Juuri huomasin että kyllä vaan, näin oli käynyt.
Onko aika kullannut muistot kaivatustasi?
Anonyymi
2051
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
On.
Ei saisi niin käydä. Itselläni on tuota vikaa ollut. Ja sitten lähden kuvitelmissani vielä vähän pitemmälle. Totuus on kuitenkin se, että 7kk sitten romuttui elämäni jälleen kerran, hänen sanoistaan ja lähdöstään. Tällä kerralla tosin pahemmin kuin ennen.
Koska hänellä oli valtaa rikkoa minut, luulin että hän tulee myös korjaamaan minut. Joka päivä itken ja olen onneton. Rukoilen ja yritän keksiä hyviä syitä, millä jaksaisin elää. Kun tätä elämää kuitenkin pitää elää ja lapsistakin huolehtia, vaikka eivät enää asu kotona.
Olisi vaan jossain kohtaa vähän helpompaa ja saisi tuntea sitä iloa, mitä joskus tunsi. Sisäinen yksinäisyyden tunne on musertava. Olen tuntenut sitä lähes aina. Ihmisten seura ei siihen pysty vaikuttamaan. Siksi pyydän Jumalalta apua tähän hätääni.
En tiedä. Ulkonäöltä ehkä muuttunut vähän metsurimaisemmaksi.. 😄
🐺🙊🙉🙈
En ymmärrä.
Ei pitäisi päästää elämäänsä sellaisia ihmistyyppejä, jotka kerta toisensa jälkeen loukkaavat. Joten kyllä se aika tavallaan ne muistot kultaa aina välillä, kun haluaa uskoa ihmisistä hyvää, vaan kyllähän se pitäisi aikuisiällä jo tajuta, että sellaiset luulot on yhtä tyhjän kanssa.
Nimenomaan ihmistyyppejä. Lapsuuden kotimme roolimallit vaikuttavat hyvin paljon valintoihimme. Myös niiden roolimallien puute.
No tottakai kaikki vaikuttaa kaikkeen, mutta turha tässä on vastuuta siirtää mihinkään lapsuuden koteihin ja roolimalleihin, jotkut ihmiset vaan ovat tunneälyltään vajavaisia, ja siihen ei ole syyllinen kukaan muu, kuin se joka on loukkaava osapuoli.
Et tainnut ymmärtää pointtiani. Sen pahan ketjun pääsee katkaisemaan vasta sitten, kun kuvio on selkeä, tiedostettu ja käsitelty. En tarkoittanut sysätä syyllisyyttä mihinkään. Kurjaa vaan jos toistaa aina samaa kuviota, että ottaa kusipään elämäänsä. Silloin ei auta haukkua niitä muita vajaiksi vaan katsoa itseään peilistä ja kysyä, miksi?
Laitoin ihan tarkoituksella tuon "ihmistyypin" enkä yksilöä tarkoittavan sanan, vaikka itsellä on kokemusta vain yhdestä "tyypistä" tämän asian saralla. Ei minulla ole mitään ongelmaa itsetutkiskelun kanssa, joka päivä oppii jotain uutta, jopa siinä miksi välittää jostain kusipäästä. Vai välittääkö oikeasti, vastausta en tiedä vieläkään..
No jos perustaa tunteensa pelkkään ulkonäköön niin noin varmasti käy, jos näkee toisen yllättäen. Mutta jos siinä on jotain syvempää niin tuskinpa noin käy.
Harvempi kai ulkonäköön tunteitansa perustaa... Pintaliitäjät ehkä..
En minä sanonut, että meidän pitäisi teilata hänet.
Lausu tämä lause painottaen joka kerta eri sanaa. Lause saa aika monta merkitystä. 👌
Jos muisto on paska sitä ei kultaa mikään.
Kai huomasit että aloituksessa puhutaan kaivatusta? Jos paskaa kaipaat niin kurkista pönttöön vaikka.
Ei kai. Yhtä ihanalta vaikuttaa kuin silloin nuorena.
On. Hän on ilkeä, katkera keski-ikäinen mies nykyään. Rahaa on, mutta rakkautta ei ole. Hänelle on kehittynyt kauhea luonne/hävytön käytös. Siellä saa yksin taloa rakentaa vaikka mukavampaa sekin olisi kaksin. Suunnitella ja toteuttaa. Miten ihmeessä hänestä tuli sellainen vaikka oli niin miellyttävä aiemmin?
Ehkä hän kärsii yksinäisyydestä, mene ja tiedä.
Ja sustakin tuli niin ilkeä, että tuo piti oksentaa tuntemattomien niskaan nettipalstalla. Todella tekokultaista.
Realismia.