Olenko tai tulenko riippuvaiseksi

Hei! Olen pari kertaa ahdistuneisuushäiriön sairastanut nelikymppinen nainen. Elämäntilanne melko haasteita tuottava tällä hetkellä. Syön essitalopraamia 10mg vrk ja nykyään menee kipuihin tramal 50mg päivässä(joskus vaikkei kipuja ole, otan silti, kun ahdistaa) ... Unettomuus tosi vaikea ongelma. Xanor 0.5 illalla tai stilnoct... Lisäksi yöksi välillä panacod... Huolestuttaa olenko riippuvainen?? Välillä kun oikein ahdistaa, otan brandya tms... En toki samanaikaisesti lääkkeiden kanssa. Mutta ahdistaa itseä kun ei ole lääkkeetöntä tai päihteetöntä hetkeä kovinkaan monta.... Pitäisikö huolestua??? Pärjään töissä ja elämässä muutenkin hyvin, ei ongelmia. Ei myöskään sosiaalisissa suhteissa tai muistissa tms.... Pelottaa vaan, olenko riippuvainen....
10305
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 10

Vanhimmat

On vaikeaa sanoa oletko riippuvainen, mutta ainakin tuolla systeemillä helposti tulee riippuvaiseksi.
Jos kerran otat esim. Tramalia ainoastaan ahdistukseen vaikkei ole kipuja, niin äkkiä jää päälle tarve ottaa Tramalia, tavallaan turhaan kun niitä kipuja ei ole.

Yritä selvittää mihin tarpeeseen loppujen lopuksi otat tuollaisia kipulääkkeitä, tuleeko sulle jotenkin parempi, ehkä tokkurainen olo niistä ? Helpottaako se ahdistusta kun ajatukset eivät toimi " selkeästi " lääkkeen " ansiosta " ?

On sentään hyvä että pystyt olemaan vielä työelämässä, eli elämä kenties vielä hallinnassa, vaikka haastavaa.
Kannattaisi panostaa ahdistukseen, mistä se johtuu. Taustallahan on aina joku tekijä, joka sitä aiheuttaa.
Pelkästään lääkkeillä ahdistus ei lähde mihinkään, ne saattavat ainoastaan hieman vähentää oireita.

Tsemppiä sulle kaikesta huolimatta.

Äänestä
  • Lääkettä otan koviin kipuihini selässä ja takareidessä. Aiemmin moottoripyöräkolarin jälkeen ja pahoihin kipuihin söin paljon juuri tramalia. Sen jälkeen mihinkään pieneenkään kipuun ei burana tai panadol auta. Siksi joudun ottamaan tramalia tai panacodia. Olen koittanut pitää taukopäiviä välillä. Tramalista ei tule minulle sellaista oloa etten olisi selkeä. Ennemminkin päinvastoin. Kertaakaan en ole tota 50mg annosta päivässä ylittänyt.
    Ahdistus johtuu haastavasta elämäntilanteesta. Kuopus muuttamassa juuri pois kotoa, parisuhteessa olen erittäin haastavan, toisaalta taas maailman upeimman ja ihanimman miehen kanssa. Kuljen 200km välimatkaa usein. Työ on onneksi niin kivaa ja nautin siitä, että ahdistus ei siellä juurikaan edes näy tai tunnu. Töissä koen olevani omimmillani, haastavia tilanteita ja unelmaduuni.

    Äänestä

Ei ahdistuksessa ole mitään pelättävää. Itselläni on hermovaurio ja lähes monta kertaa päivässä tuntuu siltä kuin kehoa poltettaisiin hehkuvalla hiilohangolla, muiden pistävien ja viiltävien tuntemusten lisäksi tänään aamulla heräsin siihen kun tuntuisi siltä kuin kättä painettaisiin veitsellä. Tuollaisiinjatkuviin tuntemuksiin verrattuna pieni ajoittainen ahdistus ei ole mitään varsinkaan jos se ei edes vie työkykyäsi. Ja en syö mitään lääkeyhtiöiden tuottamaa skeidaa kun niistä lääkkeistä tulee huonompi olo, vieroitusoireita ja loppupeleissä pahempi olo kuin itse kivusta

Äänestä
  • Ei tietenkään ollut tarkoitus vähätellä ahdistustasi mutta itselläni jatkuvat hermosäryt ovat suurempi ongelma kuin ajoittaiset ahdistuksen tunteet jotka eivät häiritse elämääni sillä tavalla että niistä tarvitsisi niin paljoa välittää

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Ei tietenkään ollut tarkoitus vähätellä ahdistustasi mutta itselläni jatkuvat hermosäryt ovat suurempi ongelma kuin ajoittaiset ahdistuksen tunteet jotka eivät häiritse elämääni sillä tavalla että niistä tarvitsisi niin paljoa välittää

    Oot aika huomaavainen, kun korjasit aloittajalle ettei tarkoituksesi ollut vähätellä hänen ahdistustaan.

    Minullakin on ollut vuosikausia aika paljon hermokipuja, mutta en ole niiden takia ahdistunut.
    Jotkut ovat vain herkempiä ahdistumaan, ja ihmiset jotka ovat ahdistukseen taipuvaisia, niin jokaisella on siihen omat syynsä.

