Aihe

Palvelija ei pelasti töittensä perusteella

Anonyymi

Pal­ve­li­ja ei pe­las­tu töi­den­sä pe­rus­teel­lA

Jee­suk­sen ver­taus ko­tiin pa­laa­vas­ta pal­ve­li­jas­ta ku­vaa sitä, kuin­ka Ju­ma­lan ar­moa ei voi an­sai­ta omil­la töil­lä. Jee­sus on teh­nyt kai­ken ih­mis­kun­nan puo­les­ta.

Ver­tauk­sen pal­ve­li­ja oli teh­nyt pit­kän päi­vän. Hän odot­ti ruo­kaa ja le­po­het­keä. Oli­si ol­lut koh­tuul­lis­ta, et­tä hän oli­si saa­nut huo­maa­vai­suut­ta ja kii­tos­ta osak­seen. Koh­te­lu oli kui­ten­kin ko­ru­ton­ta. Tuli ke­ho­tus nu­me­roa te­ke­mät­tä jat­kaa pal­ve­lu­työ­tä.

Pel­kis­te­tyn ver­tauk­sen vies­ti voi aluk­si tun­tua kä­sit­tä­mät­tö­mäl­tä ja koh­tuut­to­mal­ta. Se avau­tuu pa­rem­min, kun lu­kee Va­pah­ta­jan se­li­tyk­sen ver­tauk­sel­le. “Ei pal­ve­li­ja saa sii­tä kii­tos­ta, et­tä hän te­kee, mitä hä­nen tu­lee teh­dä.”

Us­ko te­kee työ­tä rak­kau­den kaut­ta

Pal­ve­li­ja vie eteen­päin Ju­ma­lan val­ta­kun­nan sa­no­maa. Hän to­teut­taa Va­pah­ta­jan käs­kyä, mut­ta ei saa sii­tä mi­tään an­si­o­ta. Hän te­kee, mitä hä­nen tu­lee teh­dä! Kun­nia kuu­luu ko­ko­naan Ju­ma­lal­le, joka on työ­hön lä­het­tä­nyt ja va­rus­ta­nut jo­kai­sen työn­te­ki­jän so­pi­vil­la lah­joil­la. Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työ on us­kos­ta nou­se­vaa he­del­mää.

Paa­va­li opet­taa ga­la­ta­lai­sil­le, et­tä us­ko te­kee rak­kau­den kaut­ta työ­tä (Gal. 5:6). Ope­tus­lap­set­kaan ei­vät ol­leet va­pai­ta oman an­si­on ta­voit­te­lus­ta. Pie­ta­ri ky­syi Jee­suk­sel­ta: ”Me olem­me luo­pu­neet kai­kes­ta ja seu­ran­neet si­nua. Mitä me sii­tä saam­me?” (Matt. 19:27.)

Mat­teuk­sen evan­ke­liu­mis­sa Va­pah­ta­ja ku­vaa vii­meis­tä tuo­mi­o­ta. Sil­loin lau­pi­ai­ta te­ko­ja teh­neet kris­ti­tyt ei­vät muis­ta teh­neen­sä mi­tään eri­tyis­tä. He ih­met­te­le­vät, mil­loin he lä­him­mäis­tä pal­vel­les­saan pal­ve­li­vat tie­tä­mät­tään Kris­tus­ta. He voi­si­vat sa­noa Va­pah­ta­jan ope­tuk­sen sa­noin: ”Olem­me teh­neet vain sen, min­kä olim­me vel­vol­li­set te­ke­mään.” Näil­le omal­ta puo­lel­taan kel­vot­to­mil­le pal­ve­li­joil­le Va­pah­ta­ja sa­noo: ”Tul­kaa tän­ne, te Isä­ni siu­naa­mat. Te saat­te nyt pe­riä val­ta­kun­nan, joka on ol­lut val­mii­na tei­tä var­ten maa­il­man luo­mi­ses­ta as­ti.” (Matt. 25:34.)

Lah­jat työ­hön tu­le­vat Ju­ma­lal­ta

Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työs­tä saa ko­kea iloa. Työs­tä saa har­vem­min pa­lau­tet­ta ja kii­tos­ta. Ei ole vää­rin roh­kais­ta ja kan­nus­taa si­sa­ria ja vel­jiä. Ver­tauk­sen si­vuo­pe­tus voi­si sil­ti ol­la sel­lai­nen, et­tä oli­sim­me koh­tuul­li­sia po­si­tii­vi­sen­kin pa­laut­teen an­nos­sa, olem­me­han omal­ta puo­lel­tam­me heik­ko­ja.

Jos­kus saat­taa käy­dä niin, et­tä lah­jo­jen an­ta­ja on unoh­tua. Voim­me jopa ku­vi­tel­la lah­jo­jen ole­van omi­am­me. Ne ovat kui­ten­kin meil­lä vain lai­nas­sa Ju­ma­lal­ta.

Ih­mi­set ovat ar­vot­to­mia pal­ve­li­joi­ta, ja lä­him­mäis­tä pal­ve­le­vil­la te­oil­la voi vain hei­jas­taa Ju­ma­lan hy­vyyt­tä ja rak­kaut­ta ih­mi­siä koh­taan. ”Jo­kai­nen hyvä an­ti ja jo­kai­nen täy­del­li­nen lah­ja tu­lee yl­hääl­tä, tai­vaan täh­tien Isäl­tä” (Jaak. 1:17).

Ar­moa ei an­sai­ta

Ver­tauk­sen tär­kein ope­tus on sii­nä, et­tä olem­me täy­sin Ju­ma­lan ar­mon va­ras­sa. Ku­kaan ei pe­las­tu omien te­ko­jen­sa kaut­ta. Jee­sus on pal­ve­li­ja, joka on teh­nyt kai­ken puo­les­tam­me. Hän on vir­hee­tön Ju­ma­lan ka­rit­sa, joka kuo­li ris­til­lä kaik­kien ih­mis­ten syn­tien vuok­si.

Pe­ri­syn­nin vai­ku­tuk­ses­ta ih­mi­sen on vai­kea us­koa omat syn­tin­sä an­teek­si su­las­ta ar­mos­ta. Lut­her pu­huu vaih­to­kau­pas­ta, jos­sa kris­tit­ty saa us­kon kaut­ta omak­seen Jee­suk­sen van­hurs­kau­den eli Ju­ma­lal­le kel­paa­mi­sen. Jee­sus taas ot­taa ih­mi­sen koko syn­ti­syy­den so­vi­tet­ta­vak­seen.

Väi­nö Ha­vas ku­vaa ru­nos­saan Ju­ma­lan van­hurs­kau­den lah­ja­luon­net­ta. ”Me tuom­me hal­vat lah­jam­me: vain va­pi­se­vat vir­tem­me, vain sy­dä­mem­me syn­ti­set ai­no­at meil­lä an­ti­met.” ”Kun em­me lah­jaa an­taa voi, lah­jak­si tai­vas si­nut soi.” (SL 13.)

Tä­nä­kin päi­vä­nä Lut­he­rin ku­vaa­ma vaih­to­kaup­pa on mah­dol­li­nen. Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta saar­nat­tu ar­mo­e­van­ke­liu­mi saa ai­kaan sen us­ko­jas­sa elä­män ih­meen.

Ville Laivamaa

1

<50

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Matt. 4:17 Siitä lähtien Jeesus rupesi saarnaamaan ja sanomaan: "Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle".

      Onpa ihmisuskon ilmestymä, Vellu puhujalla.
      Tilaa vaativassa puheessa vain kolme Raamatun kohtaa ja niidenkin tulkinta on varovastikin arvioiden vajava.

      >>Jeesuksen vertaus kotiin palaavasta palvelijasta kuvaa sitä, kuinka Jumalan armoa ei voi ansaita omilla töillä. Jeesus on tehnyt kaiken ihmiskunnan puolesta. Jeesuksellahan on kaikki valta, miksi lataat siihen Jumalan armoa?
      Jos armoa olisi, kilvoitukset ja teot olisivat turhaa. Jeesuksen veli Jaakob ampuu tuollaiset puheet kauas tyhjyyteen: Jaak. 2:14

      Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon, mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kaiketi usko voi häntä pelastaa?
      Jaak. 2:17 Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut.
      Jaak. 2:18 Joku ehkä sanoo: "Sinulla on usko, ja minulla on teot"; näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskon.
      Jaak. 2:20 Mutta tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on voimaton?
      Jaak. 2:26 Sillä niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut.

      Uskonne on kuollutta ihmisuskoa ilman tekoja ja ilman Jeesusta.

      Yhtäkkiä kaveri alkaa tuomita; Jeesuksen sanomana. -“Ei palvelija saa siitä kiitosta, että hän tekee, mitä hänen tulee tehdä.”

      Kyseistä jaetta ei ole Raamatussa, mutta ihmisukossa varmaankin on niin.

      >> Kunnia kuuluu kokonaan Jumalalle, joka on työhön lähettänyt ja varustanut jokaisen työntekijän sopivilla lahjoilla. Jumalan valtakunnan työ on uskosta nousevaa hedelmää.** Jumala ei ole koskaan jakanut lahjojaan muille kun Israelin kansalle. Jeesuksen omille kyllä Pyhä Henki tekee sen vaativan työn.

      >>Paavali opettaa galatalaisille, että usko tekee rakkauden kautta työtä (Gal. 5:6).???? Katsotaan mitä se on Raamatussa; 6 Sillä Kristuksessa Jeesuksessa ei auta ympärileikkaus eikä ympärileikkaamattomuus, vaan rakkauden kautta vaikuttava usko.

      Tarkistakaa näiden vekkulien summassa ottamat Raamatun paikat?

      Opetuslapsetkaan eivät olleet vapaita oman ansion tavoittelusta. Pietari kysyi Jeesukselta: ”Me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua. Mitä me siitä saamme?” (Matt. 19:27.) Mikä konteksti tuolla jakeella on? Siihen on otettava myös Jeesuksen vastus; 28 Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: siinä uudestisyntymisessä, jolloin Ihmisen Poika istuu kirkkautensa valtaistuimella, saatte tekin, jotka olette minua seuranneet, istua kahdellatoista valtaistuimella ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa.

      Jae romuttaa koko VL uskon, Hän mainitsee ylhäältä uudestisyntymisen, jonka taas Vellut väärensivät -21 puhujainkokouksessa, - Kun liitytte meihin niin meiltä saatte uudestisyntymisen.

      On aikamoista ihmisten edessä valehtelua, loppunne on todella lähellä.

      >>>Matteuksen evankeliumissa Vapahtaja kuvaa viimeistä tuomiota. ***He ihmettelevät, milloin he lähimmäistä palvellessaan palvelivat tietämättään Kristusta. Hu heijjaa. Te ette palvele edes tietänen Hänet kaikkivaltiaaksi.
      He eivät tehneet mitään tietämätöntä, kaikki on kirjattu ja Jeesuksen seuraaminen vaatii ehdottomasti upotuskasteen.

      Jeesus ei vie muita Isänsä eteen, kun omansa, ei muiden omia. Painakaa se mieleen.

      >>Lahjat työhön tulevat Jumalalta** Jäi taas paikka auki, lahjat tulevat Pyhältä hengeltä niille, jotka tunnustavat suullaan Jeesuksen Herraksi ja hakeutuvat kasteelle.

      >>Joskus saattaa käydä niin, että lahjojen antaja on unohtua. Voimme jopa kuvitella lahjojen olevan omiamme. Ne ovat kuitenkin meillä vain lainassa Jumalalta. ** Olet malliesimerkki niistä, jotka unohtaa, tai paremminkin, olet tietämätön.

      >>>Vertauksen tärkein opetus on siinä, että olemme täysin Jumalan armon varassa. Kukaan ei pelastu omien tekojensa kautta.** Pelastuva ihminen on uskon varassa Jeesukseen ja panin jo yllä Jaakobin kirjeen sanat teoista; - usko ilman tekoja on kuollut?

      Näin ja tälläkin jakeella Vellut tippuu kelkasta.

      >> Jeesus on palvelija, joka on tehnyt kaiken puolestamme. Hän on virheetön Jumalan karitsa, joka kuoli ristillä kaikkien ihmisten syntien vuoksi.** Kaikilla oli mahdollisuus, mutta Hän sanoo Velluille ja useille muille; Matt 7:23 Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät.'

      Ja jonossa, kun huudatte Herra Herra. Matt 25:12 Mutta hän vastasi ja sanoi: 'Totisesti minä sanon teille: minä en tunne teitä.'

      On myöhäistä ottaa Jeesus vastaan, Kuninkaana. Kidutus odottaa.

      >>Perisynnin vaikutuksesta ihmisen on vaikea uskoa omat syntinsä anteeksi sulasta armosta. Synnillä on aina nimi ja syntiä ei anneta anteeksi armosta, vaan viattoman veran vuoksi, jota Jeesus vuodatti.

      Kukaan ei joudu helvettiin toisten synneillä, ja perisyntiä ei Raamattu tunne.

      Luther on jo tuomittu; lue Gen 12;1-6.

      Olipa sepustus??? Huh heijaa.

      r

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Stockmannista kirpputori

      Laatutavaratalosta kirppariksi, niin se maailma muuttuu. Pöly ja tunkkaisuus leijailee sieraimiin kun astuu Stockalle kirppariin, ennen tuoksui parfyy
      Maailman menoa
      123
      5464