ihan ihmisen arvoista elämää jos joutuu täysin kieltäytymään seksistä vain siksi että ainoa vaihtoehto on nainen.
Mutta jos miehellä on jo joku mahdollisuus tarpeidensa tyydyttämiseen niin voisitte yrittää siitä keskustella, sillä sitähän sinäkin tarvitset. Vaikka seksi oman rakkaan kanssa tuntuisikin ainoalta miellyttävältä vaihtoehdolta niin tietyille faktoille ei voi mitään. Ethän kuitenkaan halua mieheltäsi salaa hankkia pelkkää seksiseuraa. Se vain, että moniko mies haluaa alkaa naiselle seksikumppaniksi, kun naisen mies on homo...
Toisaalta saattaa olla vapauttavaakin kun asioiden oikea laita selviää, ja jos miehesi kuitenkin kykenee seksiin kanssasi niin ei teillä ihan huonosti mene. Yritä ymmärtää miestäsi, ja yrittäkää saada kaveruutenne ja ystävyytenne säilymään. Tsemppiä vaan, kovat on paikat, tiedän sen.
Sinulla on vain yksi elämä.
aivan kuin minä olisin kirjoittanut tämän. mutta minä en olisi jaksanut enää pukea ajatuksiani sanoiksi.
kiitos kirjoituksestasi.
minä olen ajatellut eroa nyt yli 20v. jälkeen.
mies ei suostu, mutta nyt on pitkän suostuttelun jälkeen suostunut siihen että hankkisimme kakkosasunno ja asuisin siellä välillä kun en enää jaksa.
hän suostuu tähän mieluummin kuin eroon, koska silloin hän voi asua edelleen omakotitalossamme.
lapsien kannalta tämä on oikea ratkaisu.
nyt sitten etsin pientä kaksiota jossa olisi sauna tai yksiökin kelpaisi. etsin omistusasuntoa ja tehtävä tulee olemaan rankka, haluan asunon jossa sitten viihdyn. lapsilleni en aio asunnosta kertoa. kerron meneväni töihin.
en kerro kenellekään, edes tutuilleni, en jaksa enää olla jokapäivä kotona ja saan lähteä pois jos mies ryyppää. hän hakkaa minua päihdyttyään mutta lapsille ei tee mitään, joten voin paeta turvallisin mielin.
en halua tulla hulluksi ja haluan että lapset saavat asua kodissamme ja leikkiä pihassa eli en halua että talo menisi jakoon.
siis mitä... miehesi ei suostu avioeroon ?
ei siihen kenenkään tarvitse suostua, avioeron voi tänä päivänä hakea myös toinen puoliso yksin..
Kulissiavioliittoja tehdään Suomessakin edelleen, mutta harvoin kuulee että toinen huijaa toista saadakseen hyötyä. Itseään pitää rakastaa niin että suo itselleen onnellisen elämän !!
Ero on rankka myös lapsille mutta miksi valehdella lapsilleen ? lapset pärjäävät kyllä ja pääsevät vanhempiensa avioerosta yli, olettaen että heillä on eronkin jälkeen eheä yhteys molempiin vanhempiin ja että asia heidän kanssaa käydään läpi siinä vaiheessa kun he asiaa kykenevät käsittelemään.
Älkää tuhlatko omaa elämäänne ihmiseen joka ei teitä rakasta. Meinaatteko ihan oikeesti että lapset eivät huomaa jossain vaiheessa että äidin ja isän välit eivät ole kuten muissa perheissa ??? älkää pitäkö heitä tyhminä vaikka ovatkin vasta lapsia.
Luin viestisi kyyneelet virraten. Oli kuin puukkoa olisi kiertänyt haavassa. Olen itse samassa tilanteessa, mieheni tosin ei myönnä olevansa homo mutta löysin hänen piilottamiaan homopornokasetteja. Hän totesi vain että oli mielenkiinnosta katsonut...,mutta olisiko heteromies kovin kiinnostunut katsomaan kahden/kolmen miehen välistä seksiä? Ei minun mielestäni ainakaan. Miten on heteromiehet, katsoisitteko? Traakista tässä on se, että noin viisi vuotta sitten, jäätyäni leskeksi ja yksinhuoltajaksi silloisen kahden orastavan teinilapsen kanssa tapasin nykyisen mieheni harrastukseni kautta joka alkoi "kosiskella minua". Mieheni oli seurustelun aikana todella aktiivinen seksin suhteen (tai sitten minä olin tuolloin aloitteen tekijä, en muista) mutta hääkellojen soitua loppui seksi kokonaan, ei edes hääyönä lämpöä. Minä ihmettelin ja yritin ja olen yrittänyt kaikkeni jotta mieheni kiinostuisi, vaan EI! Vuodet ovat vierineet, ilman seksiä ja minä olen sisältäni kuollut. Olen aviossa pysynyt vain lasteni takia koska en halua rikkoa heidän kotiaan ja onhan meillä vielä jäljellä asuntolainaakin. Mieheni väittää rakastavansa minua mutten tiedä mihin uskoa sillä hän ei milloinkaan lähesty tai halua minua. Odotan vain kun omat lapseni lentävät pesästä, silloin minäkin lennän...vapauteen ja elämään. Voimia sinulle kohtalon toverini, tiedän kuinka raskasta on kun ei voi tuntea olevansa Nainen.
Kiitos kirjoituksestasi, se oli melkein kuin minun kirjoittamani. Kun vihdoinkin luulin löytäneeni kunnon, uskollisen miehen huomasin että häntä kiinnostaa seksi vain yhden lapsen tekemisen verran. Seksiä siihen tarvittiin noin viisi kertaa, siinä kaikki. Hänen koko "rakkautensa" oli siinä ja loput kulissia. Mikä järkyttävä pettymys ja epätoivo siitä seurasikaan! Mutta nyt asun kaksistaan lapsen kanssa, miehen heitin ulos omasta asunnostani.
mitä mieltä hän on siitä jos käyt vieraissa, kun hän on niin haluton?
Yleensä miehet jotka torjuvat vaimonsa, ovatpa homoja tai ei, niin heillä on joku ulkopuolinen sexi suhde, hän tuskin on mikään selibaatissa elelijä. Ota selvää asioista. Jos mustasukkaisuutta ei ilmene, niin hänelle olet ihan yksi lysti, sanat eivät enää merkitse mitään.
Parisuhteessa elämiseen mielestänit arvitaan molemminpuolinen vastakaiku myös sexin suhteen. Muuten mielestäni ukon voi nostaa pihalle, jos ei sexi maistu. En ole ennen sellasta miestä tavannut jolle ei sexi kelpaa.