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Ei tietenkään ollut tarkoitus vähätellä ahdistustasi mutta itselläni jatkuvat hermosäryt ovat suurempi ongelma kuin ajoittaiset ahdistuksen tunteet jotka eivät häiritse elämääni sillä tavalla että niistä tarvitsisi niin paljoa välittää

    Ihminen pystyy fokusoimaan tajuntansa vain rajalliseen määrään asioita kerralla. Myös terveyspuolella. Kun johonkin paikkaan koskee tosi paljon, saattaa huomaamatta olla jossain paikassa aika huomattavakin vamma. Ja päin vastoin: kun saa kipeän vamman, niin edellisen sairauden kipu unohtuu. Ehkä ei ole tilaa maailmanahdistukselle, kun oma kipu täyttää koko näkökentän.

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Ei tietenkään ollut tarkoitus vähätellä ahdistustasi mutta itselläni jatkuvat hermosäryt ovat suurempi ongelma kuin ajoittaiset ahdistuksen tunteet jotka eivät häiritse elämääni sillä tavalla että niistä tarvitsisi niin paljoa välittää

    Uoeasti kirjoitettu, niinku muutkin kommentoivat. Mulla taas ne kivut usein tuo ahdistusta. Jos ei pysty ns toimimaan normaalisti. Tsemiä sulle niiden kipujen kanssa. Mulla jäänyt siitä moottoripyöräkolarista nää kivut. Olivat pari vuotta pois, mutta palanneet taas.

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Ihminen pystyy fokusoimaan tajuntansa vain rajalliseen määrään asioita kerralla. Myös terveyspuolella. Kun johonkin paikkaan koskee tosi paljon, saattaa huomaamatta olla jossain paikassa aika huomattavakin vamma. Ja päin vastoin: kun saa kipeän vamman, niin edellisen sairauden kipu unohtuu. Ehkä ei ole tilaa maailmanahdistukselle, kun oma kipu täyttää koko näkökentän.

    Juurikin näin. Ja onhan varsinkin kovasti ahdistuneiden ja esim nuorten keskuudessa viiltey aika yleistä. Itse muistan kun oikein kovasti henkisesti ahdisti, niin esim fyysisen kivun tunteminen lievitti ahdistusta. Mieli keskittyi silloin fyysiseen kipuun, jolloin henkiset tuntemukset eivät tuntuneet niin paljon.

    Äänestä

Ehkä sinun kannattaisi keskustella kokonaistilanteestasi lääkärisi kanssa? Jokuhan sinulle lääkkeet määrää.

Nelikymppinen on vielä varsin nuori. Et voi tietää, miten esim. maksasi reagoi runsaaseen lääkkeiden käyttöön lisättynä alkoholilla. Tilannetta on siis syytä seurata. Alkoholin käytöllä on myös taipumus kasvaa, jolloin sosiaaliset ja terveydelliset haitat lisääntyvät.

Itselläni on ollut pari läheistä ihmistä, jotka ovat käyttäneet vakavien kiputilojen vuoksi voimakkaita kipulääkkeitä pitkäaikaisesti. Kumpikin pystyi vieroittamaan itsensä tahdonvoimallaan ja järjellään näistä lääkkeistä. Lääkärithän olisivat varmasti mielellään kirjoittaneet uusia reseptejä, harvoin lääkäri kyseenalaistaa kerran todettua kiputilaa. On kuitenkin vammoja ja vaivoja, joiden kipu helpottaa ajan myötä. Lääkkeestä vieroitus aiheuttaa omat kipunsa ja tuskansa.

Tiedän huumekipulääkkeitä käyttäneen syöpää sairastaneen naisen, joka meni metastaasien vuoksi tutkimuksiin. Mitään ei löytynyt. Syöpä oli saatu asiallisesti hoidettua pois. Hän oli ainoastaan riippuvainen kipulääkkeistä.

Äänestä
  • Juurikin näin... Kipu ns kroonistuu ja kuvittelee tarvitsevansa lääkettä. Elämäntilanne toki on kaikilla tällä hetkellä varmaan stressaava ton fakin koronan takia. Itsellä uskon että kivut liittyvät myös erittäin vaikeaan unettomuuteen, niinkuin myös ahdistus. Nukkuminen ja palautuminen on surkeaa. Ilman lääkettä ei uni tule... Lääkärin kanssa juuri keskusteltu. Tarkoitus olisi tehdä laaja unitutkimus nyt ensin ja lähteä sitä kautta selvittelemään. Tässä on tarpeeksi ongelmaa jo, ni ei oikein mitään riippuvuuksia tai viekkarijuttuja enää kaipais.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anonyymi kirjoitti:

Hei! Olen pari kertaa ahdistuneisuushäiriön sairastanut nelikymppinen nainen. Elämäntilanne melko haasteita tuottava tällä hetkellä. Syön essitalopraamia 10mg vrk ja nykyään menee kipuihin tramal 50mg päivässä(joskus vaikkei kipuja ole, otan silti, kun ahdistaa) ... Unettomuus tosi vaikea ongelma. Xanor 0.5 illalla tai stilnoct... Lisäksi yöksi välillä panacod... Huolestuttaa olenko riippuvainen?? Välillä kun oikein ahdistaa, otan brandya tms... En toki samanaikaisesti lääkkeiden kanssa. Mutta ahdistaa itseä kun ei ole lääkkeetöntä tai päihteetöntä hetkeä kovinkaan monta.... Pitäisikö huolestua??? Pärjään töissä ja elämässä muutenkin hyvin, ei ongelmia. Ei myöskään sosiaalisissa suhteissa tai muistissa tms.... Pelottaa vaan, olenko riippuvainen....

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